Kari Hotakainen: Tuntematon Kimi Räikkönen

Kari Hotakainen

Tuntematon Kimi Räikkönen

Siltala 2018

269 s.

Jotkut täällä saattavatkin tietää, että olen kova formuloiden ja Kimi Räikkösen fani. Jännitän joka kisassa täysillä mukana, varsinkin kyseisen henkilön puolesta. Ääntä ei säästellä, kävi sitten hyvin tai huonosti. Ei siis ollut kahta sanaa, ettenkö lukisi kyseistä kirjaa heti, kun sen käsiini sain. Harvoin luen hankkimiani kirjoja heti, oikeastaan en juuri ikinä, mutta tähän tartuin samana iltana.

Kimi Räikkönen on tunnetuimpia suomalaisia, mutta silti meillekin melko tuntematon. Hän ei puhu eikä hymyile, turhautuu haastatteluista ja tyhmistä kysymyksistä. Ja mielestäni ainakin tämä on yksi niistä syistä, miksi hän on niin mielenkiintoinen henkilö. Kuten myös tietenkin hänen hieno uransa formuloiden parissa, joka myös onneksi jatkuu vielä (ainakin) kahdella vuodella. Niin minä kuin varmasti moni muukin olisi jättänyt koko lajin katsomisen jos Kimi sieltä olisi tämän kauden jälkeen poistunut. Hän on se lajin suola, jonka takia sitä katsotaan, tai ainakin näin on siis omalla kohdallani, haha. Monella on mielipiteensä Kimistä ja kirja avaa mielestäni hyvin koko Kimin persoonaa ja syitä miksi hän on kuin on: myöskin ihminen mokineen.

Pidin kirjasta todella paljon, heti alkulauseista lähtien. Hotakaisen kirjoitustyyli vetäisee mukaansa välittömästi sen helppolukuisuudellaan ja tarinallisuudellaan. Asioita ei kerrota mitenkään tylsästi faktat edellä, vaan tapahtumat kerrotaan kuten Hotakainen on ne kuullut tai kokenut, todenmukaisesti ja aidosti, mutta ikään kuin jutustellen. Hotakaisen tyyliin tiedossa on lyhyitä ja ytimekkäitä lauseita täynnä todella oivaltavia pieniä koukkuja ja vertauksia.

Kirjassa pureudutaan laajasti eri käännekohtiin ja tapahtumiin Kimin elämässä; lapsuuteen ja nuoruuteen, armeija-tarinoihin, cartingiin ja formuloiden aloitukseen, rälläysvuosiin. Mukana äänessä Kimin lisäksi ovat niin Kimin läheiset, kuin myös jotkut ulkopuolisetkin tahot. Olikin mielestäni ihan hyvä, että kirjassa kuuluu muidenkin ääni, kuin vain Kimin, näin näkökanta ihmisestä laajenee edes hieman. Itsellenikin kirja tarjosi jotain uutta, lähinnä Kimin nuoruusvuosista, mikä oli tietenkin plussaa.

Kirjaa oli aiheestakin huolimatta todella mukava lukea koko ajan. Teksti oli miellyttävän soljuvaa, luvut lyhyitä ja tekstiä jaksotettu kivasti mielenkiintoisilla kuvilla siellä täällä. Uskon, että olisin pitänyt kirjasta vaikken aiheesta tai henkilöstä olisikaan ollut kiinnostunut. Voisin myös kuvitella kuuntelevani tämän vielä joskus äänikirjana, sen verran paljon Hotakaisen tekstistä huokuu hänen äänensä läpi lukiessa, että uskon sen toimivan tuossakin muodossa varsin loistavasti.
 

Kirja on myös juuri valittu Vuoden 2018 urheilukirjaksi, onnea Hotakainen ja Siltala!

Arvosana: Viisi kissanpentua

(Helmet-haaste 2018: 43. Suomalainen kirja, joka on käännetty jollekin toiselle kielelle)

Bea Uusma: Naparetki: Minun rakkaustarinani

Bea Uusma

Naparetki: Minun rakkaustarinani 

(Expeditionen: Min kärlekshistoria, 2013)

Like, 2015

Suom. Petri Stenman

290 s.

Luen hyvin harvoin tietokirjoja, mutta tällaisen kirjan kohdalla sitä aina tulee pohtineeksi että miksi. Sillä näin hienoja kirjoja lukisin ehdottoman mielellään useamminkin.

Vuonna 1897 Andree ja hänen tutkimusretkikuntansa yrittävät päästä Pohjoisnavalle vetypallollaan, mutta joutuvat erinäisistä syistä laskeutumaan jo paljon aiemmin jäätikölle, ja aloittavat pitkän vaelluksen kohti lähintä varikkoa. Miesten ruumiit ja leiri löytyvät yli kolmekymmentä vuotta myöhemmin Valkosaarelta, mutta kukaan ei tiedä miten tai miksi miehet lopulta kuolivat. Naparetki on Uusman oma vuosien kestävä tutkimusmatka Andreen ja kumppaneiden matkaan, selvittäen parhaansa mukaan mitä tuolla retkellä oikein tapahtui.

Retkikunnan tarinan ja kuolemien selvittämisen ohella kirja on myös aikamoinen osoitus Uusman pakkomielteestä kyseistä mysteeriä kohtaan. Kirja on tehty niin suurella intohimolla ja hartaudella, että lukijana sitä innostuu ja kiinnostuu aiheesta pakostikin. Kaikkialla kirjassa näkyy vuosien tutkimuksen tulos; jokainenkin pienikin asia on käännetty ympäri ja vastauksia on etsitty kaikkialta. Tällainen omistautuminen asialle ja kaikkien vaihtoehtojen pohtiminen on todella ihailtavaa, ja saa tosiaan kiinnostuksen pysymään yllä vaikkei aihe sinällään olisi aiemmin kiinnostanutkaan.

Naparetki on yksinkertaisesti upea kirja. Se on ensinnäkin ulkoasultaan hyvin kaunis; kirja sisältää paljon kuvia, taulukoita, piirustuksia ja erivärisiä sivuja, jotka rytmittävät lukemista hyvin, ja ovat myös visuaalisesti nättejä ja pitävät kiinnostusta yllä. Kirja on varmaan yksi visuaalisesti näteimpiä kirjoja joita omistan. Tämän kaiken lisäksi kirja kertoo todella mielenkiintoisen tarinan, joka pitää otteessaan loppuun asti, ihan sinne viimeisille sivuille saakka. Itse ainakin elin täysin mukana kirjan tarinaa, miesten vaativaa ja vaarallista retkeä jäätiköllä ja pohdintoja todennäköisistä kuolinsyistä.

Ainoa asia mikä kirjassa häiritsi melko paljon, oli sen lukuisat kirjoitusvirheet. Pari ei yleensä ärsytä juurikaan, mutta tästä niitä löytyi varmasti reipas kymmenkunta. Varsinkin, kun virheitä oli myös päivämäärissä ja vuosiluvuissa, sekä tarkoissa päiväkirjamerkinnöissä, se alkoi jo hieman häiritä lukukokemusta. Olen aina aika tarkka yksityiskohdista, varsinkin tietokirjoissa, sillä haluan tietää kaiken, niin virheet jäävät mieleen häiritsemään. Virheistä huolimatta kirja oli todella upea ja mieletön lukukokemus, jota voi suositella lämmöllä.

Muualla: Kirjanurkkaus, Lumiomena, Mitä luimme kerran, Järjellä ja tunteella

Arvosana: Viisi kissanpentua

Helmet-haaste: 16. Ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja

Jen Campbell: Weird Things Customers Say in Bookshops

Jen Campbell

Weird Things Customers Say in Bookshops

Constable & Robinson, 2012

119s.

Jen Campbell on kirjailija ja runoilija. Hän työskentelee antikvariaatissa Lontoossa, ja päätti kirjoittaa kirjan kaikista hauskoista asioista mitä asiakkaat suustansa päästävät asioidessaan kaupassa. Osa jutuista on todella hauskoja melkein hellyttävällä tavalla, osa taas niin absurdeja ettei voi kuin miettiä että miten ihmeessä joku voi tuollaista ajatella...

Toisinaan myötähäpeän tunne oli kova. Välillä tuli jopa hieman sellainen olo, että voiko tämä tosiaan olla totta, ettei vain olisi keksinyt tätä päästään. Mutta toisaalta, meitä ihmisiä on moneksi ja kaikki eivät tosiaan tiedä kirjoista tai kirjakaupoista mitään, ja silloin tapahtuu kömmähdyksiä jos jonkinmoisia. En siis tosissani lähde epäilemään juttujen aitoutta, mutta välillä ei voinut muuta kuin pyöritellä päätä näille.

Jotkut asiakkaat olivat myös todella raivostuttavia, eivät ainoastaan tietämättömyytensä takia, vaan ihan vaan röyhkeydessään. Töykeistä asiakkaista kertovia juttuja ei ollut niin mukava lukea, sillä en useimminkaan löytänyt niistä kovin paljon hupia. Jotkut olivat toki hauskoja ja sarkastisia, mutta mieluummin luin juttuja niistä todella oudoista kysymyksistä ja tilannekomiikasta.

Mutta noin yleensä ottaen kirja oli oikein hauska. Kirja koostuu kolmesta eri kappaleesta. Ensimmäinen osa on nimeltään Tales from The Edinburgh Bookshop, toinen osa Tales from Ripping Yarns, ja kolmas osa on Weird things customers say in other bookshops, johon on koottu hauskoja tarinoita eri kirjakaupoista ympäri maailman. Jen itse on aiemmin työskennellyt Edinburghin kirjakaupassa, ja työskentelee nykyään Ripping Yarnsissa. 

Uskoisin että tähän kirjaan on helppo samaistua jos vähääkään lukee kirjoja, tai tietysti vielä paremmin jos itse työskentelee kirjakaupassa. Joissain tapauksissa viitataan eri kirjailijoihin ja ehkä tuntemattomampiin teoksiin, mutta myös mm. Harry Potteriin ja Narnian tarinoihin. Korkeakirjallisuutta ei siis tarvitse juurikaan tuntea tästä nauttiakseen.

Hauska kirja siis on kyseessä, vaikken kovin montaa kertaa aivan ääneen nauranutkaan. Kirja kuitenkin huvitti kovasti ja hymähtelin useammallekin tarinalle. Nopealukuinen, välillä en malttanut lopettaa lukemista vaan sitä halusi aina lukea vielä seuraavan pätkän, ja seuraavan ja seuraavan... Minuun kirja upposi hyvin, ja se oli juuri täydellinen välipalakirja lukumaratonin keskelle.

Muualla (suomeksi luettuna): Kasoittain kirjoja, Kirjaneidon tornihuone, Sivutiellä, Ajatuksia kirjamaasta, Ei vain mustaa valkoisella, Kirjakko ruispellossa, Nenä kirjassa

Arvosana: Neljä kissanpentua

Reading Challengesta ruksaan kohdan 19. A book based on a true story.

Pollomuhku ja Posityyhtynen

Jaana Kapari-Jatta

Pollomuhku ja Posityyhtynen

Tammi, 2008

164 s.

kansi: Mika Launis

kirjastolaina

Jaana Kapari-Jatta tunnetaan varmaan parhaiten suursuosittujen Harry Potterien suomentajana, niistä minäkin nimen aikoinaan opin muistamaan. Kirjassa Pollomuhku ja Posityyhtynen Kapari-Jatta avaa hieman tätä Potterien suomentamista, millaista oli keksiä suomenkielisiä vastineita J. K. Rowlingin itse keksimille sanoille, miten mikäkin sana syntyi ja yleisesti pohdintaa Pottereista. Lisäksi kirjan alkupuolella Kapari-Jatta kertoo hieman kääntäjän työstään, taustoja ja kuinka Potterien kääntäminen käytännössä eteni.

Olen suuuuuri Harry Potter-fani. Aloitin taipaleeni Potterien parissa ala-asteella, vasta kun neljäskin kirja oli jo julkaistu. Olin siinä mielessä siis hyvässä tilanteessa, että kun ensimmäinen kirja sitten todella koukutti, oli minulla samantien saatavilla seuraavat kolme kirjaa (jotka lainasin isäni yöpöydältä! Hän luki ne siis ennen minua). Viidettä kirjaa täytyi sitten jo odottaa ilmestyvän. Sanomattakin selvää, olen vuosien saatossa lukenut sarjan monta kertaa läpi. Tai tarkemmin oikeastaan, viisi ensimmäistä todella monta kertaa. Kuudetta en ole lukenut kuin kaksi ja puoli kertaa, se vain tökkii aina, "inhokkini" sarjassa. Eikä edes lopun takia! Vaan Harryn takia. Mutta niin, asiaan.

Olin kuullut tästä kirjasta aikoinaan, mutta jostain syystä unohtanut koko teoksen. Vasta ihan vähän aikaa sitten tulin törmänneeksi tähän teokseen internetissä ja päätinkin samantien sivistää itseäni tämän saralta, ja lainasin sen kirjastosta. Kirjan lukaisi nopeasti, ja se oli todella mielenkiintoinen. Odotin varsinkin kirjan loppupuolta, jossa on lueteltuna hieman tarkemmin joistain tietyistä keksityistä sanoista, kuinka Kapari-Jatta oikein päätyi juuri siihen suomennokseen. Olin kuitenkin nimen omaan näitä asioita aikoinaan miettinyt, ja todennut että kyllä täytyy tämän suomentajan olla nero kun osaa keksiä näin hienoja ja käypiä sanoja.

Kirjan alkupuolella on kuitenkin ensin hieman taustoja ja itse kääntämisestä tietoa. Tämä oli oikeastaan yllättävänkin mielenkiintoista, olin jotenkin ajatellut että se olisi kuivakkaa. Tiedä sitten mistä tällainen ajatus, mutta onneksi asia ei ollut näin. Luin suurella mielenkiinnolla kuinka Kapari-Jatta valmistautui Potterien kääntämiseen, kuinka hän luki kirjan monen monta kertaa läpi ja ylipäätään kuinka koko prosessi toimii. Kirjojen ystävänä sitä on kuitenkin myös kiinnostunut siitä kuinka paljon vaivaa suomentajat näkevät siinä, että pyrkivät päästämään ilmoille parhaimman mahdollisen suomennoksen.

Välissä on muutamia kysymyksiä Kapari-Jatalle, itse kääntämisestä ja Pottereista, esim. kuka on lempihahmo ym. Näitä on aina kiva lukea, oli vastaajana sitten joku tuntematon ihminen tai kaveri. Potterit kun vaan ovat niin lähellä sydäntä että niistä mieluusti juttelee ihmisten kanssa. Lopussa oli sitten niitä yksittäisiä sanoja, joiden suomentamisen taustaa Kapari-Jatta valottaa. Kuinka syntyi eri opettajien nimet, kuinka huispaus, Tylypahka tai miksi jotkut nimet on suomenettu ja jotkut ovat alkuperäisiä. Tämä osio olikin aivan lempparini koko kirjassa, olisin voinut lukea vieläkin enemmän yksittäisistä sanoista ja niiden synnystä, kuinka Kapari-Jatan ajatukset ovat kiertäneet kehää ja pyöritelleet ja makustelleet sanoja ja tavuja. Hakenut sitä juuri oikeaa muotoa ja tunnelmaa tietylle sanalle, jotta suomalaiselle lukijalle tulisi sama tunne kuin alkuperäiskielellä lukeneellekin.

Ihanaa oli myös huomata Mika Launiksen tekemä hieno kansi tähän kirjaan, ja lukea myös pieni pätkä hänen työstään Potterien parissa. Mielestäni suomenkielisten Potterien kannet kun ovat todella hienot, niissä kuvastuu juuri oikea tunnelma ja koko kirjan sisältö.

Pieni miinus kirjassa oli sen aikamoinen toisto. Olisin halunnut välillä hieman konkreettisempia esimerkkejä miten oikea suomennos on löytänyt paikkansa ja oikea muoto ja se tunnelma josta Kapari-Jatta mainitsee useasti. Välillä kaikki tämä pyörittely ja makustelu oli nimittäin aika ympäripyöreää ja oli vaikea saada konkreettista kuvaa kuinka vaikeasta tilanteesta on lopulta selvitty. Ja tätä pyörittelyä kirjassa on tosiaan aika paljon, mielestäni tätä toistoa olisi saanut olla hieman vähemmän. Ymmärrän kyllä sen oikean tunnelman ja tunteen hakemisen, varmasti se on tärkeää ja hyvä että sitä on haettu, lopputulos kun on loistava. Mutta itse käännöstyötä ymmärtämättömänä olisin halunnut hieman tarkempia esimerkkejä.

Pollomuhku ja posityyhtynen on mielenkiintoinen ja kiva kirja. Luultavasti seuraavan kerran Pottereita lukiessani kiinnitän vielä enemmän huomiota tiettyihin sanoihin ja pohdin kuinka Kapari-Jatta on päätynyt juuri tällaiseen suomennokseen.

Arvosana: Neljä kissanpentua

Muualla: Kirjanurkkaus, Vinttikamarissa, Kirjakaapin kummitus
 
Tällä kirjalla ruksaan Reading Challengesta kohdan 14. A nonfiction book.