20. toukokuuta 2015

Lyhyet, osa 2

omasta hyllystä


Huh, tästä on aika vaikea kertoa edes juonta, kun sitä en kunnolla koskaan tajunnut... Yritän kuitenkin sepittää jotain. East of West on siis eräänlainen western scifi-elementeillä.  Sarjakuvassa on monta mielenkiintoista päähahmoa, mutta heistä keskeisin on Kuolema. Kuolema oli ennen yksi Neljästä Ratsumiehestä, mutta on nyt jättänyt Nälänhädän, Sodan ja Ruton. Nämä kolme jäljelle jäänyttä Ratsastajaa taas suunnittelevat maailmanloppua, ja ovat valinneet isohkon porukan ihmisiä tätä johtamaan. Nämä ihmiset ovat valittuja, jotka ovat kuulleet Viestin (The Message, eräänlainen ennustus kaiketi siis). Kuolema taas kulkee näiden ihmisten luota toisen luo lahtaamassa heitä rakkaansa kuoleman vuoksi. Osa Valituistakin alkaa epäillä haluavatko he sittenkään maailmanloppua, vaikka näin on määrä käydä. Kuolemakin saa matkansa edetessä suuria yllätyksiä eteensä.


Tarina oli kuitenkin aika mielenkiintoinen ja kiehtova kun siihen pääsi mukaan, sen mitä nyt pääsi. Pidin Neljän Ratsumiehen ideasta, mutta minulle jäi hieman epäselväksi aivan kirjan alku, en ymmärrä mitä siinä tapahtui, mistä kaikki lähti liikkeelle. No mutta, idea oli hyvä, toteutus vaan ei aivan toiminut minun kohdallani. Kirja kuitenkin jäi aika mielenkiintoiseen kohtaan, ja lukisin kyllä mielelläni seuraavankin osan, nyt kun pääsin tarinaan sisään.


Arvosana: Kaksi kissanpentua

Reading Challengesta tämä sopii kohtaan 28. A book with antonyms in the title. Kirjankansibingo: Piirroskuva




****

omasta hyllystä


Morning Glories lähtee liikkeelle lyhyillä hahmoesittelyillä. Kuusi eri nuorta ovat lähdössä kesäkurssille huippuyliopistoon. Jokainen hieman eri taustoista, eri syistä. Perillä koulussa he huomaavat kuitenkin hieman yllättävän yhtäläisyyden, he kaikki nimittäin jakavat saman syntymäpäivän. Puhelinsoitot kotiin ovat järkyttäviä kun huomataan että koulun johto on käskenyt heidän vanhempiaan olemaan kuin eivät tuntisi enää lapsiaan, jotta he oppivat itsenäistymistä. Vaan onko asia kuitenkaan aivan niin? Eräs koulun uusista oppilaista, Casey, nimittäin löytää jotain todella kammottavaa kellarista. Varoituksen, joka on otettava vakavissaan.

Pian koulussa tapahtuu muutakin kaikenlaista kamalaa, heidät esimerkiksi yritetään hukuttaa luokkahuoneeseen, ellei Casey osaa vastata oikein fysiikan kysymykseen. Eräs toinen oppilas otetaan tämän johdosta lääkärin vastaanotolle, ja on suuressa vaarassa. Muut tekevät suunnitelman saadakseen tytön pois, ennenkuin on liian myöhäistä. Koulun uumenista löytyy muutakin todella outoa, mikä ei vielä tämän ensimmäisen osan aikana saanut selitystä itselleen. Muutamia takaumia kirjassa on myös, jotka nostivat hyvin mielenkiintoa, sekä eräänlainen ennustus, jota hoetaan.

Ensinnäkin, pidin piirrustustyylistä lopulta aika paljon. Kansi on aika kamala, mutta itse sarjakuva ei ole samaa tyyliä, onneksi. Toiseksi, tarinan juoni on tosi mielenkiintoinen. Nuoret eristetyssä koulussa josta ei pääse pois, sama syntymäpäivä, ennustus, takaumat. Paljon hyvää siis. Mutta pieniä vikoja löytyi myös.

Tapahtumat alkavat makuuni aivan liian pian. Jo melkein samalla hetkellä kun oppilaat ovat astuneet koulun sisälle, alkaa näitä kamalia asioita tapahtua. Luulisi että koulun johto haluaisi pitää heitä pimennossa mahdollisimman kauan aikaa, koin tämän oudoksi (Toki, ensimmäinen irtonumero on haluttu lopettaa koukuttavaan kohtaan, minkä kyllä ymmärrän). Ja kun alkaa tapahtua, niin tapahtuukin sitten koko ajan ja paljon. Toisaalta hyvä, mutta eri hahmoja ja takaumia ja outoja sattumia on niin paljon että tarina oli aika rikkonainen ja olin välillä aika pihallakin tapahtumista. Jotkut tapahtumat olivat myös vähän epäloogisia. Menin myös hieman sekaisin muutamista hahmoista, minusta ne kun näyttivät aivan samalle mutta eivät sama hahmo kai olleet.

Muuten ihan hyvä sarjakuva, ja jälleen kerran loppu sai janoamaan lisää. Kovasti tuo ennustus kiinnostaa, miksi oppilaita pidetään koulussa ja mitä heidän pään sisältä yritetään leikkauksilla löytää. Kelpo sarjakuva jonka luki nopeasti. Tästäkin sarjakuvasta löytyy aika paljon raakuutta, verta ja kuolemaa, taas varoituksena niille jotka eivät halua sitä nähdä.

Arvosana: Kolme kissanpentua

Kirjankansibingo: Monta henkilöä



18. toukokuuta 2015

Haasteita ja kesälukemista

Kirjakaapin kummitus tehtaili uuden kesäbingon, joka kuulostaa mahtavalta. Viime kesänä Le Masque Rouge-blogin Emilie kyhäsi kirjabingon, jota minäkin yritin omaksi ilokseni täyttää, vaikkei blogia vielä ollutkaan. No, bingoa en kyllä silloin saanut, mutta nyt aion skarpata. Tällä kertaa tarkoituksena on kerätä rasteja bingoruudukkoon kirjojen kansien perusteella. Osallistumisaika on 15.5.-15.8. Täältä voi lukea alkuperäisen postauksen.


Ei siis epäilystäkään ettenkö osallistuisi tähän haasteeseen, kerrankin saa keskittyä varta vasten kansiin ja vieläpä valikoida sen mukaan lukemisensa. Toki yritän sisällyttää lukemani kirjat mahdollisimman moneen haasteeseen, joten mennään ehkä hieman rennommalla otteella. Mutta katsoo miten tästä innostuu.

Tällä hetkellä osallistun siis Goodreadsista lähtöisin olevaan 2015 Reading Challengeen (tai 50 kategorian haasteeseen, ihan millä nimellä sitä haluaa kutsua), Luetaan sateenkaari-haasteeseen ja nyt tähän kirjankansibingoon. Lisään tämän kirjankansibingon tuonne Haasteet-välilehteen, josta voi seurailla edistymistäni eri haasteiden puitteissa.

  • Reading Challengen 50:stä kohdasta olen tällä hetkellä saanut ruksittua 22. Melkein puolessa välissä siis, eli menee ihan hyvin. Olen suunnitellut aika paljon minkä kirjan laitan mihinkin kohtaan, ja myös suunnitelmat näyttää ihan hyvältä. Muutamaan kohtaan en ole keksinyt vielä kirjaa, mutta ehkä nekin sieltä vielä tulee. Ah pelkästään jo se suunnitteluvaihe on niin ihana, melkein oikeastaan parasta koko haasteissa. Minkä lukisi aina mihinkin kohtaan ja saisiko sen yhdistettyä samalla johonkin muuhunkin haasteeseen. Mukavaa.
  • Luetaan sateenkaari-haasteeseen olen tällä hetkellä saanut kaksi raitaa, punaisen ja oranssin. Seuraava raita on keltainen ja siis vuoroon tulee kohta Tarhapäivä. Hyvin tuntuisi siis sekin rullaavan eteenpäin, vaikken hetkeen olekaan raitoja edes miettinyt. Raitoja ei kuitenkaan ole kovin montaa, joten vaikkei sitä hetkeen noteeraakaan, ei haaste tunnu mitenkään ylivoimaiselta. Ja huomasinpa muuten juuri tuota bingoa silmäillen, että Tarhapäivän kannessa oleilee muutamat kengät...

Tällä hetkellä on hyvä fiilis myös lukemisten osalta, lukeminen maistuu ja tekisi mieli lukea kaikkea just-nyt-heti. Ja se on ihan hyvä juttu, varsinkin kun aion tämän kesän keskittyä täydellisesti vain oman hyllyni antimiin. Kirjoja on ihana haalia omaan hyllyyn, mutta kirjasto vetää silti aina puoleensa, jostain mystisestä syystä mitä kukaan ei tiedä. Niinpä ajattelin herätellä jälleen omaa kirjasto-lakkoani, ja yrittää pienentää lukemattomien kirjojen pinoa hyllystäni.

Ja koska suunnitteleminen ja listojen teko on parasta ikinä, olenkin hieman suunnitellut jo kesälukemisiani, haasteet silmällä pitäen, totta kai. Valitsin osan kirjoista ihan fiilispohjalta, ja kuten saattaa odottaa, nämä fiiliksethän saattavat muuttua kesän edetessä. En siis todellakaan pidä tätä pinoa mitenkään lopullisena. Kunhan nyt otin siihen sellaisia mitkä voisi olla kiva lukea kesällä.


Pinossa on kolme kirjaa liittyen Luetaan sateenkaari-haasteeseen, ja aika monta myös jotka saan laitettua kirjankansibingoon (ellen kaikki). Lisäksi minulle on tullut jo tavaksi lukea yksi Irving kesässä, ja ajattelin että tänä kesänä voisi olla hyvä aika lukea Kaikki isäni hotellit. Näiden kirjojen lisäksi (tai Salaisen puutarhan sijaan) ajattelin sen verran rikkoa kirjasto-lakkoani (jo nyt...), että hakisin kirjastosta kaksi viimeistä Anna-sarjan kirjaa joita en ole lukenut. Ne kun ovat täydellistä kesälukemista.

Tämä taitaa olla aika inhimillinen ja realistinen pino kesäksi, vielä kun ei yhtään tiedä mikä aina vie aikaa lukemiselta pois ja mitä kaikkea ohjelmaa sitä onkaan. Lisäksi yöpöydälläni oleilee edelleen kuusi kirjaa, jotka pitäisi lukea ensin pois alta... Vaan toivon mukaan ehdin suurimman osan niistä lukaista vielä tässä kuussa, piakkoin.


Että sellaista täällä tällä kertaa, iloisella mielellä kohti kesää ja lukuhaasteita, lukumaratonkin kummittelisi pian jo mielessä. Onko teillä samat haasteet mielessä, vai kenties vielä jotain muuta? Oletteko jo miettineet kesälukemisia tai muita suunnitelmia? Kertokaa ihmeessä!

16. toukokuuta 2015

John Green: Paper Towns

John Green
Paper Towns
Bloomsbury, 2013
(ensimmäinen painos 2008)
305 s.
kirjastosta





Pitkästä aikaa jotain englanniksi! Englanniksi lukemisesta on viime aikoina puhuttukin aika paljon, mm. Kirjaneidon ja Katrin blogeissa. Itse luen aika paljon englanniksi, mutta oikeastaan vaan sarjakuvia. Englanniksi lukeminen on kuitenkin selvästi vähemmistössä varsinkin romaanien kanssa, joten ajattelin hieman korjata asiaa. Paper Towns elokuvakin kun on pian tulossa, niin poimin tämän kirjan sitten mukaani kirjastosta.

Paper Towns lähtee liikkeelle vuosien takaisesta takaumasta, jossa päähenkilömme Quentin Jacobson ja hänen naapurinsa Margo Roth Spiegelman ovat yhdeksänvuotiaita. Lapset ovat menossa leikkimään viereiseen puistoon, kun Margo huomaa puun alla jotain. Puun alla on mies, kuolleena, verissäpäin. Illalla Margo ilmestyy Quentinin ikkunan taakse ja kertoo innoissaan selvittäneensä miehen kuolemaa.

Tästä pääsemme takaisin nykyaikaan, jossa Quentin ja Margo ovat koulun senioreita. Vaikka he ovat naapureita, he ovat kuitenkin enää vain tuttuja, eivätkä pyöri samoissa piireissä. Eräänä iltana Margo kuitenkin ilmestyy vielä kerran Quentinin ikkunan taakse ja pyytää tätä mukaansa kostoretkelle. Quentin ei voi sanoa ei, ja hän lähtee Margon mukaan. Quentinista tuntuu että yöllinen seikkailu lähenti heitä ja pohtii jo millainen Margo on seuraavana päivänä koulussa. Vaan Margopa ei saavukaan kouluun, ja pian huomataan että hän on karannut kotoaan. Tämä ei ole uutta, Margo on ennenkin ollut retkillään, mutta tällä kertaa jokin on eri tavalla, eikä Quentin usko Margon enää palaavan.

Margo on kuitenkin ennenkin jättänyt pieniä vihjeitä, murusia ympäriinsä kertoakseen mihin on mennyt. Pikkuhiljaa vihjeitä alkaakin löytyä, ja Quentin uskoo että tällä kertaa vihjeet on tarkoitettu hänelle, ja alkaa tutkia mihin Margo häntä johdattaa. Lopulta Quentin huomaa pohtivansa, kuka oikea Margo oikein edes on.

Margo always loved mysteries. And in everything that came afterward, I could never stop thinking that maybe she loved mysteries so much that she became one.

Paper Towns lähti alusta alkaen liikkeelle vauhdikkaasti. Quentinin ja Margon yöllinen kostoretki oli todella hauskaa luettavaa, miten Margo on suunnitellut kaiken täydellisesti tekemällä 11 kohdan listan ja kuinka Quentin uskaltaa lähteä kaikkeen mukaan. Kirja hidastuu tästä eteenpäin ehkä hieman, kun huomataan että Margo onkin häipynyt ja Quentin ystävineen alkaa selvittää hänen määränpäätään. Mielenkiinto pysyy kuitenkin koko ajan yllä, vihjeitä löytyy tasaisin väliajoin ja kirja muuttuu pikkuhiljaa syvällisemmäksi Quentinin kyseenalaistaessa Margon todellisen luonteen.

Kirjan edetessä olikin mukava huomata Quentinin kasvavan ja kyseenalaistavan myös itsensä ja oman ajatusmaailmansa. Keitä me olemme ja pystymmekö todella kuvittelemaan itsemme toisen asemaan, ymmärtämään heitä. Kirja olikin lopulta yllättävän syvällinen, mikä oli mukava huomata. Kirjan kieli oli myös oikein kaunista, kuten Greeniltä osasi jo odottaakin.

Pidin kirjasta todella paljon. Kirja oli alusta alkaen niin mielenkiintoinen ja kivasti kirjoitettu, että sitä luki englannista huolimatta nopeasti ja vaivattomasti. Quentinin ystävät olivat aika rasittavia toisinaan, mutta sitäkin osasi jo oikeastaan odottaa. He olivat onneksi kuitenkin suurimman osan ajasta ihan hauskoja, siis oikeasti jopa hauskoja eikä vain muka-hauskoja. Pidin varsinkin kirjan loppupuolesta todella paljon, siinä oli paljon samaa mitä kirjan alussakin; eeppinen, hauska retki. Kirjan lopetus oli myös mieleeni.

Paper Towns siis iski aika kovaa, se oli hauska ja syvällinen, vauhdikas ja kiinnostava. Keskiosan paikkeilla ehkä hieman hidastempoinen, ja toisissa olosuhteissa olisin varmasti menettänyt hermoni Quentinin kanssa tämän pohtiessaan vaan Margoa ja melkein unohtaessaan ystävänsä. Nyt se ei kuitenkaan häirinnyt, ehkä symppasin Q:ta niin paljon. Aion varmaan lukea tämän joskus tulevaisuudessa myös suomeksi, sen verran hyvä kirja kuitenkin oli. (suomennoksen nimi on Arvoitus nimeltä Margo, josta minulla on aika ristiriitaiset mielipiteet nyt kirjan luettuani. Pidän paljon alkuperäisistä nimistä, sillä Green leikittelee nimien tarkoituksilla niin paljon. Paper towns kantaa suurta roolia kirjassa ja on oikeastaan koko kirjan ydin. Mutta suomennokset sen sijaan ovat aina hyvin suoraviivaisia, eikä tuossa nimessä ole lainkaan sitä samaa hohtoa kuin alkuperäisessä. En oikein pidä, vaan en tiedä olisinko siltikään halunnut nimeksi jotain tyyliin "Paperikaupungit"... )

Aloin muuten pohtia Kaikki viimeiset sanat arviointia, sillä tämä oli huomattavasti parempi kirja kuin se, mutta sillekin annoin arvosanaksi neljä... Ikinä ei pitäisi verrata, vaikka vertaan silti. Margo ja Alaska muistuttavat myös aika paljon toisiaan, molemmat tekevät erilaisia jäyniä ja ovat hyvin arvoituksellisia. Ja vaikka Margo jäi hieman etäiseksi kirjassa (mikä ehkä oli kyllä tarkoituskin), pidän hänestä ehkä kuitenkin enemmän.


Arvosana: Neljä kissanpentua



Reading Challengesta tämä kirja ruksaa kohdan 36. A book set in high school.

14. toukokuuta 2015

Kari Hotakainen: Kantaja

Kari Hotakainen
Kantaja
Kirjan ja ruusun päivän kirja
Kirjakauppaliitto, 2015
140 s.




En käynyt itse tänä vuonna ostoksilla Kirjan ja ruusun päivänä, mutta Kantaja kyllä kiinnosti aiheeltaan. En ollut ajatellut lukea kirjaa mitenkään lähiaikoina siis, mutta pidin kirjan mielessä. Kun Ullan blogin arvonnasta sen sitten yllättäen voitin ja kirja tuntui kivan lyhyelle ja nopealukuiselle, luinkin sen heti. Kiitos vielä Ullalle!

Kantajan pääosassa on Timo, keski-ikäinen yksinäinen mies, jolla ei ole perhettä eikä juuri ystäväpiiriäkään. Oman alan töitä ei ole löytynyt vuosiin, joten Timo on joutunut tekemään vähän sitä sun tätä. Viimeisimpänä Timo saa määräaikaispaikan hautausmaan puistotyöntekijänä. Aika ajoin vastaan tulee hautajaisia joihin Timoa tarvitaan arkun kantajaksi, toisinaan hautajaisia joissa ei ole ollenkaan omaisia. 

