Sydämen mekaniikka
(La Mécanique du cœur, 2007)
Gummerus, 2011
Suom: Lotta Toivanen
Kansi: Jenni Noponen
221 s.
Sydämen mekaniikka kertoo nuoresta pojasta Jackista, joka syntyy vuonna 1874 maailman kylmimpänä yönä sydän jäätyneenä. Kiltti rouva, noitatohtoriksikin kutsuttu Madeleine auttaa nuorta äitiä synnytyksessä ja pelastaa pojan sydämen asentamalla siihen käkikellon joka pitää sydämen koossa. Kello raksuttaa Jackin sydämen kohdalla siitä pitäen, aiheuttaen pojalle nolojakin tilanteita kukkumalla väärällä hetkellä. Vaikka kello pitää Jackin hengissä, on se myös hänelle vaaraksi. Madeleine varoittaa Jackia koskaan rakastumasta tai vihaamasta ketään, hänen sydän kun ei tulisi niin vahvoja tunteita kestämään ja menisi rikki.
Jack uhmaa kuitenkin varoituksia, kun hän tapaa ihastuttavan andalusialaisen tanssijattaren, Miss Acacian, suloisen likinäköisen tytön, ja rakastuu häneen välittömästi. Tyttö katoaa, mutta poika ei voi häntä unohtaa ja lähteekin häntä lopulta etsimään, matkaten kauas kotoaan. Matkan varrella Jack lyöttäytyy yhteen taikuri Mélièsin kanssa sekä tapaa mm. kaimansa Viiltäjä-Jackin.
Luin Sydämen mekaniikan kesälukumaratonin aikana. Kirja oli todella nopealukuinen, mikä oli hyvä, sillä muuten en olisi välttämättä jaksanut lukea kirjaa loppuun saakka. Olin heti alkuun aika tympääntynyt, tarina vaikutti todella naiiville eikä ollenkaan sellaiselle mitä olin odottanut. Lopulta kirjan kielikin alkoi tökkiä. Hyvin koristeelliset lauseet tuntuivat todella teennäisiltä ja muka-hienoilta, aivan liian yritteliäiltä. Joissain vertauksissa ei ollut mitään järkeä, ja luinkin kirjan lopulta täysin ajattelematta loppuun. En lopulta jaksanut kiinnittää huomiota enää juuri mihinkään, luin kirjan pikavauhtia jotta sain käännettyä viimeisen sivun. Tämän lisäksi kirjan ajankuvaus ei tullut mielestäni millään lailla esiin, ja sekin unohtui lopulta kokonaan kirjan edetessä, mikä oli harmillista.
Tarina itsessään ei juuri alun jälkeen parantunut myöskään, tapahtumat olivat hieman liian suoraviivaisia ja naiiveja. Loppupuolella kirja onneksi hieman paransi otettaan ja sai minut jopa yllättymään juonenkäänteillään. En ollut odottanut ollenkaan sellaista loppua tällaiselle kirjalle, ja se sai minut pitämään kirjasta edes vähän enemmän.
Ei Sydämen mekaniikka huono ollut, mutta ei erityisen hyväkään. Tarina oli aika yhdentekevä ja omituinen, mutta ei sillä Tim Burtonmaisella tavalla mitä takakansi lupailee. Odotin kirjalta paljon enemmän, puitteet oli hyvät. Mutta nyt ei vaan toiminut, suurin ongelma taisi minulle olla kirjoitustyyli. Kyllä kirjassa tapahtumia onneksi kuitenkin riittää, ei se tylsäkään ole. Nopealukuinen, välillä ihan hauska ja yllättäväkin tarina rakkaudesta ja sydämen mekaniikasta. Plussaa kirja saa upeasta kansikuvastaan.
Muualla: Sara on listannut monia aikakauden epäkohtia, Laura jakaa mielipiteeni kirjasta melkein tarkalleen, Annami, Villasukka kirjahyllyssä ja Emilie pitivät kirjasta huomattavasti enemmän kuin minä.
Arvosana: Kaksi kissanpentua
Kirjankansibingoon ruksi kohdalle Siluetti. Reading Challengesta kohta 31. A book with bad reviews. Muistan lukeneeni kirjasta muutaman aika huonon arvion, mutta uhmasin niitä silti ja ostin kirjan alennusmyynneistä. No, niinpä niin.
Vieläkin värisyttää – eikä yhtään hyvällä tavalla – tämä kirja :D Tässä olisi voinut olla aineksia paljon parempaankin tarinaan.
VastaaPoistaJuu ei tämä kamalasti jäänyt lämmittämään mieltä :D Aineksia oli kyllä vaikka mihin, harmi että ne meni nyt näin hukkaan.
PoistaSait sentään luettua tämän! Minä jätin kirjan suosiolla kesken kun kaikki tuntui tökkivän päähenkilöstä muka-hienoihin lauseisiin.
VastaaPoistaKirja oli niin nopealukuinen suuren rivivälin takia, että ihan sen ansiosta sen jaksoikin loppuun lukea. Lukumaraton auttoi myös osaltaan, oli kiva saada taas yksi kirja luettua sen aikana. Vaikkakin ensi kerralla voisi panostaa enemmän sitten laatuun eikä määrään...
Poista