Joulukuun luetut kirjat

Oikeastaan kyseessä on koko syksyn koonti, mutta en syyskuun jälkeen lukenut yhtäkään kirjaa loppuun ennen joulukuuta, joten tämä käy pelkästä joulukuun koonnista. Joulukuu oli kaikin puolin ihan kiva kuukausi. Kiireet alkoivat väistyä ja pikkuhiljaa se joulufiiliskin sieltä tuli. Hienon itsenäisyyspäivän juhlinta ja myöhemmin Vesa-Matti Loirin joulukonsertti olivat omiaan tuomaan tunnelmaa, kuin myös meidän oma pieni, muovinen mutta söpö, joulukuusi. Eikä tietenkään pidä unohtaa koko kuukauden kohokohtaa, eli uusinta Star Warsia, josta ainakin minä pidin kovasti.

Sitten kirjoihin. Luin oikeastaan koko syksyn ajan koulukiireiden ohella Eowyn Iveyn Maailman kirkkaalle laidalle -kirjaa, ja sain sen vihdoin nyt joulukuussa loppuun. Onneksi pitkä lukuaika ei haitannut tuon kirjan kohdalla lukukokemusta, vaan pidin kirjasta silti lopulta paljon. Sen pariin oli myös helppo palata pitkienkin taukojen jälkeen. Muut kirjat luinkin sitten vasta nyt joulukuun puolella, kun lukuintokin näytti palaavan. Kaksi viimeisintä on itseasiassa saatu päätökseen tänään!

Luetut:

Eowyn Ivey: Maailman kirkkaalle laidalle (553 s.)

Bjorn Sortland, Timo Parvela: Kepler62: Kirja kuusi: Salaisuus (191 s.)

Tove Jansson: Muumit: Sarjakuvaklassikot III (105 s.)

Greg Rucka, Nicola Scott: Wonder Woman, Volume 2: Year One (168 s.)

Alan Bradley: Nokisen tomumajan arvoitus (428 s.)

Sivuja yhteensä: 1445

Muumeista en tee erillistä postausta, mutta ai että olivatpa ne taas ihania päivän piristyksiä! Muumit ovat takuuvarmaa viihdettä, ne jaksavat joka tarinallaan naurattaa ja ihastuttaa omilla elämänviisauksillaan ja filosofioillaan, sekä hassunhauskoilla ja hulluilla ideoilla. Tällä kertaa omia lemppareitani oli vaikea valita, kaikki ihastuttivat omalla tavallaan. Muumiperhe ja meri oli ihana, osin tuttu mutta osin tuntemattomia käänteitä täynnä. Myös Viidakkoelämää ja Muumipeikko ja marsilaiset viihdyttivät kovin hyvin, ja toki Muumipeikko rakastuu ja Yhdistyselämää olivat nekin kivoja, viimeisin oli varmaan kaikista erilaisin Muumimamman ollessa pääroolissa.

Kaikki lukemani kirjat olivat siis oikein hyviä, ja ehkä erityisesti uusin Flavia-kirja, jonka juuri sain päätökseen. Wonder Woman -sarjakuva oli myös oikein mainio, teen näistä vielä joskus alkuvuodesta omat postaukset jahka ehdin. Alkuvuodesta palaan myös vielä hetkeksi tähän kohta päättyneeseen vuoteen parhaiden kirjojen ja haastekoonnin muodossa. 

Hyvää ja kirjarikasta uutta vuotta kaikille!

Margaret Atwood: Oryx ja Crake

Margaret Atwood

Oryx ja Crake (Oryx and Crake, 2003)

Otava, 2003

Suom. Kristiina Drews

487 s.

Oryx ja Crake sijoittuu maailmaan, jossa Lumimies saattaa olla ainoa ihminen elossa, ja vain hän tietää syyn maailman senhetkiseen tilaan. Lumimiehen lähettyvillä meren rannalla asuvat Craken lapset; ihmisenkaltaiset, täydellisen oloiset olennot, jotka palvovat Oryxia ja Crakea jumalinaan. Oryx ja Crake ovat kuitenkin molemmat olleet oikeita ihmisiä, Lumimiehen lähipiiriä. Menneisyyttä ja tapahtumien kulkua valotetaan pikkuhiljaa, ja vasta lähellä loppua koko tuhon tapahtumakulku on purettu auki. 

