Benjamin Lacombe: Lumoojien sukua

Lumoojien sukua
(Généalogie d'une sorcière, 2009)
Benjamin Lacombe
Suom. Kira Poutanen
Nemo, 2009

Löysin tämän ihanan kirjapaketin kirpparilta viime lauantaina, enkä voisi olla tyytyväisempi ostokseeni. Se on niin kaunis! En vain voinut jättää sitä sinne, en voi vastustaa kauniita kirjoja. Enkä kyllä joutunut katumaan ostostani, niin ihastuttavat nämä kuvakirjat olivat sisällöltäänkin.

Lumoojien sukua -pakettiin kuuluu kaksi kirjaa; Lumoojien sukupuu ja Pieni noita.

Lumoojien sukupuu sisältää muutamia historian kuuluisia naisia ja kertoo lyhyesti heidän tarinansa, pienellä noita-twistillä. Niin Mona Lisa, Lumikin äitipuoli Malvina, Jehanne d'Arc kuin Medusa ovat kirjan mukaan olleet oman aikansa vahvoja noitia, osa omasta takaa, osa erinäisten sattumusten johdosta. Jokaisesta on muutama sivu joissa kerrotaan, kuinka kukin on omat taikavoimansa saanut ja mitä niistä on seurannut.

Toinen kirja, Pieni noita, kertoo pienen tarinan Lisbethistä, nuoresta tytöstä joka matkustaa kyläilemään mummonsa luo. Mummonsa ullakolta Lisbeth löytää erikoisen kirjan, juuri tämän edellä mainitun Lumoojien sukupuun, ja saa tietää olevansa itsekin noita.

Lisbethin tarina on lyhyt ja suloinen. Tästä huomasi että kirja on tarkoitettu nuorille lukijoille, sillä itse kerronta on hyvin suoraviivaista, hieman töksähtelevääkin. Tarina kulkee vauhdilla eteenpäin eikä asioita jäädä selittelemään. Suuret sivun kokoiset kuvat ovat tämän kirjan parasta antia, tarina jäi niiden varjoon. Kiva pieni lastenkirja, kaunis ja suloinen. En voi sanoa tuota sanaa liikaa.

Lumoojien sukupuu sen sijaan on aika erilainen. Kirja on paljon pidempi mitä edellinen ja lukemista on suhteellisen paljon. Teksti on myöskin mielestäni paljon sujuvampaa mitä Pienessä noidassa. Jokaisesta naisesta on oma suuri muotokuvansa ennen kyseistä tarinaa. Lisäksi tarinoiden keskeltä löytyy paljon erilaisia kuvia ja todisteita naisten elämästä, kuten vaikkapa Malvinan myrkytetty omena.

Tarinat ovat ihastuttavia, mutta eivät lähellekään enää niin lastenkirjamaisia mitä Pieni noita oli. Osa tarinoista on nimittäin aika raakojakin; kuinka Gretchen joutuu nälkäkuolemaisillaan syömään oman kuolleen poikansa, ja alkaa sitten kaivata lisää lasten lihaa. Hän rakentaa karkkitalon ja houkuttelee sinne lapsia syödäkseen heidät, kunnes kuuluisat Hannu ja Kerttu tulevat ja koituvat hänen kohtalokseen. Tai Yama Uba, joka vihasi miehiä niin paljon, että muutti muotoaan kauniiksi nymfiksi, houkutteli heidät ansaan, ja söi heidät.

Mielestäni nämä tarinat ovat ihanan kutkuttavia ja mielikuvituksellisia. Välillä naureskelin miten hauskasti noita-aspekti onkaan kaikkiin tarinoihin sisällytetty. Olisin voinut hyvin kuvitella pitäväni tästä todella paljon jo nuorempana, vaikka osa tarinoista tosiaan aika raakoja ovatkin. Ihan pienimmille en tätä kuitenkaan lukisi.

Nämä kirjat tulevat ehdottomasti olemaan aarteita hyllyssäni. Ne vain ovat niin kauniit ja tarinatkin todella mieltä kutkuttavia. En myöskään voi ihastella kirjoja tarpeeksi, kuvat ovat suoranaista taidetta, todella kauniita ja suloisia. Niissä on kaikkea sitä mistä pidän.

Arvosana: Viisi kissanpentua

Ahmaisin molemmat kirjat hetkessä, joten osallistun tällä kirjapaketilla Reading Challengen kohtaan 27. A book you can finish in a day.