31. toukokuuta 2018

J. S. Meresmaa: Mifongin lunastama

20180416_1234391

J. S. Meresmaa
Mifongin lunastama
Myllylahti, 2017
517 s.

Niin on yksi aikakausi tullut loppuun, sillä tämä on Mifonki-sarjan viimeinen osa. Tartuin kirjaan todella odottavin ja myös hieman haikein mielin, mutta en silti osannut odottaa niin suurta tunnevyöryä kansien sulkeuduttua. En lue juurikaan sarjoja enää, enkä myöskään juuri fantasiaa, joten on melko harvinaista, että luen jopa kokonaisen fantasiasarjan loppuun. Näin hyvä kokemus kannustaa tarttumaan tulevaisuudessa ehkä muihinkin fantasiasarjoihin.

Mifongin lunastama jatkaa suoraan siitä, mihin Mifongin kadottama päättyi. Pidin siitä, sillä tarina tuntui jatkuvan todella luonnollisesti ja ilman mitään katkoksia aiempiin tapahtumiin. Jotenkin näiden kolmen viimeisen kirjan kohdalla on ollut selvä jatkumo, ne kertovat ikään kuin samaa, isoa tarinaa, joka on vain katkaistu kolmeksi kirjaksi, kun edellisissä sen sijaan oli pieniä aikahyppäyksiä välissä ja kirjoissa tuntui alkavan aina vähän kuin oma seikkailunsa. Molemmissa on puolensa; pidin alkukirjoista ja siitä, ettei tiennyt mitä edestä löytää, mutta toisaalta loppukirjoissa tarina on jo niin pitkällä ja luvassa on aina huimaavia juonenkäänteitä, että tarinaa lukee ilolla.

Ciaran on edelleen matkalla Beloneen uuden ryhmänsä kanssa, joka kasvaa vielä yhdellä Eyrian lyöttäytyessä mukaan. Sillä välin Ardis yrittää pitää itsensä koossa Connailin avustamana, ja selvitä tietämättömyyden tuskasta koskien Fewrynnin kohtaloa. Ciaraninkin kanssa oli riitaisa eroaminen, ja Pyonkin aiheuttaa päänvaivaa, sillä häntä näyttää nykyään seuraavan eräänlainen varjo. Sillä välin Dante yrittää toteuttaa lupauksensa Ardisille ja tuoda Fewrynnin takaisin toismaailmasta, mutta ongelmia on todella paljon edessä. Eikä pidä unohtaa Roania, joka auttaa Dantea parhaansa mukaan kamppaillen samalla omien voimiensa kanssa. 

Pidin Mifongin lunastamasta paljon. Se pysyy kasassa alusta loppuun, ja se vie koko suuren fantasiasarjan kunnialla finaaliin asti. Tarinan loppu on hieno ja täysin tarinan arvoinen. Juuri näin sen täytyykin päättyä, vaikkei sitä etukäteen osannutkaan sanoa tai nähdä. Kieltämättä tätä sarjaa tulee hieman ikävä, kyllä näihin hahmoihin ehti jo kiintyä kuuden kirjan aikana. Hieno sarja, hieno päätös!


Arvosana: Neljä kissanpentua

Helmet-haaste 2018: 7. Kirjan tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen maahan tai maailmaan

Mifonki-sarja:

Mifongin perintö (2012)
Mifongin aika (2013)
Mifongin mahti (2014)
Mifongin kätkemä (2015)
Mifongin kadottama (2016)
Mifongin lunastama (2017)

27. toukokuuta 2018

Ernest Cline: Armada

20180503_1931011

Ernest Cline
Armada (Armada, 2015)
Gummerus, 2018
Suom. J. Pekka Mäkelä
377 s.


Huh minkä matkan Armada kanssaan tarjosikaan. Olen aikanaan lukenut Clinen aiemman teoksen Ready Player Onen, josta pidin valtavasti, ja onneksi näin kävi myös tämän kirjan kanssa.

Armada kertoo nuoresta 18-vuotiaasta lukiolaisesta Zackista, kun hän eräänä tavallisena koulupäivänä näkee taivaalla lempipelistään Armadasta tutun alieneiden hävittäjäaluksen. Zack luulee tulleensa hulluksi, mutta pian hänet noudetaan keskellä kirkasta päivää mukaan todelliseen scifi-seikkailuun. Luvassa on siis paljon avaruusaluksia, alieneita, vanhoja pelejä ja elokuvia, salaliittoteorioita, hauskoja hetkiä ja ystäviä sekä päätähuimaavan vauhdikas juoni.

Kirja oli todella kiinnostava ja juonivetoinen, hauska ja koko ajan jännityksen kasassa pitävä. Ready Player Onen tapaan kirjassa on todella paljon viittauksia populaarikulttuuriin, nimen omaan vanhoihin scifi-elokuviin ja -tv-sarjoihin, -peleihin sekä jonkin verran myös musiikkiin. Osa viittauksista meni minultakin ohi, mutta suuren osan kyllä tajusin tai bongasin, ja muutamasta pienestä asiasta olin kovinkin iloinen, kuten Portal-peliin viittaavasta lauseesta "Kakku on valetta". Viittaukset tekivät kirjasta jotenkin mukavan todellisen tuntuisen, osaksi tätä meidän oikeaa maailmaa, ja sen takia tapahtuvat yliluonnolliset scifi-asiat tuntuvat erityisen jänniltä ja hauskoilta.

Pidin myös valtavasti siitä, kuinka Armadassa puhutaan näistä eri scifi-kirjoista ja -leffoista. Armadassa naureskellaan oikeastaan sille itselleen, scifi-kirjalle jossa tapahtumat menevät juuri kuten olettaisi. Kirjassa on kritisointia, epäilyjä ja tavallaan sitä neljännen seinän rikkomista, kun kirjassa puhutaan scifi-kirjojen juonista olemalla itse samanlainen kirja. Mutta samalla kirja kuitenkin rikkoo tuota juonta hieman siellä täällä, olemalla juuri sopivan omaperäinen ja yllätyksellinen. Pidin kirjan lopetuksestakin paljon, se oli erilainen ja sopivan suureellinen, eikä liian helppo ratkaisu.

Ei oikeastaan pitäisi edes verrata tätä Ready Player Oneen, ovathan nämä kaksi aivan eri teosta, mutta sen verran paljon näissä on samoja piirteitä, että vertailua tekee ihan vahingossakin. Molemmissa on jonkinlaista virtuaalitodellisuutta ja pelimaailma tärkeässä osassa. Armada-peli on kuin virtuaalitodellisuutta hienoine teknologioineen, vaikka suurin osa kirjasta tapahtumista lopulta tapahtuukin ns. oikeassa maailmassa, hyvin vahvasti tosin peliin sidottuna.

Mielestäni kirjoissa on myös hyvin samankaltainen tunnelma; molemmat kirjat veivät minut täysin mukanaan niiden omiin maailmoihin ja peleihinsä, molemmissa on samankaltaisia hahmoja ja ystäväpiiri, joka auttaa toisiaan hädässä kuin hädässä. Molemmissa on myös aika samantyylinen päähenkilö, joka jää hieman muiden, mielenkiintoisempien hahmojen varjoon tietynlaisella "tylsyydellään", mutta sekään ei haitannut. Lisäksi molempien kirjojen lukemisen jälkeen minulla on ollut samanlainen innostunut fiilis; minäkin haluan kokea tuon saman, päästä osaksi tuota virtuaalitodellisuutta tai Armada-peliä. Sitä jää miettimään kirjaa, juonta ja tapahtumia moneksi päiväksi, ja oikeastaan jo toivoo, että voisi lukea kirjan uudestaan ensimmäisen kerran.

Ymmärrän, ettei tämä kirja ole kaikille, mutta minulle tämä kirja kuitenkin sopi juuri täydellisesti, koin ehdottomasti olevani kirjan kohdeyleisöä. Ready Player One on ehkä helpommin lähestyttävä kuin tämä, mutta suosittelen toki tätäkin, jos uskaltaa hypätä ehkä mukavuusalueen ulkopuolelle hauskaan seikkailuun mukaan. Tästäkin on muuten tulevaisuudessa tulossa elokuva, jota odotan jo innolla.


Arvosana: Viisi kissanpentua

Helmet-haaste 2018: 44. Kirja liittyy johonkin peliin

5. toukokuuta 2018

10 oman hyllyn himotuinta 2018

Viimeksi katsottiin, kuinka viime listan kanssa kävi, ja nyt pääsemmekin jo aivan uuden ja aika innostavankin listan pariin. Puolet kirjoista sain listalle helposti, mutta sitten pitikin ihan syynätä omaa hyllyä ja pohtia, mitkä siellä oikeasti kiinnostavat. Viimeistä kirjaa pohdin todella pitkään ja mietin jo, että teenkö vain suosiolla 9 kirjan listan, mutta kyllä sinne sitten vielä yksi kirja löytyikin, ja aika hyväkin sellainen. 

Vuoden päästä toukokuussa katsellaan sitten taas kuinka listan kanssa kävi; unohtuiko listaus mielestä kokonaan, vai voisiko tämä olla se vuosi, kun kaikki listan kirjat tulee luetuksi? No, tuskin sentään, mutta laitetaan kuitenkin tälläkin kertaa jokin tavoite, ja se olkoon yhden enemmän kuin viimeksi, eli kuusi kirjaa kymmenestä! Tässäpä siis tämän hetken 10 odotetuinta ja himotuinta kirjaa omasta hyllystäni:

20180504_1619491

Dan Brown: Alku
Dan Brown ja hänen ihanan karismaattinen hahmonsa Robert Langdon ovat aina olleet se minun pieni soft spot. Niissä vain on se jokin, joka kolahtaa. Jostain syystä Alku jäi kuitenkin syksyllä ilmestymisen aikoihin hankkimatta, ja hankin sen hyllyyni vasta äskettäin. Prologin lukaisin jo puolivahingossa, ja oli vaikeaa olla lukematta enempää. Tämä siis luultavasti hyvin pian lukuvuorossa!

Pajtim Statovci: Tiranan sydän
Tästä olen kuullut niin paljon hyvää kaikkialta ja nyt olen sen jo yöpöydälle kantanut (ja ihan vähän aloittanutkin, hups), joten tämänkin uskon lukevani pian. Tämä tosin taitaa vaatia sellaisen oman aikansa ja paikkansa, alun perusteella ainakin.

Roxane Gay: Bad Feminist
Melkein samat sanat kuin yllä. Kaikki lukivat ja kehuivat ja pöhisivät, ja tämä kiinnostaa todella paljon. Hieman jännittää meneekö osa jutuista tai nyansseista ohi englannin takia. Samalla kieli on myös yksi syy, miksen ole vielä tätä aloittanut, mutta ehkä vihdoin uskaltaudun tämän pariin.

Tillie Walden: Spinning
Ihanan näköinen ja mahtavan pituinen omaelämäkerrallinen sarjakuva, joka on pitänyt jo lukea kauan, mutta joka ansaitsee ihan oman, rauhallisen ajan jolloin siihen keskittyä. Luultavasti oikein hyvää kesälukemista.

Emma Puikkonen: Eurooppalaiset unet
Tämä kuulostaa jännältä kirjalta, eikä ole ollut kauaa hyllyssä. Meinaan vaan koko ajan unohtaa, että mistä kirja kertoo, mutta joka kerta kun luen takakannen, kiinnostun siitä uudelleen. Joku kerta täytyy olla laittamatta kirjaa takaisin hyllyyn, ja vain aloittaa se. Kaiken lisäksi kirja on hyvin lyhyt, joten sen puolesta ei pitäisi olla ongelmaa.

Inkeri Markkula: Kaksi ihmistä minuutissa
Melko tuore ostos tämäkin hyllyssä, jonka ansiosta myös yksi kiinnostavimmista kirjoista siellä. Juoni kuulostaa erilaiselle ja sellaiselle, josta pitäisin. Kotimaista kirjallisuutta onkin muuten listallani tällä kertaa yllättävän paljon!

Tove Jansson: Taikurin hattu
Hyllyssäni on viisi Janssonin muumi-kirjaa, joista tämä on ainoa jota en ole vielä koskaan lukenut. Ja vaikka tämä tuntuu ehkä vähän liiankin helpolle valinnalle listalle, voi hyvin olla, että unohdan koko kirjan olemassaolon enkä tule sitä lukeneeksi. Kirja ei nimittäin ole muiden kirjojen joukossa kirjahyllyssä, vaan erillisessä pinossa muiden muumikirjojen kanssa, joten sen vähän kuin ohittaa aina huomaamatta.

Giulia Enders: Suoliston salaisuus
En voinut olla muistamatta Katrin ylistyssanoja tästä kirjasta, kun sen viimeksi hullareilla bongasin, ja pakkohan se oli sitten hankkia. Hieman olen kirjaa selannut ja ihan pikkuisen lukenutkin sieltä täältä, ja vaikuttaa kyllä kieltämättä hyvälle ja todella mielenkiintoiselle. Ja jälleen edes yksi tietokirja listalla, jee! Tämä oli muuten se viimeinen kirja jonka listalle keksin, olin unohtanut tämän täysin.

Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki
Noniin sitten pääsemme niihin kirjoihin, jotka olivat viime listalla, ja saavat vielä yhden mahdollisuuden tällä uudella listalla. Tämä kirja kiinnostaa edelleen paljon, ja nyt alkaa vihdoin tuntua, että tämän voisi joku päivä hyllystä napata ja lukea. Saa nähdä.

John Irving: Minä olen monta
Tällä kertaa en luovu Irvingistä, vaan luotan, että se tulee luettua. Viimeksi poistin listalta Oman elämänsä sankarin, ja kappas, luin sen sitten heti seuraavaksi. Joten tällä kertaa en sitä virhettä tee, vaan kun se halu lukea Irvingiä kesällä tulee, en aikaile, vaan nappaan kirjan hyllystä heti.


Herättääkö lista ajatuksia tai onko joku kirja, jota ei missään nimessä kannata jättää lukematta?
 

3. toukokuuta 2018

10 oman hyllyn himotuinta 2017: Miten kävi?

Jälleen on se aika vuodesta, kun tulee vuosi täyteen 10 oman hyllyn himotuimman kirjan listauksen kanssa. Perinne taisi lähteä alunperin liikkeelle Katrilta, ja onhan sitä täälläkin jo pari vuotta tehty, vaihtelevin tuloksin. Tarkalleen ihan vielä ei ole vuosi tullut täyteen, mutta ajattelin aikaistaa listojen tekoa ennemmin tähän toukokuun alkuun kuin loppuun. Eli katsotaas miten kävi viime vuoden listan kanssa!

20170518_1252351


Ian McEwan: Lapsen oikeus
John Irving: Minä olen monta
Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki
Sara Gruen: Apinatalo
Kazuo Ishiguro: Haudattu jättiläinen
Leena Parkkinen: Sinun jälkeesi, Max

Lihavoidut ja yhtä lukuunottamatta linkatut siis luettu, muut edelleen syystä tai kolmannesta lukemattomana. Tulos, viisi kirjaa kymmenestä, eli juuri kuten vuosi sitten ennustin!

Naparetki, Oryx ja Crake ja Hyvä naapuri olivat kyllä tosin silloin jo ns. varmoja nakkeja, sillä ne olivat olleet mielen päällä jo kauan ja aikalailla jo valikoituneet seuraaviksi lukemisiksi. Myös This One Summer oli helppo valinta, sillä sarjakuvat maistuu aina, ja tiesin tulevani lukemaan senkin. Olen lisäksi iloinen että sain luettua myös Lapsen oikeuden, vaikken siitä lopulta koskaan postausta sitten tehnytkään. Hyvä kirja silti, sellainen parempi kuin keskiverto McEwanin kirja, heh.

Irving, Itäranta, Gruen, Ishiguro ja Parkkinen sitten jäivät lukematta. Osasta tiesin, etten varmaankaan tule niitä lukeneeksi, osan pariin olin kyllä ajatellut pääseväni, vaan en päässyt. Kirja, joka listan lukemattomista eniten harmittaa etten lukenut, oli Irvingin Minä olen monta, sillä kaipasin kesällä kovasti jälleen Irvingin pariin, mutta aikaa ei vain ollut. Ja syksyn tullen into lukea kirja katosi tyystin. Jostain syystä minulla tulee ainoastaan kesäisin hinku lukea Irvingiä, en tiedä miksi.

Uusi lista on jo aikalailla tehty, ja voin paljastaa jo sen verran, että pari lukematonta tältä viime listalta pääsee vielä uudellekin listalle. Onko arvauksia tai kenties jopa toiveita, minkä kirjan siellä kuuluisi olla? Mitään kirjoista en kuitenkaan ole heittämässä pois, ne vaan saavat jäädä hyllyyn vielä hieman pidemmäksi aikaa istumaan ja odottamaan sitä oikeaa aikaa, jos sitä koskaan tulee.

Lähipäivinä luvassa postaus uudesta listasta!