27. toukokuuta 2018

Ernest Cline: Armada

20180503_1931011

Ernest Cline
Armada (Armada, 2015)
Gummerus, 2018
Suom. J. Pekka Mäkelä
377 s.


Huh minkä matkan Armada kanssaan tarjosikaan. Olen aikanaan lukenut Clinen aiemman teoksen Ready Player Onen, josta pidin valtavasