Anu Holopainen: Ihon alaiset

Anu Holopainen
Ihon alaiset
Karisto, 2015
202 s.
kansi: Pirta Syrjänen
kirjastolaina

JARAN on odotettava vuosi ennen kuin hän voi itse päättää ulkonäkönsä muokkauksesta. INKAN pitää vielä miettiä, mitä hän todella haluaa. MATIAS vihaa muokkauksia ja joutuu elämään vihollisten keskellä. PLASTIKPRINCESS tietää miten hankkia rintaimplantit, vaikkeivät rahat ja ikä riitäkään. (takakannesta)

Jotenkin ihanaa aina kun näin vähään sivumäärään mahtuu näin suuri tarina. Kirjassa seurataan neljän nuoren elämää tulevaisuuden Suomessa, jossa oman ulkonäön kokonaisvaltainen muokkaus on jo normaalia, suorastaan normi. "Luomuja" katsotaan karsaasti, he erottuvat räikeästi valtavirrasta. Jotkut eivät välttämättä edes tiedä miltä luomuvartalo näyttää, ja käyvät ihmettelemässä luomujen vartaloita tanssiklubilla. Muokkaukset ovat kunkin oma valinta, mutta töihinkään ei ole enää helppo päästä täysin luomuna.

Muokkaukset eivät ole halpoja, eikä kaikilla ole niihin varaa, tai ikänsä puolesta vielä lupaa. Jaran äiti ei suostu poikansa pyyntöihin muokkauksista, ja Jara joutuu tyytymään muotipukeutumiseen ja 3D-meikkeihin, piilottaakseen luomun ulkonäkönsä. Inka haluaa suorittaa opintonsa loppuun ennen mahdollisia muokkauksia, vaan ei ole niistä vielä aivan varma. Matias inhoaa muokkauskulttuuria, eikä voi käsittää miksi ihmiset haluavat muokata itsensä jonkun toisen näköiseksi. Plastikprincess kertoo blogissaan elämästään, kuinka kerryttää kassaa muokkauksiin ja miten saada ala-ikäisenäkin muokkauksia ilman lupaa.

Tarina oli todella vetävä alusta lähtien. Erilaiset kerrontatyylit jakoivat tarinoita toisistaan hyvin ja erilaiset blogimerkinnät ja kommentit sekä tosi-tv-katkelmat olivat mielenkiintoista luettavaa. Ne toi kivan lisän kirjaan, olen ennenkin huomannut pitäväni kirjoista joissa on monia erilaisia kerrontatyylejä (esimerkiksi Vaimo 22). Kirjassa kuvailtu tulevaisuudenkuva on mahdollinen, ja sen vuoksi myös niin kamala. Kukaan ei ota tosissaan edes työmarkkinoilla jos ei ole muokattua kehoa, ja huonolaatuisetkin muokkaukset kielivät rahanpuutteesta. Kuilu rikkaiden ja köyhien välillä kasvaa hyvin näkyväksi.

Kun ensimmäisen kerran luin bloggauksia Ihon alaisista, huomasin juonessa pieniä viitteitä Scott Westerfeldin Uglies-sarjaan. Olen lukenut sarjasta vasta aloitusosan, josta pidin kyllä kovasti. Siinä ihmisten muokkaukset ovat normaalia, jokainen kuusitoista vuotta täyttävä pääsee muokattavaksi ja jokainen ruma muuttuu nätiksi, samannäköiseksi kuin muutkin.

Ihon alaiset on hyvin samantyyppinen tarina. Tässäkin tulevaisuudenkuvassa muokkaukset ovat arkipäivää, mutta itse maailma on kovin samanlainen kuin nykypäivä jossa elämme, toisin kuin Westerfeldin kirjassa, joka on enemmän sellainen maailma-on-tuhoutunut-tyyppinen dystopia. Ihon alaisissa muokkaukset ovat myöskin hieman erilaisia. Ihmiset saavat muokattua itsensä radikaalinkin näköisiksi, hakien ehkä animehahmon näköä, ottamalla kenties keijukaisen korvat tai kuulun näyttelijän ulkonäön. Muokkaukset ovat myöskin vapaaehtoisia, toisin kuin Uglies-kirjassa.

Suosittelen lämpimästi kaikille, Ihon alaiset on hyvin todentuntuinen vilahdus radikaalista ulkonäkökeskeisestä tulevaisuudesta.

Arvosana: Neljä kissanpentua

Muualla: Todella vaiheessa, Rakkaudesta kirjoihin, Dysphoria

Reading Challengesta Ihon alaiset ruksaa kohdan 35. A book set in the future