14. joulukuuta 2015

Thomas Glavinic: Toiveet jotka toteutuvat

Thomas Glavinic
Toiveet jotka toteutuvat
(Das Leben der Wünsche, 2009)
Atena, 2010
Suom. Tiina Hakala
347s.





Jonas on tuiki tavallinen, reilu kolmekymppinen mies, naimisissa ja kahden lapsen isä. Töissä ei niin kovin menestyneessä mainostoimistossa, salasuhteessa toisen naisen kanssa. Eräänä päivänä Jonaksen luo tulee puistossa mies, joka lupaa toteuttaa kolme hänen toivettaan. Jonaksen on vaikea uskoa juttua todeksi, mutta toivoo lopulta että kaikki mitä hän ikinä toivoo kävisi toteen. Mies lähtee, eikä Jonas mieti asiaa juurikaan sen koommin.

Pian Jonaksen elämässä alkaa kuitenkin tapahtua kummia. Jonaksen pienikasvuinen poika kasvaa vauhdilla, osakkeet nousevat. Pieniä juttuja, sattumiksi Jonas niitä kutsuu. Todellisuus hämärtyy ympäriltä, näkyy outoja asioita. Öisin Jonas ei saa enää unta, joka paikassa nousee outoja tulvia, kuu on lähellä ja Jonas leijuu avaruudessa. Ja pian Jonas löytää vaimonsa kuolleena kylpyammeesta.

Tämä oli outo kirja, se täytyy sanoa. Todella outo. Ensimmäisenä mieleen Murakamin Kafka rannalla, jossa on hieman samaa tyyliä. Todellisuuden rajat hämärtyvät, ei oikein tiedä mikä on totta ja mikä ei. Tapahtuuko tämä oikeasti vai uneksiiko Jonas vain. Mutta siinä missä Kafka rannalla oli ihanalla tavalla unenomainen, erilainen ja kummallinen, tämä oli sitä samaa - huonolla tavalla.

Kirja ei vaan jotenkin yhtään antanut sitä mitä siltä odotin. Taka-kannessa sanotaan että pitää varoa mitä toivoo, ja oletin että jotain tämänkaltaista olisi odotettavissa kirjaltakin, toiveet eivät vastaa odotuksia ja niin edespäin. Jonakselle tapahtuu kyllä sekä hyviä että huonoja juttuja, mutta oliko hän tosissaan toivonut niitä? Juuri missään vaiheessa ei tullut sellaista selkeää kohtaa mistä olisi tullut esille ne Jonaksen toiveet. Mutta ehkä se on tämän kirjan tarkoituskin. 

Loppua kohti vauhti kiihtyy, sattumia tapahtuu yhä useammin ja Jonas tuntuu melkein sekoavan. Lukijana ei meinaa pysyä tapahtumien perässä ollenkaan. Lauseet ovat koristeellisia ja elämää pohditaan yhtenään. Elämää, todellisuutta, kaikkea. Välillä kirja laittoi miettimään enemmänkin ja nosti erilaisia ajatuksia esiin ihan omastakin elämästä, mutta useimmiten kirja tuntui olevan vaan liian kaikkialla, eikä millään tuntunut olevan mitään pointtia.

Kirjan loputtua en olekaan yhtään varma mitä juuri tulin lukeneeksi, jotenkin vaikea ottaa selkoa mistään. Omalla tavallaan hyvin pohtiva ja erilainen kirja, mutta jotenkin en kuitenkaan päässyt missään vaiheessa ihan kärryille. Ehkä tämä johtuu osittain ennakko-odotuksista. En olettanut saavani mitään näin absurdia lukukokemusta eteeni, ja se vähän ehkä löi ällikällä. Jos olisin tiennyt mitä odottaa, olisin voinut pitää kirjasta enemmän, osata ehkä suhtautua siihen eri tavalla. Vaikea sanoa, nyt ei kuitenkaan oikein napannut.



Arvosana: Kaksi kissanpentua

Tällä osallistun kahteen haasteeseen. Reading Challengesta ruksin kohdan 44. A book that was originally written in a different language. Luetaan sateenkaaresta taas ruksin vaaleansinisen raidan.

4 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen aihe. Tulee mieleen, että jos kirjan päähenkilö vaikka suutuspäissään sanoi jotain ja sitten tapahtui noita pahoja asioita? Mutta sitä ei vain avattu kunnolla lukijalle? En tiedä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aihe on kyllä mielenkiintoinen, ja juuri kuvailemallasi tavalla ajattelinkin että asiat etenee. Mutta ei, kirjassa vain tapahtuu koko ajan kaikkea todella outoa, asioiden kuitenkaan liittymättä oikein mihinkään. Liian filosofinen ja absurdi kirja jopa minulle :)

      Poista
  2. Tämä kirja on tullut esille jo joitakin kertoja eri paikoissa. Pitää lisätä omaankin lukulistaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ihan kannattaa tutustua ja katsoa onko tässä sitä jotain mikä itselle sopii. Jos vaan jaksaa keskittyä filosofointiin ja mennä syvemmälle, niin varmasti tästä saa enemmän irti :)

      Poista