J. S. Meresmaa: Mifongin lunastama

J. S. Meresmaa

Mifongin lunastama

Myllylahti, 2017

517 s.

Niin on yksi aikakausi tullut loppuun, sillä tämä on Mifonki-sarjan viimeinen osa. Tartuin kirjaan todella odottavin ja myös hieman haikein mielin, mutta en silti osannut odottaa niin suurta tunnevyöryä kansien sulkeuduttua. En lue juurikaan sarjoja enää, enkä myöskään juuri fantasiaa, joten on melko harvinaista, että luen jopa kokonaisen fantasiasarjan loppuun. Näin hyvä kokemus kannustaa tarttumaan tulevaisuudessa ehkä muihinkin fantasiasarjoihin.

Mifongin lunastama jatkaa suoraan siitä, mihin Mifongin kadottama päättyi. Pidin siitä, sillä tarina tuntui jatkuvan todella luonnollisesti ja ilman mitään katkoksia aiempiin tapahtumiin. Jotenkin näiden kolmen viimeisen kirjan kohdalla on ollut selvä jatkumo, ne kertovat ikään kuin samaa, isoa tarinaa, joka on vain katkaistu kolmeksi kirjaksi, kun edellisissä sen sijaan oli pieniä aikahyppäyksiä välissä ja kirjoissa tuntui alkavan aina vähän kuin oma seikkailunsa. Molemmissa on puolensa; pidin alkukirjoista ja siitä, ettei tiennyt mitä edestä löytää, mutta toisaalta loppukirjoissa tarina on jo niin pitkällä ja luvassa on aina huimaavia juonenkäänteitä, että tarinaa lukee ilolla.

Ciaran on edelleen matkalla Beloneen uuden ryhmänsä kanssa, joka kasvaa vielä yhdellä Eyrian lyöttäytyessä mukaan. Sillä välin Ardis yrittää pitää itsensä koossa Connailin avustamana, ja selvitä tietämättömyyden tuskasta koskien Fewrynnin kohtaloa. Ciaraninkin kanssa oli riitaisa eroaminen, ja Pyonkin aiheuttaa päänvaivaa, sillä häntä näyttää nykyään seuraavan eräänlainen varjo. Sillä välin Dante yrittää toteuttaa lupauksensa Ardisille ja tuoda Fewrynnin takaisin toismaailmasta, mutta ongelmia on todella paljon edessä. Eikä pidä unohtaa Roania, joka auttaa Dantea parhaansa mukaan kamppaillen samalla omien voimiensa kanssa. 

Pidin Mifongin lunastamasta paljon. Se pysyy kasassa alusta loppuun, ja se vie koko suuren fantasiasarjan kunnialla finaaliin asti. Tarinan loppu on hieno ja täysin tarinan arvoinen. Juuri näin sen täytyykin päättyä, vaikkei sitä etukäteen osannutkaan sanoa tai nähdä. Kieltämättä tätä sarjaa tulee hieman ikävä, kyllä näihin hahmoihin ehti jo kiintyä kuuden kirjan aikana. Hieno sarja, hieno päätös!

Muualla: Kujerruksia, Siniset helmet

Arvosana: Neljä kissanpentua

Helmet-haaste 2018: 7. Kirjan tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen maahan tai maailmaan

Mifonki-sarja:

Mifongin perintö (2012)
Mifongin aika (2013)
Mifongin mahti (2014)
Mifongin kätkemä (2015)
Mifongin kadottama (2016)
Mifongin lunastama (2017)

J. S. Meresmaa: Mifongin kadottama

J. S. Meresmaa
Mifongin kadottama

Myllylahti, 2016

480 s.

Olipa ihanaa lukea pitkästä aikaa taas Mifonki-sarjaa! Edellisestä osasta oli vierähtänyt taas tovi, enkä ihan heti päässyt tämänkään kirjan kimppuun, vaan se on odotellut ihan hävettävän kauan yöpöydällä vuoroaan. Mutta kun kirjaan sitten kerran tarttui niin kyllähän sen vauhdilla lukikin, nämä imaisevat aina mukaansa. Ja nyt, kun kirjan lukemisesta on jo hetki, huomaan silti palaavani kirjan tapahtumiin, ja harmittelenkin jo, etten voi lukea heti seuraavaa osaa.

