14. toukokuuta 2020

Suuri sarjakuvapostaus #2

Tässä olisi toinen suuri sarjakuvapostaus, olkaa hyvät! Pari näistä on luettu jopa jo viime vuoden puolella, ja melkein harmittaa, että kesti näin kauan saada ne blogiinkin asti. Onhan kyseessä kuitenkin pari viime vuoden parasta lukemaani sarjakuvaa! Olen jättänyt nämä kaksi helmeä postauksen loppuun. Tässä on nyt kuitenkin kaikki viime aikojenkin luetut sarjakuvat, enempää ei ole varastossa, joten täytyy siis jatkaa lukemista!

***

IMG_20200127_142403_512

Ulla Donner: Sontaa
(Skiten, 2019)
Kustantamo S&S, 2019
Suom. Sinna Virtanen
103 s.
Arvosana: Neljä kissanpentua



Olen aiemmin lukenut Ulla Donnerin sarjakuvan Spleenish, joka oli hauska, mutta jäi kuitenkin sellaiselle "ihan hyvä" tasolle. En ihan täysin ollut samassa kuplassa kuin sarjakuvien tyypit, vaikka tavallaan olenkin, ja lisäksi sarjakuvan silmille pomppaava väritys oli hieman liikaa. Sen sijaan Sontaa oli mielestäni loistava. Siinä oli niin tarkkaan pitäviä oivalluksia nykymaailmasta ja sen menosta kuin osuvia juttuja omaan elämään, että se nauratti ääneen ja samalla ärsytti suunnattomasti.

Sarjakuvassa ryhmä nuoria aikuisia saa kamalan työpöhinäpäivän jälkeen tietää, että työt oli sitten ehkä tässä, ja he menevät porukalla paikalliseen istumaan. Uuden perunaproteiinin kehittäminen ei muutenkaan mene ihan suunnitelmien mukaan perunakuoriaisten levitessä ympäriinsä. Muuta juonta sarjakuvassa ei tavallaan ole, mutta pääpointti teoksessa onkin hahmojen väliset keskustelut, suhteet, taustalla tapahtuvat asiat. Kuvissa tapahtuu paljon ja sivuja saa ihan syynätä, että mitä kaikkea sieltä löytyy. Hauska ja oivaltava sarjakuva! Lisäksi onnittelut Donnerille Sarjakuva-Finlandian voitosta!


20200204_1258021

***

Ari Folman & David Polonsky: Anne Frankin päiväkirja
Tammi, 2019
160 s.
Arvosana: Neljä kissanpentua
Helmet-haaste: 4. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on monta ihmistä

En ole aiemmin lukenut Anne Frankin Nuoren tytön päiväkirjaa, mutta aihe on toki kiinnostanut aina. Jotenkin itse kirjaan on ollut ehkä jonkinlainen kynnys tarttua, mutta sarjakuvan muotoon muokattu tarina tuntui itselle helpolle tarttua. Ja mikä tarina se olikaan! Lopussa herkistyi melkein väkisinkin, niin surullinen on Frankin perheen tarina.

Tarina toimii mielestäni hyvin sarjakuvan muodossa, jotenkin elävöittää koko perheen ja tapahtumat ihan eri tavalla todellisiksi. Kuvitus on todella onnistunutta muutenkin, Anne Frankin tunnistaa helposti omaksi itsekseen. Pidin tästä teoksesta kovasti, vaikka toki välillä tuntuikin, että kun pitkä päiväkirja on koottu melko lyhyeksi sarjakuvaksi, on paljon sellaista, mitä tästä jäi puuttumaan. Ehkä jonain päivänä tartun siis itse kirjaankin.

***

20200419_1756081

Kevin Panetta & Savanna Ganucheau: Bloom
First Second, 2019
368 s.
Arvosana: Kolme kissanpentua
Helmet-haaste: 41. Kirjassa laitetaan ruokaa tai leivotaan

Bloom on jälleen yksi sellainen sarjakuva, jonka näin Goodreadsin suosituksissa minulle, josta luin kuvauksen ja tilasin itselleni. Niin helposti minut saa myytyä jollekin sarjakuvalle, jossa on kaunis kansi ja kiinnostava tarina! Bloom ehti istua hyllyssäni kuitenkin varmaan yli puoli vuotta ennen kuin vihdoin nyt tänä keväänä tartuin siihen.

Bloom kertoo nuoresta Arista, joka työskentelee vanhempiensa leipomossa, mutta haluaa sieltä palavasti pois. Hän suunnittelee muuttoa isoon kaupunkiin bändikavereidensa kanssa, mutta Arin vanhemmat haluavat Arin jäävän auttamaan perheyritykseen, jolla ei mene kovin hyvin. Ari päättää etsiä tilalleen työntekijän, ja näin hän tutustuu Hectoriin, ravintola-alan opiskelijaan joka on juuri muuttanut kaupunkiin.

Bloom oli suloinen, niin tarinaltaan kuin myös piirrostyyliltään. Kuvat ovat mukavan sinisävyisiä ja hahmot ilmeikkäitä ja hauskoja. Itse tarina jäi kuitenkin lopulta sellaiselle ihan ok -tasolle, lähinnä sen hieman epäonnistuneen rytmityksen vuoksi. Sarjakuvassa alkuun kaikki tapahtuu verkkaan, varsinkin päähenkilöiden tutustuminen ja heidän suhteensa kehitys, mutta loppupuolella kaikki tuntuukin tapahtuvan sitten liian nopeasti ja yhtäkkiä, eikä se tuntunut luontevalta. Kiva sarjakuva siitä huolimatta!

20200517_1207441

***

IMG_20200411_145750_360

Marjorie Liu & Sana Takeda: Monstress, Vol. 1
Image Comics, 2016
202 s.
Arvosana: Neljä kissanpentua
Helmet-haaste: 33. Kirjassa tapahtuu muodonmuutos

Tätä sarjakuvaa jos jotain on vaikea lähteä selittämään. Tarina on monimutkainen, ja hieman rönsyileväkin, eikä paljoa itsekään selittele mitään. Monstress sijoittuu steampunk-henkiseen maailmaan, jossa eläviä laleja ovat ihmiset, jumalolennot, kissat ja muinaiset olennot, ja  lisäksi ihmisten ja muinaisten olentojen hybridimuodot, Arcanics, ja he eivät ole muiden suosiossa. Päähenkilömme Maika on yksi tällainen hyvin ihmisen näköinen hahmo, mutta kuitenkin hybridi. Hän haluaa tietää menneisyydestään ja mitä hänen äidilleen on käynyt, ja toteuttaa erikoisen suunnitelman, jolla saa lisää tietoa. Lopulta Maika lähtee matkaan muutaman erikoisen kumppanin kanssa viholliset perässään. Monenmoisia mutkia ja erikoisia hahmoja on vastassa, ja pikkuhiljaa saamme tietää enemmän ja enemmän sarjakuvan maailmasta, historian tapahtumista ja päähenkilömme sisäisestä kamppailusta eräänlaisen monsterin kanssa. Toimintaa ei sarjakuvasta tosiaan puutu.

