30. joulukuuta 2018

Viimeisen neljänneksen luetut ja kuulumisia

Viime kerrasta on jälleen jo aikaa, tästä on tainnut tulla jo tapa, hups. Kiirettä on piisannut ja pakostikin blogi jää sitten vähemmälle huomiolle. Koitan kuitenkin pitää edelleen sen, ettei tulisi välikuukausia sentään, että jos nyt edes vähintään sen yhden postauksen saisin kuukaudessa ulos, niin olisi hyvä.
 
Kirjapostauksia on rästissä todella pitkältä ajalta, ja ehkä joskus saan ainakin osan niistä vielä ulos, katsotaan. Osasta en välttämättä kirjoita mitään, liian kauan aikaa on jo kulunut välissä. Monta olen kirjoittanut jo ajat sitten valmiiksi asti, mutta postaaminen on jäänyt kuvien puuttumiseen. Näin loppuvuodesta kun tuota valoa ei juuri ole, ja tietysti muistan koko asian aina myöhään illalla jolloin kuvien ottamisesta ei oikein tule mitään. En ole kovin paljoa toki ennenkään käyttänyt aikaa kuvien ottamiseen tai asetelmiin ym., mutta edes joku kuva olisi kiva olla.

Loppuvuodesta luin jopa hieman enemmän mitä aiemmalla neljänneksellä, mutta sekin sarjakuvien (ja päättyvän sarjakuvahaasteen) ansiota. Enemmänkin olisin voinut lukea, mutta syksy oli aika raskas, eikä pelkästään koulun vuoksi. 

Lokakuussa vietin ensin mukavan syntymäpäivän, jonka jälkeen vietin elämäni kamalimman syysloman, sillä menetimme toisen kissamme heti loman alussa. Ninjalla todettiin yllättäen hyvin laajalle levinnyt syöpä mahalaukussa, jota ei voinut leikata yrityksestä huolimatta. Tämä on sitten tietenkin varjostanut koko loppuvuotta, eikä energiaa tai kiinnostusta oikein ole riittänyt lukemiseen tai tänne asti. Ninja oli ensimmäinen oma kissani, joka kulki ja koki kanssani koko tähänastisen aikuiselämäni, ja ikävä on vieläkin kova.

Lokakuussa luin siis vain kaksi kirjaa, tästä johtuen. Keplerin luin heti alkukuusta, ja koko tapahtuneen jälkeen vain Hilda ja kivipeikon. Molemmat kirjastolainoja.

Timo Parvela: Kepler62: Uusi maailma (256s.)
Luke Pearson: Hilda ja kivipeikko (40s.)

Sivuja yhteensä: 296

IMG_20181015_145151_416

Marraskuu tuntui siis todellakin synkkääkin synkemmältä, mutta pikkuhiljaa elämä alkoi palautua, jos ei normaaliksi niin ainakin lähelle normaalia. Marraskuukin oli vielä kiireinen koulun puolesta, kun kandia täytyi alkaa työstää enemmän. Sain kuitenkin luettua huomattavasti enemmän, lähinnä tosiaan tuon kuun lopussa loppuneen sarjakuvahaasteen takia. 

Marraskuussa luin 7 kirjaa, joista 5 oli sarjakuvia, yksi tarinakokoelma ja yksi romaani. Näistä kaikki muut on kirjastolainoja, paitsi Mitfordin murhat, joka on arvostelukappale.

Sarah Andersen: Aikuisuus on myytti (112s.)
Sarah Andersen: Big Mushy Happy Lump (128s.)
Kris Keränen: Ahistunu Pupu (62s.)
Jessica Fellowes: Mitfordin murhat (398s.)
Denis-Pierre Filippe: Mikki ja hukkunut meri (60s.)
Liv Strömquist: Prinssi Charlesin tunne (132s.)
Taru Anttonen ja Milla Karppinen (toim.): Sankaritarinoita tytöille (256s.)

Sivuja yhteensä: 1148


Joulukuussa olisi ollut ehkä aikaa sitten jo enemmän lukea, mutta eihän se nyt pakottamalla sitten tule. Joululomalla kyllä sitten taas teki jo mieli lukea, mutta sukulointi ja koko joulu meni yllättävän kiireisissä ja sosiaalisissa tunnelmissa, ettei siinä kerennyt. Joulu sujui kuitenkin mukavasti ja rauhallisesti, ja ihanaa nyt hetki vielä vain olla, ennen kuin tammikuussa alkaa taas koulukiireet vauhdilla viimeisen työssäoppimisen merkeissä. 

Joulukuussa luin 5 kirjaa, joista jälleen neljä oli sarjakuvia ja yksi ja vuoden viimeinen kirja oli romaani. Näistä kaksi sarjakuvaa oli omiani ja muut kirjastolainoja. 

Liv Strömquist: Kielletty hedelmä (143s.)
Robert Kirkman: The Walking Dead: Here's Negan! (72s.)
Robert Kirkman: The Walking Dead, Book Fourteen (296s.)
Sarah Andersen: Herding Cats (112s.)
Maria Turtschaninoff: Maresin voima (383s.)

Sivuja yhteensä: 1006

IMG_20181031_151805_373

Loppuvuoden kirjat koostuvat siis suurimmalta osin sarjakuvista, mutta eipä tuo haittaa. Romaaneihin ei ole ollut aikaa uppoutua, ja jotain on kuitenkin halunnut lukea niin miksipä ei niitä. Molemmat loppuvuoden romaanit olivat kyllä mainioita, ja erityismaininta täytyy sanoa ehdottomasti vuoden viimeiselle kirjalle, Maresin voimalle. Se oli aivan huikea tarina ja vei Maresin ja Naondelin ihanaan maailmaan ja tunnelmaan jälleen täysin.

Koitan ehtiä kirjoitella heti alkuvuodesta koko vuodesta pienen koosteen, parhaimmat kirjat ja muita huomioita, ja sen jälkeen jos saisin ainakin muutamia rästipostauksia ulos. Instagraminkin kanssa koitan aktivoitua, ja ehkä vihdoin tehdä blogille ihan oman instatilin.

Ihanaa ja turvallista vuodenvaihdetta kaikille!