Top 5 keskiviikko: nuoruuteni kirjamuistot

Kaikilla on niitä, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän, joillain muistot ovat vasta kehkeytymässä, jotkut on ehkä jo unohdettu. Jotkut kirjat vain säväyttävät joko tarinallaan tai käänteentekevällä juonellaan niin paljon, että vielä vuosienkin päästä sitä muistaa missä oli juuri sillä hetkellä, miltä siellä tuoksui ja mitä tunteita itse kävi läpi. Ajattelinkin tällä kertaa listata omia lapsuuden ja nuoruuden kirjamuistojani, nolojakin ehkä, mutta sehän nyt ei haittaa. Pääasia että on jotain tällaisia muistoja mitä voi vaalia.

5. Kapteeni Sinikarhun 13½ elämää - Walter Moers

Ah ja voih, Kapteeni Sinikarhusta ei parempaa ole. Luin tämän joskus ala-asteella ensimmäisen kerran, ja se teki pieneen ihmiseen suuren vaikutuksen. Kaikki ne uskomattomat seikkailut ja ihanat hahmot, ja siihen päälle vielä itse Moersin piirrokset kirjan sivuilla. Kirjan kieli on niin kuvailevaa, että vesi kirahti kielelle Sinikarhun asuessa Herkkusuiden saarella. Kirjan lopussa oleva juonenkäänne oli mielestäni silloin uskomaton. Erään ystäväni kanssa me sitten suunnittelimme omia seikkailuja ja juonenkäänteitä, piirsimme karttoja. Sinikarhu pysyy edelleen suosikeissani, ja pitäisikin oikeastaan lukea se pian uudelleen.

4. Eragon - Christopher Paolini

Tämä oli ensimmäinen kirja, jonka ostin ihan itse omilla rahoillani, ja se oli pitkään ihasteluni kohde muuten aika tyhjässä kirjahyllyssäni. Olin yläasteella, ja ihastuin aivan täysin kirjan maailmaan, lohikäärmeisiin ja myös itse Eragoniin. Kirjassa oleva magia oli todella kiinnostavaa, rakastin lukea kirjan takaa eri sanojen merkityksiä. Muistan sen tunteen kun löysin vihdoin sellaisen kirjan, mikä oli kuin tehty minulle, ja kaiken lisäksi jatkoakin olisi luvassa. Olen aina pitänyt lohikäärmeistä, mutta varsinkin tämän kirjan jälkeen niistä tuli suosikkejani.

3. Houkutus - Stephenie Meyer

Tämä oli SE juttu yläasteella. Kaverini suositteli tätä minulle kovasti, sanoi etten parempaa kirjaa löydä. Tiesin jo siitä että luultavasti en löytäisikään, meidän kirjamakumme kun menevät aika yksiin. Olin itse juuri silloin lukemassa edellä mainittua Eragonia, ja suosittelin sitä puolestaan ystävälleni. No, niinhän siinä sitten kävi että olimme täysin ihastuneita Edwardiin, eikä ihastus mennyt ihan heti ohi. Kirja ei ollut vielä noussut suureen suosioonsa, ja me ystävämme kanssa markkinoimme kirjaa kaikille ketkä suostuivat kuuntelemaan, ja aika monet saimmekin sen lukemaan. Siinä vain oli sitä jotain, ja Edward oli niin ihana, ettei siitä voinut puhua hymyilemättä. Muistan nuo hetket ystäväni kanssa, olimme kuin salaliittolaisia ja meillä oli tiedossamme jotain mitä muilla ei.

2. Universumien tomu-trilogia/Maaginen kaukoputki - Philip Pullman

Iki-ihana sarja, jota en tiedä uskallanko enää lukea uudelleen. Aika on kullannut kaikki muistot tästä sarjasta niin ihaniksi, etten ehkä kestäisi jos ne romuttuisivat uusintaluvussa. Muistan pitäneeni Kultaisesta kompassista todella paljon, halusin oman daimonin itsellenikin ja kuvittelin minkä eläimen hahmon se ottaisi. Salaperäinen veitsi oli jännittävä, mutta Maaginen kaukoputki oli sydäntäsärkevä. Muistan olleeni aivan järkyttynyt kirjan lopun häämöttäessä ja tajutessani miten se kaikki tulee loppumaan. Se pysäytti aivan täysin enkä halunnut uskoa sitä. Eihän sille muuta loppua voinut ollakaan, mutta sydämeni itki verta pitkän aikaa. Muistan edelleen sen tietyn kynttilän tuoksun mitä poltin lukiessani juuri tätä kirjaa. Kirja teki todella suuren vaikutuksen, sillä en osannut odottaa että mikään voisi loppua sillä tavalla.

1. Harry Potter ja Feeniksin kilta - J. K. Rowling

Noh, tämä nyt ei oikeastaan ole mikään yllätys. Listalla voisi olla monta monta muutakin hetkeä Pottereiden parista, ne kun ovat olleet varmaan se suurin vaikuttaja omassa lapsuudessa/nuoruudessa. Muistan niin kovin elävästi sen hetken vieläkin, kun sain upouuden Feeniksin killan vihdoin kirjastosta lainaan, ja pääsin kotiin sitä lukemaan. Olin niin innoissani uudesta kirjasta, että pläräsin kirjan sivuja hetken hurmoksessa, ihastellen miten paljon lukemista siinä onkaan, yli tuhat sivua! No, tämä viattomaksi tarkoitettu pläräyshän sitten kostautui, ja näin ohimennen pari sanaa. Vain pari sanaa, ei sen enempää, mutta kun nuo pari sanaa ovat kirjan ehkä kamalimmasta kohtauksesta, käänteentekevimmästä hetkestä, oli se suuri virhe. En halunnut uskoa mitä olin juuri lukenut, mutta niinhän siinä tietenkin lopulta sitten kävi. Muistan lukeneeni tuon kohtauksen lopulta yön pimeimpinä tunteina kun en malttanut mennä nukkumaan, ja itkin silmät päästäni. Aivan kamalaa, mutta jotenkin ihanaa että on näinkin eläviä muistikuvia tällaisista hetkistä. 

PS: Niin joo ja luulisi että olisin oppinut jotain tuosta pläräyksestä jo tuolloin, mutta niin vaan huomasin pläräileväni seuraavaakin Potteria yhtä innoissani. Ja arvatkaapas mitä minä sieltä sitten bongasin ohimennen? Niinpä... Sanomattakin selvää, etten todellakaan tehnyt sitä enää seitsemännen kirjan kohdalla, nämä kaksi suurta virhettä oli liian hyvin muistissa jo onneksi.

Siinäpä ne muistot, ihania ja nolojakin hetkiä, mutta on se vaan hienoa että niitä ylipäätään on. Onko muilla kanssalukijoilla hienoja muistissa säilyneitä kirjamuistoja, kenties jopa samoista kirjoista? Kertokaa ihmeessä!