Melanie Gideon: Vaimo 22

Melanie Gideon
Vaimo 22
(Wife 22, 2012)
Suom. Paula Takio
Gummerus, 2013
446 s.
omasta hyllystä

Siitä on kauan kun minua on katsottu noin. Muistan, miltä se tuntui nuorena tyttönä. Se ehdoton varmuus, että poika ei voinut hallita katsettaan vaan minä hallitsin sitä silkalla olemassaolollani. Sanoja ei tarvittu. Sellaista katsetta ei tarvinnut tulkita. Sen merkitys oli ilmiselvä.

Alice Buckle on keski-iän kriisin partaalla. Työ ilmaisutaidon opettajana alakoululaisille ei enää maistu, 15- vuotiaalla tyttärellä Zoella saattaa olla syömishäiriö ja entäs hänen 12- vuotias poikansa Peter, onko hän vai eikö hän ole homo? Lisäksi Alice on lähestymässä 45- vuoden ikää, jonka ikäisenä hänen oma äitinsä aikoinaan kuoli. Eikä avioliittokaan suju niin hyvin kuin toivoisi. Etääntyminen omasta aviomiehestään Williamista ajaa Alicen osallistumaan erääseen avioliittotutkimukseen. Pian Alice huomaa käyttävänsä enemmän ja enemmän aikaa vastatakseen kysymyksiin nimimerkin Vaimo 22 takaa. Tutkimuksessa hänelle osoitettu Tutkija 101 kuuntelee ja hänelle on helppo kertoa avioliiton ongelmista ja askarruttavista aiheista. Ja niin saapuvien viestien tarkastamisesta tulee Alicelle päivän kohokohta.

Jos tätä kirjaa pitäisi luonnehtia vain yhdellä sanalla, tuo sana olisi suloinen. Vaimo 22 on todella suloinen kirja. Ja minä vieläpä pidin siitä! En ole kummoinen chick litin lukija, luen sitä hyvin harvoin ja harvoin myös pidän siitä. En olisi osannut oikeastaan edes nimetä tätäkään chick litiksi ilman Goodreadsia. Mutta tottahan se on, kyllä tämä siihen genreen menee. Vaimo 22 ei ole kuitenkaan mikään ällösiirappinen chick lit. Kirja käsittelee mielestäni hyvin aivan tavallisten ihmisten ongelmia ja arkojakin aiheita, kuitenkin hieman kepeämmällä tavalla. Kirja on aika romanttinen, mutta juuri sellaisella tavalla josta minä pidän. Sellaista pientä, pieniä sanoja ja viittauksia, vähitellen etenevää. Söpöä!

Vaikken täysin pystynytkään samaistumaan päähenkilö Aliceen, sillä en ole keski-ikäinen perheenäiti, se ei haitannut lukemista. Alicen taustoja valotetaan hyvin ja henkilön pään sisälle pääsee helposti. Muutenkin kaikki kirjan henkilöt tuntuvat aidoilta. Vaikkakin toki, suhteellisen amerikkalaisilta. Ainoa henkilö joka hieman mietitytti oli Alicen poika Peter. En osannut mieltää häntä 12- vuotiaaksi, vaan hän vaikutti koko ajan vanhemmalta. Perheen tytär Zoe oli mielestäni sen sijaan kelpo 15- vuotias, vaikkakin hyvin erilainen mitä itse olin tuohon aikaan.

Kirjan kerrontatyyli vaihtelee paljon. On kappaleita jotka ovat normaalia kerrontaa Alicen näkökulmasta, kappaleita jotka koostuvat Alicen vastauksista tutkimuskysymyksiin, kappaleita näytelmän tyylisesti kerrottuna, on facebook- viestejä ja sähköposteja, twitteriä ja Google-hakutuloksia. Ja minä pidin tästä tyylistä. Joistain se voi vaikuttaa sekavalta, mutta siihen tottui pian. Kirjaa oli nopea lukea ja kappaleet rytmittivät lukemista mielestäni kivasti. Alkuun ainoa mikä hämäsi oli tutkimuskysymysten puuttuminen, luvuissa kun näytetään vain Alicen vastaukset. Toisaalta sitä oli kiva lukea, kysymyksen kun saattoi arvata vastauksesta. Onneksi tajusin aika alkuvaiheessa katsoa kirjan lopusta, jonne onkin koottu kaikki kysymykset. Varoituksen sana tosin, kysymykset alkavat aivan viimeisen sivun jälkeen, joten itse spoilaannuin hieman vilkaistuani sille viimeiselle sivulle. Onneksi tämä ei haitannut, mutta jotakuta saattaa haitata.

Asia mistä yllätyin varsin paljon oli se miten koukuttava tämä kirja olikaan! En malttanut laskea kirjaa alas, sillä halusin kovasti tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Kirja piti otteessaan loppuun saakka, ja luinkin suurimman osan kirjasta päivässä. Kirjan lukemisesta nautti, se oli viihdyttävä ja nopealukuinen.

Lisäksi kirja on aika ajankohtainen sosiaalisen median, kuten facebook- keskusteluiden, twitterin ja sähköpostin kautta. Ihmiset ovat aina tavoitettavissa, eikä se välttämättä ole aina hyvä juttu. Sitä helposti unohtuu somen maailmaan eikä huomioi niitä ihmisiä jotka ovat fyysisesti läsnä.

Arvosana: Neljä kissanpentua.

Reading Challengesta oli yllättävän vaikea löytää sopivaa kohtaa, mutta ruksaan lopulta kohdan 41. A book by an author you’ve never read before.

Lisäksi Vaimo 22 oli ensimmäinen raita Luetaan sateenkaari- haasteeseen! Punainen ruksittu, seuraavana vuorossa oranssi raita.