Nämä omaisettomat vainajat jäävät lopulta kummittelemaan Timon mieleen ja hän pohtii kotonaankin heidän elämiään. Vainajat vievät Timon yöunet ja hän alkaa kyseenalaistaa omaa terveyttään. Onko liian outoa kirjoittaa keksitty muistopuhe vainajalle ja lukea se ääneen tämän haudalla? Timosta ehkä ei, mutta suntiosta saattaa olla. Vainajien lisäksi Timon mielessä kummittelee Hannele, kaksikymmentä vuotta aiempi nuoruuden rakastettu.

Päivät kuluivat, yöt eivät, ne olivat kiiltäviä ja käyttämättömiä. Hannele ja vainajat tulivat yhtä aikaa päähäni ja veivät voimat, eivät antaneet lepoa. Annoin periksi ja luin ensimmäisen kirjoittamani muistokirjoituksen kotona ääneen päästäkseni Hannelesta eroon.

Mitähän tästä sanoisi. Ensinnäkin, en ole aiemmin lukenut Hotakaiselta mitään, joten tämä oli ensituttavuus hänen kirjoituksiinsa. Ja ilokseni pidin oikein kovasti Hotakaisen tavasta kirjoittaa. Kantajan alusta lähtien lukijalle tulee hyvin selväksi Timon sekava tajunnanvirta ja poukkoilevat ajatukset. Toiseksi, kirja oli yllättävän hauska! Mustalla tavalla toki, mutta itse pidän kyllä kovasti mustasta huumorista, ja Timon kirjoittamat muistopuheet vainajille olivat mielestäni erityisen hupaisia. Koko tarina on hieman tragikoominen muutenkin, Timo kehittelee vainajille keksittyjä elämiä ja unohtaa samalla elää omaansa.

Tarina on lyhyt ja aika poukkoileva, kuten Timon ajatuksetkin. Pidin hautausmaa-osioista ja siitä miten hyvin Timon mielenhäiriöt tuli esille, mutta huomasin mielenkiintoni laskeneen kirjan loppupuolella. Osasyy tähän saattoi olla Hannele, joka tuntui hieman irralliselta tarinasta. Olisin ehkä pitänyt kirjasta enemmän, jos se olisi ollut hieman pidempi. Myös loppu jäi mietityttämään, olisin mielelläni halunnut tietää miten tarina siitä jatkuukaan.

Kaiken kaikkiaan pidin kuitenkin kirjasta. Se oli lyhyt ja ytimekäs, pieni kirja suurista aiheista. Ei lopulta kuitenkaan nostanut esiin niin suurempia tunteita kuin ajatuksiakaan, mutta jäi silti mieleen.

Arvosana: Kolme kissanpentua


Reading Challengesta merkkaan tällä kertaa kohdan 20. A book at the bottom of your to-read list, sillä olin laittamassa kirjaa juuri listalleni, kun päätinkin aloittaa sen lukemisen.

11. toukokuuta 2015

Jenna Kostet: Lautturi

Jenna Kostet
Lautturi
Robustos, 2014
kansi: Johanna Lumme
199 s.
kirjastosta



Lautturi kiinnosti alun perinkin jo aika paljon kun siitä kuulin, mutta juuri nyt luettavaksi se valikoitui puhtaasti haasteet mielessä. Kävin taannoin 2015 Reading Challengen kohtia läpi silmäillen samalla to be read-listaani Goodreadsissa, ja huomasin ettei listalla ole kovin montaa kirjaa jotka sopivat kohtaan "46. A book written by an author with your same initials" eli jolla on samat nimikirjaimet. Oikeastaan listallani ei ollut yhtään sellaista kirjailijaa jolla olisi ollut kirjaimet vieläpä oikein päin, mutta ajattelin ettei se ole niin tarkkaa, kunhan samat kirjaimet löytyy jotenkinpäin. Toki listan ulkopuolelta varmasti olisi löytynyt joku vaihtoehto, mutta haluan mieluummin käydä omaa lukulistaani läpi kuin etsiä sinne tietentahtoen lisää uusia.

Lautturi kertoo kahdesta nuoresta jotka etsivät elämälleen suuntaa. Kai on Tuonelan lautturi, joka haluaa nähdä oikean maailman, nähdä mistä kaikki sielut tulevat ja millaista Ylhäällä on elää. Hän nousee Virtaa vastaan ja pääsee lopulta rantaan, ylös oikeaan elämään. Setänsä Eeron avustuksella Kai aloittaa koulun lukiossa, ja oppii pikkuhiljaa muiden tavoille. Kaikki on kuitenkin niin erilaista ja outoa, aurinkokin sattuu silmiin, Virralla kun ei paista aurinko.

