24. heinäkuuta 2016

Noelle Stevenson: Nimona

Noelle Stevenson
Nimona
HarperTeen, 2015
272 s.






Hyvää naistenviikon loppua ja hyvää nimipäivää kaikille kaimoille! Tarkoitukseni oli postata useammastakin kirjasta tällä viikolla, mutta flunssa vei voiton ja kaatoi sängyn pohjalle. Näin oman nimipäiväni iltana on kuitenkin kiva palata tämän mahtavan sarjakuvan pariin, jonka luin lukumaratonin aikana. Muita maratonin aikana luettuja kirjoja satelee tänne pikkuhiljaa myös, luin sen verran hyviä kirjoja että haluan tehdä kaikista oman postauksen, vaikka se vähän viekin aikaa.


Nimona on nuori tyttö, joka eräänä päivänä vain ilmaantuu Lordi Ballister Blackheartin luo ja ilmoittaa olevansa tämän uusi sidekick. Blackheart on kaupungin suurin pahis, joka kantaa suurta ja henkilökohtaista kaunaa kaupungin omalle sankarille, kultahiuksiselle Sir Ambrosius Goldenloinille. Blackheart ja Nimona haluavat saada Goldenloinin vastuuseen aiemmista teoistaan ja osoittaa kansalle, ettei hän ole sellainen sankari mitä muut luulevat. Nimona tosin on hiukan aggressiivisempi ja vaarallisempi apuri mitä kukaan aluksi osasi arvatakaan. Hän on nimittäin shapeshifter, muodonmuuttaja, ja osaa muuttaa muotoaan lennosta vaikkapa tappavaksi lohikäärmeeksi.

Kirja alkaa hyvin hauskalla tavalla tutustuttaen lukijan sekä Nimonaan että Lordi Blackheartiin, kuin myös sankari Goldenloiniin. Ensimmäisten lukujen aikana päästään näkemään Nimonan kyky muuntautua miksi vain haluaa kuin myös hieman päähahmojen taustoja. Kaksikko alkaa tehdä muutamia pieniä rikoksia Goldenloinia kiusatakseen, ja sarjakuva vaikuttaa hyvin hauskalta ja suloiselta. Ja sitä se onkin, oikeastaan koko kirjan ajan.

Sarjakuvan edetessä kuitenkin huomaa, että taustalla on muutakin. Kirjaan alkaa tulla selvä juoni taustalle, eikä kaikki olekaan vain yksittäisiä hauskoja tapahtumia. Juoni tiivistyy lopulta aika paljonkin ja kirja saa hyvin dramaattisia käänteitä. Tämä oli oikein positiivinen yllätys, sillä kirja on kuitenkin hyvin pitkä, ja alkuun tuntui että kyseessä on pelkkää hauskaa ja epäonnista pahisten sähläilyä. Tarina ja juoni kuitenkin etenee koko ajan ja lopulta sarjakuvaa lukeekin ihan jännityksellä.

Nimonan piirustustyyli on hyvin minimalistista ja hauskan näköistä. Sarjakuva on alunperin ollut siis nettisarjakuva, ja siltä kuvitus näyttääkin. Nopeasti piirrettyä, hyvin lastenkirjamaisia, yksinkertaisia muotoja. Todella helppolukuista ja suloisen näköistä, täynnä hyvin maanläheisiä värejä. Itseäni ei haitannut yhtään tämä näinkin pelkistetty kuvitus, vaan pidin siitä todella paljon. Se tekee sarjakuvasta myös aika nopealukuisen, kun yksityiskohtia on vähemmän.

Nimona on todella suloinen ja ihana tarina, täynnä jännittäviä, dramaattisia ja surullisiakin hetkiä. Se kasvaa suureksi tarinaksi ja sisältää mielestäni hienoja opetuksia ja aiheita. Kertakaikkiaan hieno ja upea sarjakuva, jota voin lämpimästi suositella.