Kuvitus on todella kaunista ja maailma ja sen historia mitä mielenkiintoisin. Tähän sarjakuvaan tosin piti keskittyä ihan eri tavalla mitä muihin viime aikoina lukemiini, niin paljon ruuduissa oli tekstiä ja sellaista maailman sanastoa, joka ei ollut itselleni tuttua. Lisäksi luin sarjakuvaa myöhään illalla Stay Home Reading Rushin aikaan, joten lukukokemukseni saattoi jonkin verran kärsiä siitä, että koitin kiirehtiä sen parissa. Aion ehdottomasti jatkaa tämän sarjan parissa, mutta sitä ennen täytyy varmaan ainakin selailla tämä vielä uudelleen läpi. Yksi sarjakuvan suurista plussista tulee sen monihäntäisistä, puhuvista kissoista! Lisäksi pieni kettutyttö Kippa on aivan ihastuttava hahmo.

20200514_1709051


***


81VcRVeUX0L1

Debbie Tung
Book Love
Andrews McMeel Publishing, 2019
137 s.
Arvosana: Kolme kissanpentua

Quiet Girl in a Noisy World, an Introvert's Story
Andrews McMeel Publishing, 2017
177 s.
Arvosana: Neljä kissanpentua


Näihin pieniin sieviin sarjakuviin ei ole oikein voinut olla törmäämättä instagramin puolella, ja niinpä minäkin päätin nämä lukea. Kirjoissa on pieniä yksittäisiä strippejä kirjaihmisen ja introvertin elämästä.

Jostain syystä Book Love ei tosin iskenyt minuun kuten moneen moneen muuhun kirjojen ystävään. Kirjassa oli kyllä jonkin verran samaistuttavia tarinoita, mutta suurin osa meni ikään kuin aina vähän liian yli, vähän turhan kärjistäen tai suurennellen. Itselle tuli kirjasta sellainen olo, että se lähinnä kuvaa tällaisia mielikuvia ja ennakko-oletuksia mitä ihmisillä ehkä on niistä, jotka lukevat paljon, mutta todellisuudessa se ei ole ihan sellaista. Tai että tällaisia ihmisiä me kirjaihmiset haluamme olla ja tällaista kuvaa haluamme itsestämme antaa. Mutta siis varmasti juuri tuollaisia kirjassa kuvattuja ihmisiä oikeasti myös on, minä vaan en ihan mene kuitenkaan siihen ryhmään. Esimerkiksi minä en ikinä kanna mukanani kirjaa minnekään, mikä tuntuu olevan lähes itsestäänselvyys kirjaihmisille.

Quiet Girl in a Noisy World sen sijaan iski jo paremmin, ja näihin tarinoihin samaistuin aika hyvin lähes kaikkiin! Toki tässäkin oli hieman sama juttu, että osa jutuista meni ehkä hieman yli, mutta sellaista se tietysti voi joillekin ollakin. Tässä kirjassa oli myös paljon sellaisia todella oivaltavia ja syvällisiäkin juttuja, ja monesti ihan pysähdyin pohtimaan, että kuinka hyvin ne osuvatkaan omaan elämään. 

Kivat lyhyet ja todella nopealukuiset sarjakuvat, jotka antavat paljon samaistumispintaa jos yhtään kokee olevansa kirjanörtti introvertti. Siinäpä sanapari! Sanokaapa nopeasti peräkkäin, kirjanörtti introvertti, kirjanörtti introvertti...

Quiet girl in a noisy world

***

20200514_1543121

Avi Heikkinen: Valotusaika
Pokuto, 2019
224 s.
Arvosana: Viisi kissanpentua

Valotusajan päähenkilö on melko epämiellyttävä pikkurikollinen Jamo, joka löytää sattumalta kameran, jolla voi kuvata menneisyyttä. Jamon omassa menneisyydessä on tapahtunut katoaminen, jota hän alkaa vimmatusti alkuun tutkia. Myöhemmin Jamo päätyy tutkimaan myös erään naisen katoamistapausta mukanaan ex-poliisi ja tekoälyllä varustettu Possu-pehmolelu.

Sarjakuvan juoni on hurjan mielenkiintoinen ja koukuttava, jännä scifimäinen trilleri, jossa tulee yllätyksiä vastaan joka sivulla. Sarjakuva on hyvin elokuvamainen ja kohtaukset saattaa helposti kuvitella päässään kuin elokuvaan, mikä toisaalta ei yllätä. Heikkinen on siis ensin kuvannut kaikki tapahtumat oikeasti, jonka jälkeen hän on muokannut kuvat sarjakuvaksi. Todella upea siis visuaalisesti.

Kirja on myös todella hauska, Possu on ihan paras (haluan oman Possun) ja kirjan huumori ja dialogi muutenkin tosi nasevaa ja sisältää paljon hyvää tilannekomiikkaa. Ihan hurjan hieno, uudenlainen sarjakuva-tapaus!

20200514_1442451

***

20200514_1436571

Tillie Walden: Are You Listening?
First Second, 2019
320 s.
Arvosana: Viisi kissanpentua


Aiemmin olen lukenut Tillie Waldenin omaelämäkerrallisen teoksen Spinning, joka oli hieno lukukokemus, mutta ei silti aivan viiden tähden arvoinen, jotain jäi ehkä puuttumaan, mutten tiedä edes mitä. Sen sijaan tämänkertainen lukukokemus oli aivan upea, ja Are You Listening on heittämällä yksi viime vuoden parhaita lukemiani sarjakuvia, jonka vuoksi myös hankin sen juuri itselleni omaksi hyllyyn.

Sarjakuvassa nuori tyttö Bea on jonkinlaisella karkumatkalla kotoaan, kunnes hän törmää autolla matkaavaan etäiseen tuttuunsa, Louhun. Lou on matkalla tätinsä luo ja Bea hyppää mukaan kyytiin. Tästä alkaa kaksikon ja yhden kissan melko maaginenkin roadtrip erikoisissa maisemissa, ja josta ei vaikeuksia ja tunteita puutu.

Enempää en halua juonesta paljastaa, sillä oikeastaan siinä se kokonaisuudessaan on, ja toisaalta taas ei ollenkaan. Sarjakuva pitää vaan kokea itse, sen upea kuvitus ja hieno, maagista realismia hipova tarina. Lukekaa tämä!

