29. kesäkuuta 2015

Lyhyet: 3x sarjakuvia

Luin kesälukumaratonin aikana kolme sarjakuvaa, kaksi hieman lyhyempää ja yhden pitkän niteen. Omia postauksia näistä en viitsi tehdä, vaan ajattelin kirjoittaa näistä nyt samassa kaikista. 


Reetta Niemensivu
Aavepianisti ja muita kertomuksia
Suuri Kurpitsa, 2011
40 s.


Bongasin Aavepianistin ja Yölinjan vähän aikaa sitten Katrin blogista, ja molempien kannet kiinnittivät heti huomioni (Toim. huom. Kissat kansissa on aina suuri houkutin). Niinpä kun molemmat löytyivät lähikirjastostani, ajattelin ne sieltä napata mukaan tulevaa maratonia varten. Molemmat toimivatkin hyvin välikirjoina maratonin aikana.

Aavepianisti ja muita kertomuksia sisältää neljä lyhyttä kummitustarinaa, jotka takakannen mukaan "tiettävästi perustuvat tositapauksiin". Kirjan kolme ensimmäistä tarinaa olivat lyhyitä, muutaman sivun mittaisia, eivätkä kovin mieleenpainuvia. Lentävä kissa, Kolehti ja Amerikan arkku olivat kaikki omalla tavallaan kiinnostavia, mutta ehkä juuri lyhyyden takia en oikein päässyt tarinoiden sisään. Kirjan nimikkotarina Aavepianisti vie kirjan sivuista puolet, ja onkin kaikista kiinnostavin ja kivoin tarina. Sekin olisi mielestäni vielä parempi hieman pidennettynä, mutta toimi jo tällaisenaankin. Kirjan piirustusjälki on oikein kaunista, yksinkertaista ja maalailevaa, ja värit on kauniita.

Kaiken kaikkiaan ihan kiva albumi, todella nätti ja nopealukuinen, mutta ei kuitenkaan tarjonnut ihan sellaisia kummitustarinoita mitä olin ajatellut.

Arvosana: Kolme kissanpentua

Ruksin tällä kohdan Eläin Kirjankansibingosta.


Yong-Deuk Kwon
Yölinja
Huuda Huuda, 2009
Suom. Tiina Lehikoinen
28 s.


Yölinja kertoo lyhyen tarinan kahdesta kaverista, jotka sattuvat ihastumaan samaan tyttöön. Käydään yhdessä drinkeillä, hieman valehdellaan eikä vastata puheluihin, lähennellään ja odotetaan yölinjaa. Muuta en oikeastaan osaa tästä sarjakuvasta edes kertoa! Tarina on hyvin vähäeleinen, kulkee aika verkkaisesti ja tunnelmoiden. Tarinasta huokuu myös eteläkorealainen kulttuuri, ja osittain siksi minun oli vaikea oikein päästä tämänkään tarinan sisälle. Arki on niin erilaista, ja välillä oli vaikea tajuta mitä tapahtuu ja miksi.

Piirrosjälki oli oikein kivan näköistä, ja pidin kovasti kirjan värimaailmasta. Värejä ruuduissa ei käytetä, mutta mustan piirrosjäljen sijasta kuvat ja ruudut ovat violettisävyisiä. Tämä toi omalta osaltaan paljon kirjan tunnelmaan.

Kiva pieni tarina, mutta niin erilainen kulttuuri hieman etäännytti liikaa.

Arvosana: Kolme kissanpentua

Kirjankansibingo: Mies


Joe Hill, Gabriel Rodríguez
Locke & Key, Vol. 1: Welcome to Lovecraft
IDW Publishing, 2008 (e-kirja)
171 s.


Locke & Key-sarjasta olin kuullut jo kauan aikaa pelkkää hyvää. Karmiva kauhusarja, joka ehdottomasti kannattaisi lukea. Omistan kolme ensimmäistä volumea e-kirjoina, ja kun maratonin aikana sitten mikään muu ei maistunut, ajattelin vihdoin sivistää itseäni tämän parissa.

Tarina hyppii edestakaisin aikaan ennen ja nykyisyys. Locken perhettä on kohdannut suuri tragedia, ja perhe joutuu muuttamaan enonsa suureen kartanoon asumaan, missä heidän isänsäkin on kasvanut. Talo on nimeltään Keyhouse. Tästä koko tarina alkaa ja lähtee liikkeelle, lukija saa pikkuhiljaa takaumien kautta selville enemmän mitä perheelle heidän entisessä talossaan tapahtui ja miksi. Talossa alkaa pian myös tapahtua kummia, ja pian perhe on jälleen suuressa vaarassa.

Ei ole turhaan kehuttu tätä sarjakuvaa! Tarina vei alusta lähtien mukanaan niin, etten malttanut laskea sitä kertaakaan käsistä ennenkuin koko kirja oli luettu. Takaumat selvittävät hieman kerrallaan perheen tragedian tapahtumia ja mihin kaikki se pikkuhiljaa onkaan johtamassa. Talosta löytyy muutama tärkeä avain ja eräs erikoinen ovi, jonka läpi astuessaan nuorimmainen lapsi muuttuu aaveeksi. Nämä avaimet ja talon salaisuudet ovatkin koko sarjan juju, tai näin voisi päätellä ensimmäisen osan jälkeen. 

Kirja on hyvin raaka, enkä todellakaan suosittelisi tätä kovin nuorille. Ei pelkästään se, että kirjassa on paljon esim. verta, mutta tapahtumat ovat hyvin rajuja ja tarina itsessään aika pelottava. Kertaalleen jopa oikeasti säikähdin erästä ruutua, oli aika creepy. Piirustustyyliin piti jonkin aikaa totuttautua, se on hieman liian yksityiskohtainen makuuni, ja ihmisten mittasuhteet näytti oudoille. Mutta jos yhtään pitää kauhutarinoista ja jännittävistä tapahtumista, suosittelen kovasti. Ei tämä nyt liian pelottava sentään ollut, vaan sopivalla tavalla jännittävä ja tapahtumarikas aloitusosa.

Arvosana: Neljä kissanpentua

Tällä osallistun Reading Challengen kohtaan 22. A book that scares you.


26. kesäkuuta 2015

Blogistanian kesälukumaraton V (on ohi!)

Kohta se alkaa, oma urakkani blogistanian viidennen kesälukumaratonin puitteissa! Kirjoittelinkin jo tuossa ennen juhannusta tunnelmista ja omista kirjavalinnoista maratonille, ja niitä voi lukea täältä. Sieltä löytyy myös linkki alkuperäiseen postaukseen Hyllytontun höpinöitä-blogiin. 


Muutama lisäkirja on löytänyt myös tiensä lukupinooni, muutama sarjakuva sekä Pasi Ilmari Jääskeläisen Sielut kulkevat sateessa e-kirja, jota olen lukenut jo hieman yli puolen välin. Kyseinen kirja on ollut sen verran koukuttava, että voi olla että aloitan maratonini sittenkin sillä. Parempi aloittaa jollain menevällä, kuin jollain joka ei tahdo kulkea eteenpäin, kuten viimeksi kävi...

Päivittelen tähän postaukseen etenemistäni maratonin aikana epäsäännöllisen säännöllisesti. Päivitän välillä varmaan myös Instagramiani (linkki löytyy sivupalkista kuvakkeen kohdalta) kuin myös blogini Twitteriä! Laiska ihminen kun olen, en ole vieläkään saanut aikaiseksi hommailtua sivupalkkiin twitterini linkkiä, mutta jos kuulumiset siellä kiinnostaa, tästä se löytyypi.

Mutta enimmät höpinät sikseen, on aika maratoonata! Eväät on hankittu ja kirjat odottaa. Aloitusaikani on siis klo. 18:00, ja jatkan samaan malliin aina huomiseen iltapäiväkuuteen asti.


Klo 18:00 - 20:30

Aloitin maratonini rauhallisesti jatkaen Jääskeläisen kirjaa Sielut kulkevat sateessa. Koska kirja on e-kirja, luen sitä nähtävästi paljon hitaammin mitä normaalisti. Hitaus ei kuitenkaan haittaa, kirja on todella mielenkiintoinen, koukuttava ja aika karmivakin. Välillä pitää jäädä hetkeksi pohtimaan mitä juuri tulikaan luetuksi. Twitteriäkin on tullut selailtua välissä, kuten myös muiden maratoonareiden postauksia. Nyt taidan kuitenkin ihan vaan vaihtelun vuoksi jatkaa jollain muulla kirjalla, ehkä sarjakuvalla ainakin näin alkuun.
Sivuja luettuna: 81

Klo 20:30 - 23:00

Jatkoin Reetta Niemensivun sarjakuvalla Aavepianisti ja muita kertomuksia. Kiva kokonaisuus lyhyitä kummitustarinoita, mutta ei kuitenkaan tarjonnut juuri mitään erikoista. Tämän jälkeen jatkoin Vilja-Tuulia Huotarisen kirjalla Valoa valoa valoa, jonka sainkin juuri yhdeksitoista loppuun. Erilainen nuortenkirja aika synkistä aiheista. Jotenkin hämmentävällä tavalla kirjoitettu, en oikein tiedä miten siihen pitäisi suhtautua. Ei ihan minun tyyliseni kirja, mutta ihan hyvä.

Nyt taidan pitää pienen some-tauon, ja jatkaa sitten jollain, ehkä toisella sarjakuvalla tai sitten jopa lammasdekkarilla. Saas nähdä! Onneksi olen aika ilta/yöihminen, eikä myöhäänkään valvominen varmaan tee kovin tiukkaa.
Sivuja luettuna: 296


Klo 23:00 - 01:30

Nähtävästi tämä 2,5 tunnin välein päivittäminen on tullut jo tavaksi, ihan huomaamatta! Pidin hieman yli tunnin tauon lukemisesta, lähinnä somettelin ja söin hieman iltapalaa. Aloittelin sitten Mathias Malzieun kirjaa Sydämen mekaniikka, joka vaikutti alun perusteella aika ärsyttävältä ja naiivilta, mutta yllätyksekseni on kuitenkin ollut todella nopealukuinen ja ihan ok tähän asti. Olen kirjassa kohta puolessa välissä, ja jatkan varmaan sitä vielä hetken aikaa, ennenkuin on pakko mennä nukkumaan. Silmiä meinaa jo hieman kivistää. Seuraava päivitys tuleepi siis vasta aamulla. Mihin aikaan, se jää nähtäväksi.
Sivuja luettuna: 385

Klo 11:00

Luin Sydämen mekaniikkaa lopulta n. puoli kolmeen saakka ja menin sitten nukkumaan. Heräilin yhdeksän aikoihin ja totesin kuuden tunnin yöunien olevan täysin riittävä. Aamusomettelun jälkeen otin aamuteeni ja hipsin aurinkoiselle (ja todella kuumalle) parvekkeelle lukemaan Sydämen mekaniikan loppuun. Sain kirjan tuossa juuri hetki sitten päätökseen, ja täytyy sanoa että ei ollut kovin kummoinen kirja tuo. Ihan ok, mutta ei kovin kiinnostava ja kirjoitustyyli tökki alusta asti. Loppu oli jopa hieman yllättävä. Nopealukuinen kirja onneksi, ja onpahan taas yksi oman hyllyn kirja luettu. Nyt taidan palailla uudelleen parvekkeelle jonkun toisen kirjan kanssa, toivottavasti paremman.
Sivuja luettuna: 517 


Klo 11:00 - 14:00

Pohdin hetken jos toisenkin mitä kirjaa seuraavaksi lukisinkaan, ja aloitinkin jo Kaappaus San Franciscossa, mutta ei huvittanut sitten yhtään. Lukaisin välissä siis toisen sarjakuvan, Yölinjan, joka oli ihan kelpo opus. Sitten päätin että kyllä se on hylättävä suunniteltu lukupino ja jatkettava Sielut kulkevat sateessa-kirjaa, se kun on niin koukuttava ja mielenkiintoinen. Olen nyt siis lukenut sitä 90 sivua ja jäljellä olisi enää n. 50. Kirja muuttuu koko ajan vaan oudommaksi, vaikka siihen kai on jo tottunutkin. Luen sen siis ehdottomasti loppuun nyt, katsotaan sitten minkä kirjan sitä seuraavaksi ottaisi lukuun. Vielä neljä tuntia lukuaikaa jäljellä!
Sivuja luettuna: 647


Klo 14:00 - 15:30

Sielut kulkevat sateessa luettu! Oikein mainio kirja, pelottava ja karmiva ja lopulta todella outo. Vielä olisi kaksi ja puoli tuntia aikaa lukea. Tässä välissä on kuitenkin mentävä syömään jotain pikaisesti, maha kurnii jo ikävästi. Voi olla että jatkan sitten vielä jollain kevyellä, ehkäpä jollain uudella sarjakuvalla. Tavoite olisi saada edes tuo 700 sivua täyteen, minkä ei pitäisi olla kovin hankalaa enää.
Sivuja luettuna: 694

Klo 15:30 - 18:00

Ohi on! Hurraa ja huhhuh. Viimeisten tuntien aikana alkoi selvästi jo väsy painaa silmiä, eikä oikein mikään kirja kiinnostanut. Luin kaksi novellia Claire Castillonin kirjasta Äidin pikku pyöveli. Lyhyitä mutta todella mieleenpainuvia novelleja, rankkojakin aiheita nähtävästi. Aiheet tuli sen verran iholle etten halunnut sitä sitten enempää lukea. Kun mikään muu kirja ei sitten maistunut, aloitin lukemaan e-sarjakuvaa Locke & Key, Vol. 1, jonka ehdinkin lukea juuri sopivasti kahta minuuttia vaille kuusi loppuun. Oikein jännittävä sarjakuva, tekisi melkein mieli lukea samantien seuraava osa.

Kokonaissivumäärä: 872

Olen oikein tyytyväinen sivumäärään minkä ehdin lukea. Loppujen lopuksi 24 tuntiakin meni aika nopeasti ja suhteellisen kivuttomastikin. Vähän meinaa olla surrealistinen olo, tullut luettua niin paljon enemmän mitä normaalisti luen näin vähän ajan sisällä. Ja vielä aika kummallisia kirjojakin, mistään ei juuri ilonaiheita oikein löytynyt, vaan möyrittiin pimeimmissä ja tummemmissa aiheissa.

Luetut kirjat:

Reetta Niemensivu: Aavepianisti ja muita kertomuksia (40s.)
Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa valoa valoa (175s.)
Mathias Malzieu: Sydämen mekaniikka (221s.)
Yong-Deuk Kwon: Yölinja (28s.)
Pasi Ilmari Jääskeläinen: Sielut kulkevat sateessa (osittain, 218s.)
Claire Castillon: Äidin pikku pyöveli (kaksi novellia, 19s.)
Joe Hill, Gabriel Rodríguez: Locke & Key, Vol. 1: Welcome to Lovecraft (171s.)

Kokonaisuudessaan luin siis viisi kirjaa, joista kolme oli sarjakuvia, ja yhden keskeneräisen loppuun + plus pari novellia. Sen verran meinaa aivot olla jumissa että pitää oikein pinnistellä ja muistella etten vaan lukenut enää mitään muuta. Naputtelen näistä kaikista arvosteluita sitten myöhemmin, joistain koostetusti ja joistain omat.

Kaiken kaikkiaan oikein mukava maraton takana! Lukufiilistä oli aikalailla koko ajan, mitä nyt sopivaa kirjaa ei meinannut välillä löytyä. Lukeminen sujui ja oli hauskaa somettaa ja seurailla muiden maratoonaamista samalla. Väsynyt olo, mutta ei ihan niin nuutunut mitä olisin odottanut. Nyt taidan lähteä hetkeksi ulos kun on noin nätti ilmakin vielä.

Hyvää loppumaratonia kaikille jotka vielä puurtavat! 

24. kesäkuuta 2015

Caitlin Moran: Näin minusta tuli tyttö

Caitlin Moran
Näin minusta tuli tyttö
(How to Build a Girl, 2014)
Schildts & Söderströms, 2015
Suom. Sari Luhtanen
360 s.


"Todella kiitettävää, Dolly", hän sanoi ja sytytti savukkeen. "Minä kiitän, kun olet niin helvetin viisas. Polttamisen aloittamisessa on se juttu, että luulee hankkineensa hauskan vauvalohikäärmeen. Luulee lumonneensa tarumaisen pedon omaksi leikkikalukseen, ja että sillä voi tehdä vaikutuksen muihin. Ja kaksikymmentä vuotta myöhemmin herää keuhkot täynnä tuhkaa ja paskaa, ja sänky on tulessa, ja siinä vaiheessa tajuaa, että lohikäärme oli jossain välissä kasvanut isoksi - ja polttanut koko helvetin talon poroksi."


Wolverhampton vuonna 1990. Johanna Morrigan on voittanut runokilpailun ja pääsee esittämään runonsa paikalliseen televisioon. Kaikki ei kuitenkaan mene aivan putkeen ja hän tulee nolanneeksi itsensä ja perheensä totaalisesti. Eikä Johanna halua enää olla Johanna Morrigan. Hän haluaa kuolla. Ei kuitenkaan kokonaan, mutta jotain on tehtävä jotta vanha Johanna kuolee. On luotava uusi tyttö. 

Niinpä uusien mustien vaatteiden, rajausvärin, silinterin ja musiikin voimasta syntyy Dolly Wilde, rohkea ja sanavalmis nuori nainen, joka on ennen kaikkea oikea seksiseikkailija. Hän saa musiikkilehdestä paikan, ja alkaa kirjoittaa säälimättömiä ja ankaria arvosteluita bändeistä joista ei pidä. Ainakaan julkisesti, vaikka salaa fanittaakin U2:ta. Pian Dollysta kasvaa kaikkien pelkäämä kriitikko, joka harrastaa sänkypuuhia kaikkien mahdollisten kanssa. Alkoholi ja tupakkakin maistuu, mutta onko Dolly kuitenkaan aivan sitä mitä Johanna haluaa olla?

Tarkoitukseni ei ollut aloittaa tätä kirjaa vielä, mutta saadessani kirjan postissa Marika Oksan arvonnan päätteeksi (kiitos vielä kirjasta!) ja lukiessani siitä ensimmäiset sivut, en sitten malttanutkaan jättää kirjaa odottamaan. Kirjan alku oli jotenkin niin räävitön ja erilainen, että halusin kovasti tietää enemmän. Ja aina vaan enemmän ja enemmän, ja lopulta kirjaa oli hyvin vaikea laskea käsistä alas.

Moranin tyyli kirjoittaa on kovasti mieleeni. Johannan perheen arki on ankeaa. He elävät sosiaalitukien turvin, tukien joita ollaan leikkaamassa. Isä on alkoholisoitunut ja yrittää tyrkyttää demoaan jokaiselle joka sen suostuu kuuntelemaan. Demoa, jonka avulla "Me paskannamme timantteja joulun tullen." Perheen äiti on kaksosten synnytyksen jälkeen masentunut. Johannan isoveli Krissi tuntuu eristäytyneen muista ja itsestäänkin, eikä pikkuveli Lupinille ole voitu enää hankkia uusia kenkiä rahojen ollessa tiukilla. Kaiken tämän taustalta puskee kuitenkin esiin Moranin tarkka huumori. Kieli on arkista, eikä häpeile mitään.

Johanna on nuori, kirjan alussa vasta 14-vuotias, eikä siis ajattele paljoa omaa napaansa pidemmälle. Häntä kyllä pelottaa perheensä tulevaisuus, mutta asettaa sen pian taka-alalle, omien murheidensa taakse. Ensisuudelma ja seksi ovat päälimmäisenä mielessä, kuten myös uusi musiikki ja pinnalla pysyminen. Kirja onkin ennen kaikkea Johannan kipeä kasvukertomus, kuinka hän hakee identiteettiään, rakentaa itsensä aina uudelleen ja alkaa myös pikkuhiljaa löytää itseään.

Näin minusta tuli tyttö oli raikas lukukokemus, ja voin kyllä suositella kirjaa lämpimästi, etenkin jos 1990-luvun musiikkimaailma ja työväenluokan elämä teinitytön silmin kiinnostaa yhtään. Ja vaikkei kiinnostaisikaan, haastan kokeilemaan!


Arvosana: Neljä kissanpentua

Haasteet: Reading Challenge kohta 29. A book set somewhere you’ve always wanted to visit (Lontoo), Kirjankansibingoon kengät.

18. kesäkuuta 2015

Blogistanian lukumaratonin ennakkotunnelmia


Blogistanian viidettä kesälukumaratonia vietetään yhteistuumin 26.6. lukien 24h aikana niin paljon kuin sielu, silmät, hermot, aika ja muu elämä sietää ja antaa periksi. TÄÄLTÄ voit lukea aloituspostauksen sekä säännöt ja ilmoittautua mukaan, emännöitsijäblogina toimii tällä kertaa Hyllytontun höpinöitä. Ylläoleva kuvakin on napattu sieltä.

Itse en ole aiemmin ollut mukana blogistanian yhteisissä lukumaratoneissa, sen sijaan olen kerran aiemmin blogini elinaikana pitänyt oman 12h lukumaratonin. Nyt kun mahdollisuus kerta on, aion ehdottomasti osallistua kokopitkälle lukumaratonille muiden kanssalukijoiden mukana. Tarkkaa aloitusajankohtaa en vielä osaa sanoa, mutta uskoisin että aloitan maratonin joskus perjantain aikana ja jatkan lauantaihin.

Vaan mitäs sitä sitten lukisi tämän maratonin aikana? 24 tuntia on pitkä aika, vaikka toki osa ajasta meneekin ainakin nukkumiseen jos ei muuhun aktiviteettiin. Viimeksi puolet lyhyemmällä maratonillani ehdin lukea mielestäni ihan kivasti, mutta silloin alkua hidasti aika pahasti tylsähkö kirja ja sen parissa puurtaminen. Tällä kertaa toivottavasti lukeminen on siis vielä mielekkäämpää ja toivon mukaan se näkyy sivumäärässäkin. Lukemiseksi ajattelin valita oman hyllyni antimia, lyhyitä kirjoja ja jopa novelleja. Näiden lisäksi saatan hakea kirjastosta muutamia sarjakuvia täytteeksi.

Tässä siis alustava pinoni maratonia ajatellen. Jos tuntuu ettei mikään näistä nappaa, odottaa onneksi kirjahyllyssä lisää vaihtoehtoja. Kaikkia pinon kirjoja en saa luettua tietenkään, mutta on kiva kun on valinnanvaraa. 

* Alexander McCall: Naisten etsivätoimisto nro 1
* Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa valoa valoa
* Antti Leikas: Huopaaminen
* Mathias Malzieu: Sydämen mekaniikka
* Leonie Swann: Murha laitumella
* Alistair Maclean: Kaappaus San Franciscossa
* Claire Castillon: Äidin pikku pyöveli
* Anne Leinonen: Valkeita lankoja

Näistä kaksi alimmaista on novellikokoelmia, joita ajattelin kokeilla jos toimisivat välipaloina, ehkä jopa sarjakuvien sijaan. Macleanin kirja on minulla tällä hetkellä (edelleen) kesken, ja ajattelin varmaan aloittaa sillä koko homman. Nyt kun olen päässyt siinä vauhtiin, juoni on aika mielenkiintoinen. Muut kirjat valikoituivat hyllystä sekä kesäsuunnitelmien mukaan että lyhyen mittansa ansiosta.

Kivaa! Nyt vaan odotellaan oikeaa päivää saapuvaksi ja sitten luetaan. Kaikki mukaan! Onneksi välissä on juhannus, jota lähden viettämään jälleen Keski-Suomeen. Seuraavan kerran tapaamme siis luultavasti vasta maratonin puitteissa, ellen ehdi naputella kirjapostausta sitä ennen, saa nähdä. 

Hyvää juhannusta siis kaikille ja kivoja lukukelejä!

16. kesäkuuta 2015

Maria Turtschaninoff: Maresi

Maria Turtschaninoff
Maresi: Punaisen luostarin kronikoita
(Maresi. Krönikor från Röda klostret, 2014)
Tammi, 2014
Suom. Marja Kyrö
Kansi: Laura Lyytinen
212 s.
kirjastolaina




Maresi: Punaisen luostarin kronikoita kertoo tarinan Maresista, nuoresta tiedonjanoisesta tytöstä, joka elää elämäänsä Punaisessa luostarissa pienellä saarella. Luostari on turvasatama kaikille naisille ja miesten on kiellettyä astua sinne. Maresi on aikoinaan tullut saarelle turvaan nälkää, oppiakseen tietoa ja taitoja, antaakseen vanhemmilleen mahdollisuuden ruokkia jäljelle jääneet lapsensa. Nuoren, vaalean Jain rantautuessa saarelle alkaa kohtalokas tapahtumasarja, jossa kaikkien sisarien, noviisien ja etenkin Maresin taidot ovat koetuksella.

Kirjassa on ihana tunnelma alusta loppuun. Heti alkusivuilta lähtien lukija saa tietää että jotain kamalaa tulee tapahtumaan, ja tunnelma on odottava ja pahaenteinen. Kirja alkaa kuitenkin rauhallisesti edeten, Maresin tutustuessa pikkuhiljaa paremmin Jaihin ja Jain oppiessa luostarin tavoille. Pidinkin todella paljon juuri näistä luostarin rutiineista, erilaisista rituaalimenoista ja kuinka niitä kuvattiin. Arkirutiineissa, kuten verisimpukoiden poiminnassa ja langan värjäyksessä, on jotain kovin kiehtovaa, kun tapahtumapaikka on kuitenkin näin eksoottinen ja ihastuttava.

Kirjan kieli on myös todella kaunista. Kuukarkelot, Neidontanssin labyrintti, vuohiportti, aamunkoiton portaat, Ruusun temppeli... Ihania nimiä! Olin aivan lumoutunut puolet ajasta pelkästään näistä sanoista ja nimistä ja koko tunnelmasta. Nämä muistuttivat minua kovasti Runotyttöjen Emiliasta, kuinka hän nimeää kaikki puut ja kauniit paikat suloisilla nimillä. Voi olla että senkin takia tykästyin tähän koko kirjaan niin paljon.

Yksi toisensa jälkeen sisaret ja noviisit yhtyivät lauluun ja tanssivat labyrintin läpi. Kukin tanssi omalla tavallaan, ja kaikki toivat lauluun jotain uutta. Ääni toisensa perään yhtyi ylistyksiin, niin että laulu paisui ja kasvoi kuin nousuvesi. Mutta vain Äiti lauloi Jumalattaren äänellä.

Kirjassa on hieno tarina ja jännittävä seikkailu, mutta taustalla on koko ajan hieman melankolinen sävy. Luostari on täynnä salaisuuksia ja mystisyyttä, paljon tietoa ja taikuutta ja täynnä naisten ylistystä. Hieno nuortenkirja, joka ainakin minuun iski kovaa. Kaunis ja surumielinen kirja. Finlandia junior-palkintonsa ansainnut.


Arvosana: Neljä kissanpentua

Reading Challengesta kohta 37. A book with a color in the title. Kirjankansibingosta kohta punainen.


12. kesäkuuta 2015

George Orwell: Vuonna 1984

George Orwell
Vuonna 1984
(Nineteen Eighty-Four, 1949) 
WSOY, 2008
suom: Raija Mattila
kansi: Liisa Holm, Heikki Kalliomaa
330 s.
kirjastolaina


Vuonna 1984. Kaikkien ainakin nimeltä tuntema klassikko, josta on sitäkin tunnetumpi lausahdus "Isoveli valvoo". No, niinhän se valvoo. Koko ajan, kaikkialla, joka paikassa. Ikinä et ole yksin, et edes ajatuksissasi. Ajatuspoliisi voi nimittäin tulla ja viedä jos huomaa vääränlaisen ilmeenkin kasvoillasi, ilmeen joka paljastaa väärät anarkistiset ajatuksesi. Kasvojen ilmeiden ja kaikkien eleiden täytyy olla koko ajan hallitut, jopa nukkuessa. Tämän tietää kirjan päähenkilö Winston Smith erittäin hyvin, eikä anna ilmeidensä paljastaa itseään vaikka puolueesta toisin ajatteleekin. Ei vaikka suoraan teleruudun edessä hänen käteensä sujautetaan raskauttava lappu.

Winston on töissä Totuusministeriössä, jossa hänen tehtävänään on muokata vanhoja lehtijuttuja, artikkeleita, erilaisia painoksia uuteen muotoon joka vastaa nykyistä totuutta. Historiaa muutetaan alituisesti puolueen hyväksi, ja kansalaiset hyväksyvät sen mukisematta, huomaamatta edes muutosta. Tämän lisäksi puolue on luonut uudiskielen jolla pyritään estämään kokonaan edes ajatuskin puolueen vastustamisesta. Kielessä ei kerta kaikkiaan ole sellaisia sanoja, joilla puoluetta voisi vastustaa, ja pian uudet sukupolvet eivät tiedä enää vanhaa kieltä.

Vuonna 1984 näyttää aika pelottavan kuvan täysin totalitaarisesta yhdyskunnasta, jossa ihmisten jokaista tekoa kontrolloidaan, jopa muistia. Ihmisille uskotellaan vaikka mitä, kun he eivät tiedä paremmasta. Ja vaikka he hyvin tietävät mitä eilispäivänä tapahtui, jos puolue vain väittää tapahtumien olleen toisin, he uskovat sen ja unohtavat muistaneensa toisin. Sillä jos puolue jotain sanoo, sen täytyy olla totta. 2+2=5 ja musta on valkoista.

Koen oikeastaan hyvin vaikeaksi kirjoittaa tästä mitään. Mitä sellaista tästä voisi sanoa mitä ei olisi jo sanottu moneen kertaan. Lisäksi kirjan lukemisesta on jo pari viikkoa aikaa, ja tuoreimmat muistikuvat on jo hävinnyt mielestä. Luin myös kirjan alkua aika pitkään, en koskaan saanut kunnolla aikaiseksi lukea pitkää pätkää kerralla, ja se hieman häiritsi lukukokemusta.

Pidin kirjasta kuitenkin lopulta todella paljon. Kirja oli ahdistava ja tunnelma oli toivoton, eikä kirjan jälkeen jäänyt mitenkään kovin hyvä mieli. Enkä oikeastaan lukiessa juurikaan tuntenut ahdistusta, mutta kirjan loputtua oli hieman inhottava olo. Vaikea sanoa mikä kirjassa oli hyvää ja mikä huonoa. Välissä oli muutama hitaasti etenevä kohtaus, jotka kuitenkin sisällöllisesti olivat oikein mielenkiintoisia. Välillä oli olo etten halua lukea näin masentavaa tekstiä, mutta silti mielessä jylläsi vielä pieni toivonkipinä paremmasta. Kirja piti otteessaan alusta loppuun, ja on vain todella kiinnostavaa kuinka ihmismieli ja yhteiskunta toimii tällaisessa maailmassa.

Muualla: Kirjainten virrassaJokken kirjanurkka, Anna minun lukea enemmän, Rakkaudesta kirjoihin,

Arvosana: Neljä kissanpentua

Reading Challengen kohtaan 48. A banned book. Kirjankansibingoon kohtaan kasvokuva.

9. kesäkuuta 2015

Lea Patinen: Lykantrophia

Apua, jo yli viikko takana kesäkuuta! Aika menee ihan hurjaa vauhtia, vasta viimeksihän kirjoittelin toukokuun luetuista... No mutta, täällä taas! Kamalasti en ole viime päivinä kerennyt lukea, mutta onneksi muutama aiemmin luettu kirja odottelee postausvuoroaan. Tässä tulisi niistä nyt ensimmäinen. 

Lea Patinen
Lykantrophia
Scarabe Kustannus, 2015
Kansi: Lea Patinen, Ville Pöysti
175 s.
Arvostelukappale


Koska tämä postaus käsittelee sarjan toista osaa, annan pienen spoilerivaroituksen.

Lykantrophia jatkaa aikalailla siitä mihin Prologi tarinan jätti. Johan on alkanut olla kotonaan kartanolla muiden yöeläjien keskellä. Alarikista on tullut Johanille hyvin läheinen, ja Johan huomaa voivansa avautua tälle syistään alkaa yöeläjäksi. Emma, Mimosa ja Benjamin viettävät koulunsa ohella paljon aikaa Alisan mökillä, Alisan pitäessä heidät yhteydessä Johaniin tämän aavepoikaystävänsä kautta.

Emman työpaikka pitää kirjassa suurta roolia, sillä kartanon väellä on tarkoituksena saada pelastettua siellä vankina olevat noidat. Emma, Mimosa, Benjamin ja Alisa auttavat tahoillaan yhtä pelastusoperaatiota, ja varsinkin Alisalla on tässä tärkeä ja vaarallinen rooli. Vaarallisuuden aste tulee kuitenkin vasta myöhemmin selville Emmalle, eikä tämä ole edes aivan varma haluaako pelastaa Alisan.


Pidin tästä toisesta osasta enemmän kuin ensimmäisestä. Maailma oli jo jokseenkin tuttu, samoin henkilöt, joten kirjassa päästiin heti alussa vauhtiin ilman tutustumisia. Hahmoja on aika paljon, mutta muutama heistä nousee kuitenkin selvästi enemmän esille. Emman osuudet olivat tällä kertaa jopa melkein kaikista kiinnostavampia, ehkä siksi että hän kuitenkin yrittää koko ajan olla mukana myös normaalissa maailmassa, huolimatta kaikista oudoista tapahtumista. Häneen pystyy tavallaan samastumaan kaikista eniten. Johanin osuuksista pidin myös edelleen kovasti, hän on symppis hahmo ja Kartanon tapahtumat ovat mielenkiintoisia.

Tarinaan tulee kuitenkin aika paljon uutta asiaa näinkin lyheyssä sivumäärässä, ja se hieman haittasi minun lukukokemustani. Tuntui että mitään asiaa ei pureskeltu loppuun asti, vaan koko ajan mukaan sysätään lisää vähän kaikkea. Emma kumppaneineen löytävät pienen mökin (kannessa kuvatun) ja se sisältää jonkinlaisen salaisuuden. Kartanon kellarissa on jotain todella outoa joka on Alarkinin suvun salaisuus. Mielisairaalaan saapuu valkoisiin pukeutunut nainen, joka puhuu lobotomioista. On pieni kaivo joka täyttyy ja tyhjentyy itsekseen kivistä. Paljon kaikkea, paljon uusia voimia ja salaisuuksia, mutta mitään niistä ei käsitellä sen enempää. Se hieman harmitti, olisi kiva saada välillä myös jotain vastauksia ja tuloksia eri löydöistä. Varmasti nämä avautuvat toki myöhemmin.

Viimeksi Prologin kohdalla en pitänyt siitä, että Johanin syy alkaa elää vain öisin sivuutettiin kokonaan, mutta tässä asiat onneksi selkenivät hieman. Kirjan tapahtumat saivat muutenkin aika yllättäviä käänteitä. Mielenkiintoinen osa siis, ei mitenkään huono! Lukisin jatkossa mielelläni vielä lisää, tarina jäi jännään kohtaan, ja haluaisin kyllä tietää mitä jatkossa tapahtuu. Luin tämän osan myös hyvin nopeasti, samalta istumalta parissa tunnissa.

Kiitos vielä kirjoista kirjailijalle!


Arvosana: Kolme kissanpentua

Haasteiden puitteissa tämä raksittaa Reading Challengesta kohdan 39. A book with magic, ja Kirjankansibingosta kohdan rakennus.


1. kesäkuuta 2015

Toukokuun kooste

Mihin tämä aika oikein menee, nyt ollaan jo kesäkuussa! Toukokuu tuntui menevän todella vauhdikkaasti ohi, vaikka samalla tuntuukin että alkukuusta on jo ikuisuus aikaa. Alkukuusta puissa alkoi näkyä pienen pieniä merkkejä vihreydestä, ja kappas, nyt siellä onkin jo suuret tummanvihreät lehdet. Tämä aika vuodesta on aina aika ihanaa, päivittäin näkee luonnossa tapahtuvia muutoksia ja kesä ikään kuin salakavalasti hiipii oville. On ollut ihanaa aloittaa aamut menemällä parvekkeelle lukemaan kirjaa auringonpaisteeseen. Se o kesä ny!

Toukokuu oli myös yllättävän hyvä lukukuu tällä kertaa. Luin jälleen kerran aika paljon sarjakuvia, mutta tällä kertaa osa niistä oli mangaa, jota en ole lukenut vuosiin. Toukokuun suurin haasteeni oli saada yöpöydälläni notkunutta pinoa pienemmäksi. Pino ei ollut järin suuri mutta sitäkin kauemmin siinä pöydällä ollut, että se alkoi jo ärsyttämään. Tuntui etten ikinä pääse käsiksi suunnittelemiini kesäkirjoihin, varsinkin kun kirjasto veti aina vaan puoleensa. Sain onneksi pinon ihan kivasti pienenemään, eikä siellä taida olla enää kuin kaksi kirjaa odottamassa lukuaan, joista toisen ajattelin aloittaa ihan lähipäivinä/tunteina.




Yhteensä: 12 kirjaa

Kaksi naisten kirjoittamaa kirjaa
Kymmenen miesten kirjoittamaa kirjaa
Neljä kirjaa englanniksi
Seitsemän sarjakuvaa
Kahdeksan kirjastonkirjaa
Kaksi e-kirjaa 
Kolme kotimaista kirjaa








Luetut:

  • Jenna Kostet: Lautturi 199s.
  • Kari Hotakainen: Kantaja 140s.
  • John Green: Paper Towns 305s.
  • Jonathan Hickman: East of West 153s.
  • Nick Spencer: Morning Glories 195s.
  • Tsugumi Ohba: Death Note #1: Ikävystyminen 195s.
  • Tsugumi Ohba: Death Note #2: Yhteys 198s.
  • Tsugumi Ohba: Death Note #3: Kova juoksu 196s.
  • Tsugumi Ohba: Death Note #4: Rakkaus 204s.
  • George Orwell: Vuonna 1984 330s. 
  • Bill Willingham: Fables, Vol. 4: March of the Wooden Soldiers 231s.
  • Lea Patinen: Lykantrophia 175s. 

Sivuja yhteensä: 2 521


Kuukauden parasta antia olivat Greenin Paper Towns ja Orwellin Vuonna 1984. Paper Towns jotenkin vaan kolahti, ihastutti ja nauratti. Vuonna 1984 ei kyllä ihastuttanut eikä naurattanut, mutta oli muuten todella vaikuttava ja erilainen. Fables ei pettänyt taaskaan ja Death Noten pariin oli kiva palata vuosien jälkeen. Yhtään ihan viiden tähden kirjaa ei tällä kertaa tullut vastaan, vaikka eivät nekään kaukana olleet. Onneksi yhtään huonoakaan kirjaa ei tullut luettua, olen aika hyvin osannut vältellä niitä viime aikoina.

Olen oikein tyytyväinen miten paljon ehdinkään tässä kuussa lukea, melkein ihan ennätysmäärä. Tosin ilman sarjakuvia en näihin lukemiin kyllä ikinä pääsisi, vaikkei sillä väliä olekaan. Kiva kuukausi siis takana, toivottavasti kesäkuusta tulee vähintään yhtä kiva! Minun kesäkuuni alkaa ainakin aika kivasti, nimittäin sukujuhlilla ristiäisissä! Kummi meinaa olla jo vähän jännän äärellä...


Toukokuussa en ostanut yhtäkään kirjaa, mutta kirjahyllyni täyttyi silti viidellä kirjalla. Minulla oli nimittäin aikamoinen Hannu Hanhen onni arvonnoissa. Voitin Ullan blogin arvonnoista ensin Hotakaisen Kantajan, ja sen jälkeen vielä uudestaan Holopaisen Ihon alaiset sekä Kauniston Synnintekijän. Kiitos niistä! Sen lisäksi voitin kirjaston arvonnassa Rowlingin Paikka vapaana, mikä oli aika yllätys kun en muistanut osallistuneeni arvontaan. Myös Marika Oksa arpoi kirjoja, joista yksi on matkalla luokseni, mutta lisään sen sitten kesäkuun kirjoihin. Että huhhuh! Näiden lisäksi nappasin kirjaston vaihtolaarista mukaani Paul Austerin New York-trilogia pokkarin.

Kivaa kesää kaikille! :)