Top 5 keskiviikko: kirjahyllyssä odottavat kirjat

Olen viimeisen puoli vuotta yrittänyt lukea enemmän oman hyllyn kirjoja ja jättää kirjastolainoja vähemmälle. Olen onnistunut tehtävässä mielestäni kohtuu hyvin, mutta edelleen lukemattomat kirjat vievät voiton luetuista. Tiedän omistavani oikeita helmiä hyllyssäni, mutta syystä tai toisesta en ole vielä näihin kirjoihin tarttunut. Kaikista näistä olen kuullut vain ylistäviä arvioita, mikä on saattanut auttaa aikanaan ostopäätöksessä... Tässä siis lista viidestä kirjasta hyllyssäni, joiden lukemista odotan eniten tulevaisuudessa. Ehkäpä luen ne kaikki tänä vuonna!

Top 5 kirjahyllyssä odottavat kirjat

5. Kate Morton - Paluu Rivertoniin

Ostin tämän pari vuotta sitten Sokoksen alennuksesta, mutta kirja jäi odottamaan hyllyyn. Vieläkään ei ole nähtävästi tullut oikeanlaista hetkeä aloittaa tämä.

4. John Irving - Oman elämänsä sankari

Tähän kohtaan olisin voinut laittaa minkä tahansa niistä seitsemästä (!) lukemattomasta Irvingistä hyllystäni, mutta tämä kiinnostaa niistä eniten. Irving -hullaantumiseni alkoi Garpin maailmasta, jonka jälkeen olen huomaamatta kartuttanut kokoelmaani hänen teoksillaan. Nämä kuitenkin kaipaavat tietyn hetken ja mielentilan, joten tämäkin on vielä jäänyt lukematta.

3. Carlos Ruiz Zafón - Tuulen varjo

Löytö kirpputorilta, taisin hihkua onnesta napatessani tämän sieltä hyllystä. Jostain syystä jäänyt silti odottelemaan hyllyyn. Kaveriksi on tullut jo Enkelipelikin, joten taitaisi olla jo aika lukea tämä.

2. Donna Tartt - Jumalat juhlivat öisin

Syksyn löytöjä kierrätyskeskuksesta. Aloitin tämän jo seuraavana päivänä bussimatkalla, mutten ehtinyt paria sivua pidemmälle kun uni vei voiton. Teki mieli jatkaa kirjaa kotiin päästyäni, mutta muut hommat menivät edelle ja kirja löyti paikkansa hyllystä.

1. Haruki Murakami - 1Q84, osat 1 ja 2

Syksyn hullujen päivien paras löytö. Kafka rannalla jälkeen olen ollut suuri Murakami -fani, enkä epäröinyt yhtään napatessani tämän ja kolmannen osan mukaan kaupasta. Kirjan paksuus vaan hieman pelottaa, vaikka toisaalta onpahan ihanan paljon lukemista.

Siinäpä ne, ehkäpä tosiaan yritän lukea nämä kaikki viisi tämän vuoden aikana.. Nähtäväksi jää miten käy! 

J. S. Meresmaa - Mifongin mahti

J. S. Meresmaa
Mifongin mahti (Mifonki- sarja #3)
Myllylahti, 2014 
517 s.
kirjastolaina

Koska teksti koskee Mifonki -sarjan kolmatta osaa, kirjoitus saattaa sisältää hieman juonipaljastuksia aiemmista osista.

Aloitin taipaleeni J. S. Meresmaan Mifonki- sarjan kanssa viime syksynä. Oli todella virkistävää lukea pitkästä aikaa kunnon eeppistä fantasiaa kaikkine juonenkäänteineen. Viimeisimmät fantasiakirjat mitä olen lukenut ovat olleet uusintalukuja, joten kaipasin myöskin jo jotain uutta sarjaa. En siis pienestä kirjastolakostani huolimatta voinut jättää tätä kolmatta osaa kirjastoon kun sen sieltä sattumalta bongasin viikko sitten. En ajatellut löytäväni kirjaa vielä hyllystä, mutta siellä se näytti odottavan juuri minua.

Vaikka kahden ensimmäisen kirjan (Mifongin perintö ja Mifongin aika) lukemisesta ei ollut hirveän pitkä aika, oli muutama hahmo ja muutamat tapahtumat päässeet aika lailla unohtumaan mielestä. Kolmanneksen luettuani kävinkin hieman selailemassa Mifongin aikaa kirjastossa, jonka jälkeen oli hyvä jatkaa tuoreiden muistikuvien kera. Lopulta luin kirjan nopeasti muutamassa päivässä, enkä useinkaan malttanut laskea kirjaa alas ennen kuin oli pakko. Kirja on hyvin helppo- ja nopealukuinen, eikä kirja tuntunut ollenkaan niin pitkältä mitä sivumäärä näyttää.

Mifongin mahti kerrotaan Ardisin lasten Fewrynnin ja Ciaranin näkökulmista ja jatkaa siitä mihin edellinen kirja jäi. Ciaran täyttää velvollisuutensa ja matkustaa sopimuksen mukaan Merontesiin ottaakseen vastaan paikkansa valtaistuimen perijänä, kun Fewrynn jää harjoittamaan omaa mahtiaan tuttuun pantterikansan ympäristöön. Merontesia kuitenkin vaivaa mystinen kirous, jonka vuoksi kaupunkiin ei ole enää vuosiin syntynyt lapsia, eikä uutta kuningasta oteta avosylin vastaan. Lopulta Fewrynn saa selville Ciaranin joutuneen salamurhausyrityksen kohteeksi ja poistuu ensimmäistä kertaa yksin Maatratin Verhon ulkopuolelle pelastaakseen veljensä ja mahdollisesti koko Merontesin.

Onpas mukava lukukokemus takana! Vaikka alkuun kaipasin paljonkin Ardisin ja Danten näkökulmia, huomasin myöhemmin pitäväni varsinkin Fewrynnistä todella paljon. Ciaranillakin on paikka sydämessäni, mutta loppupuolen tapahtumat saivat minulla hieman niskakarvat pystyyn. Ymmärrän että uuden kuninkaan tehtävä ei ole helppo, varsinkaan kun soppaan heitetään mukaan Fewrynnin kaltainen sisko. En silti pitänyt siitä miten tilanteet etenivät Ciaranin osalta. Toisaalta pojan vastoinkäymiset säälittivät, ja toisaalta taas halusin hänen vähän enemmän osoittavan paikkansa kuninkaana.

Henkilöhahmojen kehitystä oli mukava seurata. Jatkossa tätä toivon mukaan tapahtuu vielä enemmän ainakin Ciaranin hyväksi. Ehkä paikoin koin sekä Fewrynnin että Ciaranin vanhemmiksi kuin 16 -vuotiaiksi, mutta lukukokemusta se ei juuri haitannut. Vanhojen hahmojenkaan tapaamista en pistänyt pahakseni, sillä Roan ja Dante ovat vieneet sydämeni jo aikoja sitten. Erittäin suurella mielenkiinnolla seuraan mitä tuleman pitää näidenkin hahmojen saralla.Tällä kertaa myöskään aikahyppäys ei häirinnyt niin kuin se hieman häiritsi aiemmissa kirjoissa, sillä tässä se oli mielestäni ymmärrettävässä kohdassa.

Kirja loppui todella mielenkiintoiseen ja kutkuttavaan kohtaan, enkä malta odottaa sarjan seuraavaa osaa, jonka nimi on kaiketi Mifongin kätkemä. Suosittelen sarjaan tutustumista lämpimästi!

Ps. Kartat ovat aina vain plussaa, kuten tässäkin sarjassa.

Pps. Tällä ruksaan Reading Challengesta yli kohdan 9. a book by a female author.

Arvosana: Neljä kissanpentua

Muualla luettuna: Kirjaneidon tornihuone, Nenä kirjassa, kujerruksia ja Kirsin kirjanurkka

Luetaan sateenkaari!

