7. toukokuuta 2015

Stephen Chbosky: Elämäni seinäruusuna + elokuva

Stephen Chbosky
Elämäni seinäruusuna
(The Perks of Being a Wallflower, 1999)
Suom: Jussi Korhonen
Kansi: Samppa Ranta
Basam Books, 2010
236 s.
kirjastosta


Kirja koostuu kokonaan päähenkilö Charlien kirjoittamista kirjeistä ystävälleen. Ystävälle jota hän ei tunne, kuka ei tunne Charlieta. Charlie alkaa kirjoittaa kirjeitä, koska häntä pelottaa aloittaa lukio. Hänen ainoa ystävänsä Michael on kuollut, eikä Charlie tiedä miten päin olla. Michaelin entinen tyttöystäväkään ei halua olla Charlien kanssa tekemisissä, joten Charlie on aika yksinäinen.
Koulussa Charlie kuitenkin tutustuu pian ihanaan tyttöön Samiin ja tämän velipuoleen Patrickiin, jotka käyvät viimeistä vuotta koulua. Patrick ja Sam vievät yksinäisen Charlien tämän ensimmäisiin bileisiin, soittavat tälle hienoa musiikkia, tutustuttavat tämän hänen ensimmäiseen tyttöystäväänsä. Alkoholia, pilveä, suudelmia, kokoelmakasetteja ja tanssiaisia. Lukioelämää seinäruusun näkökulmasta. Pikkuhiljaa Charliekin alkaa osallistua enemmän.

Lopetettuani lukemisen kaikki olivat hiljaa. Tosi surullisella tavalla hiljaa. Mutta upeinta oli, että se ei ollut huonolla tavalla surullista. Se oli vain jotain, joka sai kaikki katsomaan tosiaan ja tajuamaan, että he olivat siellä. Sam ja Patrick katsoivat minua. Ja minä katsoin heitä. Ja minä luulen että he tiesivät. Ei oikeastaan mitään erityistä. He vain tiesivät. Ja luulen, että se on kaikki mitä ystävältä oikeastaan voi toivoa.

Charlien oppii tuntemaan aika hyvin, elämä näytetään hänen kirjeittensä kautta ja Charlie kuvaa tunteitaan hyvin. Ehkä hän avautuu juuri siksi niin paljon, koska tietää ettei kirjeiden vastaanottaja tunne häntä, ja tuntemattomalle on helpompi avautua. Muuten Charlie on hiljainen poika, oikea seinäruusu, eikä koskaan kiinnitä huomiota itseensä. Vaikka maailma nähdäänkin vain Charlien kerronnan kautta, muutkin ihmiset tulevat aika lähelle. Ystävät ovat Charlielle kaikki kaikessa, ja hän kertoo heistä paljon kirjeissään. Varsinkin Samin ja Patrickin lukija oppii tuntemaan aika hyvin.

Charliella on myös ihanat välit perheeseensä, varsinkin siskoonsa ja veljeensä. Toki sisko välillä nalkuttaa hänelle ja sanoo inhoavansa tätä, mutta lopulta he kuitenkin rakastavat toisiaan. Toinen ihana juttu kirjassa oli Charlien opettaja, joka antaa Charlielle lempikirjojaan luettavaksi ja tehtäväksi kirjoittaa niistä esseitä. Joukossa on monia klassikoita, joista minullakin suurin osa vielä lukematta. Mutta siinäpä hyvä lista seurattavaksi! Ah ja sanonko vielä jotain niistä kokoelmakasettien kappaleista? Ihania kappaleita ja onneksi niistä löytyy soundtrack jota kuunnella. Kirjassa todella tunnelmoidaan kappaleiden avulla, kullekin kappaleelle on oma hetkensä ja aikansa.

Mutta siis yksinkertaisesti, vau mikä kirja. Tunsin alusta lähtien että tulisin pitämään tästä, mutta en ajatellut että näin paljon. Miten ihana, kaunis ja haikea kirja tämä olikaan. Nimen omaan haikea, ei oikeastaan surullinen muuta kuin hyvin hienovaraisella tavalla. Kirjan jälkeen jäi toisaalta surullinen olo, mutta toisaalta taas aika toiveikas ja onnellinen olo. Charlie oppii osallistumaan enemmän ja oppii paljon itsestään, miksi hän on sellainen, mikä hänestä on tehnyt juuri hänet.


Arvosana: Viisi kissanpentua


Reading Challengesta ruksaan kohdan 3. A book that became a movie.

Muualla: Tarinoiden syvyydet, Kirjaneidon tornihuone, Kirjakartano

*****

The Perks of Being a Wallflower, 2012
Ohjaus & käsikirjoitus: Stephen Chbosky
Päänäyttelijät: Logan Lerman, Emma Watson, Ezra Miller

Vappuaaton illan ja oman rauhan kunniaksi päätin katsoa kirjan elokuvaversion. En oikeastaan malttanut odottaa enää kauempaa ja ajattelin sen olevan hyvä ajankohta pian kirjan lukemisen jälkeen.

