4. maaliskuuta 2018

Wonder Woman, Vol. 2: Year One

20180213_1805541

Greg Rucka, Nicola Scott
Wonder Woman, Volume 2: Year One
DC Comics, 2017
168 s.


En ole aiemmin ollut juurikaan kiinnostunut Wonder Womanista, jotenkin se on vaikuttanut aika vanhanaikaiselta sankarilta, vaikka toki ylipäätään naissupersankarin olemassaolo on ilahduttanut. Uusi Wonder Woman elokuva kiinnosti kuitenkin jonkin verran, ja sen nähtyäni minusta tulikin jo vannoutunut WW-fani.

DC lanseerasi koko universuminsa uudelleen muutama vuosi sitten nimellä DC Universe Rebirth, mukaan lukien siis Wonder Womanin. Tämä uudelleenlanseeraus kertoo Wonder Womanin sarjakuvissa kahta eri tarinaa yhtä aikaa; parittomat osat, ensimmäisestä osasta lähtien kertovat tarinaa "The Lies", jossa Diana saa selville, että aiemmat tapahtumat ovatkin olleet vain illuusiota. Nämä parilliset osat taas kertovat jälleen hieman uudistetun Wonder Womanin alkuperäistarinan, eli kuinka Dianasta tuli kaikkien tuntema Wonder Woman.

Tarina on lähes sama kuin elokuvassa, alkaen lyhyellä esittelyllä Themyscirasta, Amatsonien salaisesta saaresta ja Dianasta. Pian saarelle rysähtää lentokone, jonka ainoan selviytyjän Steve Trevorin mukaan Diana lopulta lähtee pelastamaan muuta maailmaa, Men's Worldia. Lähteminen tarkoittaa kuitenkin sitä, ettei Diana voi koskaan enää palata Themysciraan. Muuhun maailmaan saapuminen on hieman ongelmallista, sillä kielimuuri Dianan ja muiden välillä on suuri, kunnes paikalle saapuu tulkki Barbara Ann Minerva. Pian Amatsonien jumalat tulevat myös apuun antaen Dianalle erityisiä supervoimia, kuten supervahvat voimat ja eräänlaisen lentokyvyn. Dianan vielä opetellessa maailman tavoille, eräässä kauppakeskuksessa käynnistyy terrori-isku, Dianan joutuessa sen kaiken keskelle. Tästä alkaa terroristien suunnitelmien ja taustalla olevan vihollisen selvittäminen yhdessä Steven ja Barbara Ann Minervan kanssa.

Pidin sarjakuvasta oikein paljon. Tarina oli tuttu jo elokuvasta, mutta jotain uuttakin sarjakuva siihen onneksi toi, kuten muutamia uusia hahmoja. Nicola Scottin piirustustyyli on todella silmää miellyttävä, jonka takia alunperin juuri tästä osasta halusin näiden sarjakuvien lukemisen aloittaakin. Sarjakuvassa on pehmeitä linjoja ja näyttäviä värejä, se todella kutsuu lukemaan. Koska tämä oli sen verran kiinnostava, mutta kuitenkin aika tuttu tarina, ajattelin tulevaisuudessa hakeutua myös toisen tarinalinjan pariin.

Arvosana: Neljä kissanpentua

Helmet-haaste (2017): 21. Sankaritarina

2 kommenttia:

  1. En ole lukenut ainuttakaan Wonder Woman-sarjakuvaa, vaikka hahmo onkin minusta kiinnostava, ensin lapsuudessa katsomani Justice League-animaation ja sittemmin sinunkin mainitsemasi live action-elokuvan myötä. En vain ole osannut päättää, mistä aloittaisin, mutta kiitos sinun tekstisi, taidan tutustua ensimmäisenä tähän, kunhan löydän sille aikaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas en juurikaan ole DC:n maailmaan ennen tutustunut, muuta kuin joidenkin Batman-elokuvien kautta. Tästä sarjakuvasta oli ainakin minun helppo aloittaa, sillä se kertoo tutun tarinan vain hieman uudessa muodossa ja omine koukeroineen :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! <3