Suuri sarjakuvapostaus #1

Tässä ensimmäinen osa suurta sarjakuvapostausta! Olen koonnut näihin siis kaikki viime aikoina (aika venyvä käsite jos osa luetuista sijoittuu vuoteen 2018...) lukemani sarjakuvat. Joistain minulla ei ole enää kovin tuoreita muistikuvia tai paljon sanottavaa, mutta koska halusin silti tuoda ne esiin jollain tapaa, koin että tällainen iso yhteispostaus kävisi hyvin. Mutta koska näitä onkin kertynyt aikamoinen määrä, jaoin postauksen vielä kahtia! Osasta minulla ei myöskään ole mitään kuvia, sillä en niiden lukemisen aikaan ollut täällä aktiivinen enkä ottanut mistään lukemistani kirjoista kuvia, joten niihin olen lainannut kuvat muualta.

*****

Jen Wang: The Prince and the Dressmaker

First Second, 2018

277 s.

Arvosana: Neljä kissanpentua

Ihana ja suloinen tarina prinssi Sebastianista, joka haluaa velvollisuuksiensa sijaan toisinaan pukeutua naiseksi, ja hänen palkkaamastaan puvuntekijästä Francesista, joka loihtii mitä upeampia tekeleitä prinssin, tai siis hänen alter egonsa, Lady Crystallian ylle.

Tämä oli aivan ihana! Yllätti positiivisesti, sillä jotenkin tuo sarjakuvan nimi ja kansikuvakin enteilevät ainakin omasta mielestäni melko ällöromanttista tarinaa, mutta sellaista ei onneksi ole luvassa. Sekä tarina että piirustustyyli ja väritys ovat suloisia ja kauniita. Tämän luki kyllä todella mielellään. Suositukset!

****

Janne Kukkonen: Voro 2: Tulikiven armeija

Like, 2019

340 s.

Arvosana: Neljä kissanpentua

Pieni voro Lilja ja hänen ystävänsä Seamus ovat jälleen matkalla ja kohti uusia seikkailuja! Tarina jatkaa melko suoraan edellisen osan päätyttyä, Liljan ja Seamuksen päästessä sisään varkaiden kiltaan ja yrittäessä hoitaa heidän aiempien tekojen takia eteen tulleita ongelmia. Ja jotka tietenkin johtavat uusiin ongelmiin ja tapahtumiin.

Edelleen pidän paljon Kukkosen piirustustyylistä, hahmot ovat hauskan ilmeikkäitä ja suloisia, mutta tarinan luonne ja joidenkin tapahtumien raakuus tasapainottavat tuota näennäistä suloisuutta hyvin. Harmaa väritys toimii myöskin hyvin, ja tällä kertaa en osannut edes kaivata tähän värejä, jotenkin sen verran kivan tunnelman harmaus tarinaan tuo. En kuitenkaan ole jatkossa värejä vastaankaan! Olisi kiva nähdä nämä myös värillisinä, ja kuinka kirjan ilme muuttuisi niiden myötä.

Tykkäsin jo ensimmäisessä osassa siitä, että kaikki ei mene aina ihan putkeen ja ongelmia tulee vastaan. Näin on myös tämän kirjan kanssa, mutta tämä pääsee myös täysin yllättämään kirjan lopussa. Tarinassa uskalletaan mennä sellaisia reittejä myöten, mitkä eivät ole ehkä niitä perinteisimpiä, vaan ovat ennakko-oletusten vastaisia ja yllättävät. Lopetus tosiaan siis yllätti, mutta onneksi vain positiivisesti. Nyt jäinkin kovasti odottamaan jo jatkoa Liljan tarinalle. En voi muuta kuin olettaa, että tätäkin hurjempia seikkailuja on luvassa.

****

Liv Strömquist: Kielletty hedelmä

(Kunskapens frukt, 2014)

Sammakko, 2016

Suom. Helena Kulmala

143 s.

Arvosana: Neljä kissanpentua

Aiheina ovat tällä kertaa, kirjan nimestäkin jo päätellen, naisen sukuelimet sekä niihin liittyvät kuukautiset ja PMS. Hyvin läheinen aihe siis itsellekin naisena, ja voi kun tämän parissa taas sekä ärsytti että nauratti, Liv osaa herättää tunteita!

Todella mielenkiintoinen aihe ja kirjoitettu hyvin vetävästi ja hauskalla tavalla. Kaikki sarjakuvat eivät ehkä kolahtaneet yhtä hyvin mitä toiset, mutta kokonaisuutena hyvin toimiva kirja. Oli todella kiinnostavaa lukea esimerkiksi siitä, miten sukuelimistä on puhuttu aikoinaan ja sitten taas huomata se, miten miehet ovat tunkeneet mielipiteensä ja nenänsä tähänkin aiheeseen, jopa kirjaimellisesti. 

Kuva: Sammakko

Nousu ja tuho

(Uppgång & fall, 2016)

Sammakko, 2017

Suom. Helena Kulmala

133 s.

Arvosana: Kolme kissanpentua

Nousu ja tuho kertoo yhteiskuntaluokista, varallisuudesta ja sen epäoikeudenmukaisesta jakautumisesta ja kapitalismista. Etukäteen pohdin, että tästä voi tulla jopa lempparini Livin sarjakuvista, sillä aihe on sellainen, mikä yleensä nostattaa itsessäni hyvin vahvoja tunteita. Lopulta en kuitenkaan lämmennyt tälle kovin paljoa.

Aiheet kiinnostivat kyllä ja Livillä oli jälleen kerran todella hyviä ja nerokkaita pointteja, jotka ärsyttivät ja naurattivat, mutta jotenkin aihe jätti aika kylmäksi tällä kertaa. Pari aihetta jopa hieman kyllästytti, eikä oikein nostanut ajatuksia mihinkään suuntaan. Jälleen kirja kyllä opetti minullekin jotain, mutta joku toteutuksessa ei nyt napannut. 

Kuva: Sammakko

Einsteinin vaimo

(Einsteins fru, 2008)

Suom. Helena Kulmala

Sammakko, 2019

139 s.

Arvosana: Neljä kissanpentua

Tämän parissa viimeistään ajattelin, että Liv Strömquist ei kyllä ikinä petä! Tämä osa oli jälleen aivan mahtava, taisin tällä kertaa pitää melkein jokaisesta tarinasta yhtä paljon. Sarjakuva sisältää taas kerran niin oivaltavaa tekstiä ja analyysiä maailman menosta ja esim. sukupuolirooleista, että kaikkien pitäisi lukea nämä. Sarjakuvassa tutustutaan siis naisten historiaan eri tunnettujen julkkisten myötä. Tässä on myös mielestäni hienoin kansi kaikista, jotenkin upea. Allaoleva kuva on Kielletystä hedelmästä.

*****

Alice Oseman: Heartstopper, Vol. 1 & 2

Hodder Children's Books, 2018 & 2019

278 s. & 296 s.

Arvosana: Neljä kissanpentua

Kuulin Heartstoppereista jostain Booktuben maailmasta, ja pelkästään kannen perusteella varasin molemmat osat kirjastosta. Yllätyin alkuun hieman siitä, kuinka hyvin yksinkertaista piirustusjälki olikaan, ja sen takia nämä paksut sarjakuvat luki todella hetkessä. Tyyli on kuitenkin jopa liian yksinkertaista omaan mieleeni, mutta kun siihen tottui, pystyin keskittymään enemmän tarinaan. 

Ensimmäisessä kirjassa tarina on hyvin pitkälti Charlien ja Nickin tutustumista toisiinsa, ensin koulutyön parissa ja myöhemmin rugbyssa. Poikien välille muodostuu epätavallinen ystävyys, mutta asiaa hankaloittaa se, että Charlie on hyvin ihastunut Nickiin, joka taas ei ole osoittanut mitään merkkejä takaisin.

Ensimmäinen osa jää aikamoiseen cliff-hangeriin, huomaa kyllä että näitä ei ole tarkoitettu jaettavaksi kahtia, sillä sarjakuva on ollut alunperin nettisarjakuva. Toinen osa jatkaa siis suoraan siitä, mihin ensimmäinen osa jäi, ja pohdiskeleekin paljon Charlien ja Nickin välistä suhdetta ja nimenomaan Nickin seksuaalisuutta.

Mukavat, aika suloiset ja nopealukuiset sarjakuvat.

******

Kuva: Macmillan

Mariko Tamaki, Rosemary Valero-O'Connell
Laura Dean Keeps Breaking up with me

First Second, 2019

304 s.