Ira puolestaan on koulun suosituin ja kaunein tyttö, pojat haluavat olla hänen kanssaan ja tytöt haluavat olla hän. Ira myös tietää tämän, mutta täytyy esittää ettei tiedä. Ira leikittelee poikien kanssa, varsinkin suosituimman pojan, Aaron kanssa. Ulkokuoren täytyy olla aina kunnossa, hymy aina huulilla kun astuu ulos kotoa. Kotiin taas täytyy tulla aina ajoissa ja nöyränä, tai muuten isä saattaa suuttua ja kostaa sen Iran äidille. Äidille, joka ei puhu kunnolla suomea, eikä ole muutenkaan puhunut ollenkaan enää pitkään aikaan.

Yritän hahmottaa mielessäni mikä hänestä tekee niin erilaisen kuin toisista. Hänen hiuksensa eivät näytä värjätyiltä kuten usealla muulla tytöllä, mutta ne ovat niin tummat, etten tiedä erottaisinko niiden väriä yön väreistä. Kenelläkään toisella ei ole samanlaisia silmiä kuin hänellä, eikä hän ole iholtaan samaan tapaan kalpea kuin ihmiset täällä. Hänen värinsä on toista, enkä tiedä miksi.

Koska Kai on ulkopuolinen, uusi ja outo, Ira ei ole häntä huomaavinaan. Ei vaikka Kai on ainoa joka sai yhtä hyvät pisteet aineen kirjoituksesta. Vaikka Kai tuntuu olevan ainoa joka rakastaa sanoja yhtä paljon kuin Ira. Ira yrittää niin kovasti olla huomaamatta Kaita, Kaita joka ei saa silmiään irti Irasta. Kunnes Kai koulun retkellä pelastaa Iran hukkumasta. Se on eräänlainen käännekohta Iran elämässä, eikä hän voi enää olla huomioimatta Kaita. Ira ei halua enää valehdella itselleen eikä muille.

Pidin Lautturista kovasti. Tarina oli lyhyt ja ytimekäs, kerrottu sekä Kain että Iran näkökulmasta. Pidin enemmän Kain osuuksista, Kai oli jotenkin ihanan sympaattinen poika, niin ulkopuolinen ja ymmällään kaikesta mikä meille on normaalia. Kain ystävystyminen melkein yhtä ulkopuoliseen Veetiin, kiusattuun ylipainoiseen poikaan toi esille hyvin sitä, miten erilailla Kai ajattelee. Iran elämä kävi kirjan edetessä myös kiinnostavaksi ja pidin hänestäkin hahmona lopulta paljon. Mielenkiintoinen kirja, eikä edes kovin ennalta-arvattava, mikä oli mukava huomata. Melankolinen, kaunis ja erilainen.

Arvosana: Neljä kissanpentua



Reading Challengesta tämä ruksaa tosiaan kohdan 46. A book written by an author with your same initials. (K. J.)


PS. Oli muuten aika spookya lukea tätä kirjaa ja varsinkin tuota edellä mainittua hukkumistapausta, kun olin juuri edellisyönä nähnyt unta että pelastin useita ihmisiä, ystäviäni hukkumasta. Haravoin vettä ja tuntiessani törmänneeni johonkin, nostin ihmisiä heidän hiuksistaan ylös ja vein turvaan. Aina vaan uudestaan. Hyi, kamala uni, vaan onneksi kaikki pelastui. 

7. toukokuuta 2015

Stephen Chbosky: Elämäni seinäruusuna + elokuva

Stephen Chbosky
Elämäni seinäruusuna
(The Perks of Being a Wallflower, 1999)
Suom: Jussi Korhonen
Kansi: Samppa Ranta
Basam Books, 2010
236 s.
kirjastosta


Kirja koostuu kokonaan päähenkilö Charlien kirjoittamista kirjeistä ystävälleen. Ystävälle jota hän ei tunne, kuka ei tunne Charlieta. Charlie alkaa kirjoittaa kirjeitä, koska häntä pelottaa aloittaa lukio. Hänen ainoa ystävänsä Michael on kuollut, eikä Charlie tiedä miten päin olla. Michaelin entinen tyttöystäväkään ei halua olla Charlien kanssa tekemisissä, joten Charlie on aika yksinäinen.
Koulussa Charlie kuitenkin tutustuu pian ihanaan tyttöön Samiin ja tämän velipuoleen Patrickiin, jotka käyvät viimeistä vuotta koulua. Patrick ja Sam vievät yksinäisen Charlien tämän ensimmäisiin bileisiin, soittavat tälle hienoa musiikkia, tutustuttavat tämän hänen ensimmäiseen tyttöystäväänsä. Alkoholia, pilveä, suudelmia, kokoelmakasetteja ja tanssiaisia. Lukioelämää seinäruusun näkökulmasta. Pikkuhiljaa Charliekin alkaa osallistua enemmän.

