23. marraskuuta 2017

Pitkästä aikaa

Hei vaan kaikki, melkein kahden kuukauden tauon jälkeen! Tällaista taukoahan ei koskaan pitänyt tulla, vaikka arvelinkin blogin hiljentyvän jonkin verran jälleen koulun myötä. Tämä syksy on ollut niin uskomattoman kiireinen ja stressintäyteinen, että oikein naurattaa miettiä viime syksyä ja sen "kiireitä". Aina jos aikaa vähänkin on ollut, on se mennyt johonkin helppoon, aivot narikkaan -hommaan, kuten johonkin videopeliin tai videoiden tai tv:n katsomiseen, muuta ei ole jaksanut, ei edes lukea kirjoja.

Kiireillä, kuten vaikkapa deadlineilla, on onneksi tapana joskus väistyäkin, niin myös nyt. Viime viikonloppu oli ensimmäinen viikonloppu, jolloin saatoin lomailla hyvällä omallatunnolla, miettimättä juuri lainkaan koulujuttuja. Sekin aika kuitenkin meni, ilman jaksamusta ja oikeaa kiinnostustakaan blogia kohtaan. Jotenkin kun tietää, miten paljon työtä täälläkin olisi kaikkien rästipostausten kanssa, se on ollut omalta osaltaan melko luotaan työntävää. Samalla en ole lukenut muidenkaan blogeja juuri yhtään, vaan jätin suosiolla koko tämän maailman hetkeksi tauolle.

Nyt, kun kaikista pahimmat kiireet alkavat tosissaan olla pikkuhiljaa ohi, olen huomannut pikkuhiljaa kiinnostuksen blogiakin kohtaan lisääntymään. Ihan vielä en ehkä ole valmis palaamaan rästipostausten pariin, mutta sen sijaan ajattelin tehdä tämän Elämäni kirjojen kertomana -tagin jota näin muutamassa blogissa jokin aika sitten. Tagissa vastaillaan kysymyksiin blogatuilla kirjojen nimillä. Se vaikutti hauskalta, ja onpahan nyt edes jotain, jotta kynnys palata tänne ei olisi niin suuri ensi kerralla.

Tämän postauksen pointti oli siis herätellä sekä itseäni että blogia, ja kertoa että olen edelleen täällä ja kiireistä huolimatta voin hyvin!


IMG_20171111_172105_247

Elämäni kirjojen kertomana

Lapsena olin: The Princess Diarist

Nyt olen: Oman elämänsä sankari


Haluaisin olla: Tuulisen saaren kirjakauppias 

Ominaisuuteni, josta en luovu: Makeannälkä

Taito, jota haluan kehittää: Talking as Fast as I Can 

Kotini: Piiraan maku makea

Elämäni: Elämäni seinäruusuna

Ohje, jota pyrin noudattamaan elämässäni: Hyvä naapuri

Asia, jota ilman en voisi elää:
Loistava ystäväni
 

Asia, jota en haluaisi kokea: Vaarallinen juhannus

Työni: Tarhapäivä

Työpöydälläni: Hallinta

Yöpöydälläni: Hävitys

Antavat voimaa:
Toiveet jotka toteutuvat

Vievät voimia: Kuolleet linnut eivät laula

Haaveilen: Storybook love


Viestini ystävälle: Kauheimmat runot


Minua mietityttää usein: Kaikki viimeiset sanat


Minua pelottaa joskus: Taivaalta tippuvat asiat


Tulevaisuudensuunnitelmani: Liian paljon onnea


2 kommenttia:

  1. Tervetuloa taas blogimaailmaan! Joskus muu elämä vie voiton, eikä siinä mitään. Onneksi bloggailu kyllä kestää tauot ja suvantovaiheet, sillä aina voi jatkaa siitä mihin jäi tai hypätä uusille urille.

    Minä olisin kyllä luopumaan makeannälästä, ainakin näin marraskuun kauheudessa. Tuntuu, ettei mitään muuta melkein ajattelekaan! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tällainen harrastus-bloggailu kyllä onneksi kestää pidemmätkin tauot, ja ehkä ne joskus tekevät ihan hyvääkin, jos haluaa vaikka jatkossa muuttaa hieman uria ja tyyliä :)

      Haha ja totta, makeannälästä voisi kyllä luopuakin, mutta välillä tuntuu että se on ainoa keino selvitä tästä pimeydestä yli :D

      Poista

Kiitos kommentistasi! <3