Luetaan sateenkaari - haaste alkoi vuoden alussa Reader, why did I marry him? -blogissa ja jatkuu aina koko vuoden, joulukuun viimeiseen päivään saakka. Ihanan värikästä! Oma suunnitelmani on olla osallistumatta kovin moneen lukuhaasteeseen vielä tänä vuonna, sillä tiedän jo nyt että vuosi pitää sisällään aikamoisen paljon kiirettä. Tämä kyseinen sateenkaari- haaste kuulosti kuitenkin niin kivalta ja tarpeeksi helpolta selvittää vuoden aikana, joten päätin ottaa osaa haasteeseen. Lisäksi tämä auttaa kovastikin omaa haastettani lukea mahdollisimman paljon oman hyllyn kirjoja.

Tarkoituksenahan on siis lukea kirjoja sateenkaaren väreissä; punainen, oranssi, keltainen, vihreä, vaaleansininen, tummansininen ja violetti. Lukeminen suoritetaan tässä mainitussa järjestyksessä, eli punainen ensin ja violetti viimeisenä. Reader, why did I marry him?- blogin Omppu tekee sateenkaarista koonnin 6.1.2016 jälkeen, joten tuohon päivään asti on aikaa linkittää valmis luettu sateenkaari hänen blogiinsa.

Oma sateenkaareni valikoitui suhteellisen helposti. Koska edessä on kiireinen vuosi, valikoin hyllystäni mahdollisimman helppolukuisia kirjoja jotka uskon jaksavani ja ehtiväni lukea. Moni näistä on ollut lukulistallani (ja hyllyssäni) pitkään, enkä nyt maltakaan odottaa pääseväni näiden kimppuun. Lisäksi esimerkiksi oransseja kirjoja ei hyllyssäni ollut kuin tämä yksi, joten päätös sen osalta oli helppo.

Punainen: Melanie Gideon - Vaimo 22

- Tuntuu helppolukuiselta ja kuulostaa kivalta.

Oranssi: Taiye Selasi - Ghana ikuisesti

- Ainoa oranssiksi kelpaava, on myös luultavasti vaativin kirja listassa.

Keltainen: Eve Hietamies - Tarhapäivä

- Yösyöttö oli mahtava, toivottavasti tämäkin on yhtä mukaansatempaava.

Vihreä: Tove Jansson - Vaarallinen juhannus

- Lukematon muumikirja, joka oli muutenkin tarkoituksena lukea kesällä.

Vaaleansininen: Thomas Glavinic - Toiveet jotka toteutuvat

- Oli jo aiemmin lainassa kirjastosta, kun sainkin sen yllätyksenä ystävältäni lahjaksi. Jäi kuitenkin hyllyyn pyörimään, joten nyt olisi aika.

Tummansininen: Chris Cleave - Poikani ääni

- Oikeastaan melkein ainoa tummansininen kirja hyllyssä jota en ole lukenut, lisäksi kuulostaa mielenkiintoiselle.

Violetti: Charlotte Brontë - Kotiopettajattaren romaani

- Klassikko jota en ole vieläkään lukenut. Koska tämä on viimeinen kirja lukemistossa, ajattelin vähän että tämä olisi täydellinen kirja jouluksi.

Ei muuta kun lukemaan!

Lyhyet, osa 1

Ajattelin aloittaa tällaisen Lyhyet -osion, johon kirjoitan -yllättävää- lyhyesti aina sellaisista kirjoista joista ei välttämättä ole paljon sanottavaa omaksi postaukseksi asti, mutta joista haluan mainita edes jotain. Tällaisia kirjoja ovat yleensä sarjakuvat ja graafiset novellit, joita luen nykyään suhteellisen paljon.


J. K. Rowling
Siuntio Silosäkeen Tarinat  
(The Tales of Beedle the Bard, 2008)
Tammi, 2009,
suom. Jaana Kapari-Jatta 
93 s.

Siuntio Silosäkeen tarinat oli ainoa Pottereihin liittyvä kirja mitä en ollut vielä lukenut. Kirja oli joululahjaksi saamani korun ansiosta mielessä viime kirjastokäynnillä, josta sen viimein mukaani nappasin. Kirja koostuu viidestä lasten sadusta sekä Professori Dumbledoren muistiinpanoista liittyen jokaiseen tarinaan. Tarinat ovat Velho ja pomppiva pata, Oivan onnen alkulähde, Tietäjän karvainen sydän, Tanili Kanilin käkättävä kanto ja Tarina kolmesta veljeksestä.

