3. helmikuuta 2020

10 oman hyllyn himotuinta 2020

Olen jo muutaman vuoden ajan tehnyt keväisin tällaisen listan, jossa käyn läpi hyllyni ja valitsen sieltä sillä hetkellä 10 kiinnostavinta kirjaa luettavaksi seuraavan vuoden ajalle. Viimeisimmän listani olen tehnyt siis vuonna 2018 keväällä, mutta koska noiden kirjojen lukeminen oli viime keväänä vielä niin huonolla tolalla ajanpuutteen takia, pitkitin tuota vielä kesän ajan. No, sittenhän pidinkin loppuvuoden taukoa täältä blogista, eli toisin sanoen minulla on kohta ollut melkein kaksi vuotta aikaa lukea nämä listan kirjat, jotka silloin kiinnostivat kovastikin.

Noh, lopulta luin tältä viime listalta vain 3 kirjaa, vaikka annoin itselleni aika paljon lisäaikaa (kylläkin vahingossa), huoh. Positiivista on kuitenkin, että jopa kolme kirjaa olen kuitenkin myös aloittanut, mutta ne ovat vain syystä tai toisesta jääneet kesken. Lopulta luin listalta siis seuraavat kirjat:

Dan Brown: Alku
Tillie Walden: Spinning
Tove Jansson: Taikurin hattu


Halusin kuitenkin jälleen tehdä uuden listan, varsinkin koska nyt pääsen tekemään tämän ikään kuin uudella aikataululla heti näin vuoden alusta, mikä tuntuu järkevämmälle kuin keskellä kevättä oleva lista. Lisäksi päätin, että otan sille listalle mukaan nuo kolme keskeneräistä kirjaa, sillä koska ne on jo kerran aloitettu, tuntuu helpommalle saada ne myös luettua loppuunkin. Ainakin toivotaan. Plus ne kaikki kiinnostavat vielä! Seitsemän muuta ovat uusia kirjoja listalla.

Ja tässäpä siis jo heti uusi tämän vuoden 10 oman hyllyni himotuinta!

20200114_1512401

Johannes Anyuru: He hukkuvat äitiensä kyyneliin

Tämä on yksi suurista kirjatapauksista, joka kiinnostaa hyvin paljon. Ostin tämän muistaakseni syksyllä jostain alennuksesta, ja siitä lähtien tämä on kuumotellut hyllyssä ehkä eniten, mutta en ole vielä ehtinyt tarttua siihen. Tämä on varmaan siis ylimpänä listalla, haluan tarttua tähän heti pikimmiten.

Han Kang: Ihmisen teot

Ihmisen teot taitaa olla uusin lisäys hyllyssäni, ja sen takia tietysti kiinnostaa hyvin paljon. En ole lukenut Vegetaristia, mutta sekin kyllä kiinnostaa. Ihan hirveästi en ole halunnut etukäteen lukea kuitenkaan tästä arvioita tai kuvauksia, sillä kirja on niin lyhyt, että tuntuu että siitä voi helposti lukea liikaa ja viedä siten pois itse lukukokemuksesta.
Pajtim Statovci: Tiranan sydän

Listan ensimmäinen vanha kirja. Tiranan sydän jäi kesken melko alussa, sillä muistaakseni kirjastolainat olivat umpeutumassa ja niitä piti priorisoida. Ja jostain syystä en koskaan jatkanut kirjan pariin. En ole vieläkään lukenut Statovcilta muuta, mutta myös esikoinen Kissani Jugoslavia ja uutuus Bolla kiinnostavat kovasti.

Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki

Toinen viime listalla ollut. Ja ehkä sitä edelliselläkin? En edes muista enää. Aloitin tämän kesällä tehtyäni ensin instagramin puolella Try-a-Chapterin viiden eri kirjan kanssa jotka silloin pistivät silmään hyllystä. Kudottujen kujien kaupunki kiinnosti ensimmäisen lukunsa puolesta eniten, joten aloitin sen, mutta jotenkin kirja ei lähtenyt kovin vauhdilla liikkeelle ja lopulta jäikin kesken vähän ennen puoltaväliä. Mutta nyt kyllä luen tämän loppuun, juoni on mielenkiintoinen.