Arvosana: Neljä kissanpentua

Mariko Tamakilta olen lukenut aiemmin hänen ja Jillian Tamakin tekemän This One Summer -sarjakuvan, joka oli aivan ihana. Niinpä tartuin innolla Tamakin seuraavaan teokseen, kun siihen törmäsin.

Sarjakuva kertoo Freddystä, joka seurustelee Laura Deanin kanssa, mutta nimensä mukaisesti he tuppaavat eroamaan melko usein. Laura Dean ei ole mikään paras tyttöystävä, ja Freddy jääkin aina itkemään hänen peräänsä, mutta ottaa Laura Deanin aina takaisin, vaikka tämä kohteleekin häntä niin huonosti.

Sarjakuva kertoo tämän suhdedraaman lisäksi myös ystävyydestä melko kipeälläkin tavalla, joka oli mielestäni sarjakuvan paras anti. Päähenkilön henkilökohtainen kasvu on kuitenkin sarjakuvassa pääosassa. Nätti sarjakuva, vaikka alkuun tarina hieman ärsyttikin liikaa. Piirustustyyli on kuitenkin todella suloista ja vaaleanpunaiset yksityiskohdat ihania.

Kuva: Macmillan

Book Scavenger Hunt

Katsoin Booktubesta BooksandLalan videon "Scavenger hunt to find my next read", ja inspiroiduin tästä hauskasta tavasta löytää itselle seuraava lukeminen, että päätin tehdä sen itsekin! Kirjastojen ollessa suljettuina täytyy tyytyä oman hyllyn kirjoihin, joka on toisaalta ihan hyväkin juttu, sillä ne usein jäävät lainojen takia taka-alalle. Tämä tosin tarkoittaa myös sitä, että kaikki nämä kirjat piti löytää omasta kotikirjastosta, eikä kaikki mennytkään ihan helposti. Käänsin kysymykset jotenkin sinne päin suomeksi, alkuperäiset löytää tuolta BooksandLalan videon kuvauksesta! Sitten vain annoin palaa, tosin tämä on nyt videon sijaan vain tekstin ja kuvien muodossa.

Ensimmäinen kohta oli etsiä omasta hyllystä lempikirjasi, katsoa sen kiitokset-osio, ja valita ensimmäinen nimi, jonka siellä näät. Etsi sitten hyllystäsi samannimisen kirjailijan kirja. Kävin läpi muutamankin lempikirjan, mutta monessa ei ole koko kiitoksia. Vihdoin Da Vinci -koodin alussa oli kiitokset-osio, tosin sitten pitikin selata nimiä muutamakin eteenpäin, ennen kuin vihdoin kohdalle sattui nimi, joka löytyisi hyllystäkin, eli Michael! Nappasin siis seuraavaksi hyllystä Michael Cunninghamin kirjan Illan tullen.

Siispä siirryin toiseen kohtaan, jossa piti kyseisen kirjan kannesta napata jokin asia, ja etsiä se seuraavan kirjan nimestä. Illan tullen -kirjassa ei ole kannessa kuin yksi iso kukka, joten sitä ei tarvinnut sen enempää valita. Nopeasti tosin kävi ilmi, etten omista yhtään kirjaa jossa olisi nimenomaan "kukka" nimessä, mutta sitten löytyikin konkreettinen kukka, eli Chimamanda Ngozi Adichien kirja Purppuranpunainen hibiskus.

Kolmas kohta oli ottaa esiin kyseisestä kirjasta sivu 50 ja rivi 5, ja valita siltä riviltä jokin sana, joka ilmenisi jonkin kirjan nimessä. Päädyin riville, jonka lause alkoi: " "Kambili", isä sanoi. Hän hengitti raskaasti". Valitsin tästä sanan isä, ja se löytyikin helposti seuraavan kirjan nimestä, John Irving: Kaikki isäni hotellit.

Neljäs kohta oli etsiä samanvärisellä kannella varustettu kirja, jolle olet antanut 5 tähteä. Melko vaikea kohta, sillä Kaikki isäni hotellit on hyvin vaalea kirja jossa on vain karhu kannessa, enkä löytänyt juuri mitään vaaleakantisia kirjoja, saatika sellaisia joille olisin antanut 5 tähteä. Menin sitten melko helpolla vaihtoehdolla (joka ei kyllä näin jälkikäteen ajateltuna ollut edes lähin samanvärinen kansi, mutta oh well), eli Irvingin toisella kirjalla Garpin maailma.

