Tillie Walden: Spinning

Tillie Walden

Spinning

First Second, 2017

400 s.

Spinning on omaelämäkerrallinen sarjakuva, joka kertoo Tillie Waldenin nuoruudesta. Waldenin lapsuutta ja nuoruutta ohjasivat lähinnä hyvin vaativat ja aikaa vievät taitoluisteluharjoitukset, aina aamuisin ennen auringonnousua kuin myös myöhään illalla koulun jälkeen. Ja vaikka luistelulla on kirjassa pääpaino sen ollessa aina taustalla, aina mielessä, tavallaan kyse ei kuitenkaan ole siitä. Luistelun ohella kirja kertoo myös ainakin täydellisyyteen pyrkimisestä, homoseksuaalisuudesta, koulukiusaamisesta, kilpailemisesta, ystävyydestä ja perhesuhteista. 

Tavallaan kirjassa ei edes tapahdu kovin paljon, elämä vain rullaa koulun ja luistelun ympärillä heitellen välillä iloisempiin hetkiin, välillä huonompiin. Siellä täällä näkyy katkelmia perhesuhteista, ystävistä ja ensi-ihastuksista, Waldenin homoseksuaalisuuden ollessa koko ajan taustalla hänen piilotellessa asiaa pitkään. Sarjakuva vie mukanaan hienosti, on jotenkin erikoista päästä näkemään näin henkilökohtainen tarina omistautumisesta täysin jollekin lajille, jonka parissa ei loppujen lopuksi edes viihdy.

Spinning on visuaalisesti oikein kaunis. Piirustustyyli on nättiä ja simppeliä, korostamatta yksityiskohtia vaan tuomalla ennemmin esiin tunnelmaa. Walden sanookin lopussa, ettei hänelle ollut tärkeää saada kaikkia yksityiskohtia oikein, eikä hän siksi katsonut sarjakuvaa tehdessään mitään vanhoja valokuvia tai vieraillut paikoissa. Hänelle oli tärkeää juuri oman muistin pohjalta työstäminen. Koko sarjakuva on tehty sinisävyisellä musteella, mutta siellä täällä on käytetty kirkkaankeltaista, joka tuo kivan vivahteen, korostuksen sivuihin. Katse kiinnittyy heti noihin keltaisiin yksityiskohtiin, jotka useimmiten kuvaavat valoa.

Vaikka Walden on vasta 22-vuotias, osaa hän kertoa nuoruudestaan ja kokemuksistaan uskottavalla ja kauniilla tavalla, ja todistaa hienosti mielestäni sen, ettei kukaan ole liian nuori kirjoittamaan omaelämäkertaa. Tarinassa on syvyyttä ja se raapaisee monia teemoja, ehkä sellaisiakin, joita en itse tarinasta napannut, joihin voi lukiessa samaistua.

Spinning on kaunis tarina kauniissa ulkoasussa, sisältäen sekä kevyitä, että vakavia ja tärkeitä aiheita. Kansi ja värimaailma muistuttavat paljon This One Summer -sarjakuvaa, ja tavallaan tarinassakin on samoja piirteitä. Itse kertomuksesta kuitenkin tulee itselle mieleen myös Alison Bechdelin Hautuukoti, näissä on mielestäni samanlaista melankolisuutta.

Arvosana: Neljä kissanpentua

Helmet-haaste 2018: 12. Sarjakuvaromaani

Sarjakuvahaaste

Alan Bradley: Kolmasti naukui kirjava kissa

Alan Bradley

Kolmasti naukui kirjava kissa

(Thrice the Brinded Cat Hath Mew'd, 2017)

Bazar, 2018

Suom. Maija Heikinheimo

367 s.

arvostelukappale

Flavia on palannut Kanadasta takaisin kotiin, löytääkseen vain hiljaisen, aution talon. Perheessä on tapahtunut sairastumistapaus, ja kaikki ovat melko allapäin. Tapaus vaikuttaa Flaviaankin, ja hän tekeekin kaikkensa unohtaakseen perheessään meneillään olevat asiat. Ja mikäpä olisikaan parempi tapa unohtaa kaikki muu kuin tuore murhatapaus! Tällä kertaa Flavia törmää pää alaspäin roikkuvaan ruumiiseen sekä ystävälliseen kirjavaan kissaan. Lokit, rujot puuveistokset sekä tunnettu lasten kirjasarja liittyvät tapaukseen myös. Selvittäminen vaatii paljon kyselyitä, valkoisia valheita, oveluutta ja uskallusta, mutta onneksi kekseliäältä Flavialta onnistuu tämä kaikki.

Nyt alkaa olla turvallista sanoa, että tästä Flavia de Luce -sarjasta on tullut jo ehdottomasti yksi suosikeistani. Se on oikastaan ainoa sarja, jota tällä hetkellä aktiivisesti luen ja odotankin aina seuraavaa osaa kuin kuuta nousevaa. Bradley ei oikeastaan koskaan petä näillä kirjoillaan; jotkut osat ovat olleet ehkä hieman tylsempiä, mutta toiset taas ovat olleet aivan mahtavia. Huonoja kirjoja ei onneksi tässä sarjassa vielä ole nähty. Olen löytänyt aina kaikista kirjoista jotain hyvää ja toivottavasti jatkossakin on näin.

Tällä kertaa valitettavasti tuli vastaan jälleen sellainen hieman vetämättömämpi osa. Juoni on mielenkiintoinen, mutta jotenkin kaikki kirjassa on liian sekavaa; kuka kukin on ja miten asiat liittyvät toisiinsa. Kirjassa selvitetään useampaa kuolemantapausta yhtäaikaisesti, ja vaikka tapaukset ovat kiinnostavia, jotenkin ne eivät vieneet minua tällä kertaa täysin mukanaan. Onneksi kirjan loppuosa pelasti ja oikeastaan viimeinen kolmasosa kirjasta nappasi hyvin otteeseen ja sivut kääntyivät hujauksessa. Lopulta itse juoni on mielestäni hyvä ja melko mielikuvituksellinenkin, mutta jotenkin toteutus tuntui tällä kertaa liian sekavalle omaan makuuni. 

Pidin kuitenkin kirjasta silti ja varsinkin kirjan apeasta ja synkästä sävystä. Tunnelma on koko kirjan ajan hyvin pysähtynyt ja painostava, talo on hiljainen ja Flavia harvoin tapaakaan perheenjäseniään, muita kuin ihanaa ja luotettavaa Doggeria. Kaikki ovat omissa oloissaan, Flavian yrittäessä pitää mielensä muissa asioissa. Kirjan loppu luo myös hyvin kiinnostavan asetelman seuraaviin osiin. Tarina on mennyt huimasti eteenpäin viimeisimmissä osissa, ja on todella mielenkiintoista nähdä, miten Flavian elämä muuttuu tämän osan myötä.

Muualla: Yöpöydän kirjat, Kirjasähkökäyrä, Kirjojen keskellä

Arvosana: Kolme kissanpentua

Helmet-haaste 2018: 47. Kirja kerrotaan lapsen näkökulmasta

Flavia de Luce-sarja:
Piiraan maku makea (The Sweetness at the Bottom of the Pie)
Kuolema ei ole lasten leikkiä (The Weed That Strings the Hangman's Bag)
Hopeisen hummerihaarukan tapaus (A Red Herring without Mustard)
Filminauha kohtalon käsissä (I Am Half-Sick of Shadows)
Loppusoinnun kaiku kalmistossa (Speaking from Among the Bones)
Kuolleet linnut eivät laula (The Dead in Their Vaulted Arches)
Nokisen tomumajan arvoitus (As Chimney Sweepers Come to Dust)
Kolmasti naukui kirjava kissa (Thrice the Brinded Cat Hath Mew'd)
On hieno paikka haudan povi (The Grave's a Fine and Private Place) (tulossa syksyllä)
The Golden Tresses of the Dead

Huhti-, touko- ja kesäkuun kirjat

Vuosi on edennyt jo puoleen väliin, ja se tarkoittaa jälleen edellisten kolmen kuukauden kirjojen listausta. Tämähän piti tehdä jo toukokuussa, mutta lukemista oli kertynyt niin vähän, että ajattelin ottaa kesäkuunkin tähän mukaan. Voi olla että menen tämän vuoden siis kolmen kuukauden pätkissä, jotta näissä olisi jotain kirjoitettavaakin.

Alkuvuosi oli superkiireinen, ja vaikka itse koulu ja kiire hieman helpottivat kevään tullessa, tenttilukemiset eivät loppuneet. Niiden ohella ei sitten muu lukeminen aina niin kiinnostakaan, joten lukemiset ovat jääneet melko vähälle edelleen. Jotain sain kuitenkin luettua ja se onkin onneksi se pääasia.

Yhteensä näiden viimeisen kolmen kuukauden aikana sain luettua loppuun siis viisi kirjaa. Kirjoista kaksi oli sarjakuvia, kaksi scifiä, kaksi äänikirjaa, kolme omaelämäkerrallisia, yksi kirjastosta. Kolme naisen kirjoittamaa, kaksi miehen.

Luetut:

Brian K. Vaughan: Saga, Vol. 7 (152 s.)

Ernest Cline: Armada (377 s.)

Maria Veitola: Veitola (äänikirja, 7h 21min)

Amy Schumer: The Girl With the Lower Back Tattoo (äänikirja, 8h 1min)

Tillie Walden: Spinning (400s.)

Sivuja yhteensä: 929 + 15h 22min äänikirjaa

Huhtikuussa luin kaksi kirjaa, Sagan ja Armadan, molemmat loppukuussa pitämäni Dewey's 24h Readathonin aikana. Mahtavia kirjoja molemmat, Armadan haluaisin ehdottomasti myös omaan hyllyyni joskus. Sagastakin ajattelin tehdä vielä postauksen, mutta voi olla että sisällytän siihen myös sarjan seuraavan osan, kunhan luen sen.

Toukokuussa olikin sitten niitä tenttilukemisia ja varmaan ihan aitoa laiskuuttakin kaikkea kohtaan, joten tulin kuunnelleeksi vain Veitolan äänikirjana. Toimi äänikirjana superhyvin, ja kirjakin oli ihana. Marian ääntä oli mukava kuunnella bussimatkoilla, matkat ja aika meni nopeasti. 

Kesäkuussa jatkoin äänikirjojen parissa (osaksi koska unohdin sulkea kokeilutilaukseni hups) ja kuuntelin Amy Schumerin kirjan. Pidin tästäkin kirjasta paljon. Se oli todella hauska ja koskettava, täynnä mielenkiintoisia tarinoita ja kokemuksia. Viimeisenä viikonloppuna jälleen yhden tentin jälkeen pyrin lukemaan hieman enemmän mitä normaalisti, mutta en kuitenkaan pitänyt varsinaista lukumaratonia, vaikka vähän sellaistakin suunnittelin. Silloin sain kuitenkin vihdoin aikaiseksi tarttua Waldenin omaelämäkerralliseen sarjakuvaan Spinningiin. Kaunista piirustusjälkeä ja kiinnostava tarina.

Näiden lisäksi olen toki lukenut muutakin, mutta koska olen hidas lukija, en ole saanut mitään muuta loppuun asti. Lisäksi en nähtävästi osaa päättää mitä edes lukisin, sillä tällä hetkellä kesken on neljä kirjaa, uskomatonta kyllä. En ikinä lue useampaa kirjaa yhtäaikaa, mutta jotenkin näin vain tapahtui, vahingossa. Yksi ei kiinnostanut, joten aloitin toista. Sitten hain kirjastosta kaksi eri varausta, joita aloin vahingossa lukea. Ja nyt olenkin tilanteessa, jossa en osaa päättää mitä jatkaisin, huoh.

Kesken on siis Alan Bradleyn uusin Flavia-kirja, joka on ihan kiva mutta ei jotenkin ole saanut minua kunnolla mukaansa. Olen kyllä jo lähellä loppua, ja pyrin lukemaan sen pian. Prioriteetti numero yksi siis. Sen lisäksi Dan Brownin Alku on edelleen kesken. Se on ollut ihan huippu, mutta kirja on todella pitkä ja pienellä fontilla, joten sen parissa vierähtää vielä tovi. Lisäksi nyt on pakko antaa sen olla hetken tauolla ja lukea kirjaston kirjat ensin pois alta. 

Kirjastosta lainassa on Emilia Kent, jota en ole uskaltanut vielä lukea ja jota varten ajattelin ainakin selata Runotytöt läpi, jotta kaikki olisi tuoreessa muistissa. Aloitan sen kyllä varmasti pian. Toinen laina on Morriganin koetukset, joka vaikuttaa mielenkiintoiselle, ja joka varmaan veisi mukanaan, kun vaan aloittaisi kunnolla. Ensimmäisten sivujen jälkeen olen vielä vähän epäilevällä kannalla, enkä osaa edes sanoa miksi. 

Heinäkuussa luvassa on vielä yksi kesätentti, ja sitten hieman kesäreissuja. Saa nähdä paljon saan luetuksi, mutta toivottavasti edes jotain näistä keskeneräisistä.