Velho ja pomppiva pata ja Tanili Kanilin käkättävä kanto ovat aika perinteiset lasten sadut, lopussa opitaan että paha saa aina palkkansa ja hyvyys kannattaa. Ihan kivat kertomukset, joihin taikuus tuo kivan pienen lisän. Oivan onnen alkulähde on nätti pieni kertomus, jossa sankari ja sankarittaret pääsevät vaikeuksien kautta voittoon ja oppivat arvostamaan ystävyyden ja rakkauden voimaa. Tietäjän karvainen sydän oli kirjan yllättäjä. Tarina oli aika karmiva, eikä onnellisesta lopusta ollut tietoakaan. Hyvä ja kirjan mielenkiintoisin kertomus. Tarina kolmesta veljeksestä on tarinoista se kuuluisin, sillä tämä liittyy kohtalokkaasti viimeiseen Potteriin ja sen juonen kulkuun. Tarina oli myös paras näistä viidestä. Kaunis kertomus ihmisen halusta voittaa kuolema ja kuoleman hyväksymisestä. Dumbledoren mietteet jokaisen tarinan lopuksi oli kiva lisä kirjaan, kuin myös kirjan monet alaviitteet.

Arvosana: Kolme kissanpentua

Osallistun tällä kirjalla Reading Challengen kohtaan 12. A book of short stories.

 

Brian K. Vaughan 

Nico Henrichon

Pride of Baghdad

Vertigo, 2006
136 s.

Vuonna 2003 lauma leijonia karkasi Baghdadin eläintarhasta Irakin pommitusten yhteydessä. Leijonat vaelsivat vapaana ja nälissään autioituneen Baghdadin katuja, taistellen selviytymisestään. Tämä graafinen novelli kertoo kyseisen tositarinan leijonien näkökulmasta, heidän halustaan selviytyä ja pohdinnastaan onko parempi elää turvassa vankina ja hyvin ruokittuna vai vapaana luonnossa mutta nälissään ja alituisesti varuillaan.

Tarina oli surullinen, koskettava ja ahdistava. Sota koskettaa aina niin monia, ihmisten ohella myös eläimiä. Kirjan tunnelma oli odottava ja loppua kohden tiivistyvä. Piirustustyyli kävi tarinan tunnelmaan hyvin. Kuvat olivat selkeitä ja samaan aikaan hyvällä tapaa sekavia. Kuvitus oli toisinaan hyvinkin raakaa, verta oli paljon ja luonnon raakuus ja rajuus tuli esille monessakin kohtaa. Pidin kirjasta, mutta se ei kuitenkaan ihan ollut sitä mitä olin alunperin ajatellut.

Arvosana: Kolme kissanpentua

Osallistun tällä kirjalla Reading Challengen kohtaan 7. A book with nonhuman character.

Natasha Allegri

Bee and Puppycat #2 

Kaboom!, 2014 (e-kirja)
24 s.

Bee and Puppycat on toinen osa kyseistä sarjaa. Tarinassa seikkailee nuori tyttö Bee ja tämän ystävä Puppycat, joka on nimensä mukaan koiranpennun ja kissan sekoitus. Kaksikko saa uudeksi työnkuvakseen mennä sisään pieneen lumisadepallo- maailmaan korjaamaan rikkoutuneen soittorasian. Hauskasti piirretty, suloinen ja nokkela pieni sarjakuva minkä lukee hetkessä. Erikoista juuri tässä sarjakuvassa on eri soittorasioista "soiva" QR- koodi. QR- koodinlukijaohjelmalla lukija pääsee kuuntelemaan soittorasiasta kuuluvan kappaleen YouTubesta. Idea on mielestäni aivan ihana ja soivat kappaleetkin olivat nättejä. En ole aiemmin törmännyt missään tällaiseen ratkaisuun, joten ihastuin kovasti. 

Arvosana: Neljä kissanpentua

Gabriel García Márquez - Sadan vuoden yksinäisyys

Gabriel García Márquez 

Sadan vuoden yksinäisyys 

(Cien años de soledad, 1967)  

suom. Matti Rossi

WSOY 1988 

414 s.

Pitkä ja hidas lukuprosessi on vihdoin ohi! Aloitin Sadan vuoden yksinäisyyden viime vuoden joulukuun ensimmäisenä päivänä ja sain sen päätökseen tasan viikko sitten. Kuukausi ei ole loppujen lopuksi kovin pitkä aika lukea tällaista klassikkoa, varsinkaan joulun aikaan kun on kiire ja hoppu. Mutta jostain syystä se tuntui vielä pidemmältä ajalta, aivan kuin olisin lukenut kirjaa kokonaisen ikuisuuden. Välillä tuntui etten etene kirjassa ollenkaan, eikä se lopu koskaan. Toisella kertaa taas huomasin lukeneeni aivan huomaamatta monta kymmentä sivua, enkä malttanut lopettaa.

Sadan vuoden yksinäisyys on sukukronikka Buendíojen suvusta, kertomus pienestä Macondo -nimisestä kylästä, sen synnystä, kukoistuksesta ja kuolemasta. Kirja on täynnä eriskummallisia hahmoja ja tapahtumaketjuja, mielestäni ihanan arkipäiväiseen tapaan kerrottuna. Tuohon arkipäiväisyyteen kätkeytyy kuitenkin aina vähän yliluonnollista, pieniä tapahtumia, pieniä merkkejä jostain mikä juuri ja juuri voisi tapahtua. Ja Macondossahan tapahtuu. Veri joka kulkee ylämäkeen, haamuja, banaanirutto, ylösnousemus, vuosia aiemmin tehty ennustus Buendíojen suvun synnystä ja kuolemasta.

Kirja lähti hyvin liikkeelle, luin ensimmäisen kolmanneksen todella vauhdikkaasti ja innolla. Sitten taisi tulla muuta ohjelmaa sen verran että kirjan luku jäi päiviksi kokonaan kesken. Kun vihdoin palasin kirjan pariin, huomasin unohtaneeni täydellisesti kestä Aurelianosta ja Arcadiosta olikaan kyse. Lapsia syntyy vauhdilla ja kaikille annetaan totta kai isän, isänisän, mummon tai sedän nimi. Samat nimet siis toistuvat monen monta kertaa kirjan aikana, joten pitkien taukojen jälkeen oli vaikea muistaa kuka olikaan kenen lapsi ja kuka oli tämä isänisä kestä puhutaan. Tämä oli tietysti häiritsevää, sillä haluan aina olla ehdottomasti kartalla siitä kuka on kukin. Suosittelenkin etsimään netistä Buendíojen sukupuun, josta sukulaisuudet voi tarkistaa. Itse käytin sitä varsin ahkerasti aina kun unohdin kuka oli kuka. Loppupuolella sukupuuta ei onneksi juurikaan enää tarvittu, sillä hahmoilla oli niin paljon omalaatuisia ja persoonallisia tunnusmerkkejä, että ne jäivät mieleen. Lisäksi joihinkin hahmoihin alkoi kiintyä ja sitä todella välitti miten heille käy. 

Pitkästä lukuprosessista ja nimissä sekaantumisista huolimatta pidin kirjasta paljon. Yllättävänkin paljon, sillä odotin kirjalta lähinnä kyllästymistä ja puuduttavaa tekstiä. Onnekseni tarina vei kuitenkin mukanaan ja luin kirjaa innolla ja hyvällä mielellä. Hidas lukeminen oikeastaan kävi tälle kirjalle, kunhan ei unohtanut sitä päiviksi lojumaan. Parhaiten mieleen jäi kirjan loppu, mikä oli mielestäni ihana, todella kaunis ja hieno.

Arvosana: Neljä kissanpentua

Osallistun tällä kirjalla myös Reading Challengen kohtaan 5. A book with a number in the title

Myös mm. näissä blogeissa:

1001 kirjaa ja yksi pieni elämä, Lue, ihminen!, Lukuisa, La petite lectrice

Annan arvioni Goodreadsin tähdityksen mukaan, mutta pienellä twistillä muuttaen tähdet blogiin sopien kissanpennuiksi. :)

Vuonna 2014

• luin 51 kirjaa, joista 20 oli sarjakuvia.
• sivuja kertyi 11396, 227 per kirja
• ...Mikä on 3351 sivua vähemmän kuin edellisvuonna, vaikka sillon luin koko vuonna "vain" 35 kirjaa.
• ...Mikä taas johtuu siitä etten silloin lukenut ainuttakaan sarjakuvaa.
• paksuin lukemani kirja oli Sarah Watersin Silmänkääntäjä, 673s.
• lyhyin lukemani kirja oli Ville Tietäväisen Vain pahaa unta, 47s.
• 20 lukemistani kirjoista oli naiskirjailijoiden käsialaa, 31 miesten. 
• 7 kirjaa luin englanniksi, loput suomeksi.
• luin itselleni ennätysmäärän suomalaista kirjallisuutta, 18 kirjaa.
• luin omasta hyllystä 24 kirjaa ja kirjastonkirjoja luin 25. Kaksi kirjaa lainasin muualta.
• huonoin lukukokemus oli Robert Louis Stevensonin Tohtori Jekyll ja herra Hyde
• luin myös muutamia mahtavia, mullistavia ja ihania kirjoja:

Vuoden 2014 Top 5 kirjat:

 

5. John Green - Tähtiin kirjoitettu virhe

Kaunis, surullinen ja silti niin elämänhaluinen tarina kahdesta nuoresta kamppaillen syöpää vastaan. Herätti paljon ajatuksia elämän hektisyydestä ja kuolemasta. Opetti nauttimaan elämästä hieman lisää ja arvostamaan omaa terveyttä. Avasi hyvin kyynelkanavat, minullehan ei tarvitse kuin vaikka kaunis mainos telkkarissa niin ne jo avautuu... Eikä tämä ole edes vitsi.

Luettu 25.1.2014

4. Sarah Waters - Silmänkääntäjä

Tarina orpotyttö Suesta, suuresta ja rahakkaasta suunnitelmasta, Maud- neidosta, petoksista ja salaisuuksista. Ihanan yllätyksellinen kirja! Juonenkäänteet pääsivät todella vetämään maton alta, mikä on aina suuri plussa kirjalle. Henkilöhahmot olivat kaikki jokseenkin luotaantyöntäviä, mutta silti samaistuttavia ja aitoja. Lisäksi itse kirjan miljöö, harmaa ja likainen 1800 -luvun Lontoo, ah.

Luettu 18.3.2014

3. Brian K. Vaughan ja Fiona Staples - Saga (volumet 1-2)

Marko ja Alana; kaksi eri rotua, kaksi eri planeettaa, yhteinen lapsi. Kaikki sodan keskellä. Tästä alkaa pakomatka ympäri galaksin, pakoon kaikkia mahdollisia vihollisia mitä voi kuvitella, ja enemmän. Ah ja voih, mitä olenkaan lukenut. Täynnä mahtavia hahmoja, vauhdikkaita tapahtumia ja silmiä hivelevää piirustustyyliä.

Luettu 9.5.2014

2. Bernard Beckett - Genesis

Nuori Anax on pyrkimässä Akatemiaan, yhteiskunnan johtavaan elimeen, jota varten hän pitää tutkintolautakunnalle viisituntisen esitelmän vuosia aiemmin eläneestä Adamista. Yllätyksellinen ja omaa elämää mullistava kirja, jota ei voi muistella kuin hymyssä suin. Tekisi mieli lukea jo uudelleen.

Luettu 23.3.2014

1. Haruki Murakami - Kafka rannalla

Kertomus Kafkasta, maailman kovimmasta 15- vuotiaasta, joka karkaa kotoaan. Kertomus Nakatasta, sympaattisesta vanhasta miehestä joka osaa keskustella kissojen kanssa. Ja näiden kahden tarinan kohtaamisesta. Alkumetreiltä asti tiesin, että nyt ollaan jonkun suuremman äärellä. Kirja oli minulle täydellinen, kaikessa omituisuudessaan juuri sellainen kuin sen pitikin olla. Ei enempää eikä vähempää. Myös ensimmäinen Murakamini, hyllyssä onneksi odottaa lisää.

