Pasi Ilmari Jääskeläinen: Sielut kulkevat sateessa

Pasi Ilmari Jääskeläinen

Sielut kulkevat sateessa

Atena, 2013 (e-kirja)

514 s.

Taannoin huomasin Pasi Ilmari Jääskeläisen twitteriä seuratessani että hän oli laittanut uusimman kirjansa Sielut kulkevat sateessa e-kirjan ilmaisjakeluun, ja kirja olisi saatavilla enää muutaman päivän. Muistelin pitäneeni miehen muutamasta lukemastani novellista, ja kirjan juonikuvaus kuulosti mielenkiintoiselle, joten otin talteen oman kappaleeni. Muutama viikko myöhemmin kesälomareissulle mukaan ottamani kirja loppuikin yllättävän pian, ja silloin muistin tämän. Onneksi muistin. Kiitos ilmaiskirjasta siis Jääskeläiselle, ja nyt haluankin hankkia tämän kirjan myös fyysisenä kopiona hyllyyni. (Kirja on myös omistettu kirjabloggaajille. Hih!)

Judit on kyllästynyt elämäänsä. Neljänkymmenen rajapyykki on jo mennyt, töissä on vaikea olla huonon sisäilman takia ja avioliittokin sovittiin yhteistuumin jutellen päättää, kohteliaasti kuten aina. Sitten Juditin lapsuudenystävä Martta pyytää Juditin hänen edustamansa firman alle töihin Helsinkiin. Kotihoitoa, todella hyvä palkka, hyvä sisäilma, työsuhdeasunto, lähempänä Marttaa ja etenkin Mauria, Juditin kummipoikaa. Judit suostuu ajatellen samalla ansaitsevansa rahaa haaveilemilleen ulkomaanmatkoille. Pian hän huomaa asuvansa keskellä Helsinkiä ja tekevänsä potilaille normaalien kotihoitotehtävien lisäksi sielunhoitoa.

Sillä siitä F-Remediumissa on kyse, ruumiin ja sielun kokonaisvaltaisesta hoidosta. Sielua tulee kohdella kuten ruumistakin; kysellä potilaalta missä tuntuu pahalle, ja kehittää sopiva hoito parantaakseen sielun oloa. Yksi näistä hoidoista on supersuosittu Persinger-laite, jonka avulla potilaiden sanotaan pääsevän lähemmäs Jumalaa.

Pian Judit pääseekin uuteen arkeen kiinni, ja alkaa käydä päivittäin hoitamassa kuuluisan ateisti Leo Moreaun haavautunutta jalkaa. Leolla huhutaan firman mukaan olevan todisteita Jumalan olemassaolosta, ja Judit toimiikin sairaanhoitajan työn ohella vakoojana Moreaun talossa, Martan pyynnöstä. Martalla kun on firman lisäksi toinenkin suuri syy saada tietoon Moreaun oletetut tiedot, sillä hänen poikansa, 8-vuotias Mauri on kuolemansairas. Martta antaakin Juditille kevyeksi kummintehtäväksi yrittää pelastaa Maurin sielu.

Voisin kirjoittaa tästä kirjasta vielä paljon, paljon pidemmästi, mutta silti tuntuu kuin raapaisisi vain pintaa. Kirjassa on niin paljon eri ulottuvuuksia, paljon mysteerisiä tapahtumia ja runsas juoni. On viikkokausia jatkunut sade ympäri eurooppaa, Marsiin laskeutuneet venäläiset, hämärä varjo joka seuraa Juditia, oudot samankaltaiset arvet ihmisillä, kaikkialla tuntuva homeen haju, Maurin sairaus. Paljon kaikkea, mutta ei silti mitään liikaa. Kirja tuntuu kokonaiselta paketilta - tosin hyvin synkältä ja harmaalta.

Sielut kulkevat sateessa nappasi minut heti alkumetreiltä mukaansa. Alkuasetelman jälkeen kirjassa alkaa pikkuhiljaa tapahtua yhä kummallisempia asioita. Realismin rajoja rikotaan ensin hienovaraisesti, mutta loppua kohden yhä enenevissä määrin niin, että kirjan loputtua täytyy aivan haukkoa henkeä. Kirjassa on niin paljon mystisyyttä ja salaisuuksia, todella kammottaviakin tapahtumia ja juonenkäänteitä, että lukemista on melkein mahdoton lopettaa. Kirja on tunnelmaltaan todella synkkä, harmaa ja vetinen, välillä jopa kuvottava, mutta samalla myös kovin unenomainen, aivan kuin kaikki tapahtuisi sumun keskellä. Tämä ei missään nimessä ole mikään hyvän mielen kirja, mutta silti kirjan päätyttyä minulle tuli hyvä mieli. Sellainen vau-olo.

Kirjan melkeinpä ainoa miinus oli sen päähenkilö Judit. Alkuun tuntui että Judit ei kyseenalaistanut mitään outoja tapahtumia. Ne tapahtuivat ja Judit tyynesti hyväksyi ne. Juditin olisi pitänyt mielestäni vielä enemmän pohtia omaa järkeä ja yrittää torjua oudot asiat, poistua paikalta. Sen sijaan myöhemmin kirjassa tuntui että asetelma kääntyi päälaelleen; kun kaikkialla oli selviä merkkejä tapahtumista ja todisteita vaikka mistä, Judit ei enää uskonutkaan mitään ja kyseenalaisti kaiken. Tämä oli aika raivostuttavaa, ja vei pienen siivun kirjan uskottavuutta. 

Sen sijaan suuren plussan annan kirjassa esiintyvälle Sivuhuomattelijalle, joka selittää lukujen välissä hieman enemmän Juditin ja Martan motiiveja, heidän tuntemuksiaan ja alitajuntaisiakin toiveita ja pelkoja. Tämä toi kirjaan kivan pienen twistin, kun sai tavallaan extra-silmäparin rivien väliin tutkimaan päähenkilöiden sielunelämää.

Olen lukenut Jääskeläiseltä aiemmin vain muutaman novellin kirjasta Taivaalta pudonnut eläintarha. Hyllyssä odottelee Harjukaupungin salakäytävät, ja uskaltaisin sanoa ettei mene kauaa kun jo tartun siihen.

Muualla: Kirsin kirjanurkka, Morren maailma, Oksan hyllyltä, Amman lukuhetki, Leena Lumi

Arvosana: Neljä kissanpentua