Caitlin Moran
Näin minusta tuli tyttö
(How to Build a Girl, 2014)
Schildts & Söderströms, 2015
Suom. Sari Luhtanen
360 s.
"Todella kiitettävää, Dolly", hän sanoi ja sytytti savukkeen. "Minä kiitän, kun olet niin helvetin viisas. Polttamisen aloittamisessa on se juttu, että luulee hankkineensa hauskan vauvalohikäärmeen. Luulee lumonneensa tarumaisen pedon omaksi leikkikalukseen, ja että sillä voi tehdä vaikutuksen muihin. Ja kaksikymmentä vuotta myöhemmin herää keuhkot täynnä tuhkaa ja paskaa, ja sänky on tulessa, ja siinä vaiheessa tajuaa, että lohikäärme oli jossain välissä kasvanut isoksi - ja polttanut koko helvetin talon poroksi."
Wolverhampton vuonna 1990. Johanna Morrigan on voittanut runokilpailun ja pääsee esittämään runonsa paikalliseen televisioon. Kaikki ei kuitenkaan mene aivan putkeen ja hän tulee nolanneeksi itsensä ja perheensä totaalisesti. Eikä Johanna halua enää olla Johanna Morrigan. Hän haluaa kuolla. Ei kuitenkaan kokonaan, mutta jotain on tehtävä jotta vanha Johanna kuolee. On luotava uusi tyttö.
Niinpä uusien mustien vaatteiden, rajausvärin, silinterin ja musiikin voimasta syntyy Dolly Wilde, rohkea ja sanavalmis nuori nainen, joka on ennen kaikkea oikea seksiseikkailija. Hän saa musiikkilehdestä paikan, ja alkaa kirjoittaa säälimättömiä ja ankaria arvosteluita bändeistä joista ei pidä. Ainakaan julkisesti, vaikka salaa fanittaakin U2:ta. Pian Dollysta kasvaa kaikkien pelkäämä kriitikko, joka harrastaa sänkypuuhia kaikkien mahdollisten kanssa. Alkoholi ja tupakkakin maistuu, mutta onko Dolly kuitenkaan aivan sitä mitä Johanna haluaa olla?
Tarkoitukseni ei ollut aloittaa tätä kirjaa vielä, mutta saadessani kirjan postissa Marika Oksan arvonnan päätteeksi (kiitos vielä kirjasta!) ja lukiessani siitä ensimmäiset sivut, en sitten malttanutkaan jättää kirjaa odottamaan. Kirjan alku oli jotenkin niin räävitön ja erilainen, että halusin kovasti tietää enemmän. Ja aina vaan enemmän ja enemmän, ja lopulta kirjaa oli hyvin vaikea laskea käsistä alas.
Moranin tyyli kirjoittaa on kovasti mieleeni. Johannan perheen arki on ankeaa. He elävät sosiaalitukien turvin, tukien joita ollaan leikkaamassa. Isä on alkoholisoitunut ja yrittää tyrkyttää demoaan jokaiselle joka sen suostuu kuuntelemaan. Demoa, jonka avulla "Me paskannamme timantteja joulun tullen." Perheen äiti on kaksosten synnytyksen jälkeen masentunut. Johannan isoveli Krissi tuntuu eristäytyneen muista ja itsestäänkin, eikä pikkuveli Lupinille ole voitu enää hankkia uusia kenkiä rahojen ollessa tiukilla. Kaiken tämän taustalta puskee kuitenkin esiin Moranin tarkka huumori. Kieli on arkista, eikä häpeile mitään.
Johanna on nuori, kirjan alussa vasta 14-vuotias, eikä siis ajattele paljoa omaa napaansa pidemmälle. Häntä kyllä pelottaa perheensä tulevaisuus, mutta asettaa sen pian taka-alalle, omien murheidensa taakse. Ensisuudelma ja seksi ovat päälimmäisenä mielessä, kuten myös uusi musiikki ja pinnalla pysyminen. Kirja onkin ennen kaikkea Johannan kipeä kasvukertomus, kuinka hän hakee identiteettiään, rakentaa itsensä aina uudelleen ja alkaa myös pikkuhiljaa löytää itseään.
Näin minusta tuli tyttö oli raikas lukukokemus, ja voin kyllä suositella kirjaa lämpimästi, etenkin jos 1990-luvun musiikkimaailma ja työväenluokan elämä teinitytön silmin kiinnostaa yhtään. Ja vaikkei kiinnostaisikaan, haastan kokeilemaan!
Arvosana: Neljä kissanpentua
Haasteet: Reading Challenge kohta 29. A book set somewhere you’ve always wanted to visit (Lontoo), Kirjankansibingoon kengät.
Tykkäsin paljon Moranin ensimmäisestä kirjasta ja tämän haluan ehdottomasti lukea. Moranilla on hieno kirjoitustapa. Kun tämä vaan ei kokoajan olisi lainassa kirjastossa..
VastaaPoistaMinä en ole Moranin aiempaa kirjaa lukenut, mutta alkoi kyllä kiinnostamaan vielä enemmän tämän kirjan jälkeen. :)
PoistaKiva, että tykkäsit kirjasta. Minullekin tämä oli ensimmäinen Moran ja tekstin railakkuus oli yllätys. Mutta totta, kirja vei mukanaan. Mahtavan kokoinen nalle tuossa kuvassa.
VastaaPoistaMinullekin juuri tuo railakkuus tuli kyllä yllätyksenä, mutta ei onneksi huonona sellaisena. Hah ja joo, nallella on kyllä kokoa!
PoistaKuulostaa paljon Moranin omalta elämältä - satuin nimittäin eilen lukemaan hänestä tehdyn jutun Imagesta ja olen myös lukenut Moranin kirjan Naisena olemisen taito. Omaelämäkerrallisesti kirjasta pidin, voi olla, että pitäisin tästä romaanistakin. Saa nähdä, ehdinkö koskaan lukemaan. :)
VastaaPoistaVoi olla että pitäisitkin, Moranilla on aika omalaatuinen kirjoitustyyli ja uskon että se on sitä myös aiemmassa kirjassa. Kirja oli hauska ja mielestäni kyllä lukemisen arvoinen. :)
Poista