28. marraskuuta 2016

Timo Parvela, Bjørn Sortland: Kepler62: Matka

Timo Parvela, Bjørn Sortland
Kepler62: Kirja kolme: Matka
WSOY, 2016
Kuvitus: Pasi Pitkänen
159 s.



Niin on tämä ihana ja suosittu lasten scifi-sarja päässyt jo kolmanteen osaansa! Tarina jatkaa jälleen suoraan siitä mihin aiempi osa jäi. Enää ei koulutusta tai harjoituksia tarvita, vaan lapset ovat valmiita lähtemään kohti Kepleriä, etsimään uutta korviketta kohta elinkelvottomalle maalle. Koska matka on suunnattoman pitkä, vaivutetaan lapset siksi aikaa uneen omiin kapseleihin. Vaan kun Ari seuraavan kerran herää, matka on vielä kesken, eikä kaikki ole kunnossa.

Olipa seikkailu! Tähän astisista osista tämä oli ehkä jännittävin, sillä tuttu, vaan ei enää kovin turvallinen maapallo jäi viimein taakse, ja edessä on pelkkää pimeää ja tuntematonta avaruutta. Kaikki avaruudessa tapahtuva on aina jännittävää ja kutkuttavaa, joten olin senkin takia jo etukäteen aika innoissani tästä osasta. Eikä kirja pettänyt, vaan olikin aivan mainio jatko-osa!

Hieman vaan harmitti, kun tuntui että tarina jäi aika lyhyeen, vähän kuin kesken. Tai että jotain olisin kaivannut vielä lisää. Tuntuu nimittäin että tarina vasta alkaa tästä, vaikka nyt ollaan jo sarjan puolivälissä! Kyllähän tässäkin osassa kuitenkin sattui ja tapahtui, vaikka hieman täyteosan tuntua olikin. 

Kirjan loppu oli todella hieno ja kaunis, pidin erityisesti siitä, että viimeinen luku kerrottiin pelkillä kuvilla. Upeaa jälkeä taas kerran Pasi Pitkäseltä! Tässä osassa olikin ehkä hienoimmat kuvitukset tähän asti, toki siihenkin varmasti vaikutti avaruus tapahtumapaikkana, joka on aina kiehtonut allekirjoittanutta.

Huomaan pitäväni näistä Timo Parvelan osista hieman enemmän, vaikka Sortlandin osia olenkin lukenut vasta yhden. Palaan tähän asiaan siis seuraavan osan jälkeen, joka on taas Sortlandin käsialaa. Katsotaan sitten, onko mieli muuttunut.

Muualla: Luetaanko tämä?, Kirjojen keskellä, Les! Lue!, Pieni kirjasto, Yöpöydän kirjat

Arvosana: Neljä kissanpentua

Kepler62-sarja:
Kirja yksi: Kutsu
Kirja kaksi: Lähtölaskenta
Kirja kolme: Matka
Kirja neljä: Pioneerit

22. marraskuuta 2016

Alan Bradley: Loppusoinnun kaiku kalmistossa

Alan Bradley
Loppusoinnun kaiku kalmistossa
(Speaking from Among the Bones, 2012)
Bazar, 2016
Suom. Maija Heikinheimo
410 s.
arvostelukappale








Jälleen yksi ihana Flavia de Luce-sarjan kirja luettu! Kaipasinkin jo takaisin sarjan pariin, nämä ovat juuri oikeanlaisia dekkareita makuuni, ja ilmestyvätkin juuri sopivan ajan kuluessa, että se minunkin pienen pieni dekkarinnälkä on ehtinyt taas kasvaa.


Tällä kertaa pienessä Bishop's Laceyn kylässä valmistaudutaan avaamaan kylän oman pyhimyksen Pyhän Tancredin hauta tämän kuolinpäivän 500-vuotisjuhlan kunniaksi. Tapahtuman ympärillä pyörii paljon erimielisyyksiä eri tahoilta siitä, pitäisikö hauta avata vai ei, mutta kaikki nämä keskeytyvät kun hautaholvista löytyy tuore ruumis. Ja kukapa muu tuon ruumiin löytää, kuin meidän oma Flaviamme.