Arvosana: Viisi kissanpentua

17. heinäkuuta 2016

John Irving: Oman elämänsä sankari

John Irving
Oman elämänsä sankari
(The Cider House Rules, 1985)
Tammi, 2009
Suom. Kristiina Rikman
632 s.







Pakko sanoa heti näin alkuun, että pidän sekä kirjan alkuperäisestä nimestä kuin myös suomennoksestakin todella paljon. Molemmat hyvin merkittäviä omalla tavallaan. Ja itseasiassa pidän suomennoksen nimestä ehkä jopa hieman enemmän.


Oman elämänsä sankari kertoo orpolapsi Homer Wellsistä. Homer syntyy St. Cloudsin orpokotiin, jota johtaa omaperäinen lääkäri Wilbur Larch. Larch auttaa orpokotiin tulevia naisia miten vain kykenee, oli se sitten ei-toivotun lapsen saattaminen maailmaan adoptoitavaksi tai laiton ei-toivotun raskauden keskeytys eli abortti. Homerin adoptoiminen ei osoittaudu kovin helpoksi, ja lopulta onkin selvää että Homer jää orpokotiin. Larch opettaa nuorelle Homerille kaiken minkä tietää, ja Homerista tulee kuin vahingossa Larchin oppipoika ja kätilö. Larch on suunnitellut Homerin elämän varalle paljon, mutta nuoren Homerin tie vie pois orpokodista, yllättävän pitkäksikin aikaa.

Olipa ihanaa uppoutua pitkästä aikaa oikein pitkään kirjaan, ja vieläpä Irvingin kirjoittamaan. Olen aiemmin lukenut Irvingiltä kaksi kirjaa. Ensimmäinen oli vuoden 2013 kesällä Garpin maailma, johon ihastuin täysin. 2014 kesällä luin Vapauttakaa karhut, joka oli kyllä selvästi Irvingiä, mutten aivan varauksetta ihastunut siihen. Viime kesänä jäi Irving lukematta, mutta nyt oli aika jälleen tarttua yhteen. Näistä on selvästi tullut minulle kesälukemista, ja olen joka kerta lukenut ne vieläpä hyvin samoihin aikoihin.

Irvingillä on niin oma tapansa kirjoittaa, että sen tunnistaa heti alkusivuilta lähtien. Sitä on kuitenkin vaikea lähteä erittelemään että mikä siitä tekee niin tunnistettavan. Se on sellaista toteavaa ja realistista. Ei paasaavaa, vaikka aiheet hieman sellaisia tällä kertaa ovatkin, mutta informoivaa. Jotenkin Irvingin kirjoissa asioita vain tapahtuu, ja olivatpa ne välillä miten absurdeja tahansa, kaikki tapahtumat on kuitenkin kovin tavanomaiseen tapaan kerrottu, ihan vaan todettu.

Irvingillä on myös hieno tapa kertoa asioita ikään kuin ohimennen; joku nyt sattuu tekemään näin tai sanomaan noin. Ja kirjan lopun alkaessa lähestyä, sitä huomaa miten nerokkaasti Irving onkaan kehittänyt kirjan juonen kulkemaan vääjäämättä jotain pistettä kohti. Tapahtumat alkavat kiihtyä loppua kohti, hiljaa mutta varmasti. Monet eri langat ja henkilöt nivoutuvat aina yhteen, aina ei välttämättä niin hyvin mitä sitä toivoisi, mutta juuri niin kuin sitä olisi toisaalta voinut ajatella jo alusta asti. Kirja menee täysin omia uriaan, ja siihen virtaan voi vaan hypätä mukaan ihmettelemään.

Homer on päähenkilönä todella sympaattinen, oikea ihannevävy. Homerin oikeudentaju on ihailtavaa, hän haluaa aina vain tehdä sen mikä on hänestä oikein. Toki hänkin tekee virheitä, mutta se on inhimillistä ja luonnollista. Pidin myös Larchista paljon, vaikka hänenkin motiiveja ja tekoja monesti hieman ihmettelinkin. Tuntuu että sellaisia hahmoja Irving aina kirjoittaa. Todellisia, virheitä tekeviä ihmisiä, joilla on aina omat omituiset luonteenpiirteensä ja tapansa. Hahmoihin ehtii kiintyä pitkän kirjan aikana ja heidän kohtalonsa oikeasti kiinnostaa.