Kirjassa leikitellään paljon ajatuksella geeniteknologiasta, mihin maailma saattaa mennä sen kehityksen myötä ja kuinka suuret sen vaarat voivatkaan olla. Välillä kirjassa eletään nykypäivää, kun Lumimies yrittää selvitä uudenlaisessa maailmassa vain Craken lapset seuranaan, välillä taas menemme Lumimiehen mukana tuskaisiin muistoihin menneisyyteen, jolloin Lumimies oli vielä Jimmy ja kaikki oli hyvin. Tai ainakin paremmin, ja ainakin siellä missä hän asui, hyvinvoivissa, eliitille tarkoitetuissa Piireissä. Ulkomaailmassa, rahvaanmailla, elämä sen sijaan oli vaarallista ja kaoottista muun muassa epidemioiden ja ilmastonmuutoksen tuomien ongelmien takia.

Kirjaa oli todella ilo lukea. Alku oli ehkä hieman sekava ja kesti jonkin aikaa päästä kärryille kirjan asetelmasta, mutta kirjan aihe, kirjoitustapa ja varsinkin tunnelma veivät kuitenkin pian täysin mukanaan. Kirja on välillä kutkuttavan jännittävä ja mielenkiintoinen, tunnelma painostava ja paikoin ahdistavakin, muttei sentään lohduton. Kirjassa esitetty maailma näyttää niin kamalalta ja pelottavan todelliselta, ettei voi kun ihailla Atwoodin taitoja.

Lumimies tuo tarinaan kuitenkin myös huumoria ja inhimillisyyttä. Oli mielenkiintoista nähdä hänen silmin koko tarina ja sen vaiheet, ja kuinka esimerkiksi hänen perheensä, ystävyys Craken kanssa, ja tietenkin Oryx ovat vaikuttaneet häneen. Jimmy ei ole mikään mukavin tai moraalisin hahmo, mutta hän on hyvin mielenkiintoinen. Historia-osuudet olivat kuitenkin itsestä kiinnostavampia, ja etenkin erilaisista teknologioista ja Jimmyn ja Craken pelaamista peleistä oli kirjoitettu todella kiehtovasti.

Oryx ja Crake on kirja, joka on ollut lukulistallani jo vuosia, ja hyllyssänikin useamman vuoden. Sen ikoninen luonne ja massiivinen koko on pelottanut, mutta en voisi olla iloisempi että viimein tartuin siihen. En tiennyt kirjasta juuri mitään ennen kuin siihen tartuin ja ihan hyvä niin, oli kiva hypätä tällaisen tarinan mukaan tietämättä mitään. Tiesin myös heti, että tästä kirjasta on todella vaikea kirjoittaa mitään, sillä pidin siitä niin paljon. Tietenkin se, että kirjan lukemisesta on jo melkein puoli vuotta, tuo tilanteeseen omat haasteensa. Pidin lukemastani kuitenkin siis hyvin paljon, ja suunnitelmissa olisikin jatkaa ensi vuonna loppujen MaddAddam -sarjan kirjojen parissa.

Muualla: Rakkaudesta kirjoihin, Opus eka, Taikakirjaimet, Luetut, lukemattomat, Notko, se lukeva peikko, Lukuisa

Arvosana: Viisi kissanpentua

Helmet-haaste: 37. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta

Loppuvuoden kirjaostokset

Toivottavasti kaikilla on ollut ihana ja rauhallinen joulu! Itse palailin jo lomalta kotiin, vaikka toki itse loma jatkuu vielä uudenvuoden yli. Koska vuosi vetelee viimeisiään, ajattelin muistella loppuvuoden kirjaisia ostoksia ja jakaa ne tänne.