Flavialla on tapana työntää nenänsä ja pyöränsä aika lailla joka paikkaan, myös paikkoihin, minne ei aina ole sallittua mennä. Mutta aina Flavia sieltä myös selviää pois, ja mitä kekseliäimpiä keinoja käyttäen. Tälläkään kertaa ei tosiaan vaaroilta vältytä, ja kirjassa onkin muutama aika kuumottavakin kohta, joissa joutuu kääntelemään sivuja tiuhempaan tahtiin. Huh mihin tilanteisiin Flavia joutuukaan! Nuoresta iästään huolimatta Flavia ei paljosta hätkähdä ja osaa pitää hermonsa kurissa jännittävissäkin paikoissa. Itsehän en kyllä uskaltaisi Flavian jalanjäljissä kulkea.

Oli mukava huomata muutamassakin kohtaa, miten Flavia otetaan huomioon aikuisten puolesta asioissa, joihin 11-vuotiasta ei normaalisti päästettäisi mukaan. Kuten nyt vaikkapa haudan avaamiseen, jossa Flavia on mukana kuin yksi kutsuvieraista. On kuin koko kylä olisi havahtunut huomaamaan, että tällä nuorella tytöllä on varsin hyvät hoksottimet, ja hänen apuaan kannattaa käyttää hyödyksi. Mutta vaikka Flavia aikamoisen pikkuvanha ja aikuismainen joissain asioissa onkin, nousee nuori ikäkin aika ajoin esiin.

Kirjassa tavataan jälleen kerran monia tuttuja hahmoja, aina Buckshawin keittäjästä kirkkoherraan. Suurin osa näistä hahmoista esiintyy lähes kaikissa kirjoissa, ja aina heistäkin irtoaa jotain uutta kerrottavaa sekä meille että Flavialle. Itse haluaisin kuulla Doggerista vielä lisää, mutta ehkä kaikki aikanaan. Tällä kertaa kirjassa tavataan myös eräs aivan uusi tuttavuus, Adam Sowerby, jonka ainakin minä toivoisin ja soisin pysyvän sarjassa pidempäänkin. Hänen ja Flavian välinen suhde ja yhteistyö oli kerrassaan hauskaa luettavaa, samoin kuin tietysti edelleen Flavian ja komisario Hewittin välinen kanssakäyminen.

Kuten myös jo aiemmissa kirjoissa, myös tässäkin kulkee taustalla de Lucen perheen talousvaikeudet. Aiemmissa osissa perheen isä on yrittänyt kaikkensa, jotta taloushuolet hellittäisivät, eikä Buckshawin kartano menisi heiltä alta, mutta tässä kirjassa tapahtuukin taas käänne huonompaan. Myös Flavian sisarussuhteita avataan jälleen hieman lisää, mistä on aina mukava lukea. Varsinkin, jos ne näyttävät näinkin valoisilta kuin tässä osassa.

Loppusoinnun kaiku kalmistossa ei ollut sarjan paras kirja, mutta taattua laatua kuitenkin. Viihdyin kirjan parissa todella hyvin, aina järisyttävään loppuun saakka. Onneksi seuraavan kirjan ilmestyminen on jo ihan nurkan takana, sillä sen lukemista en malta odottaa!

Kiitokset Bazarille arvostelukappaleesta!


Arvosana: Neljä kissanpentua

Flavia de Luce-sarja:
Piiraan maku makea (The Sweetness at the Bottom of the Pie)
Kuolema ei ole lasten leikkiä (The Weed That Strings the Hangman's Bag)
Hopeisen hummerihaarukan tapaus (A Red Herring without Mustard)
Filminauha kohtalon käsissä (I Am Half-Sick of Shadows)
Loppusoinnun kaiku kalmistossa (Speaking from Among the Bones)
Kuolleet linnut eivät laula (The Dead in Their Vaulted Arches) (tulossa keväällä)
As Chimney Sweepers Come to Dust 
Thrice the Brinded Cat Hath Mew'd