Kotimaisia sarjakuvia

Viime aikoina olen aika huomaamatta hamstrannut monia kotimaisia sarjakuvia luettavaksi, ja aionkin postata niistä muutamia nyt lähiaikoina aina samassa syssyssä. Tässä postauksessa on kaksi erillistä sarjakuvaa, parissa seuraavassa postauksessa nähdään saman taiteilijan tekeleitä.



Tiitu Takalo

Minä, Mikko ja Annikki

Suuri Kurpitsa, 2014

237 s.

Minä, Mikko ja Annikki on Tiitu Takalon omaelämäkerrallinen kertomus Annikin korttelin säilymisestä. Kirja pitää sisällään kuitenkin myös paljon muuta, aina Tampereen historiasta kierrätykseen ja remontointiin ja Tiitun ja Mikon rakkaustarinaan. Annikin puutalokortteli sijatsee Tampereen Tammelassa, selviytyi sodista ja monista purkutuomioista. Nykyään siellä pidetään jokavuotiset Annikin Runofestivaalit. Itse en ole siellä vielä päässyt käymään, mutta toivottavasti ensi vuonna.

Takalon piirustustyyli on oikein mukavan näköistä. Simppeliä ja yksinkertaista, mutta kuitenkin sopivilla yksityiskohdilla jotka pistävät silmään. Ei liian maalailevaa, mutta ei liian tarkkaakaan. Pidin myös kovasti siitä, miten eri tarinoissa oli hieman erilaista tyyliä, riippuen oliko kyse remontoinnista, Tiitun ja Mikon tarinasta vai historiakuvauksesta. Ehdoton lempparini olikin kappaleissa Taistelu Annikista ja Taistelu Annikista osa II, joissa piirrokset oli tehty vanhanaikaisella tavalla kunnon yksityiskohtineen, vaikka ne sijoittuukin jo -90- ja 2000-luvuille. Ne olivat myös kappaleet, joista todella tajusi miten paljon työtä Annikin korttelin säilyttämisen eteen on tehty. 

Pidin kirjasta paljon. Uskonkin, että ellen itse olisi nykyään tamperelainen, en olisi pitänyt tästä näin paljon, tai kokenut sitä näin kiinnostavana. Minulle mielekkäimpiä kohtia olivatkin kappaleet jotka koskivat Tampereen historiaa. En ole juuri perehtynyt Tampereen historiaan, joten kuvaukset tutuista paikoista ja kaduista oli oikein mielekästä luettavaa. Nyt katselenkin kaupunkia jo toisella tavalla. Eikä muutkaan osuudet mitenkään tylsiä olleet, mielestäni kirja toimii hyvin kokonaisuutena.

Piti ottaa kuvia myös sisäpuolelta, mutta unohdin ja kirja on jo kirjastossa. Onneksi muut ovat jälleen kerran tajunneet ottaa kuvia, kannattaa käydä katsomassa.

Muualla: Oksan hyllyltä, Kirjojen kamari

Arvosana: Neljä kissanpentua

Reading Challenge: 43. A book that takes place in your state.

Henri Gylander

Unia ja Toiveita

Suuri Kurpitsa, 2012

51 s.

Unia ja toiveita on Gylanderin omaelämäkerrallinen novellikokoelma, joka sisältää kaksi toisiinsa nivoutuvaa tarinaa. Ihan uusi ihminen kertoo tarinan pienestä pojasta, joka saa kuulla tulevansa pian isoveljeksi. Vauvan odotus on pitkä aika, ja poika pohtiikin odottaessaan kaikenlaisia vaaroja joilta aikoo vauvaa tulevaisuudessa suojella. Kauneudesta puheen ollen jatkaa päähenkilön tarinaa vuosia myöhemmin tämän tavatessa tytön. Rakkaus alkaa heräillä, tulevaisuutta suunnitellaan ja päähenkilö tuntee kuin näin oli tarkoituskin tapahtua.

Unia ja Toiveita koostuu kahdesta novellista, mutta on kuitenkin hyvin yhtenäinen ja koenkin sen oikeastaan yhdeksi isoksi tarinaksi. Pidin Gylanderin piirustustavasta todella paljon, sillä jälki on kivan simppeliä omilla pienillä yksityiskohdilla. Ja kuten Takalonkin kirjassa, tässäkin on muutamia kohtia jotka on piirretty tavallaan vanhanaikaisella, maalauksellisella ja yksityiskohtaisella tavalla, josta pidin paljon. Pidin ehkä juuri tuon piirustustyylin vaihtuvuuden takia jälkimmäisestä tarinasta hieman enemmän. 

Kirja on hyvin tunnelmallinen, värimaailma on rauhallinen ja lyhyestä mitastaan huolimatta koskettava. Hyvä kirja, jota voin kyllä suositella luettavaksi.

Muualla: Sallan lukupäiväkirja, Lukukeskus

Arvosana: Neljä kissanpentua