Viimeisin kirjaostos-postaus on huhtikuulta, joten ajattelin, että ehkä olisi aika tehdä jälleen katsaus kirjahyllyn uusiin tulokkaisiin. Viimeksi nuo kirjat olivat n. puolen vuoden ajalta hankittuja, ja nyt yli 8 kuukauden ajalta, eikä niitä ole edes montaa. Jotenkin ei ole tullut osteltua kirjoja enää juurikaan, ja suurin syy siihen on, että kirjahyllyssäni ei vain ole tilaa. En pidä siitä, miltä täyteen ahdettu kirjahylly näyttää, kun kaikki kirjat on miten sattuu päällekäin tai kahdessa rivissä, joten olen aika tarkkaan pohtinut kirjakaupoilla tai kirppareilla, tarvitsenko tai haluanko kyseistä kirjaa todella, vai en.

No, jotain olen kuitenkin tullut hankkineeksi, osa tarkasti pohdittuja ja onnekkaita, iloisia löytöjä, osa heikon hetken tuloksena, hetken mielijohteesta hankittuja. Kaikki kuitenkin hyviä ostoksia, mielenkiintoisen kuuloisia ja osa jo aiemmin luettuja. Tarkalleen hankintoja on 9, lopussa mukana muutama lahjaksi saatu.

En ostellut kesän aikana muita kirjoja, kuin Stephenie Meyerin Kemistin, enkä kyllä rehellisesti muista yhtään milloin ja mistä tämän hankin. Joltain kirpparilta se oli, ja halvalla varmaan sai, koska kirja ei ole ihan hirveästi kiinnostanut, mutta silti sen hankin. Piti myös ihan tarkistaa etten ole aiemmin siitä täällä maininnut. Ihan kiinnostavaa kuitenkin nähdä, kuinka Meyer hallitsee tällaisen aikuisemman puolen ja miten paljon esim. dialogista huomaa yhtäläisyyksiä Houkutukseen.

Syksyn tullen tilasin itselleni syntymäpäivälahjaksi kaksi muumi-kirjaa, joiden tilaus tosin ei mennyt ihan kuten piti, ja odotin kirjoja saapuvaksi n. kolmisen viikkoa. No, lopulta kirjat tulivat kahdessa osassa, ja onhan ne nättejä. Muumilaakson marraskuun olen aikoinaan lukenut ja pidin siitä valtavasti, Taikurin hattua sen sijaan en ole ennen lukenut.

Lokakuun hullareilta ostin Inkeri Markkulan Kaksi ihmistä minuutissa. Kirja kuulosti hyvältä ja muistan lukeneeni siitä ihan hyviä arvosteluja sen ilmestymisen aikaan. Samoihin aikoihin syksyllä löysin kirpparilta Helen Macdonaldin H niin kuin haukka -kirjan, joka on kiinnostanut jo jonkin aikaa. En kyllä tiedä mitä sen myyjä on miettinyt niitatessaan hintalapun takakanteen kiinni. Huoh.

Joulukuussa lähti sitten nähtävästi ostelut käsistä, sillä näistä yhdeksästä hankinnasta peräti neljä on hankittu joulukuussa, plus vielä lahjaksi saadut. Emma Puikkosen Eurooppalaiset unet ja Iiro Küttnerin ja Ville Tietäväisen Puiden tarinoita: Ritari löytyivät Suomalaisen alesta. Hauskaa, kun viime ostosten esittelyssä löysin sekä ensimmäisen että kolmannen osan Puiden tarinoita, ja nyt onni oli mukana ja löysin puuttuvan toisen osan. Eurooppalaiset unet on jo kauan kiinnostanut niin monen sitä kehuttua.

Juuri ennen joulua käväisin vielä nopeasti kirpparilla, ja löysinkin täysin odottamatta, muutaman euron hintaan sekä Laura Lindstedtin Oneironin että Roxane Gayn Bad Feministin, josta olen ehkä eniten innoissani. Niin moni on Bad Feministin jo lukenut, itse jäin junasta auttamatta kiireiden takia. Sitten en viitsinyt edes katsoa kirjaston jonoja, ja ajattelin hankkivani sen joskus itselle, ja kiva että se näin yllättäen ja halvalla löytyikin. Oneironkin on kiva lisä hyllyyn, pidin siitä aikoinaan paljon.

