Viides Beatle: Brian Epsteinin tarina

Vivek J. Tiwary, Andrew C. Robinson, Kyle Baker

Viides Beatle: Brian Epsteinin tarina

(The Fifth Beatle: The Brian Epstein story, 2013)

RW Kustannus, 2015

Suom. Antti Poussa

174s.

Olen suuri The Beatles -fani. Melkein tekisi mieli sanoa että kukapa ei olisi, mutta tietenkään kaikki musiikki ei ole kaikille. Minä kuitenkin nautin suuresti Beatlesin musiikista. Oikeastaan missä vaan mainitaan kyseinen bändi, mielenkiintoni herää samantien. Kun siis näin tämän sarjakuvan ensimmäisen kerran piirtäjä Andrew Robinsonin instagramissa, tiesin että haluan sen ehdottomasti lukea jonain päivänä. Onnekseni se löytyikin eräänä päivänä yllättäen lähikirjastostani.

Viides Beatle sisältää kyllä kaikki Beatlesin jäsenet, mutta kyse ei nyt olekaan heistä, vaan siitä kuinka heistä tuli kuuluisia ja kuka heidät teki kuuluisiksi, kenelle tämä kunnia myönnetään. Viides Beatle on titteli, joka tunnutaan annettavan kaikille bändin kanssa työskenneille vuoron perään. Takakannesta löytyy tähän sopiva sitaatti: "Jos kukaan oli viides Beatle, se oli Brian." -Paul McCartney. Itse olen samaa mieltä.

Brian Epstein oli 27-vuotias, kun hän ensimmäistä kertaa meni Cavern Clubille kuuntelemaan Beatlesia. Yhtyeen lavakarisma kiinnosti Briania heti, ja hän uskoikin saavansa tehtyä heistä vielä kuuluisia, suuria tähtiä. Pian tehtiinkin managerisopimus, ja Brian alkoi muovata yhtyeen imagoa. Hankittiin yhtenäiset puvut ja harjoiteltiin yhdessä kumartamista. Koska Brian hoiti perheyrityksensä musiikkiosastoa, NEMSiä, hänellä oli suhteita levy-yhtiöihin, ja niin lopulta syntyi myös kauan kaivattu ja vaivalla hankittu levytyssopimus.

Viides Beatle ei kuitenkaan ole pelkästään tätä. Se kyllä kuvaa hienosti Brianin urakkaa saada bändille näkyvyyttä, tehdä heistä "Elvistä suurempia", saada nähdä unelmansa käyvän toteen. Mutta se kuvaa myös Brianin suurta halua löytää rakkautta ja turvaa, löytää oma paikkansa maailmasta ja kuulua johonkin.

Brian kärsi syvästi yksinäisyydestä, tuohon aikaan kun homoseksuaalisuus oli vielä rikos ja se piti pitää salassa. Tulkiten signaaleja väärin saattoi tulla hakatuksi. Oikeanlaista seuraa oli vaikea löytää. Brian kärsi myös unettomuudesta, ja napsi erilaisia lääkkeitä joko uneen tai piristyäkseen. Lopulta nämä lääkkeet sitten veivätkin Brianin hengen, vain 32-vuotiaana.

Sarjakuvan kuvitus ja väritys ovat oikein onnistuneet. Pidän piirustustyylistä oikein paljon, se on mukavan näköistä ja simppeliä hauskoilla yksityiskohdilla. Sarjakuvaa on helppo lukea, ja on mukavaa ettei kaikki sivut ole samannäköisiä, vaan ruutuja on sommiteltu erilailla. Kuvista on myös helposti tunnistettavissa kaikki bändin jäsenet, jokaisella on omat tunnusmerkkinsä ja ilmeensä. Huomioon on myös otettu hyvin tarkkaan eri ajankohdat vaatetuksen ja hiusmuodin kanssa. Väritys on myös oikein kaunista ja vahvaa, se luo aivan omanlaisensa tunnelman eri tilanteisiin. Todella kaunis lopputulos.

Tarina itsessään oli samaan aikaan sekä koskettava, kaunis kuin myös hieman sekavakin. Kirja sisältää monta vuotta, joten ajassa hypitään aika pitkiäkin pätkiä. Ja näin lyhyessä sivumäärässä tuo hyppäys ei aina ollut kovin selkeä, ja välillä olikin vaikea hahmottaa tarinan kulkua. Eri hiustyylit, asut ja levyt hieman auttoivat hahmottamaan ajankohtaa, mutta olisin itse kaivannut vielä selkeämpää tapaa, vaikka edes pientä vuosilukua sivun yläkulmassa vuoden vaihtuessa.

Tarinan kauneus ja koskettavuus sen sijaan tulee itse Brianissa esiin. Niin kunnianhimoinen ja vaativa, aina pyrkimässä huipulle. Niin suuressa roolissa koko The Beatlesin imagon syntymisessä, koko bändin auttamisessa kunnolla jaloilleen, mutta kuitenkin aina taka-alalla, aina hieman ulkopuolinen. Sitä kuvaa hienosti jo albumin kansikin.

Pidin Viidennestä Beatlesta oikein paljon. Oli virkistävää lukea tuttu tarina kerrankin jostain muusta näkökulmasta, taka-alalta, kulisseista. Nähdä kaikki se vaiva, ne suuret paineet menestymisen johdosta, kuin myös kaikki ne henkilökohtaiset taakat joita Brian kantoi.

Muualla: Kirjojen keskellä

Arvosana: Neljä kissanpentua