4. helmikuuta 2018

Blogistanian äänestyspisteet 2017

Taas on aika kirjabloggaajien valita viime vuoden parhaimmat ja sykähdyttävimmät kirjaelämykset. Itse olen tähän blogistanian äänestykseen osallistunut myös vaihtelevin kirjamäärin, niin myös tänä vuonna. Kotimaisia kirjoja ei kyllä tullut juurikaan luettua, mutta kyllä siellä sentään yksi hieno helmi oli, jolle mielelläni annan pisteitä.

Globalia:

Kolme pistettä: John Williams: Augustus

Kaksi pistettä: Eowyn Ivey: Maailman kirkkaalle laidalle

Yksi piste: Garth Greenwell: Kaikki mikä sinulle kuuluu 


Finlandia:

Kolme pistettä: Marisha Rasi-Koskinen: Eksymisen ja unohtamisen kirja



1. helmikuuta 2018

Alan Bradley: Nokisen tomumajan arvoitus

20180201_1335101

Alan Bradley
Nokisen tomumajan arvoitus
(As Chimney Sweepers Come to Dust, 2015)
Bazar, 2017
Suom. Maija Heikinheimo
428 s.
arvostelukappale

Flavia on karkotettu. Omasta kodistaan Buckshaw'sta ja omasta maastaan. Hänet on lähetetty tätinsä ja isänsä toimesta Kanadaan Miss Bodycoten tyttökouluun, jossa hänen pitäisi opiskella äitinsä Harrietin tavoin. Ensimmäinen aamu uudessa koulussa ei ehdi edes valjeta, kun jälleen uusi ruumis tipahtaa Flavian nenän eteen, melko kirjaimellisesti. Flavia lähtee opiskelun ohella oitis selvittämään niin ruumiin henkilöllisyyttä, kuin myös huhuja koulusta kadonneista tytöistä.

Mielestäni Nokisen tomumajan arvoitus osuu täydellisesti tämän kirjasarjan ytimeen. Siinä on kaikkea sitä kekseliäisyyttä, mitä kaipaan Flavialta ja tämän hoksottimilta. Tällä kertaa Flavia joutuu kaiken nerokkuutensa lisäksi käyttämään hieman eri keinoja selvittääkseen asioita kuin normaalisti. Kemia esittää tällä kertaa aika pientä, mutta silti toki merkittävää osaa kirjassa. Sen sijaan Flavian täytyy olla hieman kiero, näytellä ja keksiä nopeasti uskottavia selityksiä päästäkseen pinteestä tai haluamaansa paikkaan. Nopea reagointi ja kekseliäisyys ovat toki aina olleet Flavian heiniä, mutta tässä kirjassa ne todella pääsevät koetukselle.

Kirjassa tuntuu olevan koko ajan hieman jännittävä ja painostava tunnelma; Flavia on täysin uudessa ympäristössä, uusien tuntemattomien ihmisten keskellä. Kehenkään ei oikein voi luottaa, ja koulun sääntöjen mukaan keltään ei myöskään saa kysellä mitään muista tytöistä. Tiedonmurusten nyhtäminen on siis työn takana, ja välillä myös tuntuu, että Flavia saattaa olla ihan todellisessa vaarassa. Kaiken uuden ja jännittävän lisäksi pieni koti-ikäväkin vaivaa, niin Flaviaa kuin kyllä ainakin tätä lukijaa. Voi Dogger, kuinka sinua kaivattiinkaan!

Nokisen tomumajan arvoitus on mielestäni todella hyvä osa tätä ihanaa kirjasarjaa. Edelliset pari osaa ovat olleet hyviä, mutta ehkä hieman tylsiä ja jotenkin liian samaa kaavaa noudattavia. Maisemanvaihdos tuntui tekevän sekä sarjalle että Flavialle hyvää. Tämä osa tuntui nostavan riman jälleen korkeuksiin, ja toivon kovasti, että se myös pysyy siellä tulevienkin osien kanssa. Jälleen kerran en malttaisi odottaa seuraavaa!


Arvosana: Viisi kissanpentua

Helmet-haaste (2017): 23. Käännöskirja

Flavia de Luce-sarja:
Piiraan maku makea (The Sweetness at the Bottom of the Pie)
Kuolema ei ole lasten leikkiä (The Weed That Strings the Hangman's Bag)
Hopeisen hummerihaarukan tapaus (A Red Herring without Mustard)
Filminauha kohtalon käsissä (I Am Half-Sick of Shadows)
Loppusoinnun kaiku kalmistossa (Speaking from Among the Bones)
Kuolleet linnut eivät laula (The Dead in Their Vaulted Arches)
Nokisen tomumajan arvoitus (As Chimney Sweepers Come to Dust)
Kolmasti naukui kirjava kissa (Thrice the Brinded Cat Hath Mew'd) (tulossa keväällä)

The Grave's a Fine and Private Place

28. tammikuuta 2018

Eowyn Ivey: Maailman kirkkaalle laidalle

20180103_1423521

Eowyn Ivey
Maailman kirkkaalle laidalle
(To the Bright Edge of the World, 2016)
Bazar, 2017
Suom. Marja Helanen
553 s.

Allen Forrester ja tämän tuore vaimo Sophie joutuvat erilleen pitkäksi aikaa Allenin lähtiessä tutkimusretkelleen Alaskaan. Monet retkikunnat ovat hamunneet Alaskan luonnon rikkauksia, mutta kaikki ovat siinä epäonnistuneet. Allen joutuu retkikuntansa kanssa todellisen selviytymisen eteen Alaskan ankarissa olosuhteissa, tutkimattoman luonnon käydessä heitä vastaan joka askeleella. Sophiella ei kuitenkaan ole sen helpompaa kotona armeijan parakeissa juuri huomatun vaikean raskauden ja yksinäisyyden takia.

Kirjassa vuorottelee Allenin ja Sophien päiväkirjamerkinnät, joiden kautta näemme kunkin elämää. Aika ajoin kirjassa on myös heidän toisilleen kirjoittamia kirjeitä, kuin myös nykypäivänä Allenin sukulaisen Waltin ja erään Alaskalaisen museon työntekijän Joshin kirjeitä toisilleen. Siellä täällä näkyy lisäksi joitain lehtikirjoituksia ja valokuvia, jotka tuovat todella kivan lisän kirjaan.

Olen alkanut pitää kirjoista, jotka kerrotaan kirjeiden tai päiväkirjamerkintöjen kautta; jotenkin niistä saa hyvin henkilökohtaisen ja silti tarkan kuvan tapahtumista. Tällainen, kahden toisistaan kaukana olevan ihmisen samanaikainen tarina, heidän toistensa ikävöinti ja pitkä aika toimivat hyvin kirjeiden ja merkintöjen muodossa. Se tuo kirjaan myös romanttisemman puolen, mitä normaali kerrontatapa.

Maailman kirkkaalle laidalle on ihana kirja. Wolverinejoen vaarallisen solan ylittäminen, ruuan vähiin käyminen ja ainainen pieni pelko siitä, että kaikki ei ole aivan kuten luulisi, on omiaan tuomaan kirjaan tunnelmaa. Noita rankkoja aikoja luonnossa osaltaan tasapainottavat Sophien innostus valokuvaukseen ja hänen kauniit ja tarkat pohdinnat elämästä, valokuvista, valosta ja varjosta.

Maailman kirkkaalle laidalle on todella ihastuttava kirja täynnä tarkkaa ja kaunista tekstiä ja maiseman kuvailua, runollista pohdintaa elämästä, sekä kutkuttavaa maagista realismia. Kirjassa on myös todella kiinnostavaa kuvausta Alaskan alkuperäiskansoista, heidän tavoistaan, uskomuksistaan ja myyteistään. Kirjan alussa on lisäksi kartta, josta voi seurata Allenin retkikunnan matkaa, joka on oikein kiva lisä. Kaunis tarina johon kannattaa ehdottomasti tutustua.

Muualla: Kirsi kirjanurkka, Kulttuuri kukoistaa, Kirjahilla

Arvosana: Neljä kissanpentua

Helmet-haaste (2017): 28. Kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan

7. tammikuuta 2018

Uuden vuoden lupaukset yrittää

20180107_0949201
"Do. Or do not. There is no try." - Yoda

Viime vuonna en tehnyt mitään sen erikoisempia suunnitelmia tai lupauksia tälle vuodelle, kuin sen perinteisen yrityksen lukea enemmän oman hyllyn kirjoja. Ja hei, tänä vuonna voin aika hyvillä mielin jo sanoa, että se tuntui onnistuvan ihan kivasti! Kuten vuosikoosteessa kerroinkin, luin tänä vuonna oman hyllyn kirjoja peräti 16 kappaletta ja kirjastosta 17, plus muutama arvostelukappale. Aika hyvin siis ellen itse sanoisi. Muita suunnitelmia en tehnyt, vaan menin vähän samoilla linjoilla kuin sitä edellisenä vuonna, tosin stressittömyyden tavoitteluun tuli ehkä hieman takapakkia.

Koska viime vuonna tein vain yhden tavoitteen ja sekin onnistui ihan kivasti, voisin tänä vuonna koittaa asettaa itselleni muutaman uuden tavoitteen. En mitään suuria tai korkeita, mutta sellaisia, jotka vähän ehkä tsemppaavat lukemaan ja haastamaan itseään. Mutta koska en kovin tykkää lupauksista, lupaan vain yrittää, Yodan ohjeista huolimatta.

VUONNA 2018 LUPAAN Y R I T T Ä Ä

+  lukea edelleen enemmän oman hyllyn kirjoja. Olisi hienoa, jos saisin luettua ainakin saman verran kuin viime vuonna, mieluiten vielä enemmän. Viimeksi mukana oli myös muutama e-kirja ja äänikirja, joten hienointa olisi jos tänä vuonna tuo määrä tulisi pelkästään konkreettisesta kirjahyllystä.

+  lukea enemmän tietokirjallisuutta. Naparetki ihastutti paljon, ja herätteli samalla siihen, kuinka hienoja tietokirjoja sitä onkaan olemassa. Non-fiction on muuten aika laaja käsite, mutta kaikkea sitä siis.

+ lukea hieman enemmän nuortenkirjoja. Monta hienolta kuulostavaa nuortenkirjaa on viime vuosina ilmestynyt ilman, että olen ehtinyt niiden pariin, joten tänä vuonna olisi tarkoitus lukea niitä enemmän.

+ luopua iltaisin turhasta koneella istumisesta ja mennä sen sijaan aikaisemmin sänkyyn lukemaan. Toisin sanoen jättää siis somea ehkä muutenkin vähemmälle. Helposti sanottu, mutta yllättävän vaikeasti tehty.

+  saavuttaa Goodreadsiin asettamani 50 kirjan tavoitteen. Tämä vaikuttaa vielä vähän kaukaiselle tavoitteelle kun katsoo viime vuoden kirjasaldoa, mutta katseeni onkin suunnattu edelliseen kohtaan, jonka pitäisi kaiken järjen mukaan auttaa myös tässä tavoitteessa.


Näiden tavoitteiden lisäksi aion osallistua jälleen uuteen Helmet-haasteeseen, joka löytyy taas tuolta ylhäältä uudesta välilehdestä. Sieltä löytyy kaikki muutkin haasteet joihin osallistun vuoden aikana, joista ensimmäinen onkin siellä jo, nyt vuoden alusta alkanut Hurja Hassu Lukija -blogin Jassun lanseeraama Sarjakuvahaaste, joka sopii minulle kuin nenä päähän.

Oletteko te tehneet tälle vuodelle tavoitteita tai uuden vuoden lupauksia?

2. tammikuuta 2018

Vuoden 2017 kirjat & haastekoonti

Ja niin on tullut aika hyvästellä vuosi 2017, ehkä hieman haikein, mutta enimmäkseen oikeastaan helpottunein fiiliksin. Henkilökohtaisella tasolla vuosi on ollut ihan kiva, miellyttävä ja hauskakin, mutta myös toisinaan todella raskas. Ihan kiva siis, että se on nyt ohi, ja voidaan ehkä yhdessä tehdä tästä alkaneesta vuodesta vieläkin parempi! Ja nyt kirjojen pariin.

Tilastoja

Yhteensä luin vuoden aikana 36 kirjaa ja näistä sivuja kertyi 8969. Kaksi jätin kesken. Luettujen määrä ei ole päätä huimaava, mutta ei se mitään, edes jotain! Näistä kirjoista sarjakuvia oli 13, novellikokoelmia 2, tietokirjallisuutta 3. Kotimaisia kirjoja oli 8. Englanniksi luin 10 kirjaa ja molemmat vuoden aikana kuuntelemani kaksi äänikirjaa.

Naisten kirjoittamia kirjoja oli 20, ja miesten siis 16, mutta osassa miesten kirjoittamia sarjakuvia oli piirtäjänä nainen. Omasta hyllystä luin 16 kirjaa (vau!), arvostelukappaleita 3 ja kirjastosta loput 17. Aika kivasti meni tuo tällä kertaa tasan, tänä vuonna voisi yrittää saada oman hyllyn kirjoja luettua vieläkin enemmän.

20171231_0934271

Vuoden parhaat kirjat

Yleensä olen jaotellut erikseen parhaat kirjat ja sarjakuvat, mutta koska tänä vuonna luettuja kirjoja on niin vähän, mainitsen tällä kertaa vain ne seitsemän kirjaa, joille annoin Goodreadsissa täydet viisi tähteä.

Eksymisen ja unohtamisen kirja oli hyvin kaunis ja runollinen, ja muistan kirjan jättämän auvoisen tunteen vieläkin, vaikka muistikuvat ovatkin hieman jo hämärtyneet. Tunnelma on jäänyt hyvin mieleen myös Augustuksessa, joka oli samaan aikaan sekä hyvin informatiivinen, että haikeakin kuvaus keisari Augustuksesta toisten silmin.

Vuoden ainoa sarjakuva, jolle annoin täydet tähdet, oli Locke & Key sarjan kuudes ja viimeinen osa, Alpha & Omega. Se viimeisteli hienon sarjan todella hyvin, enkä voinut antaa sille vähempääkään tähtiä. Eleanor ja Park oli vuoden ainoa nuortenkirja, ja kyllä sitä edelleen teinien ihastuksille suli, vaikka omista teinivuosista on jo aikaa. Kirja oli todella ihana, suloinen ja herkkä, ja kaikkien tähtiensä arvoinen. Myös vuoden viimeinen kirja, Nokisen tomumajan arvoitus oli niin taattua, ihanaa Flaviaa, että päädyin antamaan sillekin täydet tähdet.

Jos vuoden paras kirja pitäisi mainita, olisi se vaikeaa, muttei ehkä mahdotonta. Naparetki oli ehdottomasti yksi vuoden helmistä; uskomaton tarina ja todella kaunis kirja visuaalisesti, yksi kirjahyllyni aarteista. Oryx ja Crake on toinen uskomaton kirja, jota voisin hyvinkin sanoa vuoden parhaaksi. Niin hienosti kirjoitettu ja upea tunnelma, että kirja on jäänyt täysin mieleen elämään.

Toki vuoteen mahtui paljon muitakin, todella hienoja teoksia, joille annoin kuitenkin syystä tai toisesta "vain" neljä tähteä. Kolmea tähteä en tainnut antaa kuin kolme kertaa, ja kahta tähteä en antanut yhdellekään, kokonaan luetulle kirjalle.

20171218_0942111

Haasteiden koonti

Uudelleen luettua-haaste:

Tämä oli kovin mukava haaste, johon olin suunnitellut lukevani ainakin neljä kirjaa, mutta loppujen lopuksi kerkesin lukea vain yhden, Suzanne Collinsin Nälkäpelin. Tarkoituksena oli lukea vielä sarjan muutkin osat ja ehkä muutama muu kirja, mutta en sitten enempää kerennyt. Ajattelin kyllä lukea vielä Nälkäpelin muutkin osat uudelleen, mutta en tiedä vielä milloin. Kiitos kuitenkin Yöpöydän kirjojen Niinalle, oli kiva lukea edes tuo yksi kirja pitkästä aikaa uusiksi, ilman tätä haastetta en välttämättä olisi lukenut sitä vieläkään.

Helmet-haasteen koonti:

Helmet-haaste ei mennyt kohdallani kovin hyvin, jos katsoo kuinka monta kohtaa jäi täyttämättä haasteen viidestäkymmenestä kohdasta. Mutta jos katsoo kuinka monta kirjaa ehdin lukemaan ylipäätään koko vuonna, sain niistä jokaisen johonkin haasteen kohtaan, eli siltä kantilta aika hyvin siis! Tässä haasteessa näkyvätkin siis samalla kaikki vuoden aikana lukemani kirjat. Osan sarjakuvista olen laittanut samaan kohtaan, siksi luku ei ihan täsmää vuoden luettujen kanssa.

Loppujen lopuksi sain kohtia täytettyä 33/50. Muutamista en kerennyt vielä(kään) kirjoittaa blogipostausta, ja osasta en kirjoittanut ollenkaan. Jos olisin kerennyt lukemaan enemmän, olisin saanut vielä monta helppoa kohtaa täytettyä listalta. Hassua, että noinkin helppoja kohtia jäi täyttämättä, mutta osa jäi toki senkin takia, koska ne ovat niin helppoja ja ajattelin saavani niihin vaivattomasti jonkun kirjan joka ei muualle sovi. Hauskaa oli kuitenkin tälläkin kertaa miettiä mihin kohtiin sopisi mikäkin kirja, ja aion jatkaa myös ensi vuonna uuden listan parissa, vaikken kaikkia kohtia varmaan silloinkaan saa täytettyä.

1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis - Alice Munro: Jupiterin kuut
2. Kirjablogissa kehuttu kirja - Rainbow Rowell: Eleanor & Park
3. Suomalainen klassikkokirja
4. Kirja lisää hyvinvointiasi - Tove Jansson: Muumit: Sarjakuvaklassikot III
5. Kirjassa liikutaan luonnossa - Marisha Rasi-Koskinen: Eksymisen ja unohtamisen kirja
6. Kirjassa on monta kertojaa - Timo Parvela, Bjorn Sortland: Kepler62: Virus
7. Salanimellä tai taiteilijanimellä kirjoitettu kirja
8. Suomen historiasta kertova kirja
9. Toisen taideteoksen inspiroima kirja
10. Kirjan kansi on mielestäsi kaunis - Bjørn Sortland, Timo Parvela: Kepler62: Pioneerit
11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja - Lauren Graham: Talking As Fast As I Can
12. Politiikasta tai poliitikosta kertova kirja
13. Kirja "kertoo sinusta" - John Allison: Giant Days
14. Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella
15. Kirjassa harrastetaan tai se liittyy harrastukseen
16. Ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja - Bea Uusma: Naparetki: Minun rakkaustarinani
17. Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista - Brian K. Vaughan: Saga, Vol. 6
18. Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa - Ali Smith: Oli kerran kello nolla
19. Yhdenpäivänromaani
20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö - Joe Hill: Locke & Key, Vol. 4-6
21. Sankaritarina - Greg Rucka: Wonder Woman, Vol. 2: Year One
22. Kuvitettu kirja - Anni Nykänen: Mummo
23. Käännöskirja - Alan Bradley: Nokisen tomumajan arvoitus
24. Kirjassa selvitetään rikos - Shari Lapena: Hyvä naapuri
25. Kirja, jossa kukaan ei kuole
26. Sukutarina
27. Kotipaikkakuntaasi liittyvä kirja
28. Kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan - Eowyn Ivey: Maailman kirkkaalle laidalle
29. Kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia - Suzanne Collins: Nälkäpeli
30. Kirjan nimessä on tunne
31. Fantasiakirja - J. S. Meresmaa: Mifongin kadottama
32. Kirja on inspiroinut muuta taidetta - Tove Jansson: Muumit: Sarjakuvaklassikot II
33. Kirja kertoo Intiasta
34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt - Brian K. Vaughan: Paper Girls Vol 1.
35. Kirjan nimessä on erisnimi - Jack Thorne: Harry Potter and the Cursed Child
36. Elämäkerta tai muistelmateos - Carrie Fisher: The Princess Diarist
37. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta - Margaret Atwood: Oryx ja Crake
38. Kirjassa mennään naimisiin
39. Ikääntymisestä kertova kirja - Alison Bechdel: Hautuukoti: Tragikoominen perheeni
40. Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä - Chimamanda Ngozi Adichie: Huominen on liian kaukana
41. Kirjan kannessa on eläin - Eowyn Ivey: Lumilapsi
42. Esikoisteos - Garth Greenwell: Kaikki mikä sinulle kuuluu
43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään - Mariko Tamaki: This One Summer
44. Kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta - Ian McEwan: Lapsen oikeus
45. Suomalaisesta naisesta kertova kirja
46. Oseanialaisen kirjailijan kirjoittama kirja
47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit - Alan Bradley: Kuolleet linnut eivät laula
48. Kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän - John Williams: Augustus
49. Vuoden 2017 uutuuskirja - Bjorn Sortland, Timo Parvela: Kepler62: Salaisuus
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

31. joulukuuta 2017

Joulukuun luetut kirjat

Oikeastaan kyseessä on koko syksyn koonti, mutta en syyskuun jälkeen lukenut yhtäkään kirjaa loppuun ennen joulukuuta, joten tämä käy pelkästä joulukuun koonnista. Joulukuu oli kaikin puolin ihan kiva kuukausi. Kiireet alkoivat väistyä ja pikkuhiljaa se joulufiiliskin sieltä tuli. Hienon itsenäisyyspäivän juhlinta ja myöhemmin Vesa-Matti Loirin joulukonsertti olivat omiaan tuomaan tunnelmaa, kuin myös meidän oma pieni, muovinen mutta söpö, joulukuusi. Eikä tietenkään pidä unohtaa koko kuukauden kohokohtaa, eli uusinta Star Warsia, josta ainakin minä pidin kovasti.

20171231_0931551

Sitten kirjoihin. Luin oikeastaan koko syksyn ajan koulukiireiden ohella Eowyn Iveyn Maailman kirkkaalle laidalle -kirjaa, ja sain sen vihdoin nyt joulukuussa loppuun. Onneksi pitkä lukuaika ei haitannut tuon kirjan kohdalla lukukokemusta, vaan pidin kirjasta silti lopulta paljon. Sen pariin oli myös helppo palata pitkienkin taukojen jälkeen. Muut kirjat luinkin sitten vasta nyt joulukuun puolella, kun lukuintokin näytti palaavan. Kaksi viimeisintä on itseasiassa saatu päätökseen tänään!

Luetut:

Eowyn Ivey: Maailman kirkkaalle laidalle (553 s.)
Bjorn Sortland, Timo Parvela: Kepler62: Kirja kuusi: Salaisuus (191 s.)
Tove Jansson: Muumit: Sarjakuvaklassikot III (105 s.)
Greg Rucka, Nicola Scott: Wonder Woman, Volume 2: Year One (168 s.)
Alan Bradley: Nokisen tomumajan arvoitus (428 s.)

Sivuja yhteensä: 1445

Muumeista en tee erillistä postausta, mutta ai että olivatpa ne taas ihania päivän piristyksiä! Muumit ovat takuuvarmaa viihdettä, ne jaksavat joka tarinallaan naurattaa ja ihastuttaa omilla elämänviisauksillaan ja filosofioillaan, sekä hassunhauskoilla ja hulluilla ideoilla. Tällä kertaa omia lemppareitani oli vaikea valita, kaikki ihastuttivat omalla tavallaan. Muumiperhe ja meri oli ihana, osin tuttu mutta osin tuntemattomia käänteitä täynnä. Myös Viidakkoelämää ja Muumipeikko ja marsilaiset viihdyttivät kovin hyvin, ja toki Muumipeikko rakastuu ja Yhdistyselämää olivat nekin kivoja, viimeisin oli varmaan kaikista erilaisin Muumimamman ollessa pääroolissa.

Kaikki lukemani kirjat olivat siis oikein hyviä, ja ehkä erityisesti uusin Flavia-kirja, jonka juuri sain päätökseen. Wonder Woman -sarjakuva oli myös oikein mainio, teen näistä vielä joskus alkuvuodesta omat postaukset jahka ehdin. Alkuvuodesta palaan myös vielä hetkeksi tähän kohta päättyneeseen vuoteen parhaiden kirjojen ja haastekoonnin muodossa. 

Hyvää ja kirjarikasta uutta vuotta kaikille!