Myös itse kirjan tunnelma on jotenkin sympaattinen. Toki kirjassa on hyvin vahvoja mielipiteitä aborteista ja välillä myös hyvinkin yksityiskohtaista kuvausta tämän tiimoilta, mutta se ei minun lukunautintoani haitannut. Myös kaikilla hahmoilla tuntuu olevan tästä asiasta oma mielipiteensä, kuten varmasti kaikilla ihmisillä oikeastikin. Kirjan rankat aiheet olivat mielestäni hyvää vastapainoa kirjan muuten aika rennolle ilmapiirille.

Oman elämänsä sankari onkin yleistunnelmaltaan leppoisa, eikä kirjassa tapahdu ihan niin järisyttäviä tai absurdeja onnettomuuksia mitä ehkä yleensä Irvingin kirjoissa. Niiden piirteitä kirjasta kuitenkin löytää, mutta pienemmässä mittakaavassa. Tämä oli jotenkin ihana kirja, mukava lukea, rento ja soljuvasti eteenpäin kulkeva, kaunis tarina. Pidin tästä oikein paljon.

Garpin maailma tulee varmaan aina pysymään itselle sinä rakkaimpana Irvinginä, ihan vaan koska luin sen ensimmäisenä. Mutta ei tämä Oma elämänsä sankari kauas siitä jää, tämäkin oli aika tosi ihana, vaikkakin hyvin erilainen.


Arvosana: Viisi kissanpentua

Kirjasta on tehty elokuva, joten osallistun tällä myös Seitsemännen taiteen tarinat-haasteeseen.

12. heinäkuuta 2016

Timo Parvela, Bjorn Sortland: Kepler62: Kutsu

Timo Parvela, Bjorn Sortland 
Kepler62: Kirja yksi: Kutsu
WSOY, 2015
Kuvitus: Pasi Pitkänen
121 s.





Apua, tämän lukemisesta on jo pieni ikuisuus ja muistikuvat ovat siis sen mukaiset. Haluan kuitenkin tuoda kirjan esiin blogissani, joten tässä jotain lyhyesti.

Kepler62 on hieno, himoittu videopeli, jonka ympärillä on aikamoinen huhumylly. Kukaan ei ole tiettävästi peliä vielä läpäissyt, ja huhutaan että voittajalle on luvassa jokin huima palkinto. Kepleriä pääsee pelaamaan myös nuori Ari ja tämän pikkuveli Joni. Poikien äiti ei ole ollut kotona pitkään aikaan, ja Ari koittaa huolehtia veljestään miten kykenee, muun muassa varastamalla ruokaa. Kun pojat pääsevät yllättäen pelin läpi, Joni sairastuu ja Arin täytyy löytää tälle lääkettä. Pian Ari alkaa huomata omituisia asioita, eikä voi pitää niitä vain sattumina.

Kirjassa koko maailman tila on mennyt huonompaan, luonnonvarat on loppumassa ja kaikkea valvotaan. Teknologia on sentään mennyt harppauksia eteenpäin. Niinpä uutta asuinympäristöä etsitään nyt taivaalta, uusien planeettojen muodossa. Siihen tosin vasta viitataan tässä ensimmäisessä osassa, joka toimi hyvänä esittelynä ja sarjan avauksena. Mutta koska sarjasta puhutaan avaruusseikkailuna, uskon että seuraavissa osissa päästään jo pois maan kamaralta.

Täytyy kyllä sanoa että vau mikä kirja! Luin tämän ihan heittämällä yhdeltä istumalta, niin lyhyt ja koukuttava kirja on. Todella juonivetoinen, nopealukuinen ja jännittävä kirja. Tapahtumat olivat itsessään jo aika jännittäviä, mutta niitä korosti todella hyvin kaunis ja näyttävä kuvitus. Koska kirja on lastenkirja, kuvitusta on paljon ja melkein joka sivulla. Varsinkin jotkut koko sivun kokoiset suuret kuvat olivat upeita.

Kerrassaan upea scifi-lastenkirja, tätä voi ehdottomasti suositella kaikille, ja uskon että tämän parissa voisi pojatkin viihtyä hyvin. Sen verran lyhyt ja ytimekäs kirja on, ettei sen parissa ainakaan kyllästyä ehdi. Viihtyminen sen sijaan on aika taattua!

Tämä sai ihan janoamaan jatkoa, mutta harmillisesti lähikirjastossani seuraava osa on lainassa... Ei muuta kun varaukseen! Tänä kesänä ilmestyy sarjan kolmas osa, syksyllä ilmestyy neljäs. Ensi vuonna imestyy sarjan kaksi viimeistä osaa. Sarja ilmestyy samaan aikaan sekä Suomessa että Norjassa.



Arvosana: Viisi kissanpentua

10. heinäkuuta 2016

Lukumaratonin kooste

Minun osaltani tämä Blogistanian lukumaraton päättyi jo päivällä kolmelta, mutta vasta nyt tuntuu että olen toipunut koitoksesta ja pystyn taas istua tietokoneen ääressä. Olen maratonin jälkeen potenut koko päivän kauheaa päänsärkyä ja pahoinvointia, jotka onneksi nyt alkavat helpottaa. Silmiäkin meinaa vähän särkeä, muttei pahasti. Että otti tämä tälläkin kertaa aika koville lopulta, vaikkei lukiessa siltä tuntunutkaan.

Itse maraton sujui siis ihan kivasti, alku oli tosiaan taas kankeaa enkä tuntunut saavan luetuksi yhtään mitään, mutta jos muistan oikein, kaikki muutkin maratonit ovat alkaneet samalla kaavalla. Vaan kyllä se siitä, ja tuntui kivalle vain lukea, varsinkin tänään kun kyseessä oli niin hyvä kirja. 

 
Luin siis maratonin aikana kolme kokonaista kirjaa ja yhden puoliksi. Lukemani kirjat:

Noelle Stevenson: Nimona (sarjakuva) (272s.)
Antti Holma: Kauheimmat runot (192s.)
Emmi Itäranta: Teemestarin kirja (266s.)
Ranya ElRamly: Auringon asema (puoliksi, 96s.)

Sivuja yhteensä: 826

Aika hyvin tuli sivujakin, tosin minulle tyypilliseen tapaan mukana oli myös nopealukuisempi (mutta aika pitkä) sarjakuva, sekä myös aika nopealukuinen runokokoelma. Kaikki nuo kokonaan lukemani kirjat toimivat maratonin aikana hyvin, ja kaikki olivat lukukokemuksenakin todella hyviä. Harmi, että tuo Auringon asema ei ihan saanut pidettyä rimaa yhtä korkealla kummankaan kohdalla.

Se ei vaan oikein lähtenyt liikkeelle. Kirjan kieli on makuuni hieman liian runollista ja tajunnanvirtamaista, enkä pystynyt lukemaan kirjaa muuten kuin todella pikalukemalla. Saa nähdä, voi olla että luen kirjan vielä loppuun, mutta ihan kauheasti se ei kyllä kiinnosta. Voi olla että kirja oli väärä valinta maratonille, ja jossain toisessa tilanteessa olisin voinut pitää siitä paljonkin.

Mutta että sellainen maraton tällä kertaa, tsempit vielä kaikille jotka tällä hetkellä maratoonaavat! Ja kiitokset vielä Ja kaikkea muuta-blogin Minnalle järkkäyksestä!

9. heinäkuuta 2016

Päivittyvä maratonpostaus (Ohi on!)

Tosiaan kuten jo twitterissä mainitsinkin, tajusin tuossa eilen että sunnuntaina tulee niin paljon eri urheilua jota olisi kiva katsoa ja joka veisi aika paljon aikaa lukemiselta, aloitankin maratonin jo tänään! Toki tänäänkin on varmaan hetkiä jolloin hivuttaudun television ääreen kannustamaan suomalaisia EM-kisoissa, mutta vain satunnaisesti ja ehkä myös kirjan kera.


Ajattelin aloittaa tuossa kolmen aikaan, joten ensimmäinen päivitys tulee niihin aikoihin, ja sitten siitä eteenpäin varmaan taas muutaman tunnin välein kun kaipaa pientä taukoa lukemiselta. Twitter ja Instagram päivittyvät varmasti myös tulevien 24 tunnin aikana.

Hyvää maratonia kaikille!

KLO 15:00 MARATON ALKAA

Nyt on tankattu ja katsottu jakso Gilmoren tyttöjä, tee on valmis, herkut odottaa vieressä, kissat on ruokittu, roskat on viety. Kaikki näyttäisi olevan valmiina varsinaiseen koitokseen! Maraton starttaa siis nyt, taidan aloittaa pinon päällimmäisellä kirjalla eli Auringon asemalla. 


KLO 18:00

Kolme tuntia maratonia takana, huh miten aika rientää. Auringon asema oli aivan liian runollista jotta keskittyminen olisi pysynyt kirjassa, joten jätin sen suosiolla kesken parinkymmenen sivun jälkeen. Jatkoin matkaa Teemestarin kirjalla, joka on ensimmäisten 50 sivun jälkeen ollut todella mielenkiintoinen. Sen parissa varmaan jatkan ainakin vielä hetken aikaa, ja vaihdan sitten ehkä välissä sarjakuvaan.

Kovin montaa sivua ei siis ole vielä takana, sillä huomaan olevani todella väsynyt. Uumoilin jo päivällä pyöräretkellä että olenkohan tulossa kipeäksi, sen verran nuutunut olo oli. Lukiessa on pitänyt pitää vähän väliä pikku taukoja ja suljinpa silmätkin jo hetkeksi päikkärit mielessä. No, päikkärit jäi vielä pitämättä, mutta jääkylmä kivennäisvesi pitää kyllä nyt hereillä. Onneksi tuo somen selailu on aina osa lukumaratonin lumoa, joten siitä nyt ei kovin suuria omantunnon tuskia tule. Nyt jatkamaan lukemista, jaksaa jaksaa!
Sivuja luettuna: 72


KLO 22:55

Huh kun aika tosiaan rientää. Alkaa vähän jo tuntua silmissä pitkään lukeminen, ja nyt alkaa jo väsymys taas painaa päälle. Olo on kuitenki parempi, ja varmasti teen voimin sitä jaksaa vielä valvoakin.

Teestä puheen ollen Teemestarin kirja etenee kivasti, mutta vaihtelun vuoksi vaihdoin siitä sarjakuva Nimonan pariin, ja sain sen tuossa juuri päätökseen. Olipa ihana sarjakuva kerrassaan! Nyt taidan pitää pienen tauon ja käydä läpi muiden päivityksiä ym, jos sitten vähän myöhemmin jatkaisi vaikka tuon Teemestarin kirjan parissa.
Sivuja luettuna: 372


KLO 01:30

Teekuppi ja Antti Holman Kauheimmat runot pitivät vielä tänne asti hereillä, huh. Olin lukenut tuota runokokoelmaa aina sieltä täältä, mutta nyt luin sen kannesta kanteen ja nauroin kovasti. Tällaiseen lukemiseen on hyvä lopettaa tältä päivältä. Ellen nyt sitten jaksa sängyssä lukea vielä hetken aikaa jotain. Mutta huomenna jatkuu sitten taas, toivottavasti mahdollisimman aikaisin aamusta. 
Sivuja luettuna: 577

