4. elokuuta 2018

Päivittyvä maratonpostaus 4.8. - 5.8. (21:00 päättynyt)

20180803_1721571

Tämän kesän viimeinen yhteinen kesälukumaratonpäivä on tänään, ja itse tein päätöksen lähteä mukaan vasta äsken. Vietimme juuri pari päivää Helsingissä ja tämän hetken energiataso on siis sen verran alhainen, että mitään ei oikein jaksa tehdä. Lukeminen ei onneksi vaadi paljoa, joten ajattelin hypätä mukaan vielä kuitenkin. 

Mitään ihmeempiä lukusuunnitelmia ei siis ole vielä ehtinyt muodostua, mutta ajattelin nyt ainakin jatkaa pitkään kesken ollutta Dan Brownin Alkua ja huomenna ehkä viettää enimmän osan ajasta sarjakuvien parissa. Jos huomenna huomaan, että lukeminen ei niin kiinnostakaan, niin teen sitten jotain muuta. Ihan rennosti siis tällä kertaa, osallistumispäätös kun tuli vähän yllätyksenä itsellenikin.

Merkitsen aloitusajankohdaksi klo. 21:00 jotta huomenna ei veny liian myöhään. Päivittelen tänne aina kun jaksan, ja luultavasti myös twitterin puolelle! Tsemppiä kaikille muillekin!


SUNNUNTAI  KLO  9:40

Jaahas. Yli 12 tuntia maratonia mennyt ja sivuja luettuna parikymmentä, oivoi. Eilen illalla jaksoin jonkin aikaa lukea Alkua, mutta kirjan superpieni fontti ja väsymys vaikuttivat melko paljon lukunopeuteen. Nyt ajattelin pitkien yöunien jälkeen jatkaa kirjaa aamupalalla, ja jatkaa sitten sarjakuvien parissa. Vaihtoehtoina olisi mm. Sagan kahdeksas osa, Monstressin ensimmäinen osa tai pitkästä aikaa lisää The Walking Deadia. Katsotaan mitä tekee mieli lukea. 

Sivuja yhteensä: 27


KLO 14:30

Kohta alkaa jo loppu häämöttää maratonilla, ja tuntuu että vasta pääsen vauhtiin! Luin aamupalalla ja sen jälkeen Alkua hieman eteenpäin ja vaihdoin sitten Sagan kahdeksanteen osaan, joka oli mitä mainioin maratonkirja. Syötykin on, joten lukeminen voi taas jatkua. En vain ole ihan varma mitä haluaisin lukea, ehkä lisää sarjakuvia. Mutta sitä ennen voisi käväistä kaupassa hakemassa hieman jotain evästä loppukiriin!

Sivuja yhteensä: 206

IMG_20180805_125602_615

KLO 18:15

Vielä n. kolme tuntia maratonia jäljellä, ja ihan kivasti on mennyt tähän asti. Lueskelin kauppareissun jälkeen kuitenkin vielä Alkua hetken aikaa ja päädyin sitten The Walking Deadin kolmannentoista kirjan pariin. Siitä on todella pitkä aika, kun viimeksi luin tuota sarjaa, että hieman kesti päästä juonesta taas kärryille. En muistanut edellisistä osista kuin pikkujuttuja ja lopun, osin tapahtumat tuppaavat sekoittumaan myös tv-sarjaan. Nyt puoleen väliin ehtineenä tapahtumat onneksi muistuvat mieleen ja kirja on napannut hyvin mukaansa. On ollut kyllä kiva palata takaisin tuttujen hahmojen pariin.

Seuraavaksi ruoan tekoa ja sitten varmaan vielä toinen puolikas tuota sarjakuvaa loppuun. Jos sen jälkeen jää vielä aikaa, taidan viettää sen parvekkeella lukemalla Alkua niin pitkälle kuin ehdin. Tavataan siis maratonin päätyttyä!

Sivuja yhteensä: 381


KLO 21:00  M A R A T O N  O H I

Ja niin on lukumaraton minunkin osaltani ohi! Olipas mukavaa keskittyä taas vain lukemiseen pitkäksi aikaa, melko rentouttavaa. Tällä kertaa ei myöskään tullut ollenkaan mitään lukuähkyä, mikä aina silloin tällöin käy. Oikeastaan, sen verran hyvin Alku taas nappasi mukaansa pitkän tauon jälkeen, että taidan vielä jatkaa sen parissa tänään. 

Kaiken kaikkiaan nämä maratonit ovat mukavia, koska kerrankin tuntuu että saa oikeasti luettua oikein kunnolla ja vieläpä kokonaisia kirjoja alusta loppuun. Sellainen tuntuu omalla kohdalla olevan harvassa nykyään. Tässäpä siis luetut kirjat. Alkua luin keskeltä jonkin verran, Saga ja The Walking Dead alusta loppuun kokonaan.

Luetut kirjat:

Dan Brown: Alku 120 s., osittain
Brian K. Vaughan: Saga, Vol. 8 146 s.
Robert Kirkman: The Walking Dead, Book thirteen 296 s.

Sivuja yhteensä: 562

1. elokuuta 2018

Jessica Townsend: Nevermoor - Morriganin koetukset

20180731_1233311

Jessica Townsend
Nevermoor - Morriganin koetukset
(Nevermoor - The Trials of Morrigan Crow, 2017)
Otava, 2018
Suom. Jaana Kapari-Jatta
368 s.

Morrigan Korppi on kirottu lapsi, sillä hän on syntynyt ajan viimeisenä päivänä, ehtoona. Melkein kaikki paha mitä Sakaalifaksissa tapahtuu - onnettomuudet, kuolemat, flunssat tai vain huonot kaupat, laitetaan hänen syyksi. Morriganin on määrä kuolla yhdentenätoista syntymäpäivänään, ja ehtoo lähestyy. Morrigan on alistunut kohtaloonsa, vaikka kovasti toki haluaakin elää. Ennen ehtoota Morriganin elämään kuitenkin astelee omituinen punahiuksinen Jupiter Pohjoinen, joka vie hänet mukanaan Nevermooriin osallistumaan Meineikkaan Seuran pääsykokeisiin. Seura on kaikkea sitä mitä Morrigan kaipaa, mutta jokaisella seuraan pyrkivällä tulee olla jokin kyky, eikä Morrigan löydä sellaista itsestään. Ja ilman paikkaa Seurassa Morrigan ei saa jäädä Nevermooriin.

Nevermooria on hehkutettu ympäriinsä todella paljon, ja pitihän se sitten itsekin lukaista, varsinkin, jos kirjasta povataan "Harry Potterin seuraajaa". Ja onneksi luin, tämä oli aivan ihana kirja! Täytyy kyllä myöntää, sekä hyvässä että pahassa, että kyllähän tämä hyvin Pottereiden kaltainen on. Pahassa siksi, että se asettaa hyvin suuret ennakko-odotukset kirjalle, myös omalla kohdallani. Sitä alkaa väkisinkin alusta asti etsiä niitä yhtymäkohtia ja samankaltaisuuksia, joka voi tehdä paljonkin hallaa itse kirjalle. Vertailu ei ole koskaan hyväksi, varsinkaan jos vertailun kohteena on niinkin suosittu sarja kuin Potterit.

Mutta onneksi samankaltaisuuden voi löytää myös hyvässä; kirja ei nimittäin ole mielestäni liian samanlainen Pottereiden kanssa, vaikka monia selviä yhtymäkohtiakin löytyy - kuten esim. lasten ikä, tietyt henkilöpiirteet ja koetukset. Itse koin, että kirjan maailma ja koko tunnelma ovat tarpeeksi omaperäisiä, lähinnä vain muistuttaen niitä ihania hetkiä Viisasten kiven seurassa, kun maailma on vielä uusi ja ystävät joutuvat jos jonkinlaiseen pulaan tutkiessaan uusia paikkoja. Minusta maailmaan ja tarinaan oli ihana uppoutua ja joistain pienistä asioista tuli oikeastaan vaan hyvälle tuulelle huomatessaan niiden muistuttavan Pottereista. Kirjasta löytyy paljon omalaatuisuutta ja taianomaisuutta ihan omasta takaa. Samanlaisuus voi joitain ehkä häiritä, mutta mielestäni tämä ansaitsee kyllä oman huomionsa.

Pidin Nevermoorista lopulta todella paljon, onneksi. Harmillisesti alkuun kirja ei ihan vakuuttanut, ja n. 50-60 sivua alusta olin jokseenkin epäileväinen tarinasta. Se lähti hieman hitaasti liikkeelle ja jotenkin alun synkkä sävy ja Morriganin isän Corvus Korpin luotaantyöntävä olemus sai vähän perääntymään. Onneksi jatkoin kuitenkin pidemmälle, sillä heti Jupiterin ja Morriganin saavuttua Nevermooriin kirja paranee totisesti. Synkkyyttä kirjassa on myöhemminkin, mutta alun kirotun lapsen asemasta ollaan päästy pois ja kirjassa on hieman kevyempi tunnelma. Suosittelen siis jatkamaan ainakin sinne saakka, jos itse epäilette. Itse ihastuin lopulta kirjaan ihan täydellisesti ja elin kirjan maailmassa vielä monta päivää kansien sulkeuduttuakin.

Kirja on suloinen, ihastuttava, jännittävä ja välillä synkkäkin, täynnä ihania hahmoja, paikkoja ja omituisuuksia. Nevermoor on aivan ihanan oloinen paikka, hotelli Deukalionissa haluaisin itsekin yöpyä ja Meineikkaan Seura on mitä kiehtovin. Seuran jäsenten ja toisten kokelaiden kyvyt ovat kirjan yksi mielenkiintoisimmista puolista. Itse koetukset ovat myös todella hauskaa ja jännittävää luettavaa, ja loppua kohden juoni vain tiivistyy. En tiedä osaanko tehdä tälle kirjalle kunniaa tällä kirjoituksella, sillä todella pidin tästä paljon, mutta en halua paljastaa mitään liikaa! Kirjan mukaan oli ihanaa heittäytyä tietämättä kovin paljoa, sillä silloin kaikki Deukalionin ihmeet ja Nevermoorin yllätykset tulivat, no, yllätyksenä. Heittäytykää!

Plussaa myös Jaana Kapari-Jatan laadukkaasta suomennoksesta (mikä muuten jo itsessään ehkä vie ajatukset Pottereihin), mahtavia sanavalintoja jälleen kerran! Innolla jään odottamaan jatkoa sarjalle, tätä täytyy päästä lukemaan lisää.

Niin ja lopuksi tietysti mainittava vielä magnifikatti Fen. Kukapa  E I  haluaisi jättimäistä, puhuvaa kissaa asuinkumppanikseen?


Arvosana: Viisi kissanpentua

Helmet-haaste 2018: 29. Kirjassa on lohikäärme