27. marraskuuta 2015

J. S. Meresmaa: Mifongin kätkemä

J. S. Meresmaa
Mifongin kätkemä
Myllylahti, 2015
475s.


Mifonki-sarja on tullut jo neljänteen osaansa, joten teksti sisältää spoilereita. Varoituksen sana siis niille joilla sarja kenties on vielä kesken tai lukematta. Aiemman osan postauksen löydät täältä.

Mifongin kätkemä jatkaa tarinaa suoraan siitä, mihin Mifongin mahti jäi. Fewrynn ja Dante ovat onnistuneet pelastamaan Danten siskon Linnin mustan mahdin syövereistä, mutta kunnian kirouksen poistamisesta ottaakin joku muu. Ardis on matkustanut itämantereelta poikansa Ciaranin luo, ja huomaakin joutuvansa auttamaan tämän pakoon vallananastajia. Ja vaikka Merontesia vuosikymmenen kiusannut kirous onkin vihdoin poissa, ei kestä kauaa kun toinen vitsaus on jo koettelemassa kaupunkia, ja sen myötä niin uutta kuningasta kuin Fewrynniäkin.

Olipa ihana palata jälleen Mifonkien pariin! Sarja on ollut alusta asti tasainen. Seikkailua ja matkustelua ympäri maailman riittää, jännittävät juonenkäänteet seuraavat toinen toisiaan ja erilaisia, ihania hahmoja riittää. Kirjat ovat onnistuneet yllättämään monta kertaa, useimmiten hyvällä tavalla. Sarja ei todellakaan ole mennyt normaaleja jo tallattuja polkuja myöten, vaan mennyt aivan omaa, yllättävääkin reittiä.

Viime osassa minua häiritsi Ciaran ja tämän päätökset, mutta tällä kertaa Fewrynn mietitytti eniten. Tyttö tekee todella huonoja päätöksiä koko kirjan ajan, kovin itsekkäitä ja ajattelematta. Pistän tämän nuoruuden piikkiin, mutta jotenkin tuntui välillä että nimen omaan Fewrynnin pitäisi osata tajuta hieman paremmin seurauksia. Vaan eipä se Ciarankaan kovin rauhassa aina jaksanut miettiä. Aikamoinen sisaruspari on kyllä kyseessä. Danten muutos sen sijaan oli todella positiivinen, ja jännittääkin miten jatkossa käy.

Jos aiemmissa osissa saatoin hämmentyä suurista aikahypyistä, niin tässä osassa hämmentikin sellaisen puuttuminen. Koska edellisen kirjan lukemisesta on jo taas hetki aikaa, niin muistikuvat olivat aika heikot jälleen kerran. Ja koska kirja jatkuukin suoraan siitä mihin edellinen päättyi, olisi kertaamisesta ollut paljon hyötyä ennen tähän tarttumista. Pikkuhiljaa muistikuvat kyllä palailivat, ja aika hyvin kirjassa myös kerrataan tapahtumia, joten ihan pihalla en onneksi ollut.

Ehkä osittain kirjan alun takia tämä tuntuikin hieman sellaiselta täyteosalta. Jotenkin tuli sellainen olo että tämän ja Mifongin mahdin olisi kuulunut olla samoissa kansissa? Sillä siinä missä aiempi osa selvästi kulminoitui loppua kohden tukkisillan tapahtumiin, tämä kirja onkin oikeastaan noiden tapahtumien ja seuraamusten selvittelyä. Aiempia tapahtumia setvitään kauan aikaa, ja loppu tuntuikin sitten jo tulevan petaukselle. Koko ajan tapahtumat vierivät kyllä eteenpäin, mutta jotenkin hitaasti ja varovasti.

Kirja loppui jälleen kerran kuitenkin hyvin kutkuttavaan kohtaan, hyvin yllättävälläkin tavalla. Uskon, että sarjan seuraava osa tuleekin olemaan tapahtumiltaan ja juonenkäänteiltään vieläkin kiinnostavampi kuin tämä osa. Kirja piti mielenkiinnon koko ajan yllä, yhtään kun ei voinut taaskaan arvata mihin tapahtumat ovat menossa.

Kaiken kaikkiaan tasaisen hyvä jatko-osa sarjalle. Hieman täyteosan makua, mutta kyllähän asioissa ihan eteenpäinkin päästiin. Todella suurella mielenkiinnolla odotan seuraavaa osaa!


Arvosana: Kolme kissanpentua

Haasteista osallistun tällä Reading Challengen kohtaan 34. A book with a love triangle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti