Maria Turtschaninoff
Maresi: Punaisen luostarin kronikoita
(Maresi. Krönikor från Röda klostret, 2014)
Tammi, 2014
Suom. Marja Kyrö
Kansi: Laura Lyytinen
212 s.
kirjastolaina
Maresi: Punaisen luostarin kronikoita kertoo tarinan Maresista, nuoresta tiedonjanoisesta tytöstä, joka elää elämäänsä Punaisessa luostarissa pienellä saarella. Luostari on turvasatama kaikille naisille ja miesten on kiellettyä astua sinne. Maresi on aikoinaan tullut saarelle turvaan nälkää, oppiakseen tietoa ja taitoja, antaakseen vanhemmilleen mahdollisuuden ruokkia jäljelle jääneet lapsensa. Nuoren, vaalean Jain rantautuessa saarelle alkaa kohtalokas tapahtumasarja, jossa kaikkien sisarien, noviisien ja etenkin Maresin taidot ovat koetuksella.
Kirjassa on ihana tunnelma alusta loppuun. Heti alkusivuilta lähtien lukija saa tietää että jotain kamalaa tulee tapahtumaan, ja tunnelma on odottava ja pahaenteinen. Kirja alkaa kuitenkin rauhallisesti edeten, Maresin tutustuessa pikkuhiljaa paremmin Jaihin ja Jain oppiessa luostarin tavoille. Pidinkin todella paljon juuri näistä luostarin rutiineista, erilaisista rituaalimenoista ja kuinka niitä kuvattiin. Arkirutiineissa, kuten verisimpukoiden poiminnassa ja langan värjäyksessä, on jotain kovin kiehtovaa, kun tapahtumapaikka on kuitenkin näin eksoottinen ja ihastuttava.
Kirjan kieli on myös todella kaunista. Kuukarkelot, Neidontanssin labyrintti, vuohiportti, aamunkoiton portaat, Ruusun temppeli... Ihania nimiä! Olin aivan lumoutunut puolet ajasta pelkästään näistä sanoista ja nimistä ja koko tunnelmasta. Nämä muistuttivat minua kovasti Runotyttöjen Emiliasta, kuinka hän nimeää kaikki puut ja kauniit paikat suloisilla nimillä. Voi olla että senkin takia tykästyin tähän koko kirjaan niin paljon.
Yksi toisensa jälkeen sisaret ja noviisit yhtyivät lauluun ja tanssivat labyrintin läpi. Kukin tanssi omalla tavallaan, ja kaikki toivat lauluun jotain uutta. Ääni toisensa perään yhtyi ylistyksiin, niin että laulu paisui ja kasvoi kuin nousuvesi. Mutta vain Äiti lauloi Jumalattaren äänellä.
Kirjassa on hieno tarina ja jännittävä seikkailu, mutta taustalla on koko ajan hieman melankolinen sävy. Luostari on täynnä salaisuuksia ja mystisyyttä, paljon tietoa ja taikuutta ja täynnä naisten ylistystä. Hieno nuortenkirja, joka ainakin minuun iski kovaa. Kaunis ja surumielinen kirja. Finlandia junior-palkintonsa ansainnut.
Arvosana: Neljä kissanpentua
Reading Challengesta kohta 37. A book with a color in the title. Kirjankansibingosta kohta punainen.
Pidin tästä kovasti, mutta taisin rankata Lautturin ykköseksi nuorten kirjoissa viime vuonna.
VastaaPoistaLautturi oli kyllä myös todella hyvä. Listaaminen on aina vaikeaa kun on paljon yhtä hyviä kirjoja, vaikkakin niin erilaisia.
Poista