KLO 12:40

Lyhyehköt yöunet takana ja loppukiriä viedään. Heräsin kahdeksan maissa ja jatkoin pikkuhiljaa lukemista. Olen lukenut koko aamun Teemestarin kirjaa, jota on jäljellä tasan 40 sivua. Kirja on ollut todella hyvä ja upea, ja olenkin ihan mielellään käyttänyt siihen aikaa enkä ole hötkyillyt lukemisen kanssa. En kyllä muutenkaan ole nopea lukija, mutta tämän kanssa ehkä vieläkin hitaampi. 

Jatkan siis tuon kirjan loppuun ja loppuajan taidan käyttää Auringon aseman parissa, jos saisin vielä senkin kunnolla alkuun. 
Sivuja luettuna: 707

KLO 14:40

Maraton alkaa lähennellä loppuaan, enää parikymmentä minuuttia jäljellä omaani. Luin Teemestarin kirjan loppuun ja olen nyt jatkanut tuota Auringon asemaa, jota ajattelin mennä vielä nyt jatkamaan loppuajaksi sohvalle. Kirjoitan tämän loppukaneetin tänne jo nyt, koska kolmen aikaan alkaa formulat, enkä silloin kerkeä enää kirjoitella. Enkä kyllä varmaan kovin montaa sivua kerkeä enää lukeakaan, mutta ei se mitään.

Kiva maraton oli, alku oli jälleen kankea mutta sitä osasin odottaakin. Kirjoittelen varmaan vielä illalla erikseen oman koontipostauksen, jossa ilmoitan lopullisen sivumäärän ja listaan kirjat.

Tsemppiä vielä kaikille jotka ovat myös loppukirillä tai vasta aloittelevat omaa urakkaansa! 

7. heinäkuuta 2016

Mitä tänään luettaisiin?

Tai oikeammin viikonloppuna, jolloin järjestetään jälleen kerran Blogistanian yhteinen kesälukumaraton! Päivä on tällä kertaa sunnuntai 10.7. Tämän kertainen emäntä on Ja kaikkea muuta -blogin Minna Vuo-Cho, mukaan voit ilmoittautua täällä. Samasta paikasta löytyy myös yleiset ohjeet tähän 24h maratoniin. Tällä hetkellä mukaan on lähtenyt jo 56 eri blogia tai osallistujaa!

Ja niin, mitäs sitä sitten lukisikaan maratonin aikana? Maratonin lukusuunnitelmia on aina hauskaa tehdä, vaikka koskaan sitä ei pystykään lukemaan kaikkea mitä pinoon tuleekaan haalittua. Itse tulen lukemaan tällä kertaa jotain lyhyitä omasta hyllystä löytyviä kirjoja, sekä varmasti muutaman sarjakuvan joita olen oikeastaan säästellytkin ihan maratonia varten jo jonkin aikaa. Saa nähdä miten paljon sitä ehtii lukea, mutta toivottavasti ainakin pari kokonaista kirjaa! Tässä pino josta tulen luultavimmin valitsemaan luettavani.



Nappailin hyllystä siis lähinnä lyhyimpiä kirjoja mitä omistan ja joita olisi kiva lukea maratonin aikana. Jotkut kirjat eivät vaan sovi maratoonattaviksi, mutta uskoisin että nämä kaikki sopii. Antti Holman runokirja, Anne Leinosen novellikokoelma ja Kirjastokissa ovat mukana ihan sillä, että niitä voi olla kiva lukea aina vähän silloin tällöin, muttei välttämättä edes kokonaan. 

Aloitan oman maratonini luultavasti joskus sunnuntai-iltapäivän puolella ja jatkan maanantaille. Teen siitä sitten ihan oman päivittyvän postauksen, jonka lisäksi voi olla että päivitän myös instagramin ja twitterin puolelle edistymistäni, linkit niihin löytyy tuolta sivupalkista.

Hyviä maratonhetkiä kaikille!