Pollomuhku ja Posityyhtynen

Jaana Kapari-Jatta

Pollomuhku ja Posityyhtynen

Tammi, 2008

164 s.

kansi: Mika Launis

kirjastolaina

Jaana Kapari-Jatta tunnetaan varmaan parhaiten suursuosittujen Harry Potterien suomentajana, niistä minäkin nimen aikoinaan opin muistamaan. Kirjassa Pollomuhku ja Posityyhtynen Kapari-Jatta avaa hieman tätä Potterien suomentamista, millaista oli keksiä suomenkielisiä vastineita J. K. Rowlingin itse keksimille sanoille, miten mikäkin sana syntyi ja yleisesti pohdintaa Pottereista. Lisäksi kirjan alkupuolella Kapari-Jatta kertoo hieman kääntäjän työstään, taustoja ja kuinka Potterien kääntäminen käytännössä eteni.

Olen suuuuuri Harry Potter-fani. Aloitin taipaleeni Potterien parissa ala-asteella, vasta kun neljäskin kirja oli jo julkaistu. Olin siinä mielessä siis hyvässä tilanteessa, että kun ensimmäinen kirja sitten todella koukutti, oli minulla samantien saatavilla seuraavat kolme kirjaa (jotka lainasin isäni yöpöydältä! Hän luki ne siis ennen minua). Viidettä kirjaa täytyi sitten jo odottaa ilmestyvän. Sanomattakin selvää, olen vuosien saatossa lukenut sarjan monta kertaa läpi. Tai tarkemmin oikeastaan, viisi ensimmäistä todella monta kertaa. Kuudetta en ole lukenut kuin kaksi ja puoli kertaa, se vain tökkii aina, "inhokkini" sarjassa. Eikä edes lopun takia! Vaan Harryn takia. Mutta niin, asiaan.

Olin kuullut tästä kirjasta aikoinaan, mutta jostain syystä unohtanut koko teoksen. Vasta ihan vähän aikaa sitten tulin törmänneeksi tähän teokseen internetissä ja päätinkin samantien sivistää itseäni tämän saralta, ja lainasin sen kirjastosta. Kirjan lukaisi nopeasti, ja se oli todella mielenkiintoinen. Odotin varsinkin kirjan loppupuolta, jossa on lueteltuna hieman tarkemmin joistain tietyistä keksityistä sanoista, kuinka Kapari-Jatta oikein päätyi juuri siihen suomennokseen. Olin kuitenkin nimen omaan näitä asioita aikoinaan miettinyt, ja todennut että kyllä täytyy tämän suomentajan olla nero kun osaa keksiä näin hienoja ja käypiä sanoja.

Kirjan alkupuolella on kuitenkin ensin hieman taustoja ja itse kääntämisestä tietoa. Tämä oli oikeastaan yllättävänkin mielenkiintoista, olin jotenkin ajatellut että se olisi kuivakkaa. Tiedä sitten mistä tällainen ajatus, mutta onneksi asia ei ollut näin. Luin suurella mielenkiinnolla kuinka Kapari-Jatta valmistautui Potterien kääntämiseen, kuinka hän luki kirjan monen monta kertaa läpi ja ylipäätään kuinka koko prosessi toimii. Kirjojen ystävänä sitä on kuitenkin myös kiinnostunut siitä kuinka paljon vaivaa suomentajat näkevät siinä, että pyrkivät päästämään ilmoille parhaimman mahdollisen suomennoksen.

Välissä on muutamia kysymyksiä Kapari-Jatalle, itse kääntämisestä ja Pottereista, esim. kuka on lempihahmo ym. Näitä on aina kiva lukea, oli vastaajana sitten joku tuntematon ihminen tai kaveri. Potterit kun vaan ovat niin lähellä sydäntä että niistä mieluusti juttelee ihmisten kanssa. Lopussa oli sitten niitä yksittäisiä sanoja, joiden suomentamisen taustaa Kapari-Jatta valottaa. Kuinka syntyi eri opettajien nimet, kuinka huispaus, Tylypahka tai miksi jotkut nimet on suomenettu ja jotkut ovat alkuperäisiä. Tämä osio olikin aivan lempparini koko kirjassa, olisin voinut lukea vieläkin enemmän yksittäisistä sanoista ja niiden synnystä, kuinka Kapari-Jatan ajatukset ovat kiertäneet kehää ja pyöritelleet ja makustelleet sanoja ja tavuja. Hakenut sitä juuri oikeaa muotoa ja tunnelmaa tietylle sanalle, jotta suomalaiselle lukijalle tulisi sama tunne kuin alkuperäiskielellä lukeneellekin.

Ihanaa oli myös huomata Mika Launiksen tekemä hieno kansi tähän kirjaan, ja lukea myös pieni pätkä hänen työstään Potterien parissa. Mielestäni suomenkielisten Potterien kannet kun ovat todella hienot, niissä kuvastuu juuri oikea tunnelma ja koko kirjan sisältö.

Pieni miinus kirjassa oli sen aikamoinen toisto. Olisin halunnut välillä hieman konkreettisempia esimerkkejä miten oikea suomennos on löytänyt paikkansa ja oikea muoto ja se tunnelma josta Kapari-Jatta mainitsee useasti. Välillä kaikki tämä pyörittely ja makustelu oli nimittäin aika ympäripyöreää ja oli vaikea saada konkreettista kuvaa kuinka vaikeasta tilanteesta on lopulta selvitty. Ja tätä pyörittelyä kirjassa on tosiaan aika paljon, mielestäni tätä toistoa olisi saanut olla hieman vähemmän. Ymmärrän kyllä sen oikean tunnelman ja tunteen hakemisen, varmasti se on tärkeää ja hyvä että sitä on haettu, lopputulos kun on loistava. Mutta itse käännöstyötä ymmärtämättömänä olisin halunnut hieman tarkempia esimerkkejä.

Pollomuhku ja posityyhtynen on mielenkiintoinen ja kiva kirja. Luultavasti seuraavan kerran Pottereita lukiessani kiinnitän vielä enemmän huomiota tiettyihin sanoihin ja pohdin kuinka Kapari-Jatta on päätynyt juuri tällaiseen suomennokseen.

Arvosana: Neljä kissanpentua

Muualla: Kirjanurkkaus, Vinttikamarissa, Kirjakaapin kummitus
 
Tällä kirjalla ruksaan Reading Challengesta kohdan 14. A nonfiction book.