20. tammikuuta 2016

JP Ahonen: Villimpi Pohjola: Pelinavaus

JP Ahonen
Villimpi Pohjola: Pelinavaus
Arktinen Banaani, 2013
160 s.













Olen jo pitkään ihastellut JP Ahosen kädenjälkeä niin miehen instagram-sivulla kuin muuallakin. Se on aina miellyttänyt kovasti silmää ja tarinat vaikuttivat hauskoilta. Viime kirjastokäynnillä hyllystä löytyikin muutama miehen sarjakuva, ja pääsin vihdoin tutustumaan teoksiin.

Pelinavaus nivoo yhteen kaksi aiemmin julkaistua Villimpi Pohjola-sarjakuvaa ja muutamia ennen julkaisemattomia strippejä samoihin kansiin. Villimpi Pohjola seuraa ikuisuusopiskelijoista koostuvaa suurehkoa kaveriporukkaa, joilla jokaisella on omat keinonsa vältellä opiskelua ja valmistumista.

Koska porukka koostuu kymmenestä eri henkilöstä, joilla osalla on hyvinkin samantyyliset hiukset, oli hahmojen henkilöllisyyksistä vaikea pitää välillä selkoa. Alussa varsinkin nimet tahtoivat unohtua koko ajan. Se ei kuitenkaan lukemista juurikaan haitannut, jokaisella kun on hyvin erilaiset luonteet ja ne välittyvät sivuilta hyvin. Kansiaukeamalla olevia lyhyitä henkilökuvauksia tuli silti selattua aika monesti kirjan aikana.

Piirustustyyli on todella nättiä. Juuri sellaista mistä itse pidän kovastikin. Simppeliä ja pehmeää, täynnä hauskannäköisiä ja sarjakuvamaisia hahmoja, sekä nätti väritys. Suorastaan söpöä! Sarjakuvaa on todella helppo ja miellyttävä lukea. Uskoisin että tämä sopii sarjakuviin tottumattomillekin.

Tähän kun lisätään vielä aivan nerokas huumori ja mielikuvituksellista tilannekomiikkaa ja sanailua, paketti on valmis. Huumori onkin tämän sarjakuvan suola. Aikuisiksi kasvaneista ikuisuusopiskelijoista saa loputtomasti irti viihdettä, ja hahmojen luonteet vain vahvistavat tätä. Kaikki ei tietenkään liity vain opiskeluun tai sen välttelyyn, vaan kirjan sivuilla kohdataan oikeita ja tavanomaisia kohtauksia normaalista elämästä. Sellaista, johon jokainen voi samastua.

Huumorin ohella parasta antia onkin sitten hahmot. On naistenmiestä, pariskuntaa, tietokonenörttiä, filosofia ja haaveilijaa. Värikäs, mutta kuitenkin hyvin aidon tuntuinen ja uskottava joukko erilaisia ihmisiä. Hahmoilla on myös aivan ihanan ilmeikkäät kasvot, ja laidasta laitaan vaihtuvat tunteet ilmenee lukijalle hyvin. Osa hahmoista on tietysti aika klassisia esimerkkejä ja kärjistettyjäkin, mutta samoja piirteitä on kuitenkin tunnistettavissa omistakin tuttavista.

Valitsemani kuvat kuvastaa hyvin kirjan vaihtelevuutta. Ylempi kuva muistuttaa mielestäni omaa lempisarjakuvaani, Lassia ja Leeviä, Lassi kun aina kuvittelee hieman samantyylisiä asioita tapahtuvan omilla oppitunneillaan tylsistyessään. Jälkimmäinen taas naurattaa pelkästään jo nostalgisuuden takia, onhan kyseessä iki-ihana visailuohjelma, ja sitten tietysti kinkkinen kysymys. Sarjakuva ammentaakin paljon populaarikulttuurista, ja tekee sen mielestäni hyvin.

Kertakaikkiaan aivan mahtava sarjakuva. En taida keksiä siitä mitään huonoa sanottavaa. Erittäin mielelläni jatkan näiden hahmojen parissa myöhemminkin.

Muualla: Kirjojen keskellä, Sabinan knalli, Mitenköhän tässä kaikessa käy

Arvosana: Viisi kissanpentua

Kirja luettu viime vuonna, joten tällä kirjalla osallistuin vielä viime vuoden Reading Challengeen, kohtaan 45. A book set during Christmas.

2 kommenttia:

  1. Oh, tähän minunkin on pitänyt tutustua! Pitääkin laittaa nyt ihan johonkin ylös tämä, että muistaa kirjastosta katsoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä lämpimästi, minuun ainakin osui ja upposi kovaa :)

      Poista