Luettu 10.10.2014

Listan ulkopuolelle jääneet:

Gillian Flynn - Kiltti tyttö

Kazuo Ishiguro - Ole luonani aina

Tuomas Kyrö - Mielensäpahoittaja

Ernest Cline - Ready player one

Tove Jansson - Muumipapan urotyöt

Esittely

Hei vaan ja tervetuloa! Voisin heti näin alkuun hieman esitellä itseäni, ennen kuin mennään itse blogin sisältöön. Nimeni on Kirsi, olen 23 -vuotias tamperelainen. Olen kahden kissan ylpeä (ja univelkainen) omistaja, tunteikas elokuvien ja tv-sarjojen katselija, intohimoinen videopelien pelaaja, internetin liikakäyttäjä sekä kirjojen suurkuluttaja. Blogini nimi kertoo kuitenkin ne kaksi suurinta kiinnostuksenkohdetta elämässäni.

Olen pohtinut jo yli vuoden oman blogin aloittamista, mutta aina se on jäänyt. Suurin syy aloittamisen siirtämiselle on ollut pelko siitä, että uskallanko avata maailmaani tuntemattomille ihmisille, näyttää omat mielipiteeni julkisesti ja antaa muiden kommentoida ja arvostella niitä. Pysyn aina mieluummin taka-alalla hiljaa omien mielipiteideni kanssa, varsinkin jos on kyse suurestakin yleisöstä. Lisäksi pohdin kirjoitustaitojani, jotka saattavat olla hieman ruosteessa. Olen kuitenkin huomannut ajattelevani yhä useammin muiden blogeja lukiessani kuinka itse olisin kyseisestä aiheesta kirjoittanut tai miten itse vastaisin erilaisiin kyselyihin. Lopulta tämä palo äityi niin suureksi että huomasin suunnittelevani jo aiheita ja katselevani erilaisia malleja ja ulkoasua blogilleni. Täällä siis ollaan! Haluan kuitenkin sanoa muutaman sanan vielä itse sisällöstä, tai ehkä mieluummin jopa sisällön puutteesta.

En toisaalta haluaisi luokitella blogiani mihinkään yhteen kategoriaan, mutta selvää on ettei tämä tule sisältämään meikkivinkkejä tai tämän päivän muotia. Sen sijaan ajattelin kirjoittaa kirjoista. Kuten yllä sanoin, olen kirjojen suurkuluttaja, pidän lukemisesta ja enimmäkseen luenkin kirjablogeja joista into tähän syttyi. En ole silti aivan varma vielä mihin suuntaan blogini tästä lähtee kulkemaan, sillä olen suhteellisen hidas lukija. Saatan lukea monta kirjaa kuukaudessa, tai sitten mennään nollalinjalla ja luen yhtä kirjaa kaksikin kuukautta. Lukuvauhti riippuu paljon elämäntilanteesta ja omasta kiinnostuksesta. Joskus saattaa mennä muutama viikkokin etten tartu (hyväänkään) kirjaan, kun esimerkiksi videopelit vievät voiton. Tuleva aika siis näyttää sisältääkö blogi muutakin kuin kirjoja, vaikkapa tv-sarjojen arvosteluita, elokuvia tai jopa niitä pelejäkin. Tai vaikka ihan vain oman arkielämäni kuvailua. Alkuun taidan lähteä kuitenkin kirja-linjalla, se tuntuu kaikista turvallisimmalta ja tutuimmalta vaihtoehdolta näin monen vuoden kirjablogien seuraajana. Haluan myös varoittaa, etten välttämättä aio kirjoittaa mitään suuria analyyseja kirjoista, vaan lähinnä omia mieleen putkahtaneita ajatuksia ja mietteitä, sen lisäksi että pysyn paremmin perillä lukemisistani.

 

Lisäksi kuten blogini nimi jo sen kertoo, kissani tulevat luultavasti olemaan täällä pienemmässä tai suuremmassa roolissa. Ilman heitä elämä olisi tyhjempää, ja kutsunkin itseäni kuvaavalla lempinimellä crazy cat lady. Jos en ihan omaa postausta heistä sentään tee, niin kirjakuvissa tai lisäkuvituksena tulevat varmasti nähdyiksi.

Tervetuloa siis ja katsotaan miten tämä etenee!