Marraskuussa pidin tahattoman pitkän blogitauon, postauksia tuli ennätysvähän, enkä juuri lukenut kirjojakaan. Syy näihin oli enimmän aikani kuukaudesta vienyt tv-sarja Downton Abbey, joka koukutti hetkessä pauloihinsa. Aloitin ensimmäisen jakson ihan ohimennen eräänä päivänä, ja eihän siinä sitten kovin kauaa mennytkään kun lähes kaikki jaksot oli katsottu... Miten ihana sarja! Sydän murtuu jo pelkästä ajatuksesta että kohta se loppuu kokonaan. Toki se murtui jo monta kertaa aiemminkin sarjan aikana. Joululahjaksi olenkin jo varovaisesti toivonut uutta Downton Abbey: Muistojen aika-kirjaa, jotta voin elää heti uudelleen nuo kaikki ihanat (ja kamalat) hetket.
Lukeminen siis jäi tässä kuussa hieman taka-alalle. Sain kuitenkin lopulta luetuksi neljä kirjaa, joista kolme oli sarjakuvia.
Luetut:
Vivek J. Tiwary, Andrew C. Robinson: Viides Beatle: Brian Epsteinin tarina (174s.)
J. S. Meresmaa: Mifongin kätkemä (475s.)
Reetta Niemensivu: Lempi ja rakkaus (49s.)
Reetta Niemensivu: Saniainen kukkii juhannuksena (95s.)
Sivuja yhteensä: 793
Kaikki lukemani kirjat olivat jälleen kerran hyviä. Mifonkien pariin oli oikein ihanaa jälleen palata, The Beatles kiinnostaa aina, ja Niemensivun sarjakuvat jaksavat edelleen ihastuttaa nätillä tyylillään.
Downton Abbeyn innoittamana aloitin marraskuussa myös vihdoin Kate Mortonin Paluu Rivertoniin kirjan, se kun sijoittuu sinne 20-luvun kartanoelämään, mutten ole ehtinyt siinä vielä kovinkaan pitkälle. Jälleen myös muutama sarjakuva odottelee yöpöydällä lukijaansa. Lukeminen alkaa selvästi taas maistua, mikä on mukavaa.
Huomasin myös, että koska vuosi lähenee loppuaan, niin lähenee loppuaan myös kaikki nuo haasteet jotka olen itselleni kiusaksi ottanut. Niinpä jätinkin muut kirjat nyt hieman taka-alalle, ja yritän ottaa edes tuota Luetaan sateenkaari-haastetta hieman kiinni, siitä kun puuttuu vielä kolme raitaa. Katsotaan miten käy...
Kirjaostoksia marraskuussa ei tullut tehtyä yhtäkään. Tampereen kirjaston instagram-kilpailussa voitin itselleni kuitenkin palkinnon, ja pienestä joukosta palkintokirjoja valitsin itselleni Tuula Karjalaisen kirjan Tove Jansson: Tee työtä ja rakasta. On se vaan nätti!
Mitenkäs teidän marraskuunne? Ja hei, onhan siellä joku muukin joka on yhtä pahasti koukussa Downton Abbeyyn kuin minä?
Oih, Downton Abbey! Itse olen katsonut sarjaa pari vuotta, ja nyt olen pahojen vieroitusoireiden vallassa, kun sarja jäi tauolle ennen päätösjaksoja. Haikeaa, että kaikki on pian ohi! Mifongin kätkemä pitäisi lukea...
VastaaPoistaTodella haikeaa, vaikka olenkin ollut sarjan fani vasta niin vähän aikaa! Oli ihanaa katsoa kaikki putkeen, mutta toisaalta on mukavaa päästä mukaan vielä tähän junaan, odottaa muiden mukana viimeisiä jaksoja :) Kun tartut uusimpaan Mifonkiin, suosittelen pientä kertausta edellisestä kirjasta :)
PoistaTuo Tove Jansson-kirja on niin hyvä!! Lue se pian!
VastaaPoistaVoih, Downton Abbeyta (miksi olen tätä ennen aina luullut että se on Downtown Abbey :--D) hehkutaan aivan joka puolella. Jospa minäkin jaksaisin joululomalla kokeilla sen katsomista.
Ja hei mitäs tuo suklaa on? En saa millään päähäni missä olisi noin ihanan värinen paperi :D
Täytyy kyllä varmaan lukea se aika pian, vaikuttaa hyvälle :) Ja oi kyllä, suosittelen lämpimästi kokeilemaan Downton Abbeya, itse jäin koukkuun jo ensimmäisestä jaksosta. Varmasti sopii hyvin joulun aikaan :) (Ja hei älä huoli, niin minäkin luulin ennen sen katsomista :-D)
PoistaSuklaa on pirkan mansikkajogurttitäytesuklaata, oma lempparini :D
Minäkin katsoin juuri kuukausi sitten kaikki Downton Abbeyn jaksot Netflixistä, jäin samaten heti siihen koukkuun...
VastaaPoistaIhanaa että on muitakin! Tuli kyllä harvinaisen intensiivinen katseluputki, oli melkein vaikea palata arkeen sen jälkeen. Mutta on se vaan ihana sarja :)
Poista