Tarhapäivä
Otava, 2012
Kansi: Markus Pyörälä
Kansi: Markus Pyörälä
447 s.
Antti ja Paavo Pasanen ovat kulkeneet yhdessä kaksistaan jo yli viiden vuoden ajan. Kun Antin nykyinen ex-vaimo ja Paavon äiti Pia aikanaan synnytyslaitoksella otti ja lähti, ei hän ole liiemmin ollut kaksikon elämässä mukana, mutta taustalla kyllä. Pian sijaan Enni ja tämän tyttö Terttu ovat poikien elämässä säännöllisesti mukana, niin joka tiistaisia kylässä käyntejä kuin yhteisiä ulkomaanmatkoja myöten. Enni on Antille kuin sisko, kuten Terttu Paavolle.
Antti ja Paavo osaavat olla kaksistaan, elämä kulkee uomissaan. Antti tietää jo miten pientä poikaa pitää hoitaa, miten tämän saa nauramaan tai mitä suuttuneen Paavon huutama TY tarkoittaa. Antin elämä menee kuitenkin mullin mallin kun eräänä päivänä Tertusta tulee yllättäen Pasasen perheen tilapäisasukas. Antti joutuukin aikamoisen dilemman eteen huomatessaan ettei samat tavat pädekään Tertun kanssa mitä Paavon. Mitä eroa on tunikalla ja mekolla, ja mikä ihme on se valkoinen kissa-naama mikä näkyy kaikkialla?
Tarhapäivässä oli alusta asti sama rento tunnelma mitä Yösyötössä. Normaalia arkea ja normaaleja ongelmia. Uusi tarhapäivä tarhapäivän jälkeen. Vaikkei minulla omia lapsia vielä olekaan, pystyn silti osaltaan samaistumaan lapsiarkeen ja Antin elämään. Kirja on kirjoitettu niin samaistuttavalla tavalla, tapahtumat kuvataan lämminhenkisesti ja läheisesti. Lukemista ei malttaisi lopettaa, haluaa tietää miten Antti nyt tästäkin selviytyy ja mitä hauskaa Paavo nyt keksii. Mukavaa, helppolukuista viihdettä, kuitenkin ripauksella synkkiäkin aiheita, mm. Pian mielenterveysongelmat.
Antti on hahmona edelleen mielestäni todella symppis, ja sitä haluaa niin kovasti että hän onnistuu, oli asia mikä tahansa. Toki, välillä tekisi mieli takoa hieman järkeä Antin jääräpäähän. Välillä ei voi myöskään kuin ihmetellä miten tietämätön Antti voikaan olla joistain asioista, hieman jopa epäuskottavalla tavalla. Paavo on kasvanut ajattelevaksi pikkupojaksi, joka harjoittelee R-kirjainta ja ikävöi äitinsä perään. Äidin, joka ei osaa huolehtia edes itsestään, saatika pojastaan. Terttu toi kirjaan kivan lisän ja hieman tyttöenergiaa poikien keskelle, vaikkakin tosin hieman kärjistetysti.
Tuntui myös että tässä kirjassa oli hieman enemmän juonenkaarta kuin Yösyötössä, jonka muistelisin olevan enemmän vain Antin selviytymistä vastasyntyneen Paavon kanssa. Hyvä jatko-osa, Antin ja Paavon seikkailuista on aina kiva lukea. Nauroin jälleen monesti kirjan parissa, ja täytyy myöntää että itkin myös. Kirjassa oli montakin aika surullista kohtaa, liittyen nimen omaan Paavoon ja tämän äitiin Piaan. Tosin, olen yleensäkin todella herkkis jos kirjassa/elokuvassa tapahtuu jotain ikävää lapsille, joten siihen ei paljoa tarvita.
Arvosana: Neljä kissanpentua
Kirjankansibingo: Keltainen. Reading Challenge: 38. A book that made you cry. Luetaan sateenkaari: keltainen raita.
Minua tässä kirjassa häiritsi aika paljon stereotypiat ja se viiva, joka oli vedetty tyttöjen ja poikien väliin. Siitä huolimatta kirja oli viihdyttävä ja se nauratti minuakin monesti. Melkein vähän ärsytti, että pidin kirjasta, koska inhoan tuollaisia stereotypioita yli kaiken.
VastaaPoistaJuu ne kyllä pistivät väkisinkin silmään, mutta lopulta nautin vaan siitä että Antille tuli niin suuria haasteita eteen kun kaikki oli mahdollisimman erilaista ja outoa. Jotenkin niin hyväntuulinen kirja ettei voi olla pitkään ärsyyntynyt :)
PoistaTulin ihastelemaan hienoa kengät-ruudun kirjaa, mutta sopiihan tämä keltaiseenkin. :) Sinulla onkin kivat asetelmat bingoriveihin.
VastaaPoistaAlunperin olin kyllä suunnitellut tämän juurikin kengät-ruutuun, mutta luinkin välissä kirjan Näin minusta tuli tyttö ja se ei muualle sitten käynytkään kun kenkiin :) Ja niin on, kyllä se bingo sieltä kohta tulee :)
PoistaMinuakin ärsytti tätä ja Yösyöttöä lukiessani, kuinka Antista oli tehty kaikessa niin avuton ja tietämätön - ja vain sen takia, että hän on mies. Tuntui nimittäin, että kaikki muut vanhemmat (siis tässä äidit) tiesivät kaikesta kaiken tai ainakin sen, että googlaamalla tietoa löytyy. Silti pidin Yösyötöstä ja Tarhapäivästä kovasti. Hietamiehen kirjoitustyyli on vaan niin mahtavaa, naurattavaa ja itkettävää yhtäaikaa, kuten kirjoititkin. Oletko muuten lukenut Hietamiehen Puolinaisen? Se kertoo lapsettomuudesta ja on itseasiassa aika rankka...
VastaaPoistaAntti on kyllä hieman liian tietämätön mistään, ja varsinkin toimittajan luulisi tietävän kuitenkin jotain jostain. Mutta niin, kirjoitustyyli ja kirjan tunnelma ovat kuitenkin niin mukaantempaavia ettei voi olla kauaa ärsyyntynyt. Puolinaista en ole lukenut, mutta olen kyllä ajatellut senkin joskus lukea, vaikka onkin kaiketi hyvin erilainen kuin nämä kaksi.
Poista