Ja nyt täytyy melkein jo varoittaa, etten ehkä pysty kirjoittamaan tästä kovin selkeää arviota. Tämä elokuva jos jokin sai kyllä tuntemaan all the feels. Siis ihan totta, taisin ensimmäistä kertaa tirauttaa kyyneliä jo puolessa välissä leffaa. Ihan vaan koska tiesin mitä tapahtuu, tiesin koko tarinan, ja koska tunteet ja tapahtumat oli niin hyvin kuvattuna elokuvassa. Juuri niinkuin kuvittelin ne, mutta vain elävänä. Näyttelijävalinnat olivat myös oikein onnistuneita, en olisi parempia voinut itse valita.

Elokuva seuraa kirjaa hyvin uskollisesti. Koska kirjankaan lukemisesta ei ollut kauaa, muistin tarkalleen jos elokuvassa poikettiin kirjasta. Huomasin myös ilokseni että kirjasta oli otettu paljon suoria lainauksia elokuvaan, suoria sitaatteja juuri niinkuin ne ovat kirjassa. Kirja on täynnä hienoja lauseita ja repliikkejä, ja onneksi monet niistä päätyivät sellaisenaan elokuvaankin.

Mutta kyllä, ne tunteet, ne tunteet. Kirja on surullinen, vaan kuitenkin niin hienovaraisella tavalla. Sen sijaan kun tarina on jo tuttu ja kohtaukset näkee näyteltyinä, on asia aivan eri. Elokuva oli paljon surullisempi siis mitä kirja, ja täytyy myöntää että itkin aika paljon elokuvan aikana. Se nyt ei yleensäkään ole yllätys, mutta tämä kyllä herätti erityisesti tunteet pintaan. Tosin on sanottava, etten tiedä näyttäytyykö se muille ihan niin surullisena, mutta minä koin sen niin.

Todella ihana elokuva, suosittelen katsomaan jos on lukenut kirjan. Itse olen enemmän kuin onnellinen että maltoin ensin lukea kirjan ja katsoa vasta sitten elokuvan. Näin siitä tuntui ainakin saavan irti kaiken mahdollisen.

Arvosana: Viisi kissanpentua


PS: Olipa positiivinen yllätys huomata, että itse kirjailija, Stephen Chbosky on sekä käsikirjoittanut että ohjannut elokuvan! Toinen positiivinen yllätys oli kirjan takakannessa, jossa kerrottiin, että Chbosky on myös käsikirjoittanut iki-ihanan suosikkini Rent-elokuvan.

7 kommenttia:

  1. Tämä on tosiaan aivan loistava kirja ja elokuva-adaptaaio on myös mahtava. Tein muuten itselleni juuri tuon listan jossa on kaikki Charlien opettajan antamat kirjat ja aion omassa tahdissani lukea niitä. Kokoelmakasettien kappaleet ovat mahtavia! Fiilistelin niitä kappaleita toista tuntia luettuani kirjan. :) Olen muuten aivan samaa mieltä siitä, että näyttelijävalinnat eivät olisi paremmin voineet mennä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelinkin että teit ehkä jonkun listan, kun huomasin että luit Siepparin ruispellossa! Voisi itsekin tehdä saman listan, ainakin muistutukseksi jos ei ihan seurattavaksi asti. :) Sitten kun joskus pohtii jotain klassikkoa luettavaksi, voisi lista toimia hyvänä kannustimena.

      Minäkin fiilistelin kappaleita pitkän aikaa kirjan luettuani, ja sen jälkeen oli vielä mukavampi katsoa elokuva, kun tuntui että koko maailma on jo niin tuttu.

      Poista
  2. Luin tämän joskus useampi vuosi sitten ja muistaakseni en kirjasta niin erityisesti välittänyt. Pitäisi ehkä lukea uudestaan ja katsoa vieläkö olen samaa mieltä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, huomasin, että olin Goodreadsissa antanut tälle 4 tähteä eli ilmeisesti sittenkin pidin tästä. Tämä nyt vain vahvistaa sitä, että pakko lukea uudestaan!

      Poista
    2. Tämä oli kyllä ehdottomasti positiivinen yllätys, minulla ei juuri ollut mitään odotuksia kun lähdin tätä lukemaan. On aina kivaa löytää uusia lempikirjoja :) Uusintalukua kyllä kannatan, ja elokuvaakin jos et ole nähnyt!

      Poista
  3. En ole lukenut kirjaa, mutta elokuvasta muistan pitäneeni. Ei nyt ehkä lemppariksi noussut, mutta oli hyvä. Veikkaan, että jos kirja/elokuva olisi osunut kohdalleni kun olin nuorempi, olisin pitänyt siitä huikeasti enemmän :) Ihanaa, että sinä pidit! Ja onpa kiva kuva kirjasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja oli jotenkin niin sympaattisesti kirjoitettu että ihastuin siihen kyllä kovasti. Elokuva tietysti sitten vain komppasi tuntemuksia entisestään. Ja voin vaan kuvitella miten minäkin olisin nuorempana ollut tätäkin ihastuneempi! Onneksi sitä on kuitenkin vielä sen verran nuori että pystyy aika hyvin samastumaan teini-ikäisiin. Ja kiitos :)

      Poista