Alan Bradley: Hopeisen hummerihaarukan tapaus

Alan Bradley

Hopeisen hummerihaarukan tapaus

(A Red Herring Without Mustard, 2011 )

Bazar, 2015

Suom: Maija Heikinheimo

Kansi: Satu Kontinen

419s.

Arvostelukappale

Flavia de Luce-sarja on edennyt jo kolmanteen suomennettuun osaansa. Tällä kertaa tapahtumat lähtevät liikkeelle heti kirjan alussa Flavian tavatessa erään mustalaisnaisen ensin markkinoilla ennustamassa, ja pian sen jälkeen henkihievereissä kotinsa läheltä. Eikä aikaakaan, kun heidän mailtaan löytyy oudosta paikasta toinenkin uhri. Onko hyökkäysten takana sama henkilö, vai kenties eräs kummallinen, jo kauan aikaa sitten lakkautettu uskonlahko? Entä miten tapauksiin liittyvät kamala kalan löyhkä, de Lucen suvun hummerihaarukka ja Flavian äidin takkakoirat?

Oi, Flavian seuraan oli taas ihana palata! Pidän hänestä päähenkilönä todella paljon edelleen, hän vain osaa valloittaa lukijan puolelleen luonteellaan. Koska hän on kuitenkin vasta 11-vuotias lapsi, ajoittain on huomattavissa senhenkistä naiiviutta. On suloista miten hän juttelee omalle pyörälleen Gladysille ja puhuu itsestään tämän kanssa monikossa. Miten isosiskojen ilkeilyt iskevät häntä välillä kovinkin syvälle sydämeen, mutta kostokaan ei maistu hyvälle jos sisko on aivan maansa myynyt.

Pidän tavasta miten Flavian lapsellisuus tulee kirjassa esiin, ja pidän myös siitä miten sitä kompensoidaan muilla osa-alueilla. Vaikkei Flavia tiedä vielä paljoakaan maailman menosta, on hän silti välillä hyvinkin tarkkanäköinen ja tietävä. Kemialliset reaktiot ja kokeet ovat hänelle arkipäivää, ja siksi hän välillä sen ja tarkan nenänsä ansiosta hoksaa monia asioita mitkä poliiseilta on (jälleen kerran) jäänyt huomaamatta.

Pidän paljon myös kirjassa esiintyvistä poliiseista ja heidän ja Flavian suhteesta. Flavia selvästi kunnioittaa komisario Hewittiä ja haluaa ja kaipaa tältä kiitosta omista löydöistään. Kun näitä kiitoksia rikospaikoilla nuuskimisesta ei sitten jostain syystä kuulu, haluaa Flavia entistä enemmän näyttää heille olevansa korvaamaton apu. Itse aikuisena lukijana sitä pystyy samaistumaan poliiseihin ja heidän turhautumiseensa kun Flavia pyörii siellä täällä jättämässä sormenjälkiä, ja onkin huvittavaa seurata miten Flavia haluaa myös tulla kohdelluksi kuin rikostutkijaa. Flavia ei kuitenkaan ole ärsyttäväksi asti itsepäinen, vaan pääsee nopeasti ärtymyksistään ohi ja haluaa kuitenkin lopulta auttaa poliiseja, kiitoksia tietysti odottaen, ja välillä niitä jopa saadenkin.

Olin jo kauan sitten tajunnut, että jos jokin sana tai ilmaus ei suostu tulemaan mieleen, on paras ajatella jotain muuta: vaikkapa tiikereitä tai kaurapuuroa. Kun karannut sana sitten vähiten osaa odottaa, siirrän yhtäkkiä kaiken huomioni takaisin ja pyydystän sen nilkin mieleni valokeilaan ennen kuin se ehtii livahtaa takaisin pimeyteen. 
Kutsuin tekniikkaa "ajatusten vakoiluksi", ja olin keksinnöstäni ylpeä.

Jonkin verran minua häiritsi kirjassa todella monet juonenpätkät ja sivupolut. Olisin mielelläni lukenut vielä enemmän mustalaisista sekä siitä kummallisesta uskonlahkosta, mutta nyt molempia aiheita raapaistiin vain kevyesti pinnalta, ja taustat näissä jäivät aika ohuiksi. Muuten aiheet olivat kyllä kiinnostavia, ja lukijalle annettiin sopivan verran vihjeitä tapahtumien kulusta. Oli mukava välillä pysähtyä pohtimaan kuinka kaikki onkaan käynyt, vaikka osa tärkeistä langanpätkistä selviääkin vasta lopussa Flavian toimesta.

Kirjassa oli myös pieniä viittauksia edellisiin osiin, joten tietysti suosittelen lukemaan aiemmat kirjat ensin, vaikkei se periaatteessa tarpeellista olisikaan. Tykkään kuitenkin aina lukea kirjat järjestyksessä, jotta niistä saa kaiken irti, ja siksi suosittelen sitä tämänkin kohdalla. Tässä ei myöskään enää juuri esitellä tuttuja hahmoja. Uskonkin että mitä pidemmälle sarja etenee, sen tärkeämpää on tietää alkuasetelmat ensin. Mitä tulee kirjan nimeen, niin mielestäni suomennos on tällä kertaa aika tylsä, mutta en toisaalta tiedä keksisinkö parempaakaan.

Hyvä jatko-osa kerta kaikkiaan. Kirja oli tällä kertaa alusta asti hyvin toimintapainotteinen, toisin kuin edellinen kirja, jossa alkoi kunnolla tapahtua vasta puolenvälin tienoilla. Flavia oli jälleen kerran ihana oma itsensä, juoni oli vetävä ja kirjan lopetus oli suloistakin suloisempi.

Kiitos Bazarille arvostelukappaleesta!

Muualla: Ullan luetut kirjat, Nenä kirjassa (englanniksi)

Arvosana: Neljä kissanpentua

Flavia de Luce-sarja 
Piiraan maku makea (The Sweetness at the Bottom of the Pie)
Kuolema ei ole lasten leikkiä (The Weed That Strings the Hangman's Bag)
Hopeisen hummerihaarukan tapaus (A Red Herring without Mustard)
I Am Half-Sick of Shadows
Speaking from Among the Bones
The Dead in Their Vaulted Arches
As Chimney Sweepers Come to Dust

Gabrielle Zevin: Tuulisen saaren kirjakauppias

Gabrielle Zevin

Tuulisen saaren kirjakauppias

(The Storied Life of A. J. Fikry, 2014)

Gummerus, 2014

Suom: Tero Valkonen

240s.