Lopetettuani lukemisen kaikki olivat hiljaa. Tosi surullisella tavalla hiljaa. Mutta upeinta oli, että se ei ollut huonolla tavalla surullista. Se oli vain jotain, joka sai kaikki katsomaan tosiaan ja tajuamaan, että he olivat siellä. Sam ja Patrick katsoivat minua. Ja minä katsoin heitä. Ja minä luulen että he tiesivät. Ei oikeastaan mitään erityistä. He vain tiesivät. Ja luulen, että se on kaikki mitä ystävältä oikeastaan voi toivoa.

Charlien oppii tuntemaan aika hyvin, elämä näytetään hänen kirjeittensä kautta ja Charlie kuvaa tunteitaan hyvin. Ehkä hän avautuu juuri siksi niin paljon, koska tietää ettei kirjeiden vastaanottaja tunne häntä, ja tuntemattomalle on helpompi avautua. Muuten Charlie on hiljainen poika, oikea seinäruusu, eikä koskaan kiinnitä huomiota itseensä. Vaikka maailma nähdäänkin vain Charlien kerronnan kautta, muutkin ihmiset tulevat aika lähelle. Ystävät ovat Charlielle kaikki kaikessa, ja hän kertoo heistä paljon kirjeissään. Varsinkin Samin ja Patrickin lukija oppii tuntemaan aika hyvin.

Charliella on myös ihanat välit perheeseensä, varsinkin siskoonsa ja veljeensä. Toki sisko välillä nalkuttaa hänelle ja sanoo inhoavansa tätä, mutta lopulta he kuitenkin rakastavat toisiaan. Toinen ihana juttu kirjassa oli Charlien opettaja, joka antaa Charlielle lempikirjojaan luettavaksi ja tehtäväksi kirjoittaa niistä esseitä. Joukossa on monia klassikoita, joista minullakin suurin osa vielä lukematta. Mutta siinäpä hyvä lista seurattavaksi! Ah ja sanonko vielä jotain niistä kokoelmakasettien kappaleista? Ihania kappaleita ja onneksi niistä löytyy soundtrack jota kuunnella. Kirjassa todella tunnelmoidaan kappaleiden avulla, kullekin kappaleelle on oma hetkensä ja aikansa.

Mutta siis yksinkertaisesti, vau mikä kirja. Tunsin alusta lähtien että tulisin pitämään tästä, mutta en ajatellut että näin paljon. Miten ihana, kaunis ja haikea kirja tämä olikaan. Nimen omaan haikea, ei oikeastaan surullinen muuta kuin hyvin hienovaraisella tavalla. Kirjan jälkeen jäi toisaalta surullinen olo, mutta toisaalta taas aika toiveikas ja onnellinen olo. Charlie oppii osallistumaan enemmän ja oppii paljon itsestään, miksi hän on sellainen, mikä hänestä on tehnyt juuri hänet.


Arvosana: Viisi kissanpentua


Reading Challengesta ruksaan kohdan 3. A book that became a movie.

Muualla: Tarinoiden syvyydet, Kirjaneidon tornihuone, Kirjakartano

*****

The Perks of Being a Wallflower, 2012
Ohjaus & käsikirjoitus: Stephen Chbosky
Päänäyttelijät: Logan Lerman, Emma Watson, Ezra Miller

Vappuaaton illan ja oman rauhan kunniaksi päätin katsoa kirjan elokuvaversion. En oikeastaan malttanut odottaa enää kauempaa ja ajattelin sen olevan hyvä ajankohta pian kirjan lukemisen jälkeen.

Ja nyt täytyy melkein jo varoittaa, etten ehkä pysty kirjoittamaan tästä kovin selkeää arviota. Tämä elokuva jos jokin sai kyllä tuntemaan all the feels. Siis ihan totta, taisin ensimmäistä kertaa tirauttaa kyyneliä jo puolessa välissä leffaa. Ihan vaan koska tiesin mitä tapahtuu, tiesin koko tarinan, ja koska tunteet ja tapahtumat oli niin hyvin kuvattuna elokuvassa. Juuri niinkuin kuvittelin ne, mutta vain elävänä. Näyttelijävalinnat olivat myös oikein onnistuneita, en olisi parempia voinut itse valita.

Elokuva seuraa kirjaa hyvin uskollisesti. Koska kirjankaan lukemisesta ei ollut kauaa, muistin tarkalleen jos elokuvassa poikettiin kirjasta. Huomasin myös ilokseni että kirjasta oli otettu paljon suoria lainauksia elokuvaan, suoria sitaatteja juuri niinkuin ne ovat kirjassa. Kirja on täynnä hienoja lauseita ja repliikkejä, ja onneksi monet niistä päätyivät sellaisenaan elokuvaankin.

Mutta kyllä, ne tunteet, ne tunteet. Kirja on surullinen, vaan kuitenkin niin hienovaraisella tavalla. Sen sijaan kun tarina on jo tuttu ja kohtaukset näkee näyteltyinä, on asia aivan eri. Elokuva oli paljon surullisempi siis mitä kirja, ja täytyy myöntää että itkin aika paljon elokuvan aikana. Se nyt ei yleensäkään ole yllätys, mutta tämä kyllä herätti erityisesti tunteet pintaan. Tosin on sanottava, etten tiedä näyttäytyykö se muille ihan niin surullisena, mutta minä koin sen niin.

Todella ihana elokuva, suosittelen katsomaan jos on lukenut kirjan. Itse olen enemmän kuin onnellinen että maltoin ensin lukea kirjan ja katsoa vasta sitten elokuvan. Näin siitä tuntui ainakin saavan irti kaiken mahdollisen.

Arvosana: Viisi kissanpentua


PS: Olipa positiivinen yllätys huomata, että itse kirjailija, Stephen Chbosky on sekä käsikirjoittanut että ohjannut elokuvan! Toinen positiivinen yllätys oli kirjan takakannessa, jossa kerrottiin, että Chbosky on myös käsikirjoittanut iki-ihanan suosikkini Rent-elokuvan.

3. toukokuuta 2015

Huhtikuun lukemiset ja tekemiset

Toinen luettu, toinen vaiheessa

Ajattelin tehdä nyt ainakin vähän aikaa ihan kuukausittain näitä koosteita, tuntuu helpommalle miettiä näin pienellä välillä mitä tuli luettua ja ostettua, pysyy paremmin perillä. Tai ainakin nyt tuntuu että keskikesällä olisi jotenkin hassua alkaa muistella alkukevättä ja niitä tuntoja.

Huhtikuu alkoi minulla iloisissa merkeissä heti ensimmäisenä päivänä, jolloin minusta tuli kolmatta kertaa täti! Aprillipilasta ei onneksi ollut kyse, vaikka niin aluksi epäiltiinkin. Noin muuten kuukausi on mennyt aika väsyneissä tunnelmissa ja kiireisenä. Onneksi nyt alkaa selvästi olla jo valoisia iltoja ja lämpimiä kelejä. Kyllä se kesä sieltä tulee, huolimatta pienistä räntäsateista siellä täällä. Sain myös vihdoin uuden pyörän aiemman varastetun tilalle, ja pyöräretket ovatkin ilahduttaneet stressin keskellä kovasti.

Kirjallisesti kuukausi oli ihan hyvä, ottaen huomioon kiireet. Luin kauan kesken olleen Baskervillen koiran vihdoin loppuun, kolme oikein hyvää nuortenkirjaa sekä hersyvän hauskan sarjakuvan. Sarjakuvia ei enempää tässä kuussa tullutkaan luettua, sekin taitaa tulla kausittain. Joskus tekee mieli lukea vain ja ainoastaan sarjakuvia, mutta aina ei jaksa tai huvita. Niinkuin muutenkin lukemisen kohdalla taitaa mennä.

Kaikkiaan saldoksi kertyi viisi kirjaa;

Yksi sarjakuva
Yksi naisen kirjoittama kirja
Kolme miesten kirjoittamaa kirjaa
Yksi kirja jossa kirjoittajina on molemmat
Neljä kirjastonkirjaa
Yksi e-kirja
Kaksi kotimaista kirjaa.

Luetut:

Peik Lehtonen, ym: Lennart
Arthur Conan Doyle: Baskervillen koira
Anu Holopainen: Ihon alaiset
Stephen Chbosky: Elämäni seinäruusuna

Sivuja yhteensä: 1079

Kuukauden paras luku oli ehdottomasti Elämäni seinäruusuna, joka kosketti ja ihastutti kovasti. Katsoin luvun jälkeen kirjasta tehdyn elokuvan johon myös rakastuin. Greenin ja Holopaisenkaan kirjat eivät jääneet kauas, pidin molemmista kovin paljon. Baskervillen koira oli kelpo kirja ja yllättävän jännittävä, ja Lennart ihastutti ja nauratti vielä pitkään lukemisen jälkeenkin.

Lisäksi aloitin muutamaakin kirjaa huhtikuun puolella, mutta kiireiden vuoksi pääsin kaikissa vasta alkutekijöihin. Toivon mukaan jatkossa olisi sen verran aikaa, jaksamista ja kiinnostusta, jotta voisi lukea jotain niistä pidemmän pätkän ja päästä kirjaan kunnolla sisälle.

Ostokset:

Eowyn Ivey: Lumilapsi
Michael Cunningham: Säkenöivät päivät
Kati Närhi: Mustasuon mysteeri

Luin viime vuonna Kati Närhen Saniaislehdon salaisuudet sekä Mustasuon mysteerin, ja ihastuin kovasti terävään ja hauskaan Agnekseen. Kahden euron hintalapulla varustettu kirja päätyi siis sen kummempia miettimättä mukaani. Lumilapsi ja Säkenöivät päivät tarttuivat mukaan kirppareilta.

Kivaa lukurikasta toukokuuta!