29. joulukuuta 2017

Margaret Atwood: Oryx ja Crake

20171229_1731261

Margaret Atwood
Oryx ja Crake (Oryx and Crake, 2003)
Otava, 2003
Suom. Kristiina Drews
487 s.

Oryx ja Crake sijoittuu maailmaan, jossa Lumimies saattaa olla ainoa ihminen elossa, ja vain hän tietää syyn maailman senhetkiseen tilaan. Lumimiehen lähettyvillä meren rannalla asuvat Craken lapset; ihmisenkaltaiset, täydellisen oloiset olennot, jotka palvovat Oryxia ja Crakea jumalinaan. Oryx ja Crake ovat kuitenkin molemmat olleet oikeita ihmisiä, Lumimiehen lähipiiriä. Menneisyyttä ja tapahtumien kulkua valotetaan pikkuhiljaa, ja vasta lähellä loppua koko tuhon tapahtumakulku on purettu auki. 

Kirjassa leikitellään paljon ajatuksella geeniteknologiasta, mihin maailma saattaa mennä sen kehityksen myötä ja kuinka suuret sen vaarat voivatkaan olla. Välillä kirjassa eletään nykypäivää, kun Lumimies yrittää selvitä uudenlaisessa maailmassa vain Craken lapset seuranaan, välillä taas menemme Lumimiehen mukana tuskaisiin muistoihin menneisyyteen, jolloin Lumimies oli vielä Jimmy ja kaikki oli hyvin. Tai ainakin paremmin, ja ainakin siellä missä hän asui, hyvinvoivissa, eliitille tarkoitetuissa Piireissä. Ulkomaailmassa, rahvaanmailla, elämä sen sijaan oli vaarallista ja kaoottista muun muassa epidemioiden ja ilmastonmuutoksen tuomien ongelmien takia.

Kirjaa oli todella ilo lukea. Alku oli ehkä hieman sekava ja kesti jonkin aikaa päästä kärryille kirjan asetelmasta, mutta kirjan aihe, kirjoitustapa ja varsinkin tunnelma veivät kuitenkin pian täysin mukanaan. Kirja on välillä kutkuttavan jännittävä ja mielenkiintoinen, tunnelma painostava ja paikoin ahdistavakin, muttei sentään lohduton. Kirjassa esitetty maailma näyttää niin kamalalta ja pelottavan todelliselta, ettei voi kun ihailla Atwoodin taitoja.

Lumimies tuo tarinaan kuitenkin myös huumoria ja inhimillisyyttä. Oli mielenkiintoista nähdä hänen silmin koko tarina ja sen vaiheet, ja kuinka esimerkiksi hänen perheensä, ystävyys Craken kanssa, ja tietenkin Oryx ovat vaikuttaneet häneen. Jimmy ei ole mikään mukavin tai moraalisin hahmo, mutta hän on hyvin mielenkiintoinen. Historia-osuudet olivat kuitenkin itsestä kiinnostavampia, ja etenkin erilaisista teknologioista ja Jimmyn ja Craken pelaamista peleistä oli kirjoitettu todella kiehtovasti.

Oryx ja Crake on kirja, joka on ollut lukulistallani jo vuosia, ja hyllyssänikin useamman vuoden. Sen ikoninen luonne ja massiivinen koko on pelottanut, mutta en voisi olla iloisempi että viimein tartuin siihen. En tiennyt kirjasta juuri mitään ennen kuin siihen tartuin ja ihan hyvä niin, oli kiva hypätä tällaisen tarinan mukaan tietämättä mitään. Tiesin myös heti, että tästä kirjasta on todella vaikea kirjoittaa mitään, sillä pidin siitä niin paljon. Tietenkin se, että kirjan lukemisesta on jo melkein puoli vuotta, tuo tilanteeseen omat haasteensa. Pidin lukemastani kuitenkin siis hyvin paljon, ja suunnitelmissa olisikin jatkaa ensi vuonna loppujen MaddAddam -sarjan kirjojen parissa.

Muualla: Rakkaudesta kirjoihin, Opus eka, Taikakirjaimet, Luetut, lukemattomat, Notko, se lukeva peikko, Lukuisa

Arvosana: Viisi kissanpentua

Helmet-haaste: 37. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta