12. kesäkuuta 2018

Ajatuksia kesälukemisista

Ajattelin tulla hieman höpisemään kirjoista joita nyt tekee mieli lukea kesällä, eli mahdollisesta kesälukupinosta. En ole ehtinyt viime aikoina lukemaan juuri ollenkaan tai hyvin vähän, ja tämän epäkohdan aion tänä kesänä korjata. Nämä ovat kuitenkin kaikki vain tämän hetken mielihaluja ja lähinnä ajatuksenjuoksua, enkä kesällä välttämättä tule siis lukeneeksi näistä mitään. Lähinnä tarkastelussa on sellaisia kirjoja, jotka löytyvät omasta hyllystä, mutta voi hyvin olla että luen koko kesän kirjaston antimia. Kaikki on avoinna!

Olen jo aiemmin puhunut, miten minun tekee kesällä aina mieli lukea Irvingiä, ja tänä kesänä olisi vuorossa 10 oman hyllyn himotuimmankin joukossa oleva Minä olen monta. Muutaman päivän olen sitä jo katsellut hyllyssä, mutta vielä en ole siihen tarttunut. Muutenkin kesällä olisi ihanaa uppoutua oikein pitkäksi aikaa kirjan pariin, joka ei ihan heti loppuisi. Tiiliskiviä harvoin luen, helpommin tulee tartuttua lyhyisiin ja melko nopeasti luettaviin kirjoihin kun muutenkaan ei niin paljon ole lukemiselle aikaa. Mutta nyt kesällä paksut kirjat kiehtovat, kuten tuo Irving. Muita hyllystä löytyviä paksukaisia joihin voisi tarttua on mm. Murakamin 1Q84 ja Oatesin Sisareni, rakkaani. Paksumpiin kirjoihin lukeutuu myös alla olevassa kuvassakin oleva Dan Brownin Alku, jonka itseasiassa juuri aloitin.

IMG_20180604_160756_068

Kesällä usein tekee mieli lukea jotain hieman kevyempää, mutta tällä hetkellä kaipaan oikeastaan juuri päinvastaista; jotain synkempää, ehkä jotain trillereitä. Tällaiseen trilleri-nälkään löytyy onneksi omastakin hyllystä jotain, kuten Gillian Flynnin Teräviä esineitä tai Paha paikka. Kiltistä tytöstä pidin aikoinaan paljonkin. Muita trillereitä ei omasta hyllystä juuri löydy, mutta samaa kategoriaa olisi esim. Nainen ikkunassa, joka voisi olla ihan kiva lukea. Ehkä siis kirjastoon.

Trillereiden ohella tänä kesänä tekee mieli lukea jotain oikein tunteita herättävää, surullista tai haikeaa kirjallisuutta, ehkäpä vielä yhdistettynä johonkin historialliseen ajankuvaan. Jotain ehkä Kirjavarkaan tyyppistä, ah miten ihana kirja se onkaan. Omasta hyllystä löytyy Doerrin Kaikki se valo jota emme näe, joka kävisi tähän kategoriaan hyvin, mutta en tiedä tekeekö silti juuri sitä mieli lukea. Toisaalta esimerkiksi Sarah Watersia olisi kiva lukea pitkästä aikaa lisää, Silmänkääntäjästä pidin paljon.

Lisäksi viime vuonna näihin aikoihin luin Nälkäpelin uudelleen, joten tänä kesänä olisi kiva vihdoin jatkaa sarjan muihin osiin. Uudelleen tekisi mieli lukea myös iki-ihana Anna-sarja, siitä tulee aina niin kesäinen fiilis. Vai meneeköhän se sittenkin niin päin, että kesästä tulee aina Anna-fiilis? Tähän nälkään auttaa kyllä ehkä tämä juuri kirjastosta haettu Emilia Kent, jota odotan innolla ja pelokkaana. Runotytöt ovat ihan lempikirjojani ja odotukset ovat siis aika korkealla.

IMG_20180611_174152_478

Ja sarjoista kun on puhe, haluaisin kovasti aloittaa jonkun uuden fantasia-sarjan/trilogian juuri päätökseen saadun Mifonki-sarjan tilalle. Harvoin luen fantasiaa, mutta sellaista nyt kaipaan. Jos teillä on jotain hirmuhyviä sarja-ehdotuksia (jotka eivät ole mitään monikymmenosaisia), saa ehdottaa! Ainakin Kaksosauringot-trilogia kiinnostaisi, siitä olen kuullut niin paljon hyvää. Näiden sarjojen lisäksi haluaisin kovasti jatkaa Napolilaissarjan parissa, Loistava ystäväni oli ihana, mutta kakkososa jäi ikävästi kesken lyhyen laina-ajan takia aikoinaan. Se olisi loistavaa kesälukemista!

Onko teillä jotain kesän kirjalistaa olemassa vai menettekö vaan fiilispohjalla? Kertokaa! 

Ihanaa kesää! ♥

3. kesäkuuta 2018

Paco Roca: Wrinkles

20180302_1203271

Paco Roca
Wrinkles
Knockabout, 2015 (2007)
104 s.

Ernest on vanha mies, joka alkaa pikkuhiljaa unohdella asioita. Hänen poikansa ei jaksa enää isäänsä ja passittaa tämän vanhusten hoitolaitokseen, vaikka Ernest laittaakin vastaan. Vanhainkodissa Ernest tapaa jos jonkinlaisia muita vanhuksia, joista tulee hänen ystäviään, tai ainakin jonkinlaisia tuttuja. Ihmisiä, keiden kanssa hänen nyt vaan täytyy elää ja olla päivästä toiseen. Huonetoverinsa avustuksella Ernest yrittää peitellä muistinsa huononemista hoitajilta.

Wrinkles on toisaalta lämmin kertomus ystävystyneistä vanhuksista, täynnä hellyyttäviä yksityiskohtia, pieniä arkipäivän asioita vanhainkodissa. Toisaalta se taas on hyvin surullinen tarina Alzheimerista ja muistin heikkenemisestä sekä läheisten kaipuusta. Päivät seuraavat toisiaan aina samanlaisina, samat ihmiset ympärillä. Kunnes joku ei ehkä enää olekaan siinä vieressä, joku johon on ehtinyt jo tottua.

Sarjakuvassa on ihanan simppeli piirustustyyli ja väritys. Ei tällaiseen tarinaan tarvita enempää. Jokainen hahmo on omannäköisensä ja heidän taustatarinoihinsa ja kuvitelmiin on hienoa päästä tutustumaan, vaikka osasta tuleekin haikea ja hieman surullinenkin fiilis. Sairauksille, kuten Alzheimerille kun usein ei voi mitään eikä sitä oikein voi estää.

Wrinkles on suomennettu vuonna 2010 nimellä Ryppyjä ja sarjakuvasta on tehty myös samanniminen animaatioelokuva.


Arvosana: Neljä kissanpentua

Helmet-haaste 2018: 38. Kirjan kannessa on kulkuneuvo
Sarjakuvahaaste

20180302_1206361