A. J. Fikry on melkein neljänkymmenen, leskiksi jäänyt kirjakaupan pitäjä pienellä Alice Island-saarella. A. J. asuu kirjakaupan yläpuolella pienessä asunnossaan seuranaan vain alkoholi ja arvokas Edgar Allan Poen harvinainen teos. Hän on erakoitunut ja yksinäinen, eikä kirjakaupallakaan mene kovin tuottoisasti. Eräs päivä kuitenkin muuttaa A. J:n elämän suunnan täysin, kun hän löytää kaupastaan pienen lapsen, Mayan. Eikä aikaakaan kun A. J. huomaakin olevansa jälleen ihmisten ympäröimänä, ottaen osaa saaren yhteisöön, antaen lukuvinkkejä poliisien lukupiirille, ottavansa myyntiin jopa lastenkirjoja.

Olipa ihastuttava kirja! Koko kirjan ajan oli aistittavissa hyvin omintakeinen tunnelma. Eristyneen, saatika tuulisen saaren tunnelma ei ihan niinkään tullut esille jotta olisin sen aistinut, minkä takia pohdin hieman suomennoksen nimeä. Mutta muuten kirjan tunnelma lumosi minut. Kirjakauppa ja sen maailma, A. J:n Mayalle kirjoittamat kirjeet, eri kirjoja, kirjailijoita, kirjoista keskustelua. Pidin siitä paljon, ja pystyin omalla tavallani myös samaistumaan henkilöihin ehkä juuri tämän takia. Kirjat ovat aika suuri yhdistävä tekijä.

Tuulisen saaren kirjakauppias todella nimittäin ylistää kirjoja ja kirjailijoita, ja lukemista ylipäätään. Kirjojen lisäksi kirjassa on paljon yhteisöllisyyttä, mahdollisuuksien antamista, toivoa. Välillä asioita ja ihmisiä menetetään, ollaan onnettomia, katkeriakin. Lopulta kuitenkin luotetaan ihmisiin, otetaan riskejä, kohdataan uusia tuulia, rakastutaan. Henkilöhahmotkin ovat sympaattisia, aidon oloisia. Jokainen on tehnyt elämässään virheitä, kaikissa on hieman rosoja.

Kirja meni myös sellaisia uria mitä en osannut ollenkaan odottaa. En ollut kovin tarkkaan lukenut mitään arvioita kirjasta ennen sen lukemista, kuten en takakanttakaan, joten aikalailla kaikki tuli yllätyksenä aivan Mayasta saakka. Ja minä pidin siitä, on virkistävää aloittaa kirja tietämättä etukäteen siitä juuri mitään. Ei tule minkäänlaisia ennakkoluuloja tai -odotuksia. Osa asioista tuntuu näin jälkikäteen aika selviltä ja ennalta-arvattavilta, mutta minulta meni kyllä aikalailla kaikki vihjeet lukiessa ohi. Osasyy siihen on varmaan lukumaraton, minkä aikana luin tämän melkein yhdeltä istumalta, juurikaan pysähtymättä ajattelemaan. 

Tuulisen saaren kirjakauppias on aika kevyttä lukemista, sivut kääntyvät nopsaan eikä teksti ole vaikealukuista. Itse tarinakin on lopulta aika kevyt, ei kovin syvällinen muttei ihan pelkkää höttöäkään. Kirja on hyvin elämänmakuinen ja jätti jälkeensä hyvän mielen. Muistan hymyilleeni lukemisen aikana ja jälkeenkin paljon. Kirja myös sopi oikein hyvin luettavaksi yhteen pötköön, sillä kiinnostavuus pysyi koko ajan yllä.

Kirjojen ystäville oivaa lukemista, minä ainakin nautin olostani koko kirjan ajan.

Muualla: Lumiomena, La petite lectrice, Amman lukuhetki, Ullan luetut kirjat, Kirjakaapin kummitus, Leena Lumi

Arvosana: Neljä kissanpentua

Kymmenen kysymyksen haaste

Kannesta kanteen-blogin Kaisa lähetti minulle haasteen, jossa on tarkoitus vastata seuraaviin kymmeneen kysymykseen. Kiitos Kaisa, ja ei kun hommiin!


1. Kerro jotain, mitä emme tiedä sinusta.
Jaahas. No, lempi tv-sarjani tällä hetkellä näkyvistä on Game of Thrones, jo loppuneista Frendit. Ostin juuri The Sims 4 -pelin maltettuani odottaa sitä melkein vuoden. Kotitöistä pidän imuroinnista, inhoan tiskaamista. 

 

2. Onko sillä väliä, mitä lukijat ajattelevat blogistasi ja miksi?

Totta kai sillä on väliä. En mitenkään ylitulkitse tai mieti yöunien sijaan koko ajan tykkäävätkö kaikki vaiko ei, mutta toki sitä haluaa pitää blogin kivan näköisenä ja lukijaystävällisenä. Onhan se mukavaa jos ihmiset täällä viihtyvät, kun tämän on kerta perustanutkin. En kuitenkaan lähde mielistelemään ketään mielipiteilläni.

 

3. Miten blogiminä eroaa reaaliminästäsi?

Taidan hieman enemmän karsia superlatiiveja ja hehkutuksia täällä kuin oikeassa elämässä. Reaalissa olen myös aika kova vitsailemaan kaikesta, tänne blogiin sellaista huumoria sen sijaan on aika vaikea tuoda.

 

4. Mikä saa sinut nauramaan?

Tilanteesta riippuen melkein mikä vaan. Olen hyvin helposti nauravaa sorttia, joten kaikenlaiset kömmähdykset, tilannekomiikka, hauskat kuvat ja jopa pieruhuumori saa minut nauramaan. Iloiset asiat, innostuminen, hyvät vitsit, yllätetyksi tuleminen, ystävät.

 

5. Mitä luovuus sinulle merkitsee?

En ole koskaan mieltänyt itseäni mitenkään luovaksi ihmiseksi, piirtää en osaa lainkaan, en musisoi, en laula. Tarinoiden kirjoittamista harrastin joskus aikoinaan, ja myös pidin siitä. Ennen kaikkea luovuus merkitsee itsensä ilmaisemista, päästessään tekemään sitä mistä todella nauttii. Piirrän ja väritän vaikken osaa, laulan epävireisesti laulujen mukana, ja blogiakin kirjoitan. Ihan vaan koska niistä tulee hyvä mieli.

 

6. Ketä läheistäsi ihailet?

Isosiskoani. Minun ikäisenä hänellä oli jo kaksi lasta, hän hoiti omakotitaloa ja taloutta, sikoja ja fasaaneja, koiria ja kissoja. Ja silti hän otti pikkusiskonsa aina kesäisin viikoiksi kylään ja jaksoi olla mukana jutuissa.

7. Mikä sinussa ärsyttää itseäsi?

Tämä on helppo; päättämättömyys. Tai no oikeastaan laiskuus. Ei, kyllä se on se päättämättömyys (tajusitteko jujun, hehe.. eh.). Tekee elämästä välillä aivan turhan hankalaa, ihan turhan päiten.

 

 8. Mikä sinussa ihastuttaa muita?

Jaa-a, sanoisin ehkäpä että ainainen lapsenintoni.. no oikeastaan kaikkeen. Juuri eilen en meinannut saada pyyhittyä hymyäni pois ostettuani itselleni Olaf-minifigurin. Se on niiin söpö!

 

9. Mikä sinusta tulee isona?

Toivottavasti yhtä lempeä kuin isoäidistäni. 

10. Uskotko onnellisiin loppuihin?

Vaikea kysymys. Uskon ja haluan uskoa, mutta joinain harmaina päivinä se on vaikeaa.

Tähän olikin mukava vastata, kivan erilaisia kysymyksiä. En yhtään tiedä missä kaikkialla tämä haaste on jo pyörinyt, joten olen pahoillani jos haastan jonkun uudelleen. Kirjaneito, Manni ja Tiina, teille lähtee tämä haaste eteenpäin!

Koosteet maratonista ja bingosta

Viime viikonloppuna, 15.8. vietettiin blogistanian kuudetta kesälukumaratonia, jolle minäkin osallistuin. Aiempi maraton oli kesäkuussa, jolloin luin yhteensä 872 sivua. Tällä kertaa en aivan päässyt samoihin lukemiin, mutta en onneksi ihan kauhean kauaskaan jäänyt. 

Maraton meni ihan kivasti tälläkin kertaa, lukeminen maistui koko ajan, erilaiset kirjat kiinnostivat eikä silmiäkään lopulta nyt niin kamalasti särkenyt. Maraton alkoi jälleen kerran aika hitaasti, jotenkin se vauhtiin pääseminen on aina vähän hankalaa. Toisaalta pidin rauhallisesta otteesta ja keskittymisestä, toisaalta myöhemmin hieman harmitti ettei sivuja tuntunut kertyvän yhtään. Loppua kohden vauhti kuitenkin kiihtyi ja lopulta huomasin lukevani aikaa vastaan viimeistä kirjaa. Tässä vielä lukemani kirjat:

Kreetta Onkeli: Poika joka menetti muistinsa (111s.)

Gabrielle Zevin: Tuulisen saaren kirjakauppias (240s.)

Jen Campbell: Weird Things Customers Say in Bookshops (119s.)

Tiitu Takalo: Kehä (60s.)

Tiitu Takalo: Tuuli ja Myrsky (79s.)

Claire Castillon: Äidin pikku pyöveli (osittain, 111s)

Lisäksi luin muutamia sivuja näistä kirjoista:

Ian McEwan: Makeannälkä (10s.)

Gatherynne M. Valente: Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla (21s.)

Eli yhteensä sivuja tuli 751! Olin jossain kohtaa nähtävästi laskenut väärin, sillä itse maratonpostauksessani mainitsen sivumääräksi 741, ja minusta tuntuukin että unohdin siihen laskea tuon McEwanin kirjan mukaan, muuta selitystä en keksi... Pitääpä muuttaa sivumäärä sinnekin!

Ihan kiva määrä siis, en ole ollenkaan pettynyt. Luin sitäpaitsi tällä kertaa vähemmän sarjakuvia mitä yleensä maratonilla, joten sieltä niitä sivuja jäi puuttumaan. Hyviä kirjoja kuitenkin luin, oikeastaan keskivertoa parempia kaikki. Paras lukukokemus näistä oli Tuulisen saaren kirjakauppias, joka todella vei mukanaan ja toi hyvän tunnelman. Kirjoittelen lukemistani kirjoista vielä omat tai yhteispostaukset kunhan kerkeän.

Maratonin emännöijä MarikaOksa onkin jo tehnyt lukumaratonista koosteen, käykää katsomassa huimia sivumääriä ja lukuisia kirjoja täältä!

***

Sitten Bingo-asiaan. Kirjakaapin kummitus pisti toukokuussa alkuun kirjankansibingon, johon myös minä innoissani osallistuin. Kiitos kivasta kesäbingosta! Osallistumisaika oli 15.5.-15.8. ja tuona aikana luetut kirjat hyväksytään bingoon mukaan. Kuun loppuun mennessä toivotaan koonteja ja siten on mukana jonkilaisen palkinnon arvontaan. Minä lähdin alkuun tavoittelemaan varovaisesti kahta bingoa, sillä olin jo valmiiksi valinnut kesälukemiseksi sellaisia kirjoja joista saisin jo helposti yhden kasaan.

Ja miten sitten kävikään? No sainkin kolme bingoa, ja näistäkin vasta viimeisenä sen minkä tiesin varmasti saavani. Alla vielä kaikki lukemani kirjat bingoon ja linkit kirjoituksiin. Bingoriveistä huomatkaa päällekkäin olevat ruksit.

Bingorivit:

Fiktiivinen hahmo: L. M. Montgomery: Annan perhe
Nainen: L. M. Montgomery: Anna opettajana
Kengät: Caitlin Moran: Näin minusta tuli tyttö
Rakennus: Lea Patinen: Lykantrophia
Eläin: Reetta Niemensivu: Aavepianisti ja muita kertomuksia

Sininen: Mari Ahokoivu: Talviunta, 1. osa
Siluetti: Mathias Malzieu: Sydämen mekaniikka
Pariskunta: Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa valoa valoa
Kasvokuva: George Orwell: Vuonna 1984

Punainen: Maria Turtschaninoff: Maresi, punaisen luostarin kronikoita
Värikäs: Tove Jansson: Vaarallinen juhannus
Monta henkilöä: Nick Spencer: Morning Glories, Vol. 1

Muut:

Keltainen: Eve Hietamies: Tarhapäivä
Kaupunki: Alistair McLean: Kaappaus San Franciscossa
Piirroskuva: Jonathan Hickman: East of West, Vol. 1
Mies: Yong-Deuk Kwon: Yölinja
Lapsi: Kati Närhi: Saniaislehdon salaisuudet

Kesälukumaraton VI (maraton ohi)

Nyt se alkaa minunkin osaltani, nimittäin tämä blogistanian kaiken kaikkiaan kuudes kesälukumaraton! Ajattelin ottaa tällä kertaa hieman rauhallisemmin, ja luen ainoastaan sellaisia kirjoja jotka todella kiinnostavat. Viimeksi kun muutama kirja vaativat aika paljon puskemista eteenpäin. Muutenkin lopetan lukemisen jos siltä yhtään tuntuu, katson ehkä netflixiä välissä tai pelailen jotain. Rennosti mennään, mitään sivumääriä en lähde tavoittelemaan. Ainakaan vielä.

Tässä suunnittelemani lukupino. Kirjastolainoja tällä kertaa kaikki, oman hyllyn antimet alkoivat kyllästyttää silmää. Sarjakuvia aika monta, sekä hieman nuortenkirjallisuutta kuin jotain englanniksikin. Lisäksi olen tällä hetkellä lukemassa Ian McEwanin Makeannälkää, jota saatan jatkaa maratonin aikana. Saa nähdä, voi olla että se vaatii hieman rauhallisemman hetken.

Päivitän tähän postaukseen etenemistäni aina kun kerkeän ja viitsin, lisäksi yritän olla tällä kertaa myös hieman aktiivisempi ainakin twitterin puolella. Tsemppiä kaikille kanssalukijoille, nyt mennään! Oma maratonini alkaa nyt lauantaina kello 15:15, ja lopetan huomenna samoihin aikoihin.

Klo 16:50

Aloitin maratonini Makeannälällä, jossa oli sopivasti käsillä lyhyehkö "novelli". Päätin kuitenkin luvun loputtua jättää kirjan toiseen ajankohtaan, siihen tarvitsee enemmän keskittymistä ja aikaa ja rauhaa. Seuraavaksi otin käsittelyyn Jen Campbellin hauskan kirjan Weird Things Customers Say in Bookshops. Monia hauskoja tapahtumia, usein asiakkaan toimesta, useita ärsyttäviä juttuja, muutama todella uskomatonkin asia. Kiva kirja, luin sitä n. puoleen väliin, loput jätän myöhemmälle kun haluaa taas lisää jotain kevyttä.

Rauhallinen aloitus, nyt voisin vilkaista miten muilla kanssalukijoilla sujuu, hieman päivittää somea ja jatkaa sitten toisen kirjan pariin.
Sivuja luettuna: 65


Klo 20:10

Jatkoin maratonia Kreetta Onkelin Finlandia Junior-palkitulla kirjalla Poika joka menetti muistinsa. Suloinen kirja, jonka puolessa välissä ajattelin heti että tätä täytyy suositella siskonpojillekin. Jotenkin tuntuu että se olisi heille juuri sopiva kirja lukea. Ihana tarina, pidin kirjasta kovasti. Luin myös muutaman sivun jälleen Jen Campbellin kirjaa, muutama hauska tarina aina kirjojen väliin tuntuu sopivan. Tahti on ollut tosi rauhallinen, toki tykkään muutenkin lueskella rauhallisesti, hosumatta jotten vaan missaa yhtäkään yksityiskohtaa.

Seuraavaksi hieman ruokaa, tortilloista on selvästi tullut jo perinteinen maratonruoka. Sen jälkeen taas joku uusi kirja lukuun, vaan en tiedä vielä mikä. Ehkä Tuulisen saaren kirjakauppias.
Sivuja luettuna: 190


Klo 23:30

Pitkän ruoka- ja sometauon jälkeen taruin Tuulisen saaren kirjakauppiaaseen, mikä oli oikein oiva valinta maratonkirjaksi. Olin hieman varoen lukenut siitä postauksia, enkä ollut katsonut juuri edes kirjan takakantta, joten nyt kolmasosan lukeneena olen hieman yllättynyt kirjan käänteistä. En kuitenkaan huonolla tavalla, kirja on vetävä ja nopealukuinen, pidän sen tunnelmasta ja aiheesta. Tosin hieman odotan missä se tuulisuus viipyy, sen kannalta odotin hieman enemmän kuvailua.

Noin muutenkin ihan hyvä fiilis. Lukeminen maistuu, varsinkin tämän kirjan myötä. Aika vähän on sivuja vielä kertynyt, sillä vaikka kuinka alkuun sanoin etten lähde mitään numeroita tavoittelemaan, olisi silti kiva päästä ainakin samoihin lukemiin kuin viimeksi. Mutta toisaalta, pidän rauhallisesta lukutyylistä, enkä ole vielä koskenutkaan sarjakuviin, mitkä yleensä nostavat sivumäärää aivan huomaamatta.

Jatkan tämän kirjan parissa varmaan loppuillan/yön, saa nähdä miten myöhään sitä jaksaa valvoa. Toivon mukaan niin myöhään että saisin kirjan loppuun, mutta katsoo sitä sitten. Voi olla että tämä on viimeinen päivitykseni tältä illalta, voi olla että ei. Katsotaan!
Sivuja luettuna: 268

Sunnuntai, klo 02:00

Nyt alkaa silmiä sen verran painaa, ettei lukemisesta taida tulla enää mitään. Tuulisen saaren kirjakauppias on edennyt kivasti, lukeminen on mukavaa ja tarina todella mukaansatempaava. Olen pitänyt kovasti lukemastani tähän mennessä, kirja on mennyt hieman erilaisia polkuja mitä alunperin ajattelin. Ei oikeastaan malttaisi lopettaa lukemista, sen verran mukava kirja. Pitkästä aikaa on kiva huomata sellainen olo kirjaa lukiessa. Voi olla että luen vielä luvun tai kaksi sängyssä.

Aamuun siis, jospa sitä jaksaisi nousta normaalia aiemmin ylös, ihan vaan lukemisen takia. Yritän ainakin.
Sivuja luettuna: 343


Klo 09:50

Jatkoin yöllä sitten kuitenkin lukemista vielä n. kello kolmeen asti, jolloin tuntui parhaimmalle idealle mennä vihdoin nukkumaan. Heräsin aamulla puoli yhdeksän maissa ja lukaisin Tuulisen saaren kirjakauppiaan loppuun. Olipa kiva kirja! Pidin kovasti sen tunnelmasta ja päähenkilöistä, siitä miten asiat eivät menneetkään aivan oletuksien mukaisesti. Sopi myös oikein hyvin maratonille, nopealukuinen ja vetävä kirja, ja tarina tuntui eheälle yhteen pötköön luettuna.

Seuraavaksi teen hieman aamupalaa, selailen nettiä ja luen ehkä hieman lisää tuota Campbellin kirjaa. Hauskaa muuten, että luettavaksi on päätynyt kaksi eri kirjakauppa-kirjaa, en ollut ajatellut koko asiaa kirjoja lainatessani. Sitten voisi olla vuorossa sarjakuvia.
Sivuja luettuna: 429


Klo 12:15

Weird Things Customers Say in Bookshops on hauska kirja, vaikken muutamaa kertaa lukuunottamatta ääneen nauranutkaan. Sen jälkeen tartuin Tiitu Takalon sarjakuviin joita olin lainannut. Kehä ja Tuuli ja Myrsky luettu, molemmat olivat oikein onnistuneita sarjakuvia. Tarinat olivat koskettavia ja ajankohtaisia.

Seuraavaksi en oikeastaan tiedäkään mitä lukisin. Sarjakuvat saavat ainakin riittää tältä erää, voi olla että tartun tuohon Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla. Tasan kolme tuntia maratonia jäljellä, ja lukeminen onneksi vielä maistuu. Tuntuu tosin etten ole juuri edistynyt tai lukenut mitään, maraton kun alkoi jotenkin nihkeästi ja hitaasti. Mutta nyt jatkuu!
Sivuja luettuna: 609

Klo 15:15 MARATON OHI

Aloittelin tuota Satumaa-kirjaa ensimmäisen luvun verran, mutta siirryin sitten novellien pariin. Joku kirjassa tuntui tökkivän, ehkä se muistutti likaa viime maratonin aikana lukemaani Sydämen mekaniikkaa kaikkine outouksineen, etten halunnut sitten sitä jatkaa. Jatkan kyllä jossain vaiheessa kirjan parissa, uskoisin pitäväni siitä kunhan tyyliin tottuu. Sen sijaan luin viime maratonilla kesken jääneen Äidin pikku pyöveli-novellikokoelman loppuun, luin siitä viimeksi vain kaksi ensimmäistä novellia. Mielenkiintoinen, hyvin vaihtelevia novelleja, jotkut hyviä, joitain en tainnut ihan tajuta.

Kiva maraton oli, taidan lähipäivinä kirjoitella vielä jälkitunnelmia hieman tarkemmin ja bingoja ym, nyt lähden nauttimaan nätistä ulkoilmasta.

Lopullinen sivumäärä: 751

Tove Jansson: Vaarallinen juhannus + huomisesta maratonista

Hurraa, pääsen sittenkin osallistumaan huomiselle blogistanian kesälukumaratonille! Täällä voitte osallistua mukaan ja tutustua ohjeisiin, emännöijänä tällä kertaa MarikaOksa. Olin pitkään epävarma suunnitelmistani, mutta nyt kääntyi näin päin ja aikaa on. En ollut siis juurikaan suunnitellut lukemisiani etukäteen, vaan kävin eilen kirjastossa ja otin mukaani sellaista mitä nyt juuri tekee mieli lukea. Alunperin olin ajatellut seuraavan kerran maratoonata yhdellä paksulla kirjalla, mutta mieli muuttui ja lyhyitä kirjoja ja sarjakuvia siis taas.

Postailen huomenna ennen aloittamistani alustavan kirjapinon jota lähden pienentämään, ja päivittelen sitten siihen postaukseen etenemistäni tuon 24 tunnin aikana. Aloitusajankohtaa en osaa sanoa vielä varmaksi, mutta joskus iltapäivän tienoilla.

Sitten vielä lyhykäinen postaus viimeisimmästä muumikirjasta jonka luin.

Tove Jansson

Vaarallinen juhannus

(Farlig Midsommar, 1954)

WSOY, 1957 

Suom. Laila Järvinen

Suomennos tarkistettu 2010

132s.

Vaarallinen juhannus alkaa jännittävästi. Maa järähtelee, on todella kuuma ja tuhkaa sataa taivaasta. Merellä pienessä saaressa on tulta syöksevä vuori, joka on nyt alkanut liikahdella ja tuprauttelee tuhkaa laaksoon. Eikä aikaakaan kun vuori liikahtelee niin paljon, että mereltä tulee suuren suuri aalto joka pyyhkäisee koko muumilaakson alleen. Muumiperhe ottaa asian omaan tapaansa rauhallisesti, menevät sisään ja sukeltelevat aamiaista ja salongin kalustoa. 

Pian vedenpinta nousee kuitenkin niin korkealle, ettei muumitalossa voi olla. Ja juuri silloin sattuukin talon ohitse ajautumaan kummallinen talo. Muumiperhe ja heidän uudet ystävänsä Homssu ja Miska kömpivät kyytiin ja ihmettelevät tuota eriskummallista taloa, josta yksi seinäkin puuttuu. Eivätkä he ole siellä yksin, vaan nurkasta kuuluu ilkeää naurua.

Myös muualla tapahtuu. Nuuskamuikkunen ei ole vieläkään palannut muumilaaksoon Muumipeikon odottamisesta huolimatta, sillä hänellä on suunnitelma erään ikävän puistonvartijan pään menoksi. Pian Pikku Myy ajautuu Nuuskamuikkusen mukaan, kuin myös monikymmenpäinen lapsilauma. Myös Muumipeikko ja Niiskuneiti ovat joutuneet pinteeseen, ja lopulta kaikki kulminoituu teatterin ensi-iltanäytökseen.

Vaarallinen juhannus on hauska kirja. Monet tapahtumat ovat hyvin tuttuja ihanasta tv-sarjasta, mutta on aina jännä lukea niistä samoissa kansissa, eri tarinoiden nivoutuen yhteen. Tällä kertaa Muumien juhannus on toden totta aika vaarallinen. On tulvaa, ikäviä poliiseja, hattivatteja, pakoretkiä ja pelottava teatteri. Paljon erilaisia hauskoja ja jännittäviä tapahtumia lyhyessä kirjassa.

Muumien pariin on aina ihana palata, oli kyse sitten kirjoista tai tv-sarjasta. Olen aikamoinen Muumi-fani, ja omistankin aika suuren kokoelman niitä kuuluisia muumimukeja. Sen sijaan tämä oli vasta kolmas muumikirja minkä koskaan olen lukenut. Aiemmat ovat Muumipappa ja meri sekä Muumipapan urotyöt. Kaikki kolme ovat hyvin erilaisia kirjoja. Tässä on selvää seikkailun tuntua, kun taas esimerkiksi Muumipappa ja meri oli seesteinen ja tunnelmallinen, vaikka toki seikkailuahan siinäkin on. Näistä kolmesta suosikkikirjani taitaa silti vielä olla Muumipapan urotyöt, mikä oli jotenkin niin ihanan hassu ja erilainen. Ajatella, nuori Muumipappa!

Vaarallinen juhannus on kuitenkin ihana kirja, jossa on vauhtia ja vaarallisia tilanteita, kuitenkin hyvin muumimaiseen, rauhalliseen ja tyyneen tapaan.

Muualla: P. S. Rakastan kirjoja, Kujerruksia, Jokken kirjanurkka

Arvosana: Neljä kissanpentua

Tällä kirjalla ruksaan Luetaan Sateenkaari-haasteesta kohdan vihreä. Kirjankansibingosta ruksin kohdan värikäs, jonka myötä saan kolmannen (ja viimeisen) bingoni!

Mari Ahokoivu: Talviunta-sarja

Mari Ahokoivu

Talviunta, 1. osa

Asema, 2013

33 s.

Talviunta-sarjan ensimmäinen osa sisältää tarinat Pohjoisen valot ja Talviunta.

Sarjakuva alkaa hyvin vähäeleisesti, ja Pohjoisen valoissa ei olekaan ollenkaan vuoropuhelua, vaan pelkkiä kuvia. Kuvat ovat kaikki mustavalkoisia täynnä eri harmaan sävyjä. Näin on myös myöhemmissä osissa, ainoastaan kannet ovat värikkäät. Mustavalkoisuus ja harmaus ei kuitenkaan haittaa ollenkaan, eri harmaan sävyihin tottuu ja tuo tarinoihin omaa tunnelmaa. Pohjoisen valoissa joku pieni olento on selvästi eksyksissä, ja saa opastuksen korkeuksista jonne ei ollut huomannut katsoa.

Kuvitus on omaan mieleeni todella söpön näköistä, varsinkin Talviunta tarinassa, jossa päähenkilönä on jonkinlainen hahmo karhupuvussa. Talviunessa on myös jo vuoropuhelua ja enemmän juonta mitä ensimmäisessä tarinassa. Karhupukuinen hahmo kun on väsynyt töistä ja talvesta, ja toivoisi voivansa nukkua talviunta.

Kiva aloitusosa, mutta jälkitunnelma on kuitenkin hieman lattea. En osannut oikein odottaa mitään lähtiessäni tätä lukemaan, mutta lopulta en saanut myöskään oikein mitään tästä irti. Tarinat ovat eriskummallisia, suloisia ja hieman lohduttomiakin. Tai lohdullisia, miten sen haluaa ajatella.

Arvosana: Kolme kissanpentua

Kirjankansibingosta ruksaan kohdan sininen, ja saan siis toistamiseen huutaa Bingo!

Talviunta, 2. osa

Asema, 2013

33 s.

Toinen osa sisältää tarinat Liian paljon töitä, Kun metsä liikkuu ja Demoni.

Kirjan ensimmäinen tarina, Liian paljon töitä näyttää kuvaa kahdesta hahmosta suuressa kaupungissa. Toinen hahmo on niin kiireinen töiden kanssa, ettei kerkeä lähteä ulos toisen kanssa. Niin paljon kaikkea tekemistä. Hieman samaa tunnelmaa kuin sarjan aloitusosan tarinassa Talviunessa, jossa karhupukuisen hahmon ympärillä vilisee jalkapareja ja kaikilla on kiire.

Kun metsä liikkuu on tämän kirjan suosikkini. Tarina on hyvin vähäeleinen ja lyhyt, mutta jotenkin ihanan tunnelmallinen. Kuvissa esitellään lukijalle synkkä metsä, karhu ja kysymys. Teksti ja sanat on aseteltu kauniisti ja luo maagisen tunnelman.  

Demonissa seikkailee äitikarhu ja pieni otus, joka haluaa mennä uimaan. Sillä välin kun äitikarhu ottaa nokoset rannalla, otus polskii vedessä ja pohtii olevansa ehkä sittenkin kala. Äitikarhu lupaa että otus saa kyllä pian selville mikä hän on, sen takia he ovat matkalla. 

Pidin tästä toisesta osasta hieman enemmän kuin ensimmäisestä. Ehkä siksi kun olin jo tottunut tarinoiden vähäeleisyyteen sekä harmaan sävyisiin kuviin, ja lisäksi tässä oli yksi tarina enemmän. Tarinat ovat yhteydessä toisiinsa, mutta hyvin hienovaraisella tavalla. On kiireistä kaupunkia ja rauhallista, hiljaista metsää pohjoisessa. Sama tunnelma kuin aloitusosassa.

Arvosana: Kolme kissanpentua

Talviunta, 3. osa

Asema, 2014

32 s.

Sarjan kolmas osa sisältää tarinat Ursa Major, Kierto ja Ukkonen.

Kirjan aloittaa tarina Ursa Major, joka kertoo tähtikuvio Isosta Karhusta ja vanhoista uskomuksista siihen liittyen. Vähäeleinen ja lyhyt tarina, mutta sitäkin kiinnostavampi aloitus. Tämä todella kiinnitti huomioni, ja jatkoin oikein mielelläni kirjan lukemista. 

Tässä osassa oli myös hieman vaikeampi erottaa ensimmäisen ja toisen tarinan raja. Toinen tarina Kierto jatkaa nimittäin hieman samaa teemaa kuin Ursa Major. Tarinan keskiössä ovat jo sarjan toisesta osasta tutut äitikarhu ja tämän pieni otus. Alussa äitikarhu näkee pahaa unta, ja otuksen herätettyä hänet, äitikarhu saa tietää ettei pieni otus tiedä mitä nukkuminen tarkoittaa. Lopulta äitikarhu nukahtaa jälleen, ja pieni otus saa vieraan taivaalta. 

Kolmas tarina, Ukkonen, on aivan erilainen muihin kahteen verrattuna, enkä oikein täysin ymmärtänyt näiden yhteyttä. Ukkosessa on keskiössä pieni lapsi, joka makaa valveilla sängyssään ukkosen jyllätessä ulkona. Huone valaistuu aina salaman iskiessä, ja pian lapsi huomaakin ettei ole yksin huoneessa. Tämä oli mielestäni jopa aika pelottava tarina, varsinkin kun sen noin kertoo. En silti pidä sitä mitenkään lohduttomana kauhukertomuksena, vaan päin vastoin pelottavuudesta huolimatta tarinan loppu on aika lohdullinen. Tai näin itse sen käsitin.

Tämä kolmas osa oli ehdottomasti oma lempparini näistä kolmesta. Olen aina ollut hyvin kiinnostunut kaikesta mikä liittyy tähtitaivaaseen ja yleensä avaruuteen, joten kaksi ensimmäistä tarinaa olivat minulle nappiosuma. Kolmas tarina ei ihan niin paljoa säväyttänyt, vaikka olikin huomattavasti dramaattisempi kuin aiemmat. 

Arvosana: Neljä kissanpentua

Oikein mielenkiintoinen sarja. Kaunista piirrosjälkeä, mieleenpainuvia lauseita ja lohdullisia tarinoita pohjoisesta. Pidin kokonaisuudesta paljon, tarinoissa oli yhtenäisyyttä ja ripaus maagista tuntua. Jään mielenkiinnolla odottamaan kirjailijan tulevia tuotoksia, sitä että tuleeko sarjaan lisää osia.

L. M. Montgomery: Annan perhe

L. M. Montgomery

Annan perhe

(Anne of Ingleside, 1939)

WSOY, 2002

Suom. Paula Herranen

301 s.

Annan perhe sijoittuu tarinallisesti Anna omassa kodissaan-kirjan jälkeen. Anna ja Gilbert ovat olleet avioliitossa jo kymmenisen vuotta, ja lapsiakin on syntynyt jo viisi. Kirjan alussa Anna odottaa kuudetta lastaan, seuraavista kirjoista tuttua Rillaa. Kirja seuraa Annan ja tämän lapsikatraan elämää n. kuuden vuoden ajan. Noihin vuosiin mahtuu jälleen kerran paljon erilaisia hauskoja ja pelottaviakin tapahtumia.

Annan perhe erottuu muista sarjan kirjoista siinä, että pääosassa ovat sekä Anna että tämän lapset. Enää ei seurata pelkästään Annan edesottamuksia, mutta ihan vielä ei myöskään hypätä kokonaan lastenkaan kyytiin kuten sarjan seuraavissa osissa. Sen sijaan välillä seurataan kuinka Anna tapansa mukaan sekaantuu eräiden nuorten rakkauselämään, välillä taas kurkistetaan kymmenvuotiaiden pikkupoikien murheisiin. Keskiössä on kirjan nimenkin mukaisesti kyse koko perheestä, jossa kaikki saavat osakseen huomiota ja omat sattumuksensa.

Tai no, melkein jokainen. Jokainen lapsi saa kirjassa omat seikkailunsa ja murheensa, paitsi Shirley, joka tuntuu myöhemmissäkin kirjoissa jäävän todella pienelle huomiolle muihin verrattuna. Toki Shirleyn sanotaan alusta lähtien olevan Susanin "oman pieni ruskea poika", ja ehkä jää siksi niin taustalle. Sinänsä silti harmi, sillä nyt Shirleytä ei opi tuntemaan ollenkaan ja tuppaankin aina unohtamaan koko pojan muiden viedessä huomion persoonillaan. Shirleyllä sitä kun ei ole, persoonaa nimittäin.

Olen lukenut kirjasta muutamia kommentteja, joissa ihmetellään että kenelle tämä kirja on oikein kirjoitettu, kun siinä seurataan sekä jo selvästi ikääntyneen Annan että pienten lasten kommelluksia. Minua tuo ei haitannut ollenkaan, sillä muistan miten en Sateenkaarinotkon alussa ollenkaan tiennyt miten suhtautua siihen, että Anna ei yhtäkkiä olekaan enää päähenkilönä. Olisikin ollut hyvä jos olisin lukenut tämän silloin, sillä mielestäni Annan perhe toimii hyvänä välikirjana ja siirtymänä tässä tilanteessa. Annetaan Annalle vielä huomiota, mutta pikkuhiljaa siirretään huomio lapsiin. Sitäpaitsi Anna on ikuinen nuori, ja noinkin vanhana hänestä on ihana lukea hauskoja juttuja ja huomata miten hän selvästi eroaa muista ikäisistään, kuten vaikkapa lapsuudenystävästään Dianasta.

Kirja koostuu siis oikeastaan vain erilaisista tarinoista ja hassuista sattumuksista mitä jokaiselle vuosien saatossa on käynyt. Jemillä on murheensa perheen eläinten kanssa (oh mikä viittaus Kotikunnaan Rillaan!), Dillä on karvasta epäonnea ystävien valitsemisessa ja Nan uskoo liiaksi kuvitelmiinsa. Samalla kirja on osaltaan myös kasvutarina lapsista, osaltaan taas selvä merkki Annan ikääntymisestä. Leppoisa, mukava kirja, jossa vain erilaiset tapahtumat seuraavat toisiaan, mutta ei sen kummempaa.

Pidin siis kirjasta oikein paljon! Hyppäsin tämänkin kirjan kyytiin aika kylmiltään, sillä en lukenut sarjan aiempia osia ennen tätä. Anna opettajana-kirjan kanssa se ei niin haitannut, kun ympäristö ja kaikki oli muutenkin uutta, mutta nyt olisi ollut kyllä ihan hyvä lukea edes tuo Anna omassa kodissaan uudestaan. Onneksi hämäräkin muisti on parempi kuin ei muistia ollenkaan, ja saatoin kyllä nauttia kirjasta ihan hyvin. Tässä oli sitä samaa tuntua kuin muissakin Anna-kirjoissa, eivätkä ylirasittavat hahmotkaan tällä kertaa repineet hermojani, kuten viimeksi kävi.

Oikein hyvä jatko-osa ihanalle sarjalle! Hieman täyteosan tuntua, mutta se ei minua haitannut. Kirjaa luki oikein mielellään, tapahtumat naurattivat ja välillä ärsyttivät, lähinnä kuitenkin ihastuttivat. Kirjan lopussa oleva pieni draama sai minutkin jopa jo varpailleen ja oikein kutkutti mieltä. Varmasti palaan vielä monesti Annan pariin, koko sarjan.

Muualla: Kirjaneidon tornihuone, Lukuisa, Cilla in Wonderland

Arvosana: Neljä kissanpentua

Kirjankansibingosta ruksaan kohdan Fiktiivinen hahmo, jonka myötä nappaan itselleni vihdoin ensimmäisen bingon!

Heinäkuun kooste

Ja niin meni heinäkuu, ja kesä pelottavasti alkaa lähenemään loppuaan. Onneksi on vielä elokuu, ja jopa helteitäkin vielä tiedossa. Lisäksi minun lempivuodenaikani on jo käsillä, minä kun rakastan syksyä eniten.

Heinäkuu meni nopeasti ohi, eikä juuri mitään ihmeellistä tapahtunut ennenkuin vasta aivan viimeisinä päivinä, kun hajotin puhelimeni ja tulin flunssaan... Että toivon mukaan tämä kuukausi on vähän parempi siltä saralta ja saisin kännykkänikin vielä kuntoon.

Kirjarintamalla meni sen sijaan ihan hyvin, luin heinäkuussa yhteensä 12 kirjaa, joista peräti 8 oli sarjakuvia. Kirjoista 10 oli naisten kirjoittamia ja vain kaksi miesten. Kirjastosta lainasin 8 kirjaa, ja tällä kertaa luin kaikki suomeksi.

Luetut:

Henri Gylander: Unia ja toiveita (52s.)

L. M. Montgomery: Anna opettajana (277s.)

Eve Hietamies: Tarhapäivä (447s.)

Alistair McLean: Kaappaus San Franciscossa (277s.)

Mari Ahokoivu: Talviunta, osat 1-3 (32s, 32s, 32s.)

Tiitu Takalo: Minä, Mikko ja Annikki (248s.)

L. M. Montgomery: Annan perhe (301s.)

Kati Närhi: Saniaislehdon salaisuudet (129s.)

Kati Närhi: Mustasuon mysteeri (133s.)

Kati Närhi: Seitsemäs vieras (149s.)

Sivuja yhteensä: 2109

Ihan kiva lukukuukausi siis, luin paljon hyviä kirjoja ja sarjakuvia, mutta mikään ei juurikaan noussut ylitse muiden. Toisaalta, ei tullut mitään suuria pettymyksiäkään. Nautin suunnattomasti ajasta iki-ihanan Annan parissa, Agnes ihastutti olemuksellaan jälleen kerran, Takalon Annikki-kirja herätti kiinnostukseni Tamperetta kohtaan aivan uudella tavalla, eikä Tarhapäivän Antti ja Paavo pettäneet taaskaan. Kerta kaikkiaan hyviä kirjoja tuli luettua.

Ostin heinäkuussa ainoastaan yhden kirjan kirpparilta ja toisen kirjan sain siskoltani nimipäivälahjaksi. Robin Hobbin Salamurhaajan oppipoika on kiinnostanut jo pitkään, ja kun se hyväkuntoisena ja parin euron hintaan tuli vastaan, en kieltäytynyt. Helen Fieldingin uusin Bridget Jones, Mad About the Boy jäi vielä viihdyttämään siskoani joka sen halusi kovasti lukea. Ihan sopiva saldo, kirjahyllyyn kun ei oikein tahdo mahtua enää uusia tulokkaita. Pelottavan nopeasti se täyttyykin. Alennusmyyntejäkin olen tieten tahtoen välttänyt. Täytyy ehkä harjoittaa karsintaa vielä runsaammalla kädellä ja viedä vaihtoon kaikki mitä en halua hyllyssäni enää pitää.

Sellainen pikakatsaus heinäkuuhun! Enempää en nyt tällä kertaa jorinoi, vaan taidan mennä muutamien rästipostausten kimppuun. Kivaa elokuuta kaikille!

Kolmen kirjan haaste

Vihdoin paluu sivistyksen pariin! Olen siis viimeisen viikon ajan ollut lomailemassa kotikonnuilla, ja aivan lomani alkajaisiksi hajotin kännykkäni... Ja koska nettiyhteys oli muutenkin aika huono, jätin somen suosiolla odottamaan kotiinpaluutani. Tämän lisäksi sain päälleni oikean kesäflunssan, joka onneksi alkaa (toivon mukaan) olla jo helpottamaan päin. Hetki siis varmaan menee koosteiden ja rästipostausten kanssa, kunhan tässä nyt jaksaa taas.

Nyt ajattelin kuitenkin ottaa asiakseni tämän aikalailla jo kaikkialla pyörineen kolmen kirjan haasteen, jonka sainkin peräti kolmesta osoitteesta, Katrilta (La petite lectrice-blogista), VJ:ltä (Mustemaailmani-blogista) ja Mannilta (Kirjakartano-blogista), kiitos siis teille! Tarkoituksena on siis listata kolme blogattua kirjaa jotka mieluiten lukisi uudelleen.

Olen pitänyt blogiani nyt puolisen vuotta, joten ihan hirveän montaa kirjaa täältä ei vielä löydy. Tehtävä on siis verrattain helppo kuin muilla kanssabloggareilla, joilla saattaa olla jo monien vuosien takainen blogihistoria. Luen kirjoja aika mielellään uudelleen, mutta olen huomannut että kirjat jotka olen lukenut monia kertoja ovat yleensä jokin sarja, kuten Potterit tai Runotytöt. Yksittäisiä kirjoja en ole pitkään aikaan lukenut uudelleen, kun tuntuu että muitakin lukemattomia kirjoja maailmasta löytyy eikä aika riitä kaikille uusintaluvuille. Tässä nyt kuitenkin ne kolme kirjaa, jotka luultavasti tulen lukemaan joskus uudelleen.

Stephen Chbosky: Elämäni seinäruusuna

Ah tämä kirja oli kyllä aikalailla rakkautta alusta lähtien. Haikean kaunis tarina kasvamisesta, itsensä tuntemisesta ja ystävistä. Charlie on päähenkilönä niin herkkä ja sympaattinen, tarina uskomattoman kaunis, tunnelmallinen ja koskettava. Kirjat, musiikki, yksittäiset pienet hetket, Sam ja Patrick... Mitäpä tästä muuta nyt enää sanoakaan. Ihana kirja, varmasti luen joskus uudelleen.

John Green: Paper Towns

Kolmas Greenini oli englanniksi todella hyvä, jokin kirjan tunnelmassa vain iski enkä malttanut laskea kirjaa alas. Kirjan syvällisyys jopa yllätti, mutta hyvällä tavalla. Pidän myös edelleen paljon Greenin tavasta kirjoittaa. Uusintaluku on joskus luultavasti vuorossa, mutta tällä kertaa ajattelin kokeilla suomennosta, Arvoitus nimeltä Margo, ja katsoa onko sama tunnelma säilynyt.

J. S. Meresmaa: Mifongin mahti

Oikeastaan tarkoitan koko sarjaa, mutta vain tästä olen blogannut. Sarjan neljäs osa, Mifongin kätkemä, ilmestyy nyt tänä syksynä, ja tahtoisin oikeastaan lukea nämä aiemmat osat ennen sitä. En pidä hatarista muistikuvista, haluan aina olla perillä kaikista mahdollisista yksityiskohdista. Sarja on ollut oikein hyvä tähän asti, mennyt sellaisia reittejä mitä en todellakaan osannut aavistaa, yllättänyt, jopa järkyttänytkin. En osaa ollenkaan odottaa mitä seuraava kirja tuo tullessaan, ja se tässä parasta onkin. Mahtava suomalainen fantasiasarja, jota suosittelen lämpimästi.

Koska tämä haaste on tainnut pyöriä jo melkeinpä kaikilla, en lähde yksitellen haastamaan tähän enää ketään. Mutta jos siellä vielä on joku joka ei ole haastetta itselleen saanut, haastan sinut!