Anna opettajana
(Anne of Windy Poplars,1936)
WSOY, 2002
Suom: Paula Herranen
277 s.
Kirjastolaina
Anna opettajana sijoittuu Annan unelmavuodet-kirjan jälkeen, jolloin Anna lähtee kolmeksi vuodeksi Summersideen yhteiskoulun rehtoriksi. Kirja koostuu enimmäkseen Annan kirjeistä rakkaalle Gilbertilleen, joissa hän selostaa Summersiden värikkäitä tapahtumia ja antaa hienoja kuvauksia uusista ihmisistä keihin tutustuu.
Anna opettajana sijoittuu Annan unelmavuodet-kirjan jälkeen, jolloin Anna lähtee kolmeksi vuodeksi Summersideen yhteiskoulun rehtoriksi. Kirja koostuu enimmäkseen Annan kirjeistä rakkaalle Gilbertilleen, joissa hän selostaa Summersiden värikkäitä tapahtumia ja antaa hienoja kuvauksia uusista ihmisistä keihin tutustuu.
Annan opettajan tehtävät eivät ala kuitenkaan kovin hyvin, huolimatta ihastuttavasta talosta Kummituskujalla ja suloisista leskistä keiden luo hän päätyy vuokralaiseksi. Summersidea hallitsee Pringlejen suku, ja Anna on vienyt rehtorinpaikan eräältä Pringen sukuun kuuluvalta. Niinpä Annasta tuntuukin että koko Summerside on häntä vastaan, kun sekä oppilaat että jopa suvun vanhimmat nöyryyttävät häntä. Anna on tapansa mukaan harmissaan ettei hänestä pidetä, ja tekee kaikkensa ystävystyäkseen heidän kanssaan. Kolmeen vuoteen mahtuu paljon tapahtumia, niin surullisia kohtaloita kuin myös iloisia sattumia.
Luin muun sarjan viime vuonna vasta ensimmäistä kertaa, mutta sekä tämä että Annan perhe jäivät tuolloin välistä, nämä ns. uudemmat kirjat jotka on kirjoitettu väliin myöhemmin. Melkein olisikin pitänyt lukea koko sarja alusta ennen kuin hyppäsin lukemaan tätä melkein kylmiltään, sillä yksi lukukerta ei jätä mieleen kovin tarkkoja yksityiskohtia hahmoista ym. Onneksi suurin osa hahmoista tulee uutena tähän kirjaan, eikä muistissa olevat aukot niin haitanneet. Ja onneksi on wikipedia.
Pidin alusta asti kirjeiden muodossa kerrotusta tarinasta, mutta on kuitenkin kiva että välissä on myös muutamia tavallisia kappaleita, sillä kirje-muotoon tahtoo lopulta hieman kyllästyä. Yksi asia kirjeissä kuitenkin jäi harmittamaan. Olin jo päässyt siihen ihanaan lämmittävään tunteeseen aloittaessani jälleen yhtä tyttökirjaa, että oikein odotin kaikkia kivoja söpöily-kohtia Annan kirjeissä Gilbertille. Mutta niitäpä ei ollutkaan, vaan välissä saattoi lukea että muutama sivu hypätty yli. Voi miksi, miksi näin. Olisi ollut kiva lukea edes muutama söpö rakkauskirje.
No mutta. Muuten tarina oli kyllä taattua Montgomerya ja Annaa. Todella kuvauksellisia tapahtumapaikkoja, tunnelmallisia taloja ja metsikköjä, mutkittelevia polkuja Huomiseen, kukkien tuoksua, unelmointia. Ja täynnä erilaisia, karismaattisia ja omannäköisiä ihmisiä. Erilaiset ihmiset ja ihmiskohtalot onkin parasta Montgomeryn kirjoissa. Ainoa vaan, että tällä kertaa mukana oli muutama niinkin raivostuttava hahmo, että minulla suorastaan alkoi kiehua niistä lukiessani. En muista että aiemmin olisi ollut ihan näin ärsyttäviä, valittavia ja kamalia hahmoja. Ja jos yleensä on tottunut, että lopulta heidän sydämet sulatetaan ja he muuttuvat, tai että edes omalla tavallaan "paha saisi palkkansa", näin ei käynyt tällä kertaa. Heillä ei ollut oikeastaan mitään virkaa koko kirjassa, mutta silti luin 7 sivua pelkästään siitä kuinka kaikki on kamalaa ja kuinka jokainen lause alkoi sanoin "pahoin pelkään, että..." tai "ettei vaan olisi..." Huoh. Yleensä jaksan nauraa näille, sillä huvittaviahan he olivat, mutta jotenkin tällä kertaa se muuttui aika pian puuduttavaksi ja ärsyttäväksi.
Muut hahmot olivat kyllä oikein ihastuttavia ja suloisia, juuri näillä sanoilla kuvaten. Pieni Elizabeth, joka joutuu asumaan synkässä ja pimeässä talossa ihmisten kanssa, jotka eivät häntä rakasta. On Katherine, joka vaan ei osaa elää elämää kuten muut, ja Rebecca Dew, kenestä ei voi puhua pelkällä etunimellä. Mahtavia hahmoja jälleen kerran, vaikka omalta osaltaan kaipaankin hieman myös niitä vanhoja, ja niitä jotka tulevat vasta seuraavissa osissa. Onneksi on vielä yksi lukematon Anna-kirja, jonka pariin varmaan pian käynkin.
Tätä kirjaa oli kyllä todella vaikea pisteyttää. Sillä vaikka todella pidin kirjasta ja kirjan loputtua oli ihana olo, en silti aivan pääse yli niistä parista tooodella raivostuttavasta hahmosta. Ne pilasivat lukukokemustani jonkin verran, ja tiputtaa siksi yhden pykälän alemmas.
Muualla: Kirjaneidon tornihuone, Lukuisa, Cilla in Wonderland, Sonjan lukuhetket, Matkalla Mikä-Mikä-Maahan
Arvosana: Kolme kissanpentua
Kirjankansibingoon kohta Nainen. Reading Challengeen kohta 16. A book from an author you love that you haven’t read yet.
Luin koko sarjan vanhat ja uudet Annat viime vuonna, ja tämä oli sarjan yksi pohjanoteerauksista.
VastaaPoistaAnnan otteet koulusssa, ja pedagogiikka kyllä kummastutti minua ja muistaakseni siinä oli tämä päiväkirjalla kiristys kruunaamassa tätä.
Oma tulkintani on se, että 1929 pörssiromahduksen vuoksi tämä oli pakko kirjoittaa, ja jälki oli sen mukaista.
Olen samaa mieltä kanssasi, että oli tässä niitä mukaviakin elementtejä. Niin ikään jaan käsityksen, että Annalla on taipumus "hermostua", jos hänestä ei pidetä. Sen sijaan hän on itse varsin herkkähipiäinen.
Korostan kuitenkin, että alkuperäisen Anna-sarjan ykkösosa on todella hyvä, ehkä paras tyttökirja, ja myös Kotikunnan Rilla on todella hyvä, kuten Annan jäähyväiset sekä Anna omassa kodissa.
Ei tämä kyllä mitenkään yltänyt ensimmäisten kirjojen tasolle, mutta varsinkin näin pitkästä aikaa oli todella ihanaa palata taas Annan touhujen pariin. Annoista tulee aina niin hyvälle mielelle.
PoistaItse ihan pidin koko päiväkirja-episodista, se oli aikalailla taattua Montgomerya väärinkäsityksineen ja jossa lopulta ystävystytään kaikkien kanssa.
En tosiaan muistanutkaan tuota Annan jäähyväisiä ollenkaan, ja kuulinkin koko kirjasta vasta vähän aikaa sitten. Täytyykin muistaa laittaa sekin vielä lukulistalle jotta tulee vihdoin koko sarja luetuksi. :)