Näiden kirjaostosten lisäksi sain joululahjaksi kolme upeaa, hyvin visuaalista kirjaa: Harry Potter ja Azkabanin vangin kuvitetun laitoksen, todella kauan himoitsemani Iltasatuja kapinallisille tytöille sekä täysin yllätyksenä aivan ihanalta näyttävän Tillie Waldenin omaelämäkerrallisen sarjakuvan Spinningin. Iltasatuja jo ehdin tuossa hieman selaillakin ennen joulua kun sen sain, ja joskus keväällä voisi pitää vihdoin vuosien tauon jälkeen jonkinlaisen Harry Potter -maratonin näillä uusilla kuvitetuilla versioilla. Spinning ei myöskään kauaa joudu hyllyssä odottelemaan, vaan tartun siihen luultavasti heti alkuvuodesta.

Ihania lukuhetkiä!

Timo Parvela & Bjørn Sortland: Kepler62: Osat 5 ja 6

Timo Parvela, Bjørn Sortland, Pasi Pitkänen

Kepler62: Kirja viisi: Virus

Wsoy, 2017

189 s.

Viidennessä osassa lapset ovat pikkuhiljaa tottuneet uuteen kotiplaneettaansa ja alkaneet elää siellä jokseenkin normaalia elämää. Kasvimaalta on saatu jo ensimmäiset porkkanat, koska planeetalla kaikki tuntuu toimivan nopeammin. Niin myös vuodenajat, sillä kun yhtenä päivänä on kaunis kesäpäivä, onkin seuraavana päivänä hurjan myrskyn jälkeen kaikki täysin oranssia ja syksyistä. Eikä aikaakaan kun tilalla on talvi. Kaikki ei kuitenkaan ole aivan normaalisti, vaan kummallisia asioita tapahtuu, ja joku tietää asioista enemmän kuin lapset. Kuka on kuningas ja puhuuko Olivia totta? Kirja on jännittävä, täynnä sellaista kutkuttavaa seikkailuhenkeä. 

Tässä osassa sekä lapset että lukija saavat vihdoin vastauksia jo kauan polttaviin kysymyksiin. Kaikki käy nyt järkeen, ainakin jollain tasolla, ja nyt sarja vain odottaa järkevää lopetusta. Jos aiemmin pelkäsin, että kuinka kaikki langat saadaan kudottua kasaan, niin tämän jälkeen tuntui, että nuo pelot olivat turhaa. Loppu jää kuitenkin jälleen sen verran auki, että loput paljastukset jätetään viimeiseen kirjaan.

Arvosana: Neljä kissanpentua

Helmet-haaste: 6. Kirjassa on monta kertojaa

***

Bjørn Sortland, Timo Parvela, Pasi Pitkänen
Kepler62: Kirja kuusi: Salaisuus
Wsoy, 2017
Suom. Outi Menna
191 s.

Viimeisessä osassa, nimensä mukaisesti, salaisuudet viimein paljastuvat. Kuninkaan henkilöllisyys ja tämän suuret suunnitelmat tulevat vihdoin kaikille ilmi. Tämä osa jatkuu suoraan siitä, mihin viides osa jäi ja jatkuu vauhdilla eteenpäin. Kirja on aika pelottavan oloinen täynnä synkkiä värejä ja vaarallisia tapahtumia, ja tämä onkin tähänastisista varmaan kaikista jännittävin ja väkivaltaisin osa. Hyvä ja tapahtumantäyteinen osa, mutta itselle silti sarjan heikoin.

Vaikka osaan salaisuuksista saadaan vastaus, jää muutamia asioita silti vielä auki ja langanpätkiä sitomatta. Ja täytyy myöntää, olen hyvin pitkälti samaa mieltä kuin Katri. Jostain syystä nämä Sortlandin osat eivät ole olleet niin hyviä kuin Parvelan osat, mutta en oikein tarkkaan tiedä mikä näissä mättää. Ehkä tässä osassa se tarinan sekavuus ja asioista toiseen hyppiminen, ja ehkä osin tapahtumien epäjohdonmukaisuuskin häiritsivät lukukokemusta. Tarinan olisi mielestäni voinut saada paremminkin kasaan, nyt jäi lähinnä hieman hämmentynyt olo lukemisen jälkeen, vaikka itse lopetus ihan kiva olikin.

Kokonaisuudessaan kuitenkin hyvä sarja, voin ehdottomasti suositella kaikille, mutta ei ihan perheen pienimmille. Pasi Pitkäsen kuvitus läpi sarjan on upeaa, eikä sarja olisi yhtä hyvä ilman sitä. Sarja ei kuitenkaan pääty täysin tähän, vaan ensi vuonna sarjasta alkaa toinen osakokonaisuus, ns. toinen tuotantokausi. Saa nähdä mihin tarina silloin meidät vie!

Arvosana: Kolme kissanpentua

Helmet-haaste: 49. Vuoden 2017 uutuuskirja

Eowyn Ivey: Lumilapsi

Eowyn Ivey

Lumilapsi (The Snow Child, 2012)

Bazar, 2013

Suom. Marja Helanen

418 s.

Jo viisissäkymmenissä olevat Jack ja Mabel muuttavat Alaskaan uuden elämän alun toivossa, mutta perillä he huomaavat, että Alaskan maaperä on kuviteltua kovempaa, ilma kylmempää, ja Mabelin toivoma hiljaisuus liiankin hiljaista. Eräänä päivänä ensilumen sataessa lapseton pariskunta muotoilee lumesta pienen lumitytön, joka on kadonnut seuraavana aamuna, jättäen jälkeensä vain jalanjäljet metsään. Pian Jack ja Mabel huomaavat metsien siimeksessä oleskelevan tytön, Fainan, jolla on lumilapselle laitetut huivi ja lapaset. Faina on alkuun arka, mutta pikkuhiljaa sekä Mabel että Jack saavat tyttöön kontaktin ja Fainasta tulee osa pariskunnan elämää. 

Lumilapsi osui ja upposi syvälle. Kaikki nuo kuvaukset 1920-luvun Alaskan karusta maaperästä, Jackin ponnisteluista, istutuksista ja kyntämisistä sekä perheen ruoan säännöstelystä olivat sekä uskottavia että todella tunnelmaa luovia. Alaskan kylmyyden ja tuulen pystyi tuntemaan ja maiseman näkemään. Ja silti kaikesta karuudesta huolimatta sitä huomasi pian haikailevansa tuohon ympäristöön ja aikaan kokemaan kaiken itse. Kuten olen jo aiemminkin puhunut, tällä hetkellä kaipaan tarinoilta juuri tämänkaltaista selviytymistä ja karuja ympäristöjä, ja tämä kirja todella tarjosi juuri sen.

Lumilapsi on todella kaunis ja omalla tavallaan hentoinenkin kirja. Se kertoo monesta eri tuskasta; lapsen menettämisestä, epäonnistumisesta ja kovasta fyysisen työn tuskasta. Lumilapsi on kuitenkin paljon muutakin kuin vain surua ja karua selviytymistä. Se kertoo myös ystävyyden ja rakkauden voimasta, sillä suuressa roolissa kirjassa on Mabelin ja Jackin rankka, mutta rakkaudentäyteinen avioliitto, kaikkien yhteinen ihastus ja rakkaus Fainaan, kuin myös Mabelin ja Jackin naapurissa asuva perhe, joiden kanssa he ystävystyvät läheisesti. Tarinan muuten ollessa raadollisenkin todellinen ja realistinen, sisältää se myös hippusen maagista realismia ja satumaisuutta.

Nautin todella paljon niin kirjan maailmasta kuin tarinastakin. Se meni suuntiin, joita en osannut aavistaa, se osasi sekä yllättää, ilahduttaa että koskettaa. Pidin erityisesti kaikista talvisista kohtauksista ja kuvauksista ympäristöstä, ja pieni Faina todella ihastutti keveillä askeleillaan. Loppua kohden kirjan imu hieman hellitti, ja pidinkin alkuosasta enemmän. Kuitenkin todella kaunis kirja, jota luki ilolla.

Muualla: Leena Lumi, Lumiomena, Pieni kirjasto, P.S. Rakastan kirjoja, Kirjoihin kadonnut, Paljon melua kirjoista

Arvosana: Neljä kissanpentua

Helmet-haaste: 41. Kirjan kannessa on eläin

Ota kolme valitse yksi-haaste