Ardisin ja Danten tiet ovat jälleen ristenneet, ja Ardis lähtee takaisin kohti Merontesia tarkoituksenaan olla apuna tyttärelleen, jättäen poikansa Ciaranin yksin maanpakoon. Ciaran ei kuitenkaan ole täysin neuvoton, vaan pikkuhiljaa nuoren kuninkaan päähän on iskostunut täysin uusi idea, jonka hän aikoo toteuttaa apunaan edelleen muistinmenetyksestä kärsivä Joentuoma ja tämän uusi, erikoinen ystävänsä Siv. Merontesissa Linn ei tiedä miten kertoa saapuvalle Ardisille, ettei tämän tytär Fewrynn ole välttämättä enää elossa aiempien tapahtumien johdosta. Uudella kuninkaalla Skadi Armundillakaan ei mene hyvin, vaikka tuoreet uutiset tuovatkin pienen valonpilkahduksen toivoa.

Viidennessä osassa nähdään pikkuhiljaa jonkinlaista tarinan lopun tuntua. Palaset alkavat loksahdella muutamien hahmojen osalta jo aika hyvinkin paikalleen, ja seuraavassa ja samalla sarjan viimeisessä osassa varmasti nähdään tilintekoa muidenkin hahmojen osalta. Aiemmissa osissa tarina on lähtenyt jos jonkinmoisiin suuntiin, hahmot ovat eronneet ja matkanneet mantuja, löytäneet uusia ystäviä ja vihollisia, jatkaneet toiseen suuntaan. Välillä on tuntunut ettei joillain asioilla ole lainkaan päämäärää, mutta nyt huomaa, että on niillä ollut. Jossain vaiheessa pelkäsin jo, että haukataanko nyt liian iso pala, kun tarina menee jos sun minne, mutta onneksi jo tässä vaiheessa voin huokaista helpotuksesta.

Tässäkin osassa on näitä samoja teemoja nähtävävissä; monen monta matkalaista on tien päällä, osan tiet eroavat jälleen ja uusia hahmoja esittäytyy. Siv onkin muuten aivan ihana, todella hauska ja ihanan erilainen hahmo. Muutama iso yllätyskin tuli eteen vanhojen hahmojen osalta. Mutta nyt lukijalle hahmottuu myös koko tarinan ja saagan loppu, mitä voisi olla luvassa, mihin kaikki tähtää. Viimeinen osa on kuitenkin hyvin ratkaiseva tiettyjen päähenkilöiden osalta, eikä lopputulosta voi vielä arvailla, ainakaan minä en voi.

Sarja ja monet näistä hahmoista ovat kulkeneet todella pitkän tien tähän asti, ja on ihan kiva nähdä ainakin jo joillekin kenties iloinenkin loppu. Tämä on mielestäni kuitenkin hyvin erilainen fantasia-sarja mitä muut; tässä asiat tapahtuvat todella pitkälläkin aikavälillä, mikä on mielestäni piristävää ja pitää mielenkiinnon yllä. Ei ole vain nuori Ardis seikkailemassa, vaan myös Ardisin melkein jo aikuiset lapset. Mutta Ardis toki myös, ja tämä sarja osoittaakin ainakin sen, ettei seikkailut ole vain nuorille.

Syksyllä tulee tosiaan sitten sarjan päättävä osa, Mifongin lunastama, jota kieltämättä odotan jo kuin kuuta nousevaa. Uskon että sarja saa arvoisensa päätöksen.

Arvosana: Neljä kissanpentua

Muualla: Tarua ja Totta

Helmet-haaste: 31. Fantasiakirja

J. S. Meresmaa: Mifongin kätkemä

J. S. Meresmaa

Mifongin kätkemä

Myllylahti, 2015

475s.

Mifonki-sarja on tullut jo neljänteen osaansa, joten teksti sisältää spoilereita. Varoituksen sana siis niille joilla sarja kenties on vielä kesken tai lukematta. Aiemman osan postauksen löydät täältä.

Mifongin kätkemä jatkaa tarinaa suoraan siitä, mihin Mifongin mahti jäi. Fewrynn ja Dante ovat onnistuneet pelastamaan Danten siskon Linnin mustan mahdin syövereistä, mutta kunnian kirouksen poistamisesta ottaakin joku muu. Ardis on matkustanut itämantereelta poikansa Ciaranin luo, ja huomaakin joutuvansa auttamaan tämän pakoon vallananastajia. Ja vaikka Merontesia vuosikymmenen kiusannut kirous onkin vihdoin poissa, ei kestä kauaa kun toinen vitsaus on jo koettelemassa kaupunkia, ja sen myötä niin uutta kuningasta kuin Fewrynniäkin.

Olipa ihana palata jälleen Mifonkien pariin! Sarja on ollut alusta asti tasainen. Seikkailua ja matkustelua ympäri maailman riittää, jännittävät juonenkäänteet seuraavat toinen toisiaan ja erilaisia, ihania hahmoja riittää. Kirjat ovat onnistuneet yllättämään monta kertaa, useimmiten hyvällä tavalla. Sarja ei todellakaan ole mennyt normaaleja jo tallattuja polkuja myöten, vaan mennyt aivan omaa, yllättävääkin reittiä.

Viime osassa minua häiritsi Ciaran ja tämän päätökset, mutta tällä kertaa Fewrynn mietitytti eniten. Tyttö tekee todella huonoja päätöksiä koko kirjan ajan, kovin itsekkäitä ja ajattelematta. Pistän tämän nuoruuden piikkiin, mutta jotenkin tuntui välillä että nimen omaan Fewrynnin pitäisi osata tajuta hieman paremmin seurauksia. Vaan eipä se Ciarankaan kovin rauhassa aina jaksanut miettiä. Aikamoinen sisaruspari on kyllä kyseessä. Danten muutos sen sijaan oli todella positiivinen, ja jännittääkin miten jatkossa käy.

Jos aiemmissa osissa saatoin hämmentyä suurista aikahypyistä, niin tässä osassa hämmentikin sellaisen puuttuminen. Koska edellisen kirjan lukemisesta on jo taas hetki aikaa, niin muistikuvat olivat aika heikot jälleen kerran. Ja koska kirja jatkuukin suoraan siitä mihin edellinen päättyi, olisi kertaamisesta ollut paljon hyötyä ennen tähän tarttumista. Pikkuhiljaa muistikuvat kyllä palailivat, ja aika hyvin kirjassa myös kerrataan tapahtumia, joten ihan pihalla en onneksi ollut.

Ehkä osittain kirjan alun takia tämä tuntuikin hieman sellaiselta täyteosalta. Jotenkin tuli sellainen olo että tämän ja Mifongin mahdin olisi kuulunut olla samoissa kansissa? Sillä siinä missä aiempi osa selvästi kulminoitui loppua kohden tukkisillan tapahtumiin, tämä kirja onkin oikeastaan noiden tapahtumien ja seuraamusten selvittelyä. Aiempia tapahtumia setvitään kauan aikaa, ja loppu tuntuikin sitten jo tulevan petaukselle. Koko ajan tapahtumat vierivät kyllä eteenpäin, mutta jotenkin hitaasti ja varovasti.

Kirja loppui jälleen kerran kuitenkin hyvin kutkuttavaan kohtaan, hyvin yllättävälläkin tavalla. Uskon, että sarjan seuraava osa tuleekin olemaan tapahtumiltaan ja juonenkäänteiltään vieläkin kiinnostavampi kuin tämä osa. Kirja piti mielenkiinnon koko ajan yllä, yhtään kun ei voinut taaskaan arvata mihin tapahtumat ovat menossa.

Kaiken kaikkiaan tasaisen hyvä jatko-osa sarjalle. Hieman täyteosan makua, mutta kyllähän asioissa ihan eteenpäinkin päästiin. Todella suurella mielenkiinnolla odotan seuraavaa osaa!

Muualla: Nenä kirjassa, Kujerruksia

Arvosana: Kolme kissanpentua

Haasteista osallistun tällä Reading Challengen kohtaan 34. A book with a love triangle.

J. S. Meresmaa - Mifongin mahti

J. S. Meresmaa
Mifongin mahti (Mifonki- sarja #3)
Myllylahti, 2014 
517 s.
kirjastolaina

Koska teksti koskee Mifonki -sarjan kolmatta osaa, kirjoitus saattaa sisältää hieman juonipaljastuksia aiemmista osista.

Aloitin taipaleeni J. S. Meresmaan Mifonki- sarjan kanssa viime syksynä. Oli todella virkistävää lukea pitkästä aikaa kunnon eeppistä fantasiaa kaikkine juonenkäänteineen. Viimeisimmät fantasiakirjat mitä olen lukenut ovat olleet uusintalukuja, joten kaipasin myöskin jo jotain uutta sarjaa. En siis pienestä kirjastolakostani huolimatta voinut jättää tätä kolmatta osaa kirjastoon kun sen sieltä sattumalta bongasin viikko sitten. En ajatellut löytäväni kirjaa vielä hyllystä, mutta siellä se näytti odottavan juuri minua.

Vaikka kahden ensimmäisen kirjan (Mifongin perintö ja Mifongin aika) lukemisesta ei ollut hirveän pitkä aika, oli muutama hahmo ja muutamat tapahtumat päässeet aika lailla unohtumaan mielestä. Kolmanneksen luettuani kävinkin hieman selailemassa Mifongin aikaa kirjastossa, jonka jälkeen oli hyvä jatkaa tuoreiden muistikuvien kera. Lopulta luin kirjan nopeasti muutamassa päivässä, enkä useinkaan malttanut laskea kirjaa alas ennen kuin oli pakko. Kirja on hyvin helppo- ja nopealukuinen, eikä kirja tuntunut ollenkaan niin pitkältä mitä sivumäärä näyttää.

Mifongin mahti kerrotaan Ardisin lasten Fewrynnin ja Ciaranin näkökulmista ja jatkaa siitä mihin edellinen kirja jäi. Ciaran täyttää velvollisuutensa ja matkustaa sopimuksen mukaan Merontesiin ottaakseen vastaan paikkansa valtaistuimen perijänä, kun Fewrynn jää harjoittamaan omaa mahtiaan tuttuun pantterikansan ympäristöön. Merontesia kuitenkin vaivaa mystinen kirous, jonka vuoksi kaupunkiin ei ole enää vuosiin syntynyt lapsia, eikä uutta kuningasta oteta avosylin vastaan. Lopulta Fewrynn saa selville Ciaranin joutuneen salamurhausyrityksen kohteeksi ja poistuu ensimmäistä kertaa yksin Maatratin Verhon ulkopuolelle pelastaakseen veljensä ja mahdollisesti koko Merontesin.

Onpas mukava lukukokemus takana! Vaikka alkuun kaipasin paljonkin Ardisin ja Danten näkökulmia, huomasin myöhemmin pitäväni varsinkin Fewrynnistä todella paljon. Ciaranillakin on paikka sydämessäni, mutta loppupuolen tapahtumat saivat minulla hieman niskakarvat pystyyn. Ymmärrän että uuden kuninkaan tehtävä ei ole helppo, varsinkaan kun soppaan heitetään mukaan Fewrynnin kaltainen sisko. En silti pitänyt siitä miten tilanteet etenivät Ciaranin osalta. Toisaalta pojan vastoinkäymiset säälittivät, ja toisaalta taas halusin hänen vähän enemmän osoittavan paikkansa kuninkaana.

Henkilöhahmojen kehitystä oli mukava seurata. Jatkossa tätä toivon mukaan tapahtuu vielä enemmän ainakin Ciaranin hyväksi. Ehkä paikoin koin sekä Fewrynnin että Ciaranin vanhemmiksi kuin 16 -vuotiaiksi, mutta lukukokemusta se ei juuri haitannut. Vanhojen hahmojenkaan tapaamista en pistänyt pahakseni, sillä Roan ja Dante ovat vieneet sydämeni jo aikoja sitten. Erittäin suurella mielenkiinnolla seuraan mitä tuleman pitää näidenkin hahmojen saralla.Tällä kertaa myöskään aikahyppäys ei häirinnyt niin kuin se hieman häiritsi aiemmissa kirjoissa, sillä tässä se oli mielestäni ymmärrettävässä kohdassa.

Kirja loppui todella mielenkiintoiseen ja kutkuttavaan kohtaan, enkä malta odottaa sarjan seuraavaa osaa, jonka nimi on kaiketi Mifongin kätkemä. Suosittelen sarjaan tutustumista lämpimästi!

Ps. Kartat ovat aina vain plussaa, kuten tässäkin sarjassa.

Pps. Tällä ruksaan Reading Challengesta yli kohdan 9. a book by a female author.

Arvosana: Neljä kissanpentua

Muualla luettuna: Kirjaneidon tornihuone, Nenä kirjassa, kujerruksia ja Kirsin kirjanurkka