Näytetään tekstit, joissa on tunniste Bjorn Sortland. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Bjorn Sortland. Näytä kaikki tekstit

22. joulukuuta 2017

Timo Parvela & Bjørn Sortland: Kepler62: Osat 5 ja 6

20171222_1056361

Timo Parvela, Bjørn Sortland, Pasi Pitkänen
Kepler62: Kirja viisi: Virus
Wsoy, 2017
189 s.

Viidennessä osassa lapset ovat pikkuhiljaa tottuneet uuteen kotiplaneettaansa ja alkaneet elää siellä jokseenkin normaalia elämää. Kasvimaalta on saatu jo ensimmäiset porkkanat, koska planeetalla kaikki tuntuu toimivan nopeammin. Niin myös vuodenajat, sillä kun yhtenä päivänä on kaunis kesäpäivä, onkin seuraavana päivänä hurjan myrskyn jälkeen kaikki täysin oranssia ja syksyistä. Eikä aikaakaan kun tilalla on talvi. Kaikki ei kuitenkaan ole aivan normaalisti, vaan kummallisia asioita tapahtuu, ja joku tietää asioista enemmän kuin lapset. Kuka on kuningas ja puhuuko Olivia totta? Kirja on jännittävä, täynnä sellaista kutkuttavaa seikkailuhenkeä. 

Tässä osassa sekä lapset että lukija saavat vihdoin vastauksia jo kauan polttaviin kysymyksiin. Kaikki käy nyt järkeen, ainakin jollain tasolla, ja nyt sarja vain odottaa järkevää lopetusta. Jos aiemmin pelkäsin, että kuinka kaikki langat saadaan kudottua kasaan, niin tämän jälkeen tuntui, että nuo pelot olivat turhaa. Loppu jää kuitenkin jälleen sen verran auki, että loput paljastukset jätetään viimeiseen kirjaan.

Arvosana: Neljä kissanpentua

Helmet-haaste: 6. Kirjassa on monta kertojaa

***
Bjørn Sortland, Timo Parvela, Pasi Pitkänen
Kepler62: Kirja kuusi: Salaisuus
Wsoy, 2017
Suom. Outi Menna
191 s.

Viimeisessä osassa, nimensä mukaisesti, salaisuudet viimein paljastuvat. Kuninkaan henkilöllisyys ja tämän suuret suunnitelmat tulevat vihdoin kaikille ilmi. Tämä osa jatkuu suoraan siitä, mihin viides osa jäi ja jatkuu vauhdilla eteenpäin. Kirja on aika pelottavan oloinen täynnä synkkiä värejä ja vaarallisia tapahtumia, ja tämä onkin tähänastisista varmaan kaikista jännittävin ja väkivaltaisin osa. Hyvä ja tapahtumantäyteinen osa, mutta itselle silti sarjan heikoin.

Vaikka osaan salaisuuksista saadaan vastaus, jää muutamia asioita silti vielä auki ja langanpätkiä sitomatta. Ja täytyy myöntää, olen hyvin pitkälti samaa mieltä kuin Katri. Jostain syystä nämä Sortlandin osat eivät ole olleet niin hyviä kuin Parvelan osat, mutta en oikein tarkkaan tiedä mikä näissä mättää. Ehkä tässä osassa se tarinan sekavuus ja asioista toiseen hyppiminen, ja ehkä osin tapahtumien epäjohdonmukaisuuskin häiritsivät lukukokemusta. Tarinan olisi mielestäni voinut saada paremminkin kasaan, nyt jäi lähinnä hieman hämmentynyt olo lukemisen jälkeen, vaikka itse lopetus ihan kiva olikin.

Kokonaisuudessaan kuitenkin hyvä sarja, voin ehdottomasti suositella kaikille, mutta ei ihan perheen pienimmille. Pasi Pitkäsen kuvitus läpi sarjan on upeaa, eikä sarja olisi yhtä hyvä ilman sitä. Sarja ei kuitenkaan pääty täysin tähän, vaan ensi vuonna sarjasta alkaa toinen osakokonaisuus, ns. toinen tuotantokausi. Saa nähdä mihin tarina silloin meidät vie!

Arvosana: Kolme kissanpentua

Helmet-haaste: 49. Vuoden 2017 uutuuskirja

16. helmikuuta 2017

Bjørn Sortland, Timo Parvela: Kepler62: Pioneerit

Bjørn Sortland, Timo Parvela
Kepler62: kirja neljä: Pioneerit
WSOY, 2016
Suom. Outi Menna
Kuvitus: Pasi Pitkänen
133 s.




Kepler62:en sarjassa ollaan päästy jo neljänteen osaan, eikä tulossa ole enää kuin kaksi osaa. Kuinka kaikki ehtii selvitä vain kahdessa kirjassa? Huh, toivottavasti jotenkin!

Tämä sarjan neljäs osa oli kuvitukseltaan ja ulkoasultaan ehkä tähän mennessä sarjan kaunein. Lapset ovat vihdoin päässeet uudelle planeetalle Kepler62e:lle, ja planeetta huokuu vehreyttä ja upeita maisemia. Pasi Pitkänen todella onnistui jälleen, tunnelma ja uuden planeetan raikas ilma suorastaan tulvivat sivuilta. Upeaa jälkeä, näitä voisi ihastella loputtomiin.

Tarinassa mennään ihan todella hurjaa vauhtia eteenpäin, uusia asioita tippuu eteen sivu toisensa jälkeen. Paljon uusia kysymyksiä, arvoituksia, juonenkäänteitä. Mutta koska asiaa tulee niin paljon ja sivumäärä on pieni, tapahtumissa myös hypitään aika paljon, eikä niitä käsitellä kovinkaan syvällisesti tai ollenkaan laajasti, jotkut sivuutetaan vain parilla lauseella. Tämä häiritsi jonkin verran, sillä se vei osan kirjan uskottavuudesta pois. Jos nyt tällaisessa lasten scifi-sarjassa voi uskottavuudesta puhua. Mutta jotenkin hätäinen olo tästä osasta tuli.

Olisin kaivannut osaan siis hieman enemmän selityksiä joillekin asioille tai motiiveille. Kertojana toiminut Marie tuntui surevan välillä paljon tiettyjä tapahtumia, mutta kuitenkin seuraavaksi kaikki pelasivat iloisena yhdessä jalkapalloa, ja asia unohdettiin. Toki oletan että tässä välissä on aikaakin kulunut, mutta silti. Osa asioista tuntui tietysti myös hyvin epäloogisilta, mutta sellaista voi tällaisilta monikulttuurisilta lastenkirjoilta olettaakin, kuten kaikki kielelliset ongelmat. Osa asioista tuntui siis hieman hätiköidyltä, vaikka tämä osa toki kiinnostava ja koukuttava jälleen olikin.

Kaunis ja hyvä osa tämäkin silti oli, ehdottomasti. Vielä olen tosin nauttinut enemmän Parvelan osista kuin Sortlandin, tarkkaa syytä en osaa tälle sanoa. Hieman myös pelottaa, että jos asiaa tulee tällä vauhdilla jatkossakin, saadaanko kaikki pakettiin? Toivon ja myös ehkä uskonkin niin!


Arvosana: Neljä kissanpentua

Helmet-haaste: 10. Kirjan kansi on mielestäsi kaunis

28. marraskuuta 2016

Timo Parvela, Bjørn Sortland: Kepler62: Matka

Timo Parvela, Bjørn Sortland
Kepler62: Kirja kolme: Matka
WSOY, 2016
Kuvitus: Pasi Pitkänen
159 s.



Niin on tämä ihana ja suosittu lasten scifi-sarja päässyt jo kolmanteen osaansa! Tarina jatkaa jälleen suoraan siitä mihin aiempi osa jäi. Enää ei koulutusta tai harjoituksia tarvita, vaan lapset ovat valmiita lähtemään kohti Kepleriä, etsimään uutta korviketta kohta elinkelvottomalle maalle. Koska matka on suunnattoman pitkä, vaivutetaan lapset siksi aikaa uneen omiin kapseleihin. Vaan kun Ari seuraavan kerran herää, matka on vielä kesken, eikä kaikki ole kunnossa.

Olipa seikkailu! Tähän astisista osista tämä oli ehkä jännittävin, sillä tuttu, vaan ei enää kovin turvallinen maapallo jäi viimein taakse, ja edessä on pelkkää pimeää ja tuntematonta avaruutta. Kaikki avaruudessa tapahtuva on aina jännittävää ja kutkuttavaa, joten olin senkin takia jo etukäteen aika innoissani tästä osasta. Eikä kirja pettänyt, vaan olikin aivan mainio jatko-osa!

Hieman vaan harmitti, kun tuntui että tarina jäi aika lyhyeen, vähän kuin kesken. Tai että jotain olisin kaivannut vielä lisää. Tuntuu nimittäin että tarina vasta alkaa tästä, vaikka nyt ollaan jo sarjan puolivälissä! Kyllähän tässäkin osassa kuitenkin sattui ja tapahtui, vaikka hieman täyteosan tuntua olikin. 

Kirjan loppu oli todella hieno ja kaunis, pidin erityisesti siitä, että viimeinen luku kerrottiin pelkillä kuvilla. Upeaa jälkeä taas kerran Pasi Pitkäseltä! Tässä osassa olikin ehkä hienoimmat kuvitukset tähän asti, toki siihenkin varmasti vaikutti avaruus tapahtumapaikkana, joka on aina kiehtonut allekirjoittanutta.

Huomaan pitäväni näistä Timo Parvelan osista hieman enemmän, vaikka Sortlandin osia olenkin lukenut vasta yhden. Palaan tähän asiaan siis seuraavan osan jälkeen, joka on taas Sortlandin käsialaa. Katsotaan sitten, onko mieli muuttunut.

Muualla: Luetaanko tämä?, Kirjojen keskellä, Les! Lue!, Pieni kirjasto, Yöpöydän kirjat

Arvosana: Neljä kissanpentua

Kepler62-sarja:
Kirja yksi: Kutsu
Kirja kaksi: Lähtölaskenta
Kirja kolme: Matka
Kirja neljä: Pioneerit

27. syyskuuta 2016

Bjørn Sortland, Timo Parvela: Kepler62: Lähtölaskenta

Bjørn Sortland, Timo Parvela
Kepler62: Kirja kaksi: Lähtölaskenta
WSOY, 2015
Kuvitus: Pasi Pitkänen
Suom: Outi Menna
157 s.






Kepler62: Lähtölaskenta jatkaa sarjaa aikalailla suoraan siitä mihin ensimmäinen osa jäi, mutta aivan toisesta näkökulmasta. Ensimmäisessä osassa tutustuimme suomalaisiin veljeksiin Ariin ja Joniin, jotka läpäistessään Kepler62-videopelin pääsivät mukaan salaiseen projektiin, joka kuitenkin jäi kirjan lopussa vielä avoimeksi. Tällä kertaa pääosassa on norjalainen Marie, joka on palkannut muutamia tietokonenörttejä pelaamaan pelin läpi hänen puolestaan. Rahaa Marielta ei puutu, sillä hänen isänsä on yltiörikas asetehtailija. Kun peli on läpi, lähtee Marie yksityislentokoneella koordinaattien osoittamaan paikkaan; Area 51:lle. Paikan päällä Marie tutustuu Ariin ja Joniin, sekä erikoiseen Kuiskaajaan.

Tässä toisessa osassa oli alusta asti hyvin synkkä tunnelma, sataa ja on pimeää, Marie on yksin heidän suunnattoman suuressa talossaan odottamassa palkkaamaansa nörttiä saapuvaksi. Eikä tunnelma oikeastaan missään vaiheessa muuttunut kirjan aikana. Marie on hahmona hyvin erilainen mitä Ari tai Joni. Hän on hyvin varovainen ja varautunut, epäilee kaikkea ympärillään ja on valmis kaikkeen. Tämä sai lukijankin hieman varpailleen, ja jännitys säilyy yllä koko kirjan ajan.

Voi olla että synkkä ja varautunut tunnelma oli osasyy siihen, miksi en pitänyt tästä osasta ihan niin paljon mitä ensimmäisestä. Olihan siinäkin toki synkät hetkensä, mutta jotenkin Arin ja Jonin persoonat ja heidän vaikeutensa olivat hieman mukavampaa luettavaa. Ei tämä osa missään nimessä huono ollut, vaan todella hyvä, mutta ihan samaan huikeaan lukukokemukseen tämän kanssa en päässyt.

Ja huh mikä kuvitus taas tässäkin kirjassa. Aivan huikea. Visuaalisesti todella upeaa jälkeä koko kirjan ajan, melkein olisin toivonut muutamia kuvia lisääkin joihinkin väleihin. Varsinkin kirjan loppu oli todella hieno, se miten tekstien paikoilla ja tyhjillä mustilla sivuilla on saatukin aikaan niin hieno, pelottava tunnelma. Lopetus oli muutenkin todella hieno ja sen verran koukuttava, että seuraavaan osaan täytyy päästä käsiksi heti.

Tämä toinen osa on enemmän Bjørn Sortlandin käsialaa, kyseessäkin on norjalainen päähenkilö, kun taas ensimmäinen oli Timo Parvelan. Käsittääkseni kolmas osa on taas enemmän Parvelan käsialaa, ja neljäs taas Sortlandin. Vuorotellen siis mennään, mutta siitä en tiedä miten päähenkilöt tulevat vaihtelemaan tulevissa kirjoissa, vai vaihteleeko ollenkaan. Se jää nähtäväksi, kolmas kirja nimittäin menee nyt kirjastosta varaukseen!


Arvosana: Neljä kissanpentua

Ensimmäinen osa: Kepler62: Kirja yksi: Kutsu

12. heinäkuuta 2016

Timo Parvela, Bjorn Sortland: Kepler62: Kutsu

Timo Parvela, Bjorn Sortland 
Kepler62: Kirja yksi: Kutsu
WSOY, 2015
Kuvitus: Pasi Pitkänen
121 s.





Apua, tämän lukemisesta on jo pieni ikuisuus ja muistikuvat ovat siis sen mukaiset. Haluan kuitenkin tuoda kirjan esiin blogissani, joten tässä jotain lyhyesti.

Kepler62 on hieno, himoittu videopeli, jonka ympärillä on aikamoinen huhumylly. Kukaan ei ole tiettävästi peliä vielä läpäissyt, ja huhutaan että voittajalle on luvassa jokin huima palkinto. Kepleriä pääsee pelaamaan myös nuori Ari ja tämän pikkuveli Joni. Poikien äiti ei ole ollut kotona pitkään aikaan, ja Ari koittaa huolehtia veljestään miten kykenee, muun muassa varastamalla ruokaa. Kun pojat pääsevät yllättäen pelin läpi, Joni sairastuu ja Arin täytyy löytää tälle lääkettä. Pian Ari alkaa huomata omituisia asioita, eikä voi pitää niitä vain sattumina.

Kirjassa koko maailman tila on mennyt huonompaan, luonnonvarat on loppumassa ja kaikkea valvotaan. Teknologia on sentään mennyt harppauksia eteenpäin. Niinpä uutta asuinympäristöä etsitään nyt taivaalta, uusien planeettojen muodossa. Siihen tosin vasta viitataan tässä ensimmäisessä osassa, joka toimi hyvänä esittelynä ja sarjan avauksena. Mutta koska sarjasta puhutaan avaruusseikkailuna, uskon että seuraavissa osissa päästään jo pois maan kamaralta.

Täytyy kyllä sanoa että vau mikä kirja! Luin tämän ihan heittämällä yhdeltä istumalta, niin lyhyt ja koukuttava kirja on. Todella juonivetoinen, nopealukuinen ja jännittävä kirja. Tapahtumat olivat itsessään jo aika jännittäviä, mutta niitä korosti todella hyvin kaunis ja näyttävä kuvitus. Koska kirja on lastenkirja, kuvitusta on paljon ja melkein joka sivulla. Varsinkin jotkut koko sivun kokoiset suuret kuvat olivat upeita.

Kerrassaan upea scifi-lastenkirja, tätä voi ehdottomasti suositella kaikille, ja uskon että tämän parissa voisi pojatkin viihtyä hyvin. Sen verran lyhyt ja ytimekäs kirja on, ettei sen parissa ainakaan kyllästyä ehdi. Viihtyminen sen sijaan on aika taattua!

Tämä sai ihan janoamaan jatkoa, mutta harmillisesti lähikirjastossani seuraava osa on lainassa... Ei muuta kun varaukseen! Tänä kesänä ilmestyy sarjan kolmas osa, syksyllä ilmestyy neljäs. Ensi vuonna imestyy sarjan kaksi viimeistä osaa. Sarja ilmestyy samaan aikaan sekä Suomessa että Norjassa.



Arvosana: Viisi kissanpentua