20200514_1703061

4. toukokuuta 2020

2020 ensimmäisen kolmanneksen luetut kirjat

Ajattelin pitkästä aikaa kirjata ihan tännekin ylös mitä olen lukenut tähän mennessä tänä vuonna! Yleensä näitä postataan kyllä vuoden neljänneksien mukaan, mutta koska se meni jo ohi niin mennään sitten kolmanneksilla tämä vuosi! Ja tosiaan olen viimein oikeasti lukenutkin jotain, eikä into ole ainakaan vielä loppunut. Jotain hyvää siis tästäkin poikkeusajasta nähtävästi on, sillä kirjat ja kaikki kirjajutut kiinnostavat ihan eri tavalla kuin vielä esim. viime syksynä.

Luin alkuvuodesta huhtikuun loppuun yhteensä 22 kirjaa. Se on aika huima määrä, kun miettii, että koko viime vuonna luin yhteensä 30 kirjaa! Se määrä onneksi ylittyy tänä vuonna helposti. Toki, ei se määrä vaan laatu ja niin edelleen, mutta minulle tuo määrä on tällä hetkellä tärkeä asia, ja olen iloinen että saan enemmän luetuksi kuin pariin viime vuoteen. Ja eihän se poissulje sitä laatuakaan onneksi!

IMG_20200405_165127_271


T a m m i k u u:

Luetut:
Christopher Paolini: Kulkuri, noita ja lohikäärme
Debbie Tung: Book love
Ulla Donner: Sontaa
Sivuja: 435 

Kuunnellut:
Carrie Fisher: Shockaholic
Märtha Louise & Elisabeth Nordeng: Herkäksi syntynyt
Kelsey Miller: I'll Be There For You
Tunteja: 20h



H e l m i k u u:

Luetut: 
Debbie Tung: Quiet Girl in a Noisy World
Ari Folman & David Polonsky: Anne Frankin päiväkirja
Sivuja: 337

Kuunnellut:
Heather Morris: Auschwitzin tatuoija
Tunteja: 6h 54min



M a a l i s k u u:

Luetut:
Katie O'Neill: The Tea Dragon Festival
Sayaka Murata: Lähikaupan nainen (e-kirja)
Sivuja: 262

Kuunnellut:
Heather Morris: Cilkan tarina
Tunteja: 11h 18min



H u h t i k u u:

Luetut:
Tove Jansson: Taikatalvi
Brian K. Vaughan & Fiona Staples: Saga Vol. 9
Kevin Panetta & Savanna Ganucheau: Bloom
J. K. Rowling & Jim Kay: Harry Potter ja viisasten kivi, kuvitettu laitos
Marjorie Liu & Sana Takeda: Monstress Vol 1.
Christopher Dell: Noituus, magia ja okkultismi, kuvitettu historia
Claire Castillon: Pieni sydän jaksaa rakastaa
Sivuja: 1635

Kuunnellut:
Maike Wetzel: Tyttö joka löytyi
Colson Whitehead: Nickelin pojat
Paolo Giordano: Tartunnan aikaan
Tunteja: 10h 33min

IMG_20200415_154519_931


Vuosi alkoi aika kivasti lukien, mutta helmikuu ja maaliskuu olivat vähän alavireisiä lukemisen suhteen. Pitkät äänikirjat veivät oikeastaan sen verran keskittymistä, että itse lukeminen jäi sitten muutamaan sarjakuvaan ja lyhyeen e-kirjaan. Huhtikuu sen sijaan oli todella pitkään aikaan tosi hyvä lukukuukausi minulle! Osallistuin kahteen lukuhaasteeseen, Magical Readathoniin eli O.W.L.seihin ja yhden viikonlopun ajan Stay Home Reading Rushiin. Molempien aikana luin neljä kirjaa, joista yksi kirja oli päällekäinen molempiin haasteisiin.

Lukemiseni on muuttunut äänikirjojen suhteen melko paljon. ennen kuuntelin maks 2 tietokirjaa vuodessa, mutta nyt olen kuunnellut kevään aikana jo 8 äänikirjaa, ja myös fiktiivisiä kirjoja! Auschwitzin tatuioijan lukija Markus Niemi oli todella miellyttävä, joten kuuntelin heti perään hänen lukemana myös Cilkan tarinan. Sitten etsin itse lukijan tiedoilla lisää kuunneltavaa, ja päädyin uutukaiseen Nickelin poikiin, joka oli itse asiassa melko samankaltainen tarina kuin nuo kaksi aiempaa, ja toimi siksi myös erittäin hyvin saman henkilön lukemana.

Luin myös pitkästä aikaa e-kirjan! En yleensä lue niitä koska en omista mitään erillistä lukijaa, ja olen ajatellut etten jaksa lukea kännykän näytöltä. Lähikaupan nainen on hyvin lyhyt kirja, mutta ei tuntunut sopivan äänikirjaksi, niin luin sen sitten lopulta kännykän näytöltä e-kirjana, ja toimi hyvin! Tuntui mukavalle lukea kirjaa pitkästä aikaa vain näytöltä, kirja tuntui etenevän nopeasti ja vielä kun kirja oli noinkin koukuttava kuin tuo, en malttanut laskea sitä (tai siis kännykkää) käsistäni. Tästä lähtien en siis enää vieroksu e-kirjojakaan, ne tuntuvat etenevän jopa nopeammin kuin fyysiset kirjat.

Alkuvuoden parhaimpia kirjoja on melkein vaikea sanoa, sillä annoin suurimmalle osalle 4 tähteä. Jos nyt muutaman mainitakseni, niin alkuvuoden parhaisiin kirjoihin lukeutuu Millerin tietokirja Frendeistä I'll be There For You, Morrisin Auschwitzin tatuoija, Muratan Lähikaupan nainen, Vaughanin Sagan yhdeksäs osa ja tietenkin Rowlingin Harry Potter ja viisasten kivi, kuvitettuna, joka oli ainoa viiden tähden kirja.

Hieno alkuvuosi, toivottavasti jatkuu yhtä hyvin! Mitkä ovat teidän alkuvuoden parhaat lukemanne tai kuuntelemanne kirjat?

1. toukokuuta 2020

Huhtikuun O.W.L.'s ja miten siinä kävi

Huhtikuussa vietettiin jo kolmatta kertaa Book Roastin G:n järjestämää Harry Potter -teemaista lukuhaastetta nimeltään Magical Readathon. Huhtikuisin on siis ensin Harry Potterien viidennen vuoden mukaiset O.W.L:it (Suomeksi V.I.P:it) ja elokuussa viimeisen vuoden mukaiset N.E.W.T.'sit (S.U.P.E.R:it). Itse osallistuin nyt ensimmäistä kertaa, muut kerrat ovat aina jotenkin menneet ohi. Suunnitelma olisi siis elokuussakin osallistua ensimmäistä kertaa N.E.W.T.seille!