Siiri Enoranta: Surunhauras, lasinterävä

Tämän ostin joskus jostain alesta, sillä olen kuullut tästä paljon hyvää! En kuitenkaan tiedä kirjasta paljoa, mutta menenkin mieluummin niin tällaisen yksittäisen fantasiakertomuksen pariin. Kansi on kaunis ja jotain tällaista olenkin kaivannut jo hetken.

Roxane Gay: Bad Feminist

Ja vielä kolmas edelliselläkin listalla ollut kirja. Tätäkin olen tosiaan aloittanut jo hyvän aikaa sitten, mutta koska kirja koostuu esseistä ja on englanniksi, ei sitä tullut luettua kovin vauhdilla. Ja lopulta jäi vaan kesken, vaikka kirja on todella kiinnostava. Suunnittelen ottavani tämän ehkä yöpöydälle jo pian valmiiksi, jotta siihen olisi helpompi tarttua vaikka iltaisin.

Olli Jalonen: Taivaanpallo

Tämä kirja tuntuu jotenkin pelottavan paksulta ja isolta järkäleeltä, mutta aihe on kiinnostava. Tieteen ja uskonnon ristiriidat 1600-luvulla, kyllä kiitos! Lisäksi tietysti kirjan voittama Finlandia on yksi kiinnostustekijä lisää.

Tove Jansson: Taikatalvi

Mitäpä lista olisi ilman jälleen yhtä muumikirjaa! Viime listalla ollut Taikurin hattu tuli luettua, joten uskon vahvasti että tämäkin, luultavasti tässä talven aikana kuten sopii. Muumikirjat ovat lyhyitä ja ihania, ja tämä on tosiaan vielä lukematta niistä, mitä omistan. 

Elena Ferrante: Uuden nimen tarina

Tämän Ferranten toisen osan olen itseasiassa aloittanut sillon aikoinaan, kun tämä ilmestyi, mutta laina-aika olikin jostain tyhmästä syystä vain kaksi viikkoa, vaikka olin varannut kirjan. Sittemmin tämä ominaisuus on kuulemma poistettu käytöstä, eli varauksesta ei voi yllättäen joillekin tulla Vippi-kirjaa lainaan, onneksi. En koskaan kuitenkaan lainannut kirjaa uusiksi, ja myöhemmin tosiaan hankin koko sarjan hyllyyn, mutta vasta viimeisenä tämän toisen osan, joten nyt pääsen jatkamaan sarjan parissa ihan omaan tahtiin.

Ian McEwan: Pähkinänkuori

Viimeisenä listalla on kirja, joka on muumikirjan lisäksi yksi sellainen aika takuuvarma luku, sillä kyse on lyhyestä McEwanin kirjasta. McEwanin kirjat vaan ovat jotenkin helppoja luettavia, vaikkei välttämättä niin luulisi. Veikkaan, että tämä johtuu vain siitä, että olen lukenut häneltä jo niin monta kirjaa, että tyyli on tullut tutuksi, enkä tavallaan pelkää hänen kirjojaan, vaikka McEwanin tyyli kirjoittaa onkin välillä ehkä hieman vaikea ymmärtää tai sisäistää, tai saattaa muuten olla jotenkin etäinen. Jostain syystä pidän kuitenkin hänen kirjoistaan ja erikoisista tarinoista.

28. tammikuuta 2020

Vanhat ja uudet haasteet

Viime vuonna en ollut kovin aktiivinen täällä, mutta osallistuin silti kahteen eri haasteeseen vuoden 2019 aikana. Toinen jo aiemmin mainitsemani Helmet-lukuhaaste 2019, johon sain tosiaan puolet eli 25 kohtaa täytettyä. Vaikka luin vähemmän kuin vuonna 2018, sain silloinkin saman verran haasteeseen kirjoja, joten se meni ihan kivasti. Täyteenhän tuota ei näillä viime aikojen lukumäärillä saa, mutta sen suuremalla syyllä puolet on jo hyvin, kun ottaa huomioon, että sain siis lähes kaikki vuodessa lukemani kirjat haasteeseen mukaan.

Tänäkin vuonna aion tosiaan osallistua Helmet-lukuhaasteeseen, ja toivottavasti saan täytettyä ainakin puolet, mielellään enemmänkin haasteen kohdista. Tämä tosiaan vaatisi sitten tietenkin enemmän niitä luettuja kirjoja. Tämän vuoden Goodreadsin lukuhaasteeseen laitoin tavoitteeksi 40 kirjaa, jonka toivon saavuttavani ja ehkä jopa ylittäväni.

Helmet-haaste löytyy tuolta ylhäältä kohdasta Helmet-haaste 2020. Aiempina vuosina olen tehnyt Haasteet-välilehden, mutta en usko että tänä vuonna osallistun muihin haasteisiin, joten se olkoot siellä yksinään. Helmet-lukuhaasteen lisäksi aion kuitenkin lisätä tuonne samaan välilehteen Helmet-elokuvahaasteen, johon osallistumme tänä vuonna puolison kanssa.

Osallistuin myös toiseen haasteeseen viime vuonna, nähtävästi, sillä en tosiaan muistanut asiaa ollenkaan, ennen kuin satuin käymään tuolla 2019 Haasteet kohdassa...

Kyseessä oli siis Kirjasähkökäyrän Mai Laakson Kirjahyllyn aarteet -haaste, jossa tarkoituksena oli lukea oman hyllyn kirjoja mahdollisimman paljon. Itsehän tosiaan unohdin tämän haasteen aivan täysin, joten olikin ihan mielenkiintoista katsoa, kuinka monta kirjaa sitten luinkaan omasta hyllystäni viime vuonna. 

Ja tulos on aika säälittävä, nimittäin 4 kirjaa, ja näistä neljästä kirjasta kolme luin vuoden viimeisenä päivänä, jotta sain Goodreadsin haasteen täyteen, sivuja noissa on keskimäärin 30 per kirja. Tässä siis huima oman hyllyni luetut kirjat viime vuonna:

Tove Jansson: Taikurin hattu
Iiro Küttner & Ville Tietäväinen: Puiden tarinoita: Puuseppä
Iiro Küttner & Ville Tietäväinen: Puiden tarinoita: Ritari
Iiro Küttner & Ville Tietäväinen: Puiden tarinoita: Merenkulkija

Sen verran aion tehdä uuden vuoden lupauksia, että aion lukea omasta hyllystäni enemmän kirjoja, ja etenkin kaikki sarjakuvat, joita en ole vielä lukenut. Luin viime vuonna lähes suurimmaksi osaksi sarjakuvia, mutta en yhtäkään omasta hyllystäni. Ei siellä montaa lukematonta ole, mutta ne muutamat ovatkin istuneet siellä pahimmillaan jo vuosia. Tämä on siis yksi prioriteetti, mutta muutenkin noita oman hyllyn kirjoja olisi kiva saada luettua, kuten aina.

Eipä tällä kertaa sen ihmeempiä! Pian olisi tulossa vihdoin lisää kirjapostauksia ainakin yhden ison sarjakuvapostauksen muodossa.

20200111_1200311

2. tammikuuta 2020

Uusi vuosi, uusia postauksia?

Hyvää uutta vuotta ja vuosikymmentä!

Blogini on ollut nähtävästi tauolla elokuusta asti, alkuun ihan vahingossa ja sitten ihan tarkoituksellakin. Mistä sitä kirjablogissa kirjoittaa, jos ei ole lukenut kirjojakaan?

Tai oikeastaan, jos se kirjoittaminen ei itsessään vaan maistu enää. Sillä olenhan minä lukenut jotain, koko ajan on joku kirja kesken, täysin lukematta en ole koskaan osannut olla. Mutta kirjat ovat saattaneet olla kesken monia kuukausia, osa edelleen.

En ole varma mitä blogin tulevaisuus pitää sisällään. Toisaalta en missään nimessä haluaisi tätä lopettaa, sillä blogin kirjoittaminen on ollut superhauskaa ja ehdottomasti osa minua. Mutta kuitenkin itse kirjoittaminen ei enää tunnu luontevalle, kai kun viimeisestä postauksesta on kulunut jo niin kauan aikaa. Lisäksi tuntuu, että koko kirjablogien aika alkaa olla ohi, vai olenko ainoa? Itsekään en kovin usein lue enää muiden blogeja, ja väkisinkin sitä sitten pohtii, lukeeko kukaan tätä omaakaan. Postaukset ovat siirtyneet enemmän instagramin puolelle, jonka kyllä ymmärtää tänä some-aikana. Itse en ole kuitenkaan oikein sinnekään osannut siirtyä.

Edelleen minulla on aloitettuja kirjapostauksia ja arvioita vuonna 2018 luetuista kirjoista, viime vuodelta myös muutamasta. Viime vuonna kirjoitin huimasta neljästä kirjasta blogiin, ja koko vuosi onkin ollut blogihistoriani hiljaisin. Suuri syy tähän on tietysti opiskelut ja niihin mennyt aika, mutta yhtä suuri syy lukemisen vähyys ja sen sijaan aikaa onkin vienyt eri videopelit.

Tällä postauksella ei siis ollut juuri päämäärää, muuta kuin ehkä kertoakseni että täällä ollaan vielä ja luultavasti en ole vielä täältä poistumassakaan. Blogissani alkaa nyt jo kuudes vuosi, mikä tuntuu hurjalta. Koitan nyt lähiaikoina ja kai koko tänä vuonna tsempata ja saada jotain postauksia ulos, jos nyt en ehkä enää niistä 2018 luetuista kirjoista, mutta ehkä juuri päättyneen vuoden luetuista, edes joistain. Riman koitan pitää itselleni nyt kuitenkin matalana, enkä tähtää mihinkään suuriin ja pitkiin kirjailijasuorituksiin postauksissa. Pikkuhiljaa hyvä tulee, tai ainakin yritetään. Jos huomaan jossain vaiheessa että ei tämä vain enää luonnistu, niin sitten taitaa olla aika jättää blogillekin hyvästit.

Noh kuitenkin, täällä ollaan nyt vielä, ja koitan elävöittää tätä nyt hieman motivoimalla itseäni sekä lukemaan että kirjoittamaan tänne. Tykkään paljon kaikista eri kirjojen listauksista, sekä erilaisista lukuhaasteista, joten tänäkin vuonna aion osallistua Helmet-haasteeseen. Tässä linkki omaan listaani. Yleensä en saa kuin puolet kohdista täytettyä, mutta tämä ei itseäni edes haittaa, ainakin alku- ja loppuvuodesta lista kuitenkin innostaa lukemaan enemmän.


20191122_1348301_HDR

Lyhyesti vielä hieman viime vuoden tilastoja: 

Vuonna 2019 luin 30 kirjaa, viimeiset kolme aivan viimeisenä päivänä jotta sain Goodreadsin tavoitteeni täyteen, haha. Näistä kolmestakymmenestä suuri osa, tarkalleen 14 kappaletta oli sarjakuvia. Runokirjoja ja äänikirjoja molempia kaksi. Englanniksi kaikkiaan 8 kirjaa, mukaanlukien äänikirjat.

Ei siis tosiaan huima kirjavuosi, mutta onneksi luin sentään edes jotain viiden tähden arvoisiakin kirjoja! Seuraaville kuudelle kirjalle annoin täydet viisi tähteä Goodreadsissa, kaikki erilaisia mutta omalla tavallaan mahtavia lukuelämyksiä:

J.P. Ahonen: Irtiotto
Avi Heikkinen: Valotusaika
Jessica Townsend: Meinioseppä: Morriganin kutsumus
Tove Jansson: Taikurin hattu
Katie O'Neill: The Tea Dragon Society
Tillie Walden: Are You Listening?

Sellaista tällä kertaa, jospa seuraavaa postausta ei taas tarvitsisi odottaa viittä kuukautta...

2. elokuuta 2019

Margaret Atwood: Orjattaresi

20190717_1153161_HDR

Margaret Atwood 
Orjattaresi (The Handmaid's Tale, 1985)
Tammi, 2017
Suom. Matti Kannosto
436 s. 

En koskaan päässyt hyppäämään mukaan HBO:n Handmaid's Tale -sarjan junaan mukaan, sillä ajatuksena oli aina lukea kirja ennen sarjaa. Kakkoskauden tullessa meinasin jo vain aloittaa sarjan katsomisen, kun kirjan varaaminen kirjastosta ja lukeminen oli vain jäänyt, mutta pidin vielä pääni. Ja nyt sain viimein aikaiseksi lainata tämän kirjan ja lukea. Vielä en ole siis sarjan pariin päässyt, mutta lähiaikoina aion senkin aloittaa! 

Orjattaresi kertoo siis nimettömänä pysyvän päähenkilön matkasta ja arjesta tässä Atwoodin kehittämässä dystopisessa maailmassa, jossa naisilta on viety kaikki oikeudet omaisuuteen, varallisuuteen tai oikeastaan mihinkään. Gilead on joskus ollut osa Yhdysvaltoja, nyt se on eristetty alue, josta ei kerrota sen enempää. Syntyvyys on lähes olematonta, joten osa hedelmällisistä naisista on koulutettu orjattariksi, synnyttämään siis miehille tulevia sukupolvia näiden vaimojen katsellessa toimitusta vieressä.

Orjattaresi on todella vetävästi kirjoitettu, vaikka välillä teksti onkin pelkkää päähenkilön ajatuksenjuoksua tai yksityiskohtaista kuvailua ympäristöstä tai ajatuksista. Lyhyet luvut pitävät huolen siitä, että kirja tuntuu etenevän vauhdilla tapahtumien verkkaisuudesta huolimatta. Historiasta ja nykyajasta haluaa koko ajan tietää enemmän, ja yksityiskohtia paljastetaan pikkuhiljaa.

Juoni itsessään on aika hitaanpuoleinen ja toi kyllä elävästi ainakin itselleni mieleen Oryx ja Craken, joka onkin ainoa aiempi Atwoodin teos, jonka olen lukenut. Molemmissa menneistä tapahtumista paljastetaan pikkuhiljaa enemmän tietoa päähenkilön muistellessa tapahtumia ja koittaessa selviytyä nykytilanteessa. Koska Oryx ja Crake oli jo tuttu, tämän kirjan pariin oli jotenkin helppo heittäytyä, niin tutunoloista kerronta oli. Ja koska pidin Oryx ja Crakesta niin paljon osittain juuri kerronnan takia, tiesin, kuinka hyvin Atwood sen homman osaa myös tämän kohdalla.

Kirjan edetessä sitä ehtii pohtia jos jonkinlaista lopputulemaa tapahtumille, mutta tässä suhteessa Atwood osaakin yllättää. Kirjan lopetus ei ollut lainkaan sellainen kuin olisin odottanut, ja ensialkuun olin jopa hieman pettynyt, odotin ehkä jotain vielä suurempaa ja no, lopullisempaa loppua. Tavallaan itse tarinan päätyttyä kirjan lopussa on vielä täysin erilainen osio tulevaisuudesta, jossa katsotaan taaksepäin näihin kirjan tapahtumiin. Tämä oli todella mielenkiintoinen luku ja antoi hieman osviittaa siitä, mitä kaiken tämän välissä on tapahtunut, muttei kuitenkaan paljastanut liikaa. 

Lopulta kun pääsin ajan kanssa pohtimaan kirjaa, sen tapahtumia ja erityisesti loppua, aloin pitää siitä paljon enemmän. Kirja on todella kiinnostava kuvaus erilaisesta, muttei lainkaan mahdottomalta kuulostavasta maailmasta, jossa naisilla ei ole oikeutta mihinkään, mutta heillä on kuitenkin tavallaan, näennäisesti jonkinlaista valtaa ja päätösvaltaa. Naisia tavallaan kunnioitetaan enemmän kuin koskaan, mutta samalla orjuutetaan. Todella mielenkiintoinen kirja, joka laitaa odotukset kyllä kieltämättä korkealle nyt syksyllä ilmestyvää jatko-osaa, Testamentit, ajatellen. 

Arvosana: Neljä kissanpentua

Helmet-haaste 2019: 11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa

8. heinäkuuta 2019

KIRJAOSTOKSIA

Vuonna 2018 ostin 11 kirjaa. Koko vuonna. Tein koko ostoksista pitkän postauksenkin joskus, mutta en koskaan julkaissut sitä. Siispä kerron tässä alkuun listauksena, mitä kaikkea tulinkaan hankkineeksi hyllyyn edellisenä vuonna. Ihan vaan, että on joku käry itsellä omasta kulutuksestaan tämän harrastuksen parissa, ja koska myöhemmin on sitten kiva täältä katsoa, että milloinkas minä minkäkin kirjan hankin ja josko olisi siis aika ehkä lukeakin se kirja haha. Listaan myös samalla lahjaksi saadut kirjat, joita on kolme, plus yksi arvontavoitto. Sitten voidaan siirtyä vuoteen 2019 ja sen puolen vuoden ostoksiin.

Vuonna 2018 ostetut ja saadut kirjat:

Sarjakuvat:

Sarah Andersen: Sarah's Scribbles: Herding Cats 
Marjorie Liu: Monstress, Vol. 1
Rick Remender: Low, Vol. 1
Brian K. Vaughan: Saga, Vol. 7, 8 & 9

Romaanit:

Dan Brown: Alku
Claire Castillon: Pieni sydän jaksaa rakastaa
Elena Ferrante: Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät (arvontavoitto)
Pajtim Statovci: Tiranan sydän
Maria Turtschaninoff: Maresi & Naondel

Tietokirjat:

Giulia Enders: Suoliston salaisuus
Kari Hotakainen: Tuntematon Kimi Räikkönen
Noituus, magia ja okkultismi: Kuvitettu historia


Näihin viime vuoden vähäisiin ostoksiin olen kyllä tyytyväinen. Silloin en omistanut vielä uutta kirjahyllyä, joten valikoin ostoksiakin aika tavalla, ja suuri osa hyllyyn muuttaneita onkin sellaisia kirjoja, jotka olen jo lukenut. Lisäksi jotenkin sarjakuvat ja tietokirjat ovat usein sellaisia kirjoja, joiden oston oikeutan itselleni helpommin. Ne joko vievät vähemmän tilaa tai ovat ehkä sivistyksen kannalta hyviä, joten kyllähän niitä nyt saa hyllyssä olla.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

NO NIIN. Nyt kun ollaan muisteltu yli vuoden takaisia ostoksia onkin hyvä hypätä jo tähän vuoteen ja katsoa mitä kaikkea tämän puolikkaan vuoden aikana on tullut hyllyyn hankittua. Jos viime vuonna ostin koko vuonna vain 11 kirjaa, niin tänä vuonna tuo määrä on jo nyt ylittynyt, sillä tämän hetken ostoksia on kertynyt jo 17 kirjan verran. Asiaan saattaa vaikuttaa uusi kirjahylly, joka tosin on jo täynnä hups. Se on kuitenkin puolta pienempi mitä toinen hyllyni, ja kaikki aiemmin päällekäin pinotut kirjat ovat päässeet nyt paremmille paikoille, joten ihan käsistä tämä ei sentään ole lähtenyt. Katsotaan mitä loppuvuodesta tulee, mutta tässä viimeisimmät hyllyntäyttäjäni!

Vuonna 2019 tähän mennessä ostetut kirjat:

Sarjakuvat:

J.P. Ahonen: Pelinavaus

Romaanit:

Johannes Anyuru: He hukkuvat äitiensä kyyneliin
Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo
Siiri Enoranta: Surunhauras, lasinterävä
Elena Ferrante: Uuden nimen tarina & Kadonneen lapsen tarina
Olli Jalonen: Taivaanpallo
Ian McEwan: Pähkinänkuori
J. S. Meresmaa: Mifongin perintö, Mifongin kadottama & Mifongin lunastama
Jessica Schiefauer: Ester ja Isak
Jessica Townsend: Morriganin koetukset
Maria Turtschaninoff: Maresin voima

Tietokirjat:

Yuval Noah Harari: Homo Deus: Huomisen lyhyt historia
Koko Hubara: Ruskeat tytöt
Robert Lacey: The Crown - Todellinen tarina


Näistäkin kirjoista jopa 7 olen jo aiemmin lukenut mutta halusin ne myös omaan hyllyyn, loput sitten odottavat kiltisti sitä omaa lukuvuoroaan, joka ehkä joskus sattuu niiden kohdalle heh. Kertokaa jos listalta löytyy omia lemppareita, jotka olisi hyvä lukea pikimmiten!

Lisäksi, ostatteko te paljon kirjoja omaksi, ja minkä kirjan olette viimeisimmäksi ostaneet?


Loppuun vielä kuva meidän uudesta perheenjäsenestä Lunasta olkaa hyvät!

IMG_20190708_120654_693

2. heinäkuuta 2019

Rupi Kaur: maitoa ja hunajaa & aurinko ja hänen kukkansa

IMG_20190413_145028_115



työmme pitäisi olla
seuraavan naissukupolven varustaminen
olemaan joka alalla meitä parempia
tämä on perintö jonka jätämme

- kehitys
aurinko ja hänen kukkansa s.241

Rupi Kaur on jo pitkään ollut tuttu nimi, sillä kaikki tuntuvat lukeneen ainakin hänen ensimmäisen teoksensa, maitoa ja hunajaa. Minuakin nämä teokset alkoivat pikkuhiljaa kiinnostaa, sillä vaikken runoja lue oikeastaan koskaan, pidän niistä silti, tai ainakin, jos vain eteen tulee sellainen runoteos, joka jollain tapaa iskee.

maitoa ja hunajaa sisältää neljä lukua: satuttaminen, rakastaminen, hajoaminen ja paraneminen. Teemat pyörivät siis hyvin vahvasti rakkauden ja menetyksen ympärillä, sisältäen aiheita myös hyväksikäytöstä, traumoista ja naiseudesta. Tunnelma runoissa vaihtelee paljon iloisesta ja onnellisesta hyvin synkkiin vesiin.

Näistä kirjan aloittava satuttaminen -kappale oli mielestäni ehkä paras ja eniten ajatuksia herättävä, mutta muut osat eivät sitten juurikaan herättäneet sen suurempia ajatuksia tai tunteita. Kirjassa on tavallaan sellaisia ihan kivoja runoja koko kirjan läpi, ja siellä täällä muutama tosi hyvä runo, joita jäin miettimään pitkäänkin. Suurin osa kirjasta meni kuitenkin melkein yhdeltä istumalta ilman sen kummempia ajatuksia. Yksi syy tähän voi olla kirjan aiheet, jotka eivät tuntuneet aina kovin samaistuttavilta tai kiinnostavilta.

Sen sijaan aurinko ja hänen kukkansa tuntui jo jotenkin helpommalta päästä sisään. Kieli ja tyyli oli jo tuttua ja ehkä elämäntilannekin oli parempi jäädä pohtimaan runoja. maitoa ja hunajaa meni kiireimmässä hetkessä parina iltana, mutta aurinko ja hänen kukkansa tuli luettua parin viikon aikana pienissä pätkissä.

aurinko ja hänen kukkansa sisältää viisi lukua: lakastuminen, kaatuminen, juurtuminen, kasvaminen ja kukkiminen. Näistä en oikeastaan edes osaa sanoa, mikä kolahti minuun eniten. Kirja tuntui ylipäätään paremmalta kokonaisuudelta, vaikka aiheet olivatkin ehkä kauempana toisistaan mitä aiemmassa kirjassa. Kirjassa on teemana myös rakkaus, mutta tällä kertaa niin muita kuin itseäkin kohtaan. Muita aiheita kirjassa on suru ja voimaantuminen, itsensä laiminlyöminen ja rakastaminen, pakolaisuus ja maahanmuutto.

Jostain syystä tämä toinen teos kolahti minuun paljon paremmin kuin ensimmäinen. Tässä oli monia todella mieleenpainuvia runoja, monia jotka nostivat ajatuksia ja saivat pohtimaan koko elämää ja myös yhteiskuntaa missä elämme. Tämän voisin kuvitella joskus lukevani jopa uudelleen, tai sieltä täältä joitain runoja.


maitoa ja hunajaa
(milk and honey 2015)
Sammakko, 2017
Suom. Riikka Majanen
208 s.
Arvosana: kolme kissanpentua
Helmet-haaste 2019: 3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue

aurinko ja hänen kukkansa
(the sun and her flowers, 2017)
Sammakko, 2018
Suom. Kreetta Lahtinen
248 s.
Arvosana: neljä kissanpentua
Helmet-haaste 2019: 10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja

11. toukokuuta 2019

Viikonlopun lukumaraton (maraton päättynyt!)

Vihdoin on aikaa ja jopa innostusta lukea pitkästä aikaa, joten mikäs sen parempi aika pitää oma lukumaraton! Täältä voi vilkaista vielä ajatuksiani maratonille suunnittelemani kirjapinon takaa.

20190510_1645361

Lauantai 16:30

Aloitin maratonin 14:15, eli parisen tuntia on nyt lukuaikaa takana. Tänä aikana olen lukenut kymmenessä eri asennossa sängyllä Alan Bradleyn On hieno paikka haudan povi -kirjaa, värissyt kylmästä ja napostellut vähän sitä sun tätä. Keskittyminen on minulle aina vaikeaa lukumaratonin alussa, ja nytkin ensimmäinen puolituntinen meni aika levottomissa tunnelmissa. Sen jälkeen sain taas kirjasta aika hyvin kiinni, ja nyt ollaankin oikeastaan jo loppuhuipennuksessa, parisenkymmentä sivua taitaa olla vielä jäljellä.

Lukaisen tuon kirjan loppuun, jonka jälkeen täytyy hieman tehdä kotitöitä pyykkien ja tiskien muodossa, mutta sitten taidan tarttua kovasti odottamiini sarjakuviin. En ole vielä päättänyt kumpaan tartun ensin.

Luettuja sivuja: 94


Lauantai 19:15

Johan on aika mennyt jälleen vauhdilla. Luin Bradleyn kirjan loppuun, mutta viimeisten parinkymmenen sivun lukeminen kävi jotenkin hitaasti, pohdin paljon itse kirjaa ja sen juonta, selailin takaisinpäin sun muuta. Ihan hyvä kirja, mutta jotkut asiat jäivät hieman ärsyttämään. Välissä sitten söin ja hieman oleilin, ja vähän aikaa sitten aloitin tuon the Prince and the Dressmaker -sarjakuvan. Olen siinä jo puolessa välissä, eli hyvin nopealukuinen sarjakuva, todella suloinen ja mielenkiintoinen tarina! 

Kunhan olen lukenut tämän sarjakuvan loppuun, voi olla että joko aloitan Morriganin kutsumus -kirjan, tai sitten lueskelen Sankaritarinoita pojille -kirjaa siihen asti, että alkaa jääkiekossa Suomen peli, ja koitan sisällyttää pelin taukoihinkin hieman lukemista.

Luettuja sivuja: 270

20190511_2042431

Lauantai 20:45

Luin äsken The Prince and the Dressmakerin loppuun, ja voi juku kuinka ihana ja suloinen se olikaan! Hauska, nätti, suloinen ja sisältää vielä hienon tarinankin. Suosittelen ehdottomasti, teen siitä joskus vielä oman postauksen. 

Seuraavana vuorossa vähän jääkiekkoa ja varmaan tuota Sankaritarinoita pojille -kirjaa siinä samalla. Illalla jos jaksan niin aloitan vielä tuota Morriganin kutsumusta, mutta jos tuntuu ettei se lähde liikkeelle niin sitten pysyttelen sankaritarinoissa. Voron säästän huomiselle. 

Nyt go leijonat go!

Luettuja sivuja: 419


Sunnuntai 00:30

Jääkiekossa kävi hyvin, mutta lukemiseltahan se vei jonkin verran aikaa. Siellä täällä sain kuitenkin luettua Sankaritarinoitakin ihan kivasti, ne sopivat täydellisesti niin lukumaratoniin kuin myös pelin mainoskatkoille lukemiseksi. Kirja on ollut mielestäni aika samanlainen kuin sen edeltäjäkin, tarinat on hyvin kirjoitettu ja kuvitukset ovat upeita.

Nyt alkaa sen verran kyllä väsyttää ja silmiäkin särkee, että taidan kömpiä sänkyyn ja varmaan myös suoraan nukkumaan. Aamulla jatkuu!

Luettuja sivuja: 490


Maraton päättynyt!

Niin on 24 tuntia kulunut enemmän tai vähemmän lukiessa. Lukumaraton sujui oikein mukavissa tunnelmissa, jos nyt jokakertaista silmien särkyä ei lasketa mukaan. Tänään ei lukeminen lähtenyt aamulla liikkeelle ollenkaan, ja vasta n. 11 aikaan aloitin Voron, ja luinkin sen aikalailla yhdeltä istumalta loppuun. Sen jälkeen tartuin vielä Sankaritarinoihin ja sain senkin luettua loppuun asti ennen ajan loppumista. Ihan hyvää suorittamista siis! Sillä aika suorittamistahan tämä yleensä on, vaikka toki lukemisesta samalla nauttiikin.

Maratonilla luetut kirjat:

Alan Bradley: On hieno paikka haudan povi: 131 s.
Jen Wang: The Prince and the Dressmaker: 288 s.
Janne Kukkonen: Voro 2: Tulikiven armeija: 340 s.
Sankaritarinoita pojille (ja kaikille muille): 192 s.

Lopullinen sivumäärä: 951


Sellainen maraton tällä kertaa! Olen todella tyytyväinen, sain luettua yhden pitkään olleen kirjan viimein loppuun ja siihen päälle vielä kolme kirjaa alusta loppuun. Sehän on vuorokauden aikana yhtä monta kirjaa kuin koko keväänä, haha! Tästä on hyvä jatkaa lepuuttamaan silmiä autourheilun pariin. Kiva jos seurasitte luku-urakkaa mukana! ♥

Hyvää äitienpäivää!