30. syyskuuta 2018

Heinä-, elo- ja syyskuun luetut kirjat + kuulumisia

Hei, elossa ollaan! Pitkästä aikaa jälleen täällä, melkein kaksi kuukautta onkin kulunut viime postauksesta, hups. Nytkin vähän kiirehdin, että saan tämän ulos vielä tämän kuun puolella, ettei jäisi ilman postauksia koko syyskuu.

Jos nyt lyhyesti sitten jotain kuulumisiakin tänne, vaikka eipä tässä mitään kummallista ole tapahtunutkaan, perus-elämää vaan. Muutama huippu kesäreissu tehtiin niin kesähäihin, Ähtäriin pandojen luo kuin Helsinkiin (kuten edellisessä, maratonpostauksessa mainitsinkin), mutta muuten oli ihana hengata kotona, mitä nyt helteiltä siis kykeni. Meillähän oli siis pahimpaan aikaan koko ajan sisällä 32 astetta lämmintä, joten täällä ei kyllä nautittu helteistä yhtään, ja Helsinkiinkin lähdettiin oikeastaan vaan pakoon tätä saunaa, ilmastoitu hotellihuone oli taivas. Viime aikoina on tosiaan kuulunutkin sitten ainoastaan koulukiireitä ja niihin liittyvää stressiä, sekä aivan kammottavan hirveä viisaudenhampaan poistoleikkaus. Nyt, reipas kolme viikkoa myöhemmin särkyä ilmenee enää vain silloin tällöin, huoh.

Kiirettä on aikalailla pitänyt kandivuoden alkaessa koulussa, jonka lisäksi on ollut päällä jonkinlainen lukujumi kuin myös kiinnostuksen puute blogia kohtaan. Nytkin kesken on kaksi kirjaa, mutta kumpikaan ei oikein kiinnosta, pitänee ehkä rikkoa jumi jollain toisella kirjalla. Postauksia taas on roikkunut alkukesästä asti, mutta jotenkin kirjoittaminen on tökkinyt ja vanhoihin lukemisiin on koko ajan vaikeampi palata. Yritän kuitenkin kirjoittaa vielä kaikista jotain, sillä suurin osa kirjoista on kuitenkin ollut hyviä. Plus blogista uhkaa tulla aika autio, jos jätän kaikista kirjoittamatta, kun uusiakaan ei juuri ehdi lukea.

Blogin lisäksi olen ollut todella huono päivittämään kaikkia somekanavia, ja varsinkin Goodreads on ollut ihan heitteillä jo pitkään. Yleensä tarkistelen sieltä, mitä luinkaan ja milloin, mutta nyt se onkin hieman haastavaa, sillä en ole muistanut päivittää sinne kirjoja pitkään aikaan ja se näyttää edelleen muutaman kirjan olevan kesken, vaikka niiden lukemisesta taitaa olla jo reipas kuukausi. Täytyy yrittää kunnostautua sen kanssa pikimmiten. Välillä vaan tuntuu hölmölle merkata sinne kirjoihin tähtimäärät ennen kuin niistä puhuu blogissa mitään, onko muilla tällaista ongelmaa?

IMG_20180930_172531_303

Luin näiden kolmen kuukauden aikana siis (muistaakseni) 8 kirjaa. Bradleyn kirja ainakin oli aloitettu reippaasti kesäkuun puolella, mutta luettu heinäkuussa loppuun. Varma en ole mitä luin missäkin kuussa ja koko ajan tässä pohdin että toivottavasti en unohtanut mitään, mutta jos nyt kuitenkin oikein muistan, niin luin heinäkuussa kaksi kirjaa, elokuussa neljä ja nyt syyskuussa myös kaksi.

Luetut:

Vilja-Tuulia Huotarinen ja Satu Koskimies: Emilia Kent 308 s.
Dan Brown: Alku 463 s.
Brian K. Vaughan: Saga, Vol. 8 146 s.
Robert Kirkman: The Walking Dead, Book thirteen 296 s.
Kari Hotakainen: Tuntematon Kimi Räikkönen 269 s.
Mari Ahokoivu: Oksi 367 s.

Sivuja yhteensä: 2584

Huippuja kirjoja on tullut luettua, parhaita on jopa vaikea valita! Morriganin koetukset oli ihan huikea seikkailu ja sarjan aloitus, Emilia Kent suloinen tuulahdus nostalgiaa, Alku ihanan koukuttavaa seikkailua, Tuntematon Kimi Räikkönen todella hieno henkilökuva, sekä viimeisin, tänään luettu Oksi supernätti ja vaikuttava sarjakuva.

Sellaista täällä, mites kaikilla muilla on mennyt alkusyksy? ♥

4. elokuuta 2018

Päivittyvä maratonpostaus 4.8. - 5.8. (21:00 päättynyt)

20180803_1721571

Tämän kesän viimeinen yhteinen kesälukumaratonpäivä on tänään, ja itse tein päätöksen lähteä mukaan vasta äsken. Vietimme juuri pari päivää Helsingissä ja tämän hetken energiataso on siis sen verran alhainen, että mitään ei oikein jaksa tehdä. Lukeminen ei onneksi vaadi paljoa, joten ajattelin hypätä mukaan vielä kuitenkin. 

Mitään ihmeempiä lukusuunnitelmia ei siis ole vielä ehtinyt muodostua, mutta ajattelin nyt ainakin jatkaa pitkään kesken ollutta Dan Brownin Alkua ja huomenna ehkä viettää enimmän osan ajasta sarjakuvien parissa. Jos huomenna huomaan, että lukeminen ei niin kiinnostakaan, niin teen sitten jotain muuta. Ihan rennosti siis tällä kertaa, osallistumispäätös kun tuli vähän yllätyksenä itsellenikin.

Merkitsen aloitusajankohdaksi klo. 21:00 jotta huomenna ei veny liian myöhään. Päivittelen tänne aina kun jaksan, ja luultavasti myös twitterin puolelle! Tsemppiä kaikille muillekin!


SUNNUNTAI  KLO  9:40

Jaahas. Yli 12 tuntia maratonia mennyt ja sivuja luettuna parikymmentä, oivoi. Eilen illalla jaksoin jonkin aikaa lukea Alkua, mutta kirjan superpieni fontti ja väsymys vaikuttivat melko paljon lukunopeuteen. Nyt ajattelin pitkien yöunien jälkeen jatkaa kirjaa aamupalalla, ja jatkaa sitten sarjakuvien parissa. Vaihtoehtoina olisi mm. Sagan kahdeksas osa, Monstressin ensimmäinen osa tai pitkästä aikaa lisää The Walking Deadia. Katsotaan mitä tekee mieli lukea. 

Sivuja yhteensä: 27


KLO 14:30

Kohta alkaa jo loppu häämöttää maratonilla, ja tuntuu että vasta pääsen vauhtiin! Luin aamupalalla ja sen jälkeen Alkua hieman eteenpäin ja vaihdoin sitten Sagan kahdeksanteen osaan, joka oli mitä mainioin maratonkirja. Syötykin on, joten lukeminen voi taas jatkua. En vain ole ihan varma mitä haluaisin lukea, ehkä lisää sarjakuvia. Mutta sitä ennen voisi käväistä kaupassa hakemassa hieman jotain evästä loppukiriin!

Sivuja yhteensä: 206

IMG_20180805_125602_615

KLO 18:15

Vielä n. kolme tuntia maratonia jäljellä, ja ihan kivasti on mennyt tähän asti. Lueskelin kauppareissun jälkeen kuitenkin vielä Alkua hetken aikaa ja päädyin sitten The Walking Deadin kolmannentoista kirjan pariin. Siitä on todella pitkä aika, kun viimeksi luin tuota sarjaa, että hieman kesti päästä juonesta taas kärryille. En muistanut edellisistä osista kuin pikkujuttuja ja lopun, osin tapahtumat tuppaavat sekoittumaan myös tv-sarjaan. Nyt puoleen väliin ehtineenä tapahtumat onneksi muistuvat mieleen ja kirja on napannut hyvin mukaansa. On ollut kyllä kiva palata takaisin tuttujen hahmojen pariin.

Seuraavaksi ruoan tekoa ja sitten varmaan vielä toinen puolikas tuota sarjakuvaa loppuun. Jos sen jälkeen jää vielä aikaa, taidan viettää sen parvekkeella lukemalla Alkua niin pitkälle kuin ehdin. Tavataan siis maratonin päätyttyä!

Sivuja yhteensä: 381


KLO 21:00  M A R A T O N  O H I

Ja niin on lukumaraton minunkin osaltani ohi! Olipas mukavaa keskittyä taas vain lukemiseen pitkäksi aikaa, melko rentouttavaa. Tällä kertaa ei myöskään tullut ollenkaan mitään lukuähkyä, mikä aina silloin tällöin käy. Oikeastaan, sen verran hyvin Alku taas nappasi mukaansa pitkän tauon jälkeen, että taidan vielä jatkaa sen parissa tänään. 

Kaiken kaikkiaan nämä maratonit ovat mukavia, koska kerrankin tuntuu että saa oikeasti luettua oikein kunnolla ja vieläpä kokonaisia kirjoja alusta loppuun. Sellainen tuntuu omalla kohdalla olevan harvassa nykyään. Tässäpä siis luetut kirjat. Alkua luin keskeltä jonkin verran, Saga ja The Walking Dead alusta loppuun kokonaan.

Luetut kirjat:

Dan Brown: Alku 120 s., osittain
Brian K. Vaughan: Saga, Vol. 8 146 s.
Robert Kirkman: The Walking Dead, Book thirteen 296 s.

Sivuja yhteensä: 562

1. elokuuta 2018

Jessica Townsend: Nevermoor - Morriganin koetukset

20180731_1233311

Jessica Townsend
Nevermoor - Morriganin koetukset
(Nevermoor - The Trials of Morrigan Crow, 2017)
Otava, 2018
Suom. Jaana Kapari-Jatta
368 s.

Morrigan Korppi on kirottu lapsi, sillä hän on syntynyt ajan viimeisenä päivänä, ehtoona. Melkein kaikki paha mitä Sakaalifaksissa tapahtuu - onnettomuudet, kuolemat, flunssat tai vain huonot kaupat, laitetaan hänen syyksi. Morriganin on määrä kuolla yhdentenätoista syntymäpäivänään, ja ehtoo lähestyy. Morrigan on alistunut kohtaloonsa, vaikka kovasti toki haluaakin elää. Ennen ehtoota Morriganin elämään kuitenkin astelee omituinen punahiuksinen Jupiter Pohjoinen, joka vie hänet mukanaan Nevermooriin osallistumaan Meineikkaan Seuran pääsykokeisiin. Seura on kaikkea sitä mitä Morrigan kaipaa, mutta jokaisella seuraan pyrkivällä tulee olla jokin kyky, eikä Morrigan löydä sellaista itsestään. Ja ilman paikkaa Seurassa Morrigan ei saa jäädä Nevermooriin.

Nevermooria on hehkutettu ympäriinsä todella paljon, ja pitihän se sitten itsekin lukaista, varsinkin, jos kirjasta povataan "Harry Potterin seuraajaa". Ja onneksi luin, tämä oli aivan ihana kirja! Täytyy kyllä myöntää, sekä hyvässä että pahassa, että kyllähän tämä hyvin Pottereiden kaltainen on. Pahassa siksi, että se asettaa hyvin suuret ennakko-odotukset kirjalle, myös omalla kohdallani. Sitä alkaa väkisinkin alusta asti etsiä niitä yhtymäkohtia ja samankaltaisuuksia, joka voi tehdä paljonkin hallaa itse kirjalle. Vertailu ei ole koskaan hyväksi, varsinkaan jos vertailun kohteena on niinkin suosittu sarja kuin Potterit.

Mutta onneksi samankaltaisuuden voi löytää myös hyvässä; kirja ei nimittäin ole mielestäni liian samanlainen Pottereiden kanssa, vaikka monia selviä yhtymäkohtiakin löytyy - kuten esim. lasten ikä, tietyt henkilöpiirteet ja koetukset. Itse koin, että kirjan maailma ja koko tunnelma ovat tarpeeksi omaperäisiä, lähinnä vain muistuttaen niitä ihania hetkiä Viisasten kiven seurassa, kun maailma on vielä uusi ja ystävät joutuvat jos jonkinlaiseen pulaan tutkiessaan uusia paikkoja. Minusta maailmaan ja tarinaan oli ihana uppoutua ja joistain pienistä asioista tuli oikeastaan vaan hyvälle tuulelle huomatessaan niiden muistuttavan Pottereista. Kirjasta löytyy paljon omalaatuisuutta ja taianomaisuutta ihan omasta takaa. Samanlaisuus voi joitain ehkä häiritä, mutta mielestäni tämä ansaitsee kyllä oman huomionsa.

Pidin Nevermoorista lopulta todella paljon, onneksi. Harmillisesti alkuun kirja ei ihan vakuuttanut, ja n. 50-60 sivua alusta olin jokseenkin epäileväinen tarinasta. Se lähti hieman hitaasti liikkeelle ja jotenkin alun synkkä sävy ja Morriganin isän Corvus Korpin luotaantyöntävä olemus sai vähän perääntymään. Onneksi jatkoin kuitenkin pidemmälle, sillä heti Jupiterin ja Morriganin saavuttua Nevermooriin kirja paranee totisesti. Synkkyyttä kirjassa on myöhemminkin, mutta alun kirotun lapsen asemasta ollaan päästy pois ja kirjassa on hieman kevyempi tunnelma. Suosittelen siis jatkamaan ainakin sinne saakka, jos itse epäilette. Itse ihastuin lopulta kirjaan ihan täydellisesti ja elin kirjan maailmassa vielä monta päivää kansien sulkeuduttuakin.

Kirja on suloinen, ihastuttava, jännittävä ja välillä synkkäkin, täynnä ihania hahmoja, paikkoja ja omituisuuksia. Nevermoor on aivan ihanan oloinen paikka, hotelli Deukalionissa haluaisin itsekin yöpyä ja Meineikkaan Seura on mitä kiehtovin. Seuran jäsenten ja toisten kokelaiden kyvyt ovat kirjan yksi mielenkiintoisimmista puolista. Itse koetukset ovat myös todella hauskaa ja jännittävää luettavaa, ja loppua kohden juoni vain tiivistyy. En tiedä osaanko tehdä tälle kirjalle kunniaa tällä kirjoituksella, sillä todella pidin tästä paljon, mutta en halua paljastaa mitään liikaa! Kirjan mukaan oli ihanaa heittäytyä tietämättä kovin paljoa, sillä silloin kaikki Deukalionin ihmeet ja Nevermoorin yllätykset tulivat, no, yllätyksenä. Heittäytykää!

Plussaa myös Jaana Kapari-Jatan laadukkaasta suomennoksesta (mikä muuten jo itsessään ehkä vie ajatukset Pottereihin), mahtavia sanavalintoja jälleen kerran! Innolla jään odottamaan jatkoa sarjalle, tätä täytyy päästä lukemaan lisää.

Niin ja lopuksi tietysti mainittava vielä magnifikatti Fen. Kukapa  E I  haluaisi jättimäistä, puhuvaa kissaa asuinkumppanikseen?


Arvosana: Viisi kissanpentua

Helmet-haaste 2018: 29. Kirjassa on lohikäärme

26. heinäkuuta 2018

Tillie Walden: Spinning

20180722_1412371

Tillie Walden
Spinning
First Second, 2017
400 s.

Spinning on omaelämäkerrallinen sarjakuva, joka kertoo Tillie Waldenin nuoruudesta. Waldenin lapsuutta ja nuoruutta ohjasivat lähinnä hyvin vaativat ja aikaa vievät taitoluisteluharjoitukset, aina aamuisin ennen auringonnousua kuin myös myöhään illalla koulun jälkeen. Ja vaikka luistelulla on kirjassa pääpaino sen ollessa aina taustalla, aina mielessä, tavallaan kyse ei kuitenkaan ole siitä. Luistelun ohella kirja kertoo myös ainakin täydellisyyteen pyrkimisestä, homoseksuaalisuudesta, koulukiusaamisesta, kilpailemisesta, ystävyydestä ja perhesuhteista. 

Tavallaan kirjassa ei edes tapahdu kovin paljon, elämä vain rullaa koulun ja luistelun ympärillä heitellen välillä iloisempiin hetkiin, välillä huonompiin. Siellä täällä näkyy katkelmia perhesuhteista, ystävistä ja ensi-ihastuksista, Waldenin homoseksuaalisuuden ollessa koko ajan taustalla hänen piilotellessa asiaa pitkään. Sarjakuva vie mukanaan hienosti, on jotenkin erikoista päästä näkemään näin henkilökohtainen tarina omistautumisesta täysin jollekin lajille, jonka parissa ei loppujen lopuksi edes viihdy.

Spinning on visuaalisesti oikein kaunis. Piirustustyyli on nättiä ja simppeliä, korostamatta yksityiskohtia vaan tuomalla ennemmin esiin tunnelmaa. Walden sanookin lopussa, ettei hänelle ollut tärkeää saada kaikkia yksityiskohtia oikein, eikä hän siksi katsonut sarjakuvaa tehdessään mitään vanhoja valokuvia tai vieraillut paikoissa. Hänelle oli tärkeää juuri oman muistin pohjalta työstäminen. Koko sarjakuva on tehty sinisävyisellä musteella, mutta siellä täällä on käytetty kirkkaankeltaista, joka tuo kivan vivahteen, korostuksen sivuihin. Katse kiinnittyy heti noihin keltaisiin yksityiskohtiin, jotka useimmiten kuvaavat valoa.

Vaikka Walden on vasta 22-vuotias, osaa hän kertoa nuoruudestaan ja kokemuksistaan uskottavalla ja kauniilla tavalla, ja todistaa hienosti mielestäni sen, ettei kukaan ole liian nuori kirjoittamaan omaelämäkertaa. Tarinassa on syvyyttä ja se raapaisee monia teemoja, ehkä sellaisiakin, joita en itse tarinasta napannut, joihin voi lukiessa samaistua.

Spinning on kaunis tarina kauniissa ulkoasussa, sisältäen sekä kevyitä, että vakavia ja tärkeitä aiheita. Kansi ja värimaailma muistuttavat paljon This One Summer -sarjakuvaa, ja tavallaan tarinassakin on samoja piirteitä. Itse kertomuksesta kuitenkin tulee itselle mieleen myös Alison Bechdelin Hautuukoti, näissä on mielestäni samanlaista melankolisuutta.

Arvosana: Neljä kissanpentua

Helmet-haaste 2018: 12. Sarjakuvaromaani
Sarjakuvahaaste

20180722_1417361

13. heinäkuuta 2018

Alan Bradley: Kolmasti naukui kirjava kissa

20180713_1355011

Alan Bradley
Kolmasti naukui kirjava kissa
(Thrice the Brinded Cat Hath Mew'd, 2017)
Bazar, 2018
Suom. Maija Heikinheimo
367 s.
arvostelukappale

Flavia on palannut Kanadasta takaisin kotiin, löytääkseen vain hiljaisen, aution talon. Perheessä on tapahtunut sairastumistapaus, ja kaikki ovat melko allapäin. Tapaus vaikuttaa Flaviaankin, ja hän tekeekin kaikkensa unohtaakseen perheessään meneillään olevat asiat. Ja mikäpä olisikaan parempi tapa unohtaa kaikki muu kuin tuore murhatapaus! Tällä kertaa Flavia törmää pää alaspäin roikkuvaan ruumiiseen sekä ystävälliseen kirjavaan kissaan. Lokit, rujot puuveistokset sekä tunnettu lasten kirjasarja liittyvät tapaukseen myös. Selvittäminen vaatii paljon kyselyitä, valkoisia valheita, oveluutta ja uskallusta, mutta onneksi kekseliäältä Flavialta onnistuu tämä kaikki.

Nyt alkaa olla turvallista sanoa, että tästä Flavia de Luce -sarjasta on tullut jo ehdottomasti yksi suosikeistani. Se on oikastaan ainoa sarja, jota tällä hetkellä aktiivisesti luen ja odotankin aina seuraavaa osaa kuin kuuta nousevaa. Bradley ei oikeastaan koskaan petä näillä kirjoillaan; jotkut osat ovat olleet ehkä hieman tylsempiä, mutta toiset taas ovat olleet aivan mahtavia. Huonoja kirjoja ei onneksi tässä sarjassa vielä ole nähty. Olen löytänyt aina kaikista kirjoista jotain hyvää ja toivottavasti jatkossakin on näin.

Tällä kertaa valitettavasti tuli vastaan jälleen sellainen hieman vetämättömämpi osa. Juoni on mielenkiintoinen, mutta jotenkin kaikki kirjassa on liian sekavaa; kuka kukin on ja miten asiat liittyvät toisiinsa. Kirjassa selvitetään useampaa kuolemantapausta yhtäaikaisesti, ja vaikka tapaukset ovat kiinnostavia, jotenkin ne eivät vieneet minua tällä kertaa täysin mukanaan. Onneksi kirjan loppuosa pelasti ja oikeastaan viimeinen kolmasosa kirjasta nappasi hyvin otteeseen ja sivut kääntyivät hujauksessa. Lopulta itse juoni on mielestäni hyvä ja melko mielikuvituksellinenkin, mutta jotenkin toteutus tuntui tällä kertaa liian sekavalle omaan makuuni. 

Pidin kuitenkin kirjasta silti ja varsinkin kirjan apeasta ja synkästä sävystä. Tunnelma on koko kirjan ajan hyvin pysähtynyt ja painostava, talo on hiljainen ja Flavia harvoin tapaakaan perheenjäseniään, muita kuin ihanaa ja luotettavaa Doggeria. Kaikki ovat omissa oloissaan, Flavian yrittäessä pitää mielensä muissa asioissa. Kirjan loppu luo myös hyvin kiinnostavan asetelman seuraaviin osiin. Tarina on mennyt huimasti eteenpäin viimeisimmissä osissa, ja on todella mielenkiintoista nähdä, miten Flavian elämä muuttuu tämän osan myötä.

Muualla: Yöpöydän kirjat, Kirjasähkökäyrä, Kirjojen keskellä

Arvosana: Kolme kissanpentua

Helmet-haaste 2018: 47. Kirja kerrotaan lapsen näkökulmasta

Flavia de Luce-sarja:
Piiraan maku makea (The Sweetness at the Bottom of the Pie)
Kuolema ei ole lasten leikkiä (The Weed That Strings the Hangman's Bag)
Hopeisen hummerihaarukan tapaus (A Red Herring without Mustard)
Filminauha kohtalon käsissä (I Am Half-Sick of Shadows)
Loppusoinnun kaiku kalmistossa (Speaking from Among the Bones)
Kuolleet linnut eivät laula (The Dead in Their Vaulted Arches)
Nokisen tomumajan arvoitus (As Chimney Sweepers Come to Dust)
Kolmasti naukui kirjava kissa (Thrice the Brinded Cat Hath Mew'd)

On hieno paikka haudan povi (The Grave's a Fine and Private Place) (tulossa syksyllä)
The Golden Tresses of the Dead

5. heinäkuuta 2018

Huhti-, touko- ja kesäkuun kirjat

Vuosi on edennyt jo puoleen väliin, ja se tarkoittaa jälleen edellisten kolmen kuukauden kirjojen listausta. Tämähän piti tehdä jo toukokuussa, mutta lukemista oli kertynyt niin vähän, että ajattelin ottaa kesäkuunkin tähän mukaan. Voi olla että menen tämän vuoden siis kolmen kuukauden pätkissä, jotta näissä olisi jotain kirjoitettavaakin.

Alkuvuosi oli superkiireinen, ja vaikka itse koulu ja kiire hieman helpottivat kevään tullessa, tenttilukemiset eivät loppuneet. Niiden ohella ei sitten muu lukeminen aina niin kiinnostakaan, joten lukemiset ovat jääneet melko vähälle edelleen. Jotain sain kuitenkin luettua ja se onkin onneksi se pääasia.

Yhteensä näiden viimeisen kolmen kuukauden aikana sain luettua loppuun siis viisi kirjaa. Kirjoista kaksi oli sarjakuvia, kaksi scifiä, kaksi äänikirjaa, kolme omaelämäkerrallisia, yksi kirjastosta. Kolme naisen kirjoittamaa, kaksi miehen.

Luetut:

Brian K. Vaughan: Saga, Vol. 7 (152 s.)
Ernest Cline: Armada (377 s.)
Maria Veitola: Veitola (äänikirja, 7h 21min)
Amy Schumer: The Girl With the Lower Back Tattoo (äänikirja, 8h 1min)
Tillie Walden: Spinning (400s.)

Sivuja yhteensä: 929 + 15h 22min äänikirjaa

IMG_20180616_190953_742

Huhtikuussa luin kaksi kirjaa, Sagan ja Armadan, molemmat loppukuussa pitämäni Dewey's 24h Readathonin aikana. Mahtavia kirjoja molemmat, Armadan haluaisin ehdottomasti myös omaan hyllyyni joskus. Sagastakin ajattelin tehdä vielä postauksen, mutta voi olla että sisällytän siihen myös sarjan seuraavan osan, kunhan luen sen.

Toukokuussa olikin sitten niitä tenttilukemisia ja varmaan ihan aitoa laiskuuttakin kaikkea kohtaan, joten tulin kuunnelleeksi vain Veitolan äänikirjana. Toimi äänikirjana superhyvin, ja kirjakin oli ihana. Marian ääntä oli mukava kuunnella bussimatkoilla, matkat ja aika meni nopeasti. 

Kesäkuussa jatkoin äänikirjojen parissa (osaksi koska unohdin sulkea kokeilutilaukseni hups) ja kuuntelin Amy Schumerin kirjan. Pidin tästäkin kirjasta paljon. Se oli todella hauska ja koskettava, täynnä mielenkiintoisia tarinoita ja kokemuksia. Viimeisenä viikonloppuna jälleen yhden tentin jälkeen pyrin lukemaan hieman enemmän mitä normaalisti, mutta en kuitenkaan pitänyt varsinaista lukumaratonia, vaikka vähän sellaistakin suunnittelin. Silloin sain kuitenkin vihdoin aikaiseksi tarttua Waldenin omaelämäkerralliseen sarjakuvaan Spinningiin. Kaunista piirustusjälkeä ja kiinnostava tarina.

Näiden lisäksi olen toki lukenut muutakin, mutta koska olen hidas lukija, en ole saanut mitään muuta loppuun asti. Lisäksi en nähtävästi osaa päättää mitä edes lukisin, sillä tällä hetkellä kesken on neljä kirjaa, uskomatonta kyllä. En ikinä lue useampaa kirjaa yhtäaikaa, mutta jotenkin näin vain tapahtui, vahingossa. Yksi ei kiinnostanut, joten aloitin toista. Sitten hain kirjastosta kaksi eri varausta, joita aloin vahingossa lukea. Ja nyt olenkin tilanteessa, jossa en osaa päättää mitä jatkaisin, huoh.

20180705_0939211

Kesken on siis Alan Bradleyn uusin Flavia-kirja, joka on ihan kiva mutta ei jotenkin ole saanut minua kunnolla mukaansa. Olen kyllä jo lähellä loppua, ja pyrin lukemaan sen pian. Prioriteetti numero yksi siis. Sen lisäksi Dan Brownin Alku on edelleen kesken. Se on ollut ihan huippu, mutta kirja on todella pitkä ja pienellä fontilla, joten sen parissa vierähtää vielä tovi. Lisäksi nyt on pakko antaa sen olla hetken tauolla ja lukea kirjaston kirjat ensin pois alta. 

Kirjastosta lainassa on Emilia Kent, jota en ole uskaltanut vielä lukea ja jota varten ajattelin ainakin selata Runotytöt läpi, jotta kaikki olisi tuoreessa muistissa. Aloitan sen kyllä varmasti pian. Toinen laina on Morriganin koetukset, joka vaikuttaa mielenkiintoiselle, ja joka varmaan veisi mukanaan, kun vaan aloittaisi kunnolla. Ensimmäisten sivujen jälkeen olen vielä vähän epäilevällä kannalla, enkä osaa edes sanoa miksi. 

Heinäkuussa luvassa on vielä yksi kesätentti, ja sitten hieman kesäreissuja. Saa nähdä paljon saan luetuksi, mutta toivottavasti edes jotain näistä keskeneräisistä.

12. kesäkuuta 2018

Ajatuksia kesälukemisista

Ajattelin tulla hieman höpisemään kirjoista joita nyt tekee mieli lukea kesällä, eli mahdollisesta kesälukupinosta. En ole ehtinyt viime aikoina lukemaan juuri ollenkaan tai hyvin vähän, ja tämän epäkohdan aion tänä kesänä korjata. Nämä ovat kuitenkin kaikki vain tämän hetken mielihaluja ja lähinnä ajatuksenjuoksua, enkä kesällä välttämättä tule siis lukeneeksi näistä mitään. Lähinnä tarkastelussa on sellaisia kirjoja, jotka löytyvät omasta hyllystä, mutta voi hyvin olla että luen koko kesän kirjaston antimia. Kaikki on avoinna!

Olen jo aiemmin puhunut, miten minun tekee kesällä aina mieli lukea Irvingiä, ja tänä kesänä olisi vuorossa 10 oman hyllyn himotuimmankin joukossa oleva Minä olen monta. Muutaman päivän olen sitä jo katsellut hyllyssä, mutta vielä en ole siihen tarttunut. Muutenkin kesällä olisi ihanaa uppoutua oikein pitkäksi aikaa kirjan pariin, joka ei ihan heti loppuisi. Tiiliskiviä harvoin luen, helpommin tulee tartuttua lyhyisiin ja melko nopeasti luettaviin kirjoihin kun muutenkaan ei niin paljon ole lukemiselle aikaa. Mutta nyt kesällä paksut kirjat kiehtovat, kuten tuo Irving. Muita hyllystä löytyviä paksukaisia joihin voisi tarttua on mm. Murakamin 1Q84 ja Oatesin Sisareni, rakkaani. Paksumpiin kirjoihin lukeutuu myös alla olevassa kuvassakin oleva Dan Brownin Alku, jonka itseasiassa juuri aloitin.

IMG_20180604_160756_068

Kesällä usein tekee mieli lukea jotain hieman kevyempää, mutta tällä hetkellä kaipaan oikeastaan juuri päinvastaista; jotain synkempää, ehkä jotain trillereitä. Tällaiseen trilleri-nälkään löytyy onneksi omastakin hyllystä jotain, kuten Gillian Flynnin Teräviä esineitä tai Paha paikka. Kiltistä tytöstä pidin aikoinaan paljonkin. Muita trillereitä ei omasta hyllystä juuri löydy, mutta samaa kategoriaa olisi esim. Nainen ikkunassa, joka voisi olla ihan kiva lukea. Ehkä siis kirjastoon.

Trillereiden ohella tänä kesänä tekee mieli lukea jotain oikein tunteita herättävää, surullista tai haikeaa kirjallisuutta, ehkäpä vielä yhdistettynä johonkin historialliseen ajankuvaan. Jotain ehkä Kirjavarkaan tyyppistä, ah miten ihana kirja se onkaan. Omasta hyllystä löytyy Doerrin Kaikki se valo jota emme näe, joka kävisi tähän kategoriaan hyvin, mutta en tiedä tekeekö silti juuri sitä mieli lukea. Toisaalta esimerkiksi Sarah Watersia olisi kiva lukea pitkästä aikaa lisää, Silmänkääntäjästä pidin paljon.

Lisäksi viime vuonna näihin aikoihin luin Nälkäpelin uudelleen, joten tänä kesänä olisi kiva vihdoin jatkaa sarjan muihin osiin. Uudelleen tekisi mieli lukea myös iki-ihana Anna-sarja, siitä tulee aina niin kesäinen fiilis. Vai meneeköhän se sittenkin niin päin, että kesästä tulee aina Anna-fiilis? Tähän nälkään auttaa kyllä ehkä tämä juuri kirjastosta haettu Emilia Kent, jota odotan innolla ja pelokkaana. Runotytöt ovat ihan lempikirjojani ja odotukset ovat siis aika korkealla.

IMG_20180611_174152_478

Ja sarjoista kun on puhe, haluaisin kovasti aloittaa jonkun uuden fantasia-sarjan/trilogian juuri päätökseen saadun Mifonki-sarjan tilalle. Harvoin luen fantasiaa, mutta sellaista nyt kaipaan. Jos teillä on jotain hirmuhyviä sarja-ehdotuksia (jotka eivät ole mitään monikymmenosaisia), saa ehdottaa! Ainakin Kaksosauringot-trilogia kiinnostaisi, siitä olen kuullut niin paljon hyvää. Näiden sarjojen lisäksi haluaisin kovasti jatkaa Napolilaissarjan parissa, Loistava ystäväni oli ihana, mutta kakkososa jäi ikävästi kesken lyhyen laina-ajan takia aikoinaan. Se olisi loistavaa kesälukemista!

Onko teillä jotain kesän kirjalistaa olemassa vai menettekö vaan fiilispohjalla? Kertokaa! 

Ihanaa kesää! ♥