Näissä O.W.L.:eissa on siis tietyt urat, joita kohti jokainen näillä kokeilla pyrkii. Jokaisella uralla on tietyt oppiaineet jotka pitää suorittaa, ja oppiaineessa on omat lukuhaaste-kohtansa. Itse ajattelin valita ensimmäiseksi uraksi Trader of Magical Tomes, eli näin vapaasti suomennettuna taikakirjojen myyjän. Ura valikoitui oikeastaan puhtaasti haastekohtien mukaan, sillä kaikki kirjat piti tämän tilanteen vallitessa löytyä omasta hyllystä, joka hieman hankaloitti osaa oppiaine-kohdista. Lisäksi tähän uraan tarvittiin vain neljä oppiainetta eli neljä luettua kirjaa.

Minun haastekohtani kuuluivat siis näin:

Ancient Runes (Muinaiset riimut): Heart rune: sydän kannessa tai kirjan nimessä

Tähän kohtaan valitsin ainoan hyllystäni sopivan kirjan, joka onneksi oli mukavan lyhytkin, eli Claire Castillonin novellikokoelman Pieni sydän jaksaa rakastaa. Luin tämän aivan haasteen viimeisinä päivinä, ja oikeasti tämän olisi saanut luettua yhdeltä istumalta, mutta näitä novelleja oli ihan kiva jopa pitkittää muutamalle päivälle.

Harvoin nimittäin pidän novelleista, mutta olen aiemminkin huomannut, että nämä Castillonin lyhyet, maksimissaan 10 sivun mittaiset (mutta yleensä paljon lyhyemmät) novellit sopivat minulle. Ne ovat jotenkin nerokkaita, hieman häiriintyneitä aiheiltaan, jotenkin vinksahtaneita. Näin lyhyissä novelleissa pitää olla alusta asti joku selvä juju, ja yleensä lopussa on aina suuri paljastus tai shokeeraava yllätys, mistä pidän.

Charms (Loitsut): Lumos Maxima: valkoinen kansi

Tähän minulla olisi ollut kerrankin valinnanvaraakin, mutta menin sitten kumminkin helpomman kautta ja jopa hieman venyttäen sääntöjä, sillä luin tähän kohtaan Tove Janssonin Taikatalven, jossa on siis valkoinen kansi kansiliepeen alla. Halusin lukea tämän jo talvella mutta talvi tuli ja meni about päivässä, joten se jäi. En uskaltanut ottaa kovin paksuja kirjoja haasteeseen jotta varmasti saisin tämän suoritettua, joten tämä oli kivan lyhyt. Luin tämän heti haasteen alkuun parissa päivässä, ja olihan se ihana! Kuten muumikirjat aina.

20200501_1625132


History of Magic (Taikuuden historia): Witch hunts: kirja jossa on velhoja tai noitia

Tähän kohtaan olisin voinut valita Harry Potterin, mutta silloin en vielä ajatellut että haluan lukea Potterit uudelleen. No, myöhemmin päädyin kuitenkin lukemaan Viisasten kiven, mutta ihan eri haasteeseen. Tähän kohtaan valikoitui siis tietokirja Noituus, magia ja okkultismi: kuvitettu historia, ja otin tehtäväksi lueskella sitä aina aamuisin pöydän ääressä yhden luvun verran. Näin kirjaa saisi eteenpäin eikä kirjan suuri koko alkaisi ahdistaa. Eikä niin käynytkään, kirja oli nimittäin todella vetävä, ja oli mukava aloittaa päivä aina lukemalla ja oppimalla jotain uutta.

Kirja oli hyvin mielenkiintoinen, mutta melko pintaraapaisu kuitenkin moniin aiheisiin. Olisin kaivannut lisää tietoa eri aikakausista ja henkilöistä noi yleisesti, mutta toki ymmärrän että kirja oli nimenomaan vain noituudesta ja magiasta, eikä kaikkea voi sisällyttää. Onneksi on netti ja hakukoneet, niin lisätietoa sai etsiä aina kun sitä kaipasi. Todella kiinnostava kirja upeine kuvituksineen!

Transfiguration (Muodonmuutokset): Animagus lecture: kirja/sarja jossa on muodonmuutos

Tämä oli vaikea kohta ja tämän takia meinasin ottaa aivan eri uravalinnankin. (Toki myöhemmin tajusin, että tähänkin olisi kelvannut Harry Potterit mainiosti, mutta silloin en tosiaan ajatellut niitä ollenkaan.) Onneksi Book Roastin G on tehnyt kaikille avoimen dokumentin, johon ihmiset voivat ehdottaa kirjoja eri haastekohtiin. Hyödynsin siis sitä, ja onneksi joku oli siellä maininnut että Marjorie Liun Monstress, Vol. 1 sarjakuva käy tähän kohtaan. Se löytyi minulta jo hyllystä ja lukemattomana, joten valitsin sen.

Monstress oli hyvin kaunis ja mielenkiintoinen sarjakuva, mutta vaati aikaa ja keskittymistä jotta juonesta ja kaikesta tapahtumista ja maailmasta sai kiinni. Mutta muodonmuutosta siinä tosiaan todellakin tapahtuu, aika hirvittäväkin sellainen! Tämän sarjan parissa pitää myös ehdottomasti jatkaa.

20200501_1625291


Sellainen O.W.L:s tällä kertaa! Erittäin onnistuneesti tuli kaikki haastekohdat luettua, ja sitten voikin jo suunnata varovaiset katseet elokuuhun ja N.E.W.T.:seille, sillä silloin tarkoituksena on sitten jatkaa tämän saman uravalinnan parissa, mutta koska kokeet ovat vaativammat, on lukemistakin enemmän tiedossa... Siitä lisää sitten elokuussa!

Osallistuitteko te Magical Readathoniin ja miten siinä kävi? 

26. huhtikuuta 2020

Suuri sarjakuvapostaus #1

Tässä ensimmäinen osa suurta sarjakuvapostausta! Olen koonnut näihin siis kaikki viime aikoina (aika venyvä käsite jos osa luetuista sijoittuu vuoteen 2018...) lukemani sarjakuvat. Joistain minulla ei ole enää kovin tuoreita muistikuvia tai paljon sanottavaa, mutta koska halusin silti tuoda ne esiin jollain tapaa, koin että tällainen iso yhteispostaus kävisi hyvin. Mutta koska näitä onkin kertynyt aikamoinen määrä, jaoin postauksen vielä kahtia! Osasta minulla ei myöskään ole mitään kuvia, sillä en niiden lukemisen aikaan ollut täällä aktiivinen enkä ottanut mistään lukemistani kirjoista kuvia, joten niihin olen lainannut kuvat muualta.

*****


20190619_1604031

Jen Wang: The Prince and the Dressmaker
First Second, 2018
277 s.
Arvosana: Neljä kissanpentua

Ihana ja suloinen tarina prinssi Sebastianista, joka haluaa velvollisuuksiensa sijaan toisinaan pukeutua naiseksi, ja hänen palkkaamastaan puvuntekijästä Francesista, joka loihtii mitä upeampia tekeleitä prinssin, tai siis hänen alter egonsa, Lady Crystallian ylle.

Tämä oli aivan ihana! Yllätti positiivisesti, sillä jotenkin tuo sarjakuvan nimi ja kansikuvakin enteilevät ainakin omasta mielestäni melko ällöromanttista tarinaa, mutta sellaista ei onneksi ole luvassa. Sekä tarina että piirustustyyli ja väritys ovat suloisia ja kauniita. Tämän luki kyllä todella mielellään. Suositukset!

20190619_1606011


****


20190619_1604341

Janne Kukkonen: Voro 2: Tulikiven armeija
Like, 2019
340 s.
Arvosana: Neljä kissanpentua

Pieni voro Lilja ja hänen ystävänsä Seamus ovat jälleen matkalla ja kohti uusia seikkailuja! Tarina jatkaa melko suoraan edellisen osan päätyttyä, Liljan ja Seamuksen päästessä sisään varkaiden kiltaan ja yrittäessä hoitaa heidän aiempien tekojen takia eteen tulleita ongelmia. Ja jotka tietenkin johtavat uusiin ongelmiin ja tapahtumiin.

Edelleen pidän paljon Kukkosen piirustustyylistä, hahmot ovat hauskan ilmeikkäitä ja suloisia, mutta tarinan luonne ja joidenkin tapahtumien raakuus tasapainottavat tuota näennäistä suloisuutta hyvin. Harmaa väritys toimii myöskin hyvin, ja tällä kertaa en osannut edes kaivata tähän värejä, jotenkin sen verran kivan tunnelman harmaus tarinaan tuo. En kuitenkaan ole jatkossa värejä vastaankaan! Olisi kiva nähdä nämä myös värillisinä, ja kuinka kirjan ilme muuttuisi niiden myötä.

Tykkäsin jo ensimmäisessä osassa siitä, että kaikki ei mene aina ihan putkeen ja ongelmia tulee vastaan. Näin on myös tämän kirjan kanssa, mutta tämä pääsee myös täysin yllättämään kirjan lopussa. Tarinassa uskalletaan mennä sellaisia reittejä myöten, mitkä eivät ole ehkä niitä perinteisimpiä, vaan ovat ennakko-oletusten vastaisia ja yllättävät. Lopetus tosiaan siis yllätti, mutta onneksi vain positiivisesti. Nyt jäinkin kovasti odottamaan jo jatkoa Liljan tarinalle. En voi muuta kuin olettaa, että tätäkin hurjempia seikkailuja on luvassa.


20190619_1605291


****


20181219_1215312

Liv Strömquist: Kielletty hedelmä
(Kunskapens frukt, 2014)
Sammakko, 2016
Suom. Helena Kulmala
143 s.
Arvosana: Neljä kissanpentua

Aiheina ovat tällä kertaa, kirjan nimestäkin jo päätellen, naisen sukuelimet sekä niihin liittyvät kuukautiset ja PMS. Hyvin läheinen aihe siis itsellekin naisena, ja voi kun tämän parissa taas sekä ärsytti että nauratti, Liv osaa herättää tunteita!

Todella mielenkiintoinen aihe ja kirjoitettu hyvin vetävästi ja hauskalla tavalla. Kaikki sarjakuvat eivät ehkä kolahtaneet yhtä hyvin mitä toiset, mutta kokonaisuutena hyvin toimiva kirja. Oli todella kiinnostavaa lukea esimerkiksi siitä, miten sukuelimistä on puhuttu aikoinaan ja sitten taas huomata se, miten miehet ovat tunkeneet mielipiteensä ja nenänsä tähänkin aiheeseen, jopa kirjaimellisesti. 


Nousu-ja-tuho-1
Kuva: Sammakko
Nousu ja tuho
(Uppgång & fall, 2016)
Sammakko, 2017
Suom. Helena Kulmala
133 s.
Arvosana: Kolme kissanpentua

Nousu ja tuho kertoo yhteiskuntaluokista, varallisuudesta ja sen epäoikeudenmukaisesta jakautumisesta ja kapitalismista. Etukäteen pohdin, että tästä voi tulla jopa lempparini Livin sarjakuvista, sillä aihe on sellainen, mikä yleensä nostattaa itsessäni hyvin vahvoja tunteita. Lopulta en kuitenkaan lämmennyt tälle kovin paljoa.

Aiheet kiinnostivat kyllä ja Livillä oli jälleen kerran todella hyviä ja nerokkaita pointteja, jotka ärsyttivät ja naurattivat, mutta jotenkin aihe jätti aika kylmäksi tällä kertaa. Pari aihetta jopa hieman kyllästytti, eikä oikein nostanut ajatuksia mihinkään suuntaan. Jälleen kirja kyllä opetti minullekin jotain, mutta joku toteutuksessa ei nyt napannut. 


Einsteinin-vaimo
Kuva: Sammakko
Einsteinin vaimo
(Einsteins fru, 2008)
Suom. Helena Kulmala
Sammakko, 2019
139 s.
Arvosana: Neljä kissanpentua

Tämän parissa viimeistään ajattelin, että Liv Strömquist ei kyllä ikinä petä! Tämä osa oli jälleen aivan mahtava, taisin tällä kertaa pitää melkein jokaisesta tarinasta yhtä paljon. Sarjakuva sisältää taas kerran niin oivaltavaa tekstiä ja analyysiä maailman menosta ja esim. sukupuolirooleista, että kaikkien pitäisi lukea nämä. Sarjakuvassa tutustutaan siis naisten historiaan eri tunnettujen julkkisten myötä. Tässä on myös mielestäni hienoin kansi kaikista, jotenkin upea. Allaoleva kuva on Kielletystä hedelmästä.

20181219_1217012


*****

20190731_153752_HDR1

Alice Oseman: Heartstopper, Vol. 1 & 2
Hodder Children's Books, 2018 & 2019
278 s. & 296 s.
Arvosana: Neljä kissanpentua

Kuulin Heartstoppereista jostain Booktuben maailmasta, ja pelkästään kannen perusteella varasin molemmat osat kirjastosta. Yllätyin alkuun hieman siitä, kuinka hyvin yksinkertaista piirustusjälki olikaan, ja sen takia nämä paksut sarjakuvat luki todella hetkessä. Tyyli on kuitenkin jopa liian yksinkertaista omaan mieleeni, mutta kun siihen tottui, pystyin keskittymään enemmän tarinaan. 

Ensimmäisessä kirjassa tarina on hyvin pitkälti Charlien ja Nickin tutustumista toisiinsa, ensin koulutyön parissa ja myöhemmin rugbyssa. Poikien välille muodostuu epätavallinen ystävyys, mutta asiaa hankaloittaa se, että Charlie on hyvin ihastunut Nickiin, joka taas ei ole osoittanut mitään merkkejä takaisin.

Ensimmäinen osa jää aikamoiseen cliff-hangeriin, huomaa kyllä että näitä ei ole tarkoitettu jaettavaksi kahtia, sillä sarjakuva on ollut alunperin nettisarjakuva. Toinen osa jatkaa siis suoraan siitä, mihin ensimmäinen osa jäi, ja pohdiskeleekin paljon Charlien ja Nickin välistä suhdetta ja nimenomaan Nickin seksuaalisuutta.

Mukavat, aika suloiset ja nopealukuiset sarjakuvat.


******

97816267225901
Kuva: Macmillan

Mariko Tamaki, Rosemary Valero-O'Connell
Laura Dean Keeps Breaking up with me
First Second, 2019
304 s.
Arvosana: Neljä kissanpentua

Mariko Tamakilta olen lukenut aiemmin hänen ja Jillian Tamakin tekemän This One Summer -sarjakuvan, joka oli aivan ihana. Niinpä tartuin innolla Tamakin seuraavaan teokseen, kun siihen törmäsin.

Sarjakuva kertoo Freddystä, joka seurustelee Laura Deanin kanssa, mutta nimensä mukaisesti he tuppaavat eroamaan melko usein. Laura Dean ei ole mikään paras tyttöystävä, ja Freddy jääkin aina itkemään hänen peräänsä, mutta ottaa Laura Deanin aina takaisin, vaikka tämä kohteleekin häntä niin huonosti.

Sarjakuva kertoo tämän suhdedraaman lisäksi myös ystävyydestä melko kipeälläkin tavalla, joka oli mielestäni sarjakuvan paras anti. Päähenkilön henkilökohtainen kasvu on kuitenkin sarjakuvassa pääosassa. Nätti sarjakuva, vaikka alkuun tarina hieman ärsyttikin liikaa. Piirustustyyli on kuitenkin todella suloista ja vaaleanpunaiset yksityiskohdat ihania.

9781626722590
Kuva: Macmillan

23. huhtikuuta 2020

Book Scavenger Hunt

Katsoin Booktubesta BooksandLalan videon "Scavenger hunt to find my next read", ja inspiroiduin tästä hauskasta tavasta löytää itselle seuraava lukeminen, että päätin tehdä sen itsekin! Kirjastojen ollessa suljettuina täytyy tyytyä oman hyllyn kirjoihin, joka on toisaalta ihan hyväkin juttu, sillä ne usein jäävät lainojen takia taka-alalle. Tämä tosin tarkoittaa myös sitä, että kaikki nämä kirjat piti löytää omasta kotikirjastosta, eikä kaikki mennytkään ihan helposti. Käänsin kysymykset jotenkin sinne päin suomeksi, alkuperäiset löytää tuolta BooksandLalan videon kuvauksesta! Sitten vain annoin palaa, tosin tämä on nyt videon sijaan vain tekstin ja kuvien muodossa.

Ensimmäinen kohta oli etsiä omasta hyllystä lempikirjasi, katsoa sen kiitokset-osio, ja valita ensimmäinen nimi, jonka siellä näät. Etsi sitten hyllystäsi samannimisen kirjailijan kirja. Kävin läpi muutamankin lempikirjan, mutta monessa ei ole koko kiitoksia. Vihdoin Da Vinci -koodin alussa oli kiitokset-osio, tosin sitten pitikin selata nimiä muutamakin eteenpäin, ennen kuin vihdoin kohdalle sattui nimi, joka löytyisi hyllystäkin, eli Michael! Nappasin siis seuraavaksi hyllystä Michael Cunninghamin kirjan Illan tullen.

Siispä siirryin toiseen kohtaan, jossa piti kyseisen kirjan kannesta napata jokin asia, ja etsiä se seuraavan kirjan nimestä. Illan tullen -kirjassa ei ole kannessa kuin yksi iso kukka, joten sitä ei tarvinnut sen enempää valita. Nopeasti tosin kävi ilmi, etten omista yhtään kirjaa jossa olisi nimenomaan "kukka" nimessä, mutta sitten löytyikin konkreettinen kukka, eli Chimamanda Ngozi Adichien kirja Purppuranpunainen hibiskus.

20200423_1520261

Kolmas kohta oli ottaa esiin kyseisestä kirjasta sivu 50 ja rivi 5, ja valita siltä riviltä jokin sana, joka ilmenisi jonkin kirjan nimessä. Päädyin riville, jonka lause alkoi: " "Kambili", isä sanoi. Hän hengitti raskaasti". Valitsin tästä sanan isä, ja se löytyikin helposti seuraavan kirjan nimestä, John Irving: Kaikki isäni hotellit.

Neljäs kohta oli etsiä samanvärisellä kannella varustettu kirja, jolle olet antanut 5 tähteä. Melko vaikea kohta, sillä Kaikki isäni hotellit on hyvin vaalea kirja jossa on vain karhu kannessa, enkä löytänyt juuri mitään vaaleakantisia kirjoja, saatika sellaisia joille olisin antanut 5 tähteä. Menin sitten melko helpolla vaihtoehdolla (joka ei kyllä näin jälkikäteen ajateltuna ollut edes lähin samanvärinen kansi, mutta oh well), eli Irvingin toisella kirjalla Garpin maailma.

Viides kohta oli etsiä kirja, jossa on saman verran sivuja kuin viimeksi valitsemassasi kirjassa. Garpin maailmassa on 560 sivua, ja olin aika varma, ettei tasan sen mittaista kirjaa hyllystäni löytyisi. Ja aika kauan sitä pitikin etsiä, mutta lopulta kuin ihmeen kaupalla, löytyi Erika Vikin kirja Nefrin tytär, jossa on tasan saman verran sivuja! Uskomatonta, olin jo tyytyä toiseen kirjaan, jossa oli n. 10 sivua vähemmän, ja no, kohta toivoin että olisin tyytynyt...

20200423_1521181

...Sillä kuudes kohta oli valita sattumanvaraisesti kyseisestä kirjasta sivu, ja ensimmäinen nimi joka siellä tulee vastaan, tulisi olla jälleen seuraavan kirjan kirjailijan nimi. Aika kauan sain selailla Nefrin tytärtä, fantasiakirjaa, jotta löytyisi edes joku melko normaali nimi, eikä sieltä lopulta sellaista suoraan löytynytkään. Valintani kävi lopulta päähenkilöön Aleiaan, joka on tarpeeksi lähellä nimeä Ali, eli valitsin seuraavaksi kirjaksi Ali Smithin kirjan Oli kerran kello nolla. HUH mikä homma.

Seitsemäs kohta oli löytää kirja, jonka nimessä on yhtä monta kirjainta kuin juuri valitsemassasi kirjassa. Oli kerran kello nolla -kirjan nimessä on 19 kirjainta, joten ei muuta kuin selaamaan hyllyä ja laskemaan. Kovin montaa kirjaa ei tarvinnut ihme kyllä tavata, kun jo törmäsin Tove Janssonin muumikirjaan Vaarallinen juhannus, jossa on myös 19 kirjainta.

Kahdeksas kohta oli löytää samankaltainen kansi kuin valitsemassasi kirjassa. Jälleen hankala kohta, sillä nuo vanhemmat muumikirjat ovat kaikki hyvin samankaltaisia sinisen alareunan kanssa, enkä halunnut nyt sentään niin helpolla mennä että valitsisin toisen muumikirjan, joten jätin ikään kuin sen ja vihreän reunuksen pois laskuista, ja lähdin etsimään harmahtavaa kantta, jossa olisi hahmoja ja mahdollisesti joku pyöreä muoto. Ja ihme ja kumma sellainen löytyi! Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät käy yllättävän hyvin yhteen Vaarallisen juhannuksen kanssa, tai no siis, ainakin paremmin kuin muut hyllyni kirjat.

Yhdeksäs kohta olikin sitten se viimeinen ja jännittävin kohta, sillä tässä tarkoituksena oli jälleen kerran ottaa sattumanvaraisesti joku sivu auki viimeisimmästä kirjasta, tässä tapauksessa siis Harjukaupungin salakäytävistä, ja ensimmäinen sana jonka siellä näät, tulisi olla lopullisen valitsemasi kirjan nimessä, eli sen kirjan, jonka seuraavaksi sitten myös luet.

20200423_1521001

Muutama syvä hengenveto ja kirja auki. Ensimmäinen sana jonka nään, on tyttö. Muutaman sekunnin mietintä ja kirjahyllyn tarkastelu, pieni aavistus että sellainen ehkä löytyy. Ja juuri ennen kuin olin etsimässä uutta sanaa, se iski silmään. Koko Hubaran Ruskeat Tytöt!

Siinäpä siis minun seuraava lukemiseni odottaa nyt yöpöydällä vuoroaan. Olen oikeastaan aika tyytyväinen tähän tulokseen! Tietokirjat ovat muutenkin kiinnostaneet viime aikoina paljon, eikä Ruskeat Tytöt ole myöskään kovin pitkä, tiiliskiveä en olisi ehkä jaksanut nyt aloittaa.

Tätä oli ihan superhauska tehdä! Muutama hankala kohta ja rajallinen määrä kirjoja vaikeutti hieman asiaa, mutta sääntöjä voi onneksi venyttää niin paljon kuin tarve vaatii. Jaksaako joku muukin etsiä seuraavan lukemisen tällä tavalla hyllystään? Jos, niin kertokaa! 

Aurinkoista viikkoa kaikille ja hyvää kirjan ja ruusun päivää!

20200423_1523001

3. helmikuuta 2020

10 oman hyllyn himotuinta 2020

Olen jo muutaman vuoden ajan tehnyt keväisin tällaisen listan, jossa käyn läpi hyllyni ja valitsen sieltä sillä hetkellä 10 kiinnostavinta kirjaa luettavaksi seuraavan vuoden ajalle. Viimeisimmän listani olen tehnyt siis vuonna 2018 keväällä, mutta koska noiden kirjojen lukeminen oli viime keväänä vielä niin huonolla tolalla ajanpuutteen takia, pitkitin tuota vielä kesän ajan. No, sittenhän pidinkin loppuvuoden taukoa täältä blogista, eli toisin sanoen minulla on kohta ollut melkein kaksi vuotta aikaa lukea nämä listan kirjat, jotka silloin kiinnostivat kovastikin.

Noh, lopulta luin tältä viime listalta vain 3 kirjaa, vaikka annoin itselleni aika paljon lisäaikaa (kylläkin vahingossa), huoh. Positiivista on kuitenkin, että jopa kolme kirjaa olen kuitenkin myös aloittanut, mutta ne ovat vain syystä tai toisesta jääneet kesken. Lopulta luin listalta siis seuraavat kirjat:

Dan Brown: Alku
Tillie Walden: Spinning
Tove Jansson: Taikurin hattu


Halusin kuitenkin jälleen tehdä uuden listan, varsinkin koska nyt pääsen tekemään tämän ikään kuin uudella aikataululla heti näin vuoden alusta, mikä tuntuu järkevämmälle kuin keskellä kevättä oleva lista. Lisäksi päätin, että otan sille listalle mukaan nuo kolme keskeneräistä kirjaa, sillä koska ne on jo kerran aloitettu, tuntuu helpommalle saada ne myös luettua loppuunkin. Ainakin toivotaan. Plus ne kaikki kiinnostavat vielä! Seitsemän muuta ovat uusia kirjoja listalla.

Ja tässäpä siis jo heti uusi tämän vuoden 10 oman hyllyni himotuinta!

20200114_1512401

Johannes Anyuru: He hukkuvat äitiensä kyyneliin

Tämä on yksi suurista kirjatapauksista, joka kiinnostaa hyvin paljon. Ostin tämän muistaakseni syksyllä jostain alennuksesta, ja siitä lähtien tämä on kuumotellut hyllyssä ehkä eniten, mutta en ole vielä ehtinyt tarttua siihen. Tämä on varmaan siis ylimpänä listalla, haluan tarttua tähän heti pikimmiten.

Han Kang: Ihmisen teot

Ihmisen teot taitaa olla uusin lisäys hyllyssäni, ja sen takia tietysti kiinnostaa hyvin paljon. En ole lukenut Vegetaristia, mutta sekin kyllä kiinnostaa. Ihan hirveästi en ole halunnut etukäteen lukea kuitenkaan tästä arvioita tai kuvauksia, sillä kirja on niin lyhyt, että tuntuu että siitä voi helposti lukea liikaa ja viedä siten pois itse lukukokemuksesta.
Pajtim Statovci: Tiranan sydän

Listan ensimmäinen vanha kirja. Tiranan sydän jäi kesken melko alussa, sillä muistaakseni kirjastolainat olivat umpeutumassa ja niitä piti priorisoida. Ja jostain syystä en koskaan jatkanut kirjan pariin. En ole vieläkään lukenut Statovcilta muuta, mutta myös esikoinen Kissani Jugoslavia ja uutuus Bolla kiinnostavat kovasti.

Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki

Toinen viime listalla ollut. Ja ehkä sitä edelliselläkin? En edes muista enää. Aloitin tämän kesällä tehtyäni ensin instagramin puolella Try-a-Chapterin viiden eri kirjan kanssa jotka silloin pistivät silmään hyllystä. Kudottujen kujien kaupunki kiinnosti ensimmäisen lukunsa puolesta eniten, joten aloitin sen, mutta jotenkin kirja ei lähtenyt kovin vauhdilla liikkeelle ja lopulta jäikin kesken vähän ennen puoltaväliä. Mutta nyt kyllä luen tämän loppuun, juoni on mielenkiintoinen.

Siiri Enoranta: Surunhauras, lasinterävä

Tämän ostin joskus jostain alesta, sillä olen kuullut tästä paljon hyvää! En kuitenkaan tiedä kirjasta paljoa, mutta menenkin mieluummin niin tällaisen yksittäisen fantasiakertomuksen pariin. Kansi on kaunis ja jotain tällaista olenkin kaivannut jo hetken.

Roxane Gay: Bad Feminist

Ja vielä kolmas edelliselläkin listalla ollut kirja. Tätäkin olen tosiaan aloittanut jo hyvän aikaa sitten, mutta koska kirja koostuu esseistä ja on englanniksi, ei sitä tullut luettua kovin vauhdilla. Ja lopulta jäi vaan kesken, vaikka kirja on todella kiinnostava. Suunnittelen ottavani tämän ehkä yöpöydälle jo pian valmiiksi, jotta siihen olisi helpompi tarttua vaikka iltaisin.

Olli Jalonen: Taivaanpallo

Tämä kirja tuntuu jotenkin pelottavan paksulta ja isolta järkäleeltä, mutta aihe on kiinnostava. Tieteen ja uskonnon ristiriidat 1600-luvulla, kyllä kiitos! Lisäksi tietysti kirjan voittama Finlandia on yksi kiinnostustekijä lisää.

Tove Jansson: Taikatalvi

Mitäpä lista olisi ilman jälleen yhtä muumikirjaa! Viime listalla ollut Taikurin hattu tuli luettua, joten uskon vahvasti että tämäkin, luultavasti tässä talven aikana kuten sopii. Muumikirjat ovat lyhyitä ja ihania, ja tämä on tosiaan vielä lukematta niistä, mitä omistan. 

Elena Ferrante: Uuden nimen tarina

Tämän Ferranten toisen osan olen itseasiassa aloittanut sillon aikoinaan, kun tämä ilmestyi, mutta laina-aika olikin jostain tyhmästä syystä vain kaksi viikkoa, vaikka olin varannut kirjan. Sittemmin tämä ominaisuus on kuulemma poistettu käytöstä, eli varauksesta ei voi yllättäen joillekin tulla Vippi-kirjaa lainaan, onneksi. En koskaan kuitenkaan lainannut kirjaa uusiksi, ja myöhemmin tosiaan hankin koko sarjan hyllyyn, mutta vasta viimeisenä tämän toisen osan, joten nyt pääsen jatkamaan sarjan parissa ihan omaan tahtiin.

Ian McEwan: Pähkinänkuori

Viimeisenä listalla on kirja, joka on muumikirjan lisäksi yksi sellainen aika takuuvarma luku, sillä kyse on lyhyestä McEwanin kirjasta. McEwanin kirjat vaan ovat jotenkin helppoja luettavia, vaikkei välttämättä niin luulisi. Veikkaan, että tämä johtuu vain siitä, että olen lukenut häneltä jo niin monta kirjaa, että tyyli on tullut tutuksi, enkä tavallaan pelkää hänen kirjojaan, vaikka McEwanin tyyli kirjoittaa onkin välillä ehkä hieman vaikea ymmärtää tai sisäistää, tai saattaa muuten olla jotenkin etäinen. Jostain syystä pidän kuitenkin hänen kirjoistaan ja erikoisista tarinoista.

28. tammikuuta 2020

Vanhat ja uudet haasteet

Viime vuonna en ollut kovin aktiivinen täällä, mutta osallistuin silti kahteen eri haasteeseen vuoden 2019 aikana. Toinen jo aiemmin mainitsemani Helmet-lukuhaaste 2019, johon sain tosiaan puolet eli 25 kohtaa täytettyä. Vaikka luin vähemmän kuin vuonna 2018, sain silloinkin saman verran haasteeseen kirjoja, joten se meni ihan kivasti. Täyteenhän tuota ei näillä viime aikojen lukumäärillä saa, mutta sen suuremalla syyllä puolet on jo hyvin, kun ottaa huomioon, että sain siis lähes kaikki vuodessa lukemani kirjat haasteeseen mukaan.

Tänäkin vuonna aion tosiaan osallistua Helmet-lukuhaasteeseen, ja toivottavasti saan täytettyä ainakin puolet, mielellään enemmänkin haasteen kohdista. Tämä tosiaan vaatisi sitten tietenkin enemmän niitä luettuja kirjoja. Tämän vuoden Goodreadsin lukuhaasteeseen laitoin tavoitteeksi 40 kirjaa, jonka toivon saavuttavani ja ehkä jopa ylittäväni.

Helmet-haaste löytyy tuolta ylhäältä kohdasta Helmet-haaste 2020. Aiempina vuosina olen tehnyt Haasteet-välilehden, mutta en usko että tänä vuonna osallistun muihin haasteisiin, joten se olkoot siellä yksinään. Helmet-lukuhaasteen lisäksi aion kuitenkin lisätä tuonne samaan välilehteen Helmet-elokuvahaasteen, johon osallistumme tänä vuonna puolison kanssa.

Osallistuin myös toiseen haasteeseen viime vuonna, nähtävästi, sillä en tosiaan muistanut asiaa ollenkaan, ennen kuin satuin käymään tuolla 2019 Haasteet kohdassa...

Kyseessä oli siis Kirjasähkökäyrän Mai Laakson Kirjahyllyn aarteet -haaste, jossa tarkoituksena oli lukea oman hyllyn kirjoja mahdollisimman paljon. Itsehän tosiaan unohdin tämän haasteen aivan täysin, joten olikin ihan mielenkiintoista katsoa, kuinka monta kirjaa sitten luinkaan omasta hyllystäni viime vuonna. 

Ja tulos on aika säälittävä, nimittäin 4 kirjaa, ja näistä neljästä kirjasta kolme luin vuoden viimeisenä päivänä, jotta sain Goodreadsin haasteen täyteen, sivuja noissa on keskimäärin 30 per kirja. Tässä siis huima oman hyllyni luetut kirjat viime vuonna:

Tove Jansson: Taikurin hattu
Iiro Küttner & Ville Tietäväinen: Puiden tarinoita: Puuseppä
Iiro Küttner & Ville Tietäväinen: Puiden tarinoita: Ritari
Iiro Küttner & Ville Tietäväinen: Puiden tarinoita: Merenkulkija

Sen verran aion tehdä uuden vuoden lupauksia, että aion lukea omasta hyllystäni enemmän kirjoja, ja etenkin kaikki sarjakuvat, joita en ole vielä lukenut. Luin viime vuonna lähes suurimmaksi osaksi sarjakuvia, mutta en yhtäkään omasta hyllystäni. Ei siellä montaa lukematonta ole, mutta ne muutamat ovatkin istuneet siellä pahimmillaan jo vuosia. Tämä on siis yksi prioriteetti, mutta muutenkin noita oman hyllyn kirjoja olisi kiva saada luettua, kuten aina.

Eipä tällä kertaa sen ihmeempiä! Pian olisi tulossa vihdoin lisää kirjapostauksia ainakin yhden ison sarjakuvapostauksen muodossa.

20200111_1200311