Viides kohta oli etsiä kirja, jossa on saman verran sivuja kuin viimeksi valitsemassasi kirjassa. Garpin maailmassa on 560 sivua, ja olin aika varma, ettei tasan sen mittaista kirjaa hyllystäni löytyisi. Ja aika kauan sitä pitikin etsiä, mutta lopulta kuin ihmeen kaupalla, löytyi Erika Vikin kirja Nefrin tytär, jossa on tasan saman verran sivuja! Uskomatonta, olin jo tyytyä toiseen kirjaan, jossa oli n. 10 sivua vähemmän, ja no, kohta toivoin että olisin tyytynyt...

...Sillä kuudes kohta oli valita sattumanvaraisesti kyseisestä kirjasta sivu, ja ensimmäinen nimi joka siellä tulee vastaan, tulisi olla jälleen seuraavan kirjan kirjailijan nimi. Aika kauan sain selailla Nefrin tytärtä, fantasiakirjaa, jotta löytyisi edes joku melko normaali nimi, eikä sieltä lopulta sellaista suoraan löytynytkään. Valintani kävi lopulta päähenkilöön Aleiaan, joka on tarpeeksi lähellä nimeä Ali, eli valitsin seuraavaksi kirjaksi Ali Smithin kirjan Oli kerran kello nolla. HUH mikä homma.

Seitsemäs kohta oli löytää kirja, jonka nimessä on yhtä monta kirjainta kuin juuri valitsemassasi kirjassa. Oli kerran kello nolla -kirjan nimessä on 19 kirjainta, joten ei muuta kuin selaamaan hyllyä ja laskemaan. Kovin montaa kirjaa ei tarvinnut ihme kyllä tavata, kun jo törmäsin Tove Janssonin muumikirjaan Vaarallinen juhannus, jossa on myös 19 kirjainta.

Kahdeksas kohta oli löytää samankaltainen kansi kuin valitsemassasi kirjassa. Jälleen hankala kohta, sillä nuo vanhemmat muumikirjat ovat kaikki hyvin samankaltaisia sinisen alareunan kanssa, enkä halunnut nyt sentään niin helpolla mennä että valitsisin toisen muumikirjan, joten jätin ikään kuin sen ja vihreän reunuksen pois laskuista, ja lähdin etsimään harmahtavaa kantta, jossa olisi hahmoja ja mahdollisesti joku pyöreä muoto. Ja ihme ja kumma sellainen löytyi! Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät käy yllättävän hyvin yhteen Vaarallisen juhannuksen kanssa, tai no siis, ainakin paremmin kuin muut hyllyni kirjat.

Yhdeksäs kohta olikin sitten se viimeinen ja jännittävin kohta, sillä tässä tarkoituksena oli jälleen kerran ottaa sattumanvaraisesti joku sivu auki viimeisimmästä kirjasta, tässä tapauksessa siis Harjukaupungin salakäytävistä, ja ensimmäinen sana jonka siellä näät, tulisi olla lopullisen valitsemasi kirjan nimessä, eli sen kirjan, jonka seuraavaksi sitten myös luet.

Muutama syvä hengenveto ja kirja auki. Ensimmäinen sana jonka nään, on tyttö. Muutaman sekunnin mietintä ja kirjahyllyn tarkastelu, pieni aavistus että sellainen ehkä löytyy. Ja juuri ennen kuin olin etsimässä uutta sanaa, se iski silmään. Koko Hubaran Ruskeat Tytöt!

Siinäpä siis minun seuraava lukemiseni odottaa nyt yöpöydällä vuoroaan. Olen oikeastaan aika tyytyväinen tähän tulokseen! Tietokirjat ovat muutenkin kiinnostaneet viime aikoina paljon, eikä Ruskeat Tytöt ole myöskään kovin pitkä, tiiliskiveä en olisi ehkä jaksanut nyt aloittaa.

Tätä oli ihan superhauska tehdä! Muutama hankala kohta ja rajallinen määrä kirjoja vaikeutti hieman asiaa, mutta sääntöjä voi onneksi venyttää niin paljon kuin tarve vaatii. Jaksaako joku muukin etsiä seuraavan lukemisen tällä tavalla hyllystään? Jos, niin kertokaa! 

Aurinkoista viikkoa kaikille ja hyvää kirjan ja ruusun päivää!