John Green: Paper Towns

John Green

Paper Towns

Bloomsbury, 2013

(ensimmäinen painos 2008)

305 s.

kirjastosta

Pitkästä aikaa jotain englanniksi! Englanniksi lukemisesta on viime aikoina puhuttukin aika paljon, mm. Kirjaneidon ja Katrin blogeissa. Itse luen aika paljon englanniksi, mutta oikeastaan vaan sarjakuvia. Englanniksi lukeminen on kuitenkin selvästi vähemmistössä varsinkin romaanien kanssa, joten ajattelin hieman korjata asiaa. Paper Towns elokuvakin kun on pian tulossa, niin poimin tämän kirjan sitten mukaani kirjastosta.

Paper Towns lähtee liikkeelle vuosien takaisesta takaumasta, jossa päähenkilömme Quentin Jacobson ja hänen naapurinsa Margo Roth Spiegelman ovat yhdeksänvuotiaita. Lapset ovat menossa leikkimään viereiseen puistoon, kun Margo huomaa puun alla jotain. Puun alla on mies, kuolleena, verissäpäin. Illalla Margo ilmestyy Quentinin ikkunan taakse ja kertoo innoissaan selvittäneensä miehen kuolemaa.

Tästä pääsemme takaisin nykyaikaan, jossa Quentin ja Margo ovat koulun senioreita. Vaikka he ovat naapureita, he ovat kuitenkin enää vain tuttuja, eivätkä pyöri samoissa piireissä. Eräänä iltana Margo kuitenkin ilmestyy vielä kerran Quentinin ikkunan taakse ja pyytää tätä mukaansa kostoretkelle. Quentin ei voi sanoa ei, ja hän lähtee Margon mukaan. Quentinista tuntuu että yöllinen seikkailu lähenti heitä ja pohtii jo millainen Margo on seuraavana päivänä koulussa. Vaan Margopa ei saavukaan kouluun, ja pian huomataan että hän on karannut kotoaan. Tämä ei ole uutta, Margo on ennenkin ollut retkillään, mutta tällä kertaa jokin on eri tavalla, eikä Quentin usko Margon enää palaavan.

Margo on kuitenkin ennenkin jättänyt pieniä vihjeitä, murusia ympäriinsä kertoakseen mihin on mennyt. Pikkuhiljaa vihjeitä alkaakin löytyä, ja Quentin uskoo että tällä kertaa vihjeet on tarkoitettu hänelle, ja alkaa tutkia mihin Margo häntä johdattaa. Lopulta Quentin huomaa pohtivansa, kuka oikea Margo oikein edes on.

Margo always loved mysteries. And in everything that came afterward, I could never stop thinking that maybe she loved mysteries so much that she became one.

Paper Towns lähti alusta alkaen liikkeelle vauhdikkaasti. Quentinin ja Margon yöllinen kostoretki oli todella hauskaa luettavaa, miten Margo on suunnitellut kaiken täydellisesti tekemällä 11 kohdan listan ja kuinka Quentin uskaltaa lähteä kaikkeen mukaan. Kirja hidastuu tästä eteenpäin ehkä hieman, kun huomataan että Margo onkin häipynyt ja Quentin ystävineen alkaa selvittää hänen määränpäätään. Mielenkiinto pysyy kuitenkin koko ajan yllä, vihjeitä löytyy tasaisin väliajoin ja kirja muuttuu pikkuhiljaa syvällisemmäksi Quentinin kyseenalaistaessa Margon todellisen luonteen.

Kirjan edetessä olikin mukava huomata Quentinin kasvavan ja kyseenalaistavan myös itsensä ja oman ajatusmaailmansa. Keitä me olemme ja pystymmekö todella kuvittelemaan itsemme toisen asemaan, ymmärtämään heitä. Kirja olikin lopulta yllättävän syvällinen, mikä oli mukava huomata. Kirjan kieli oli myös oikein kaunista, kuten Greeniltä osasi jo odottaakin.

Pidin kirjasta todella paljon. Kirja oli alusta alkaen niin mielenkiintoinen ja kivasti kirjoitettu, että sitä luki englannista huolimatta nopeasti ja vaivattomasti. Quentinin ystävät olivat aika rasittavia toisinaan, mutta sitäkin osasi jo oikeastaan odottaa. He olivat onneksi kuitenkin suurimman osan ajasta ihan hauskoja, siis oikeasti jopa hauskoja eikä vain muka-hauskoja. Pidin varsinkin kirjan loppupuolesta todella paljon, siinä oli paljon samaa mitä kirjan alussakin; eeppinen, hauska retki. Kirjan lopetus oli myös mieleeni.

Paper Towns siis iski aika kovaa, se oli hauska ja syvällinen, vauhdikas ja kiinnostava. Keskiosan paikkeilla ehkä hieman hidastempoinen, ja toisissa olosuhteissa olisin varmasti menettänyt hermoni Quentinin kanssa tämän pohtiessaan vaan Margoa ja melkein unohtaessaan ystävänsä. Nyt se ei kuitenkaan häirinnyt, ehkä symppasin Q:ta niin paljon. Aion varmaan lukea tämän joskus tulevaisuudessa myös suomeksi, sen verran hyvä kirja kuitenkin oli. (suomennoksen nimi on Arvoitus nimeltä Margo, josta minulla on aika ristiriitaiset mielipiteet nyt kirjan luettuani. Pidän paljon alkuperäisistä nimistä, sillä Green leikittelee nimien tarkoituksilla niin paljon. Paper towns kantaa suurta roolia kirjassa ja on oikeastaan koko kirjan ydin. Mutta suomennokset sen sijaan ovat aina hyvin suoraviivaisia, eikä tuossa nimessä ole lainkaan sitä samaa hohtoa kuin alkuperäisessä. En oikein pidä, vaan en tiedä olisinko siltikään halunnut nimeksi jotain tyyliin "Paperikaupungit"... )

Aloin muuten pohtia Kaikki viimeiset sanat arviointia, sillä tämä oli huomattavasti parempi kirja kuin se, mutta sillekin annoin arvosanaksi neljä... Ikinä ei pitäisi verrata, vaikka vertaan silti. Margo ja Alaska muistuttavat myös aika paljon toisiaan, molemmat tekevät erilaisia jäyniä ja ovat hyvin arvoituksellisia. Ja vaikka Margo jäi hieman etäiseksi kirjassa (mikä ehkä oli kyllä tarkoituskin), pidän hänestä ehkä kuitenkin enemmän.

Arvosana: Neljä kissanpentua

Muualla: Kirjaneidon tornihuone, Kirjailijan kellarissa

Reading Challengesta tämä kirja ruksaa kohdan 36. A book set in high school.