John Green: Kaikki viimeiset sanat

John Green

Kaikki viimeiset sanat

(Looking for Alaska, 2005) 

suom. Helene Bützow

WSOY, 2014

323 s.

kirjastolaina

Kaikki viimeiset sanat alkaa hieman surullisesti. Miles Halter on lähdössä sisäoppilaitokseen ja pitää vanhempiensa painostuksesta jäähyväisjuhlat ystävilleen, joita ei oikeastaan ole, eikä juhliinkaan tule kuin kaksi ihmistä piipahtamaan. Kirjassa annetaan heti alussa ilmi Milesin yksinäinen elämä. Oikeastaan vain hänen harrastuksensa, viimeisten sanojen keräily, tuntuu tuovan hänelle jotain sisältöä elämään.

Miles muuttaa Culver Creekin sisäoppilaitokseen, samaan jota hänen isänsäkin aikoinaan kävi. Heti sinne saavuttuaan Miles tutustuu uuteen huonetoveriinsa, Everstiin, joka välittömästi antaa Milesillekin oman lempinimen - Lyllerö (en sitten pitänyt tästä suomennoksesta ollenkaan. Se ei vaan istunut ja oli jotenkin.. epäuskottava ja tyhmä). Eversti tutustuttaa Milesin Alaskaan, maailman ihanimpaan ja kauneimpaan tyttöön jonka Miles on koskaan nähnyt. Kirjan edetessä mukaan porukkaan lyöttäytyy myös vaihto-oppilas Takumi ja romanialainen Lara.

"Haa! Hyvä. Äläkä sano minua Chipiksi. Sano minua Everstiksi. " 

Tukahdutin naurun. "Ai Everstiksi vai?"

"Niin, Everstiksi. Ja sinua sanotaan... hmm. Lylleröksi."

"Mitä?"

"Lylleröksi", Eversti sanoi. "Koska olet noin laiha. Se on ironiaa, Lyllerö. Oletko kuullut sellaisesta? Nyt mennään hakemaan tupakkaa, että saadaan tämä lukuvuosi kunnolla käyntiin."

Porukan aika koulussa kuluu lähinnä tupakanpoltossa ja jäynien keksimisessä, joko huvikseen tai kostomielessä koulun snobeja kohtaan. Opiskeluakin löytyy, ja Miles varsinkin todella viihtyy vanhan, yksikeuhkoisen tohtori Hyden uskonnontunneilla. Opiskelu on kuitenkin selvästi sivuroolissa, sillä jäynien suunnitteluun ja toteutukseen käytetään paljon aikaa. Kaikki lähtee liikkelle Milesiin kohdistuneesta "kastamisesta", jossa mentiin hieman liian pitkälle.

En ollut pitkään aikaan lukenut kirjaa mikä sijoittuu koulumaailmaan, ja jo se oli aika piristävää. Kaikki se salaa tupakoiminen ja oppilaiden valvojan Kotkan välttely oli jotenkin ihanan nuorta, teini-aikaa, huoletonta ja leppoisaa. Välillä ollaan voittamattomia ja toisella hetkellä tuntuu että kaikki kaatuu niskaan.

Marssimme itsevarmasti peräkanaa, ja tunsin itseni kovemmaksi tyypiksi kuin vielä koskaan. Suuri Ehkä leijui yllämme, ja olimme haavoittumattomia. Suunnitelmassa saattoi olla puutteensa mutta meissä ei.

Kirjassa on Ennen ja Jälkeen osiot, joista en aio paljastaa mitään. Tosin, itsehän arvasin jo kirjan aloittaessani mitä kirjassa tulee tapahtumaan, vaan se ei haitannut. Kirja oikeastaan lähti kunnolla liikkeelle vasta lähempänä puolta väliä, jolloin aloin oikeasti kiinnostua tapahtumista ja henkilöistä. Alku oli hidas ja nahkea, eikä vakuuttanut minua ollenkaan. Olen kuitenkin iloinen että jatkoin, sillä kirja parani kuitenkin huomattavasti puolen välin tuntumissa ja jatkui melkein yhtä vahvana loppuun asti.

Kaikki viimeiset sanat on kaunis kirja. Pidin jo Tähtiin kirjoitetussa virheessä John Greenin kirjoitustavasta, siitä aika korullisesta ja kauniista kielestä, eikä se tässäkään ollut poikkeus. Ehkä välillä tuli olo, että yritetään vähän liikaa olla muka-hienoja, mutta loppujen lopuksi se ei haitannut. Jäin lopulta ennemminkin miettimään kirjan tapahtumia ja tuntoja, omaa elämää ja ihmisiä ympärilläni. Kirja sai siis ajatukseni heräämään, mikä on hyvä asia. Tässäkin kirjassa oli hyvä potentiaali nostattaa kyyneliä, vaan minulla ne jäivät tällä kertaa puolitiehen tuloa. Ehkä paremmalla ajalla olisin saattanut yhden vaikka tirauttaakin.

Pidin kirjasta lopulta yllättävän paljon, ottaen huomioon alun nihkeyden sekä tarinan että varsinkin hahmojen kohdalla. Hahmoihin kuitenkin kiintyi jonkin verran kirjan aikana, ainakin osaan niistä, ja tarina oli mukava ja vetävä, sekä loppua kohden hyvin kiinnostava. Nyt hetki kirjan lukemisesta tarkempi arvio voisi olla kolme ja puoli, mutta pyöristetään se neljään. Tulen varmasti lukemaan Greeniltä vielä muutkin kirjat, ja yöpöydällä odottaakin vuoroaan jo Paper Towns.

Arvosana: Neljä kissanpentua

Muualla: Kirjakartano, Kirjaston kummitus, Ellen lukee ja lisäksi Notkopeikko luki kirjan englanniksi.

Reading Challengessa tämä kirja menee kohtaan 15. A popular author’s first book.

Hauskaa vappua kaikille!