1. joulukuuta 2015

Reetta Niemensivu x2

Reetta Niemensivu
Lempi ja rakkaus
Suuri Kurpitsa, 2010
49 s.


Lempi ja rakkaus kertoo Reetta Niemensivun Lempi-mummun elämästä. Lempi tapaa nuorena tyttönä Väinön, ja pari tapailee salaa Lempin perheeltä. Nuorten rakkautta ei kuitenkaan noin vain hyväksytä, eivätkä asiat mene aivan kuten toivottua.

Niemensivun piirustustyyli on kyllä kaunista katseltavaa. Niin maalauksellista ja nättiä, väritkin tuntuu olevan tarkoin harkittuja jokaiseen kohtaan ja liittyvän hahmojen mielentilaan. On myös kiva lukea välillä tällaista sarjakuva-albumia, missä ruudut ovat ilman tarkkoja reunaviivoja. Koko yleisilme näyttää pehmeämmälle.

Albumi on lyhyt, mutta lyhyeenkin mittaan mahtuu pitkä tarina. Lempin ja Väinön rakkaustarina on omanlainen, mutta hyvinkin aidon tuntuinen. Aina ei kaikki mene kuten on suunniteltu, sattumilta ei voi välttyä ja huhut sen kun kiertävät. Nätti ja kiva tarina kauniisti kuvitettuna.


Arvosana: Kolme kissanpentua


Reetta Niemensivu
Saniainen kukkii juhannuksena
Suuri Kurpitsa, 2013
95 s.



Saniainen kukkii juhannuksena on Niemensivun kolmas albumi, tähän astisista myös kaikista pisin. Tällä kertaa tarina sijoittuu Parkanoon juhannuksena 1928. Rippikirkko on tupaten täynnä ihmisiä, ilma on seesteinen ja kaunis. Pojat ovat pyöräilleet katsomaan rippityttöjä, ja nuori konstaapeli on juuri kihlautunut. Edellisilta on muutamalla nuorella venähtänyt kokkoa katsellessa ja erilaisia juhannustaikoja tehdessä, ja ajatukset tuppaavat karkailemaan. Kesken kaiken seesteinen ilma kuitenkin muuttuu raivoavaksi ukkosmyrskyksi, ja kirkkoon osuu salama. Monen ihmisen elämä muuttuu tuolla hetkellä.

Olipa mukavaa lukea näin pitkä ja yhtenäinen tarina. Lempi ja rakkaus oli sekin kiva, mutta tuntui jotenkin tyngältä. Aiemmin lukemani Aavepianisti ja muita kertomuksia taas sisälsi monta lyhyttä tarinaa, enkä pituuden takia tuntunut oikein pääsevän niihinkään sisälle. Tässä sen sijaan oli jo kunnolla pituutta, joten huomasin pitäväni tästä jo sen takia paljon enemmän.

Tarina soljuu myös mukavasti eteenpäin. Välillä näytetään pätkiä aattoillasta, kuinka eri nuoret viettivät iltaansa tehden taikojaan tai haaveillen tulevaisuudesta. Välillä taas siirrytään itse juhannuspäivään, kirkkoon ja siellä oleviin eri ihmisiin ja heidän kohtaloihin.

Niemensivun piirustustyyli on edelleen kaunista ja maalailevaa, siitä ei ole mitään huonoa sanottavaa. Koska itse tarinakin kumpuaa oikeista tapahtumista historiassa, se tuntuu paljon läheisemmältä. Todella kauniisti kuvattu kertomus, monine hahmoineen ja dramaattisine käänteineen.


Arvosana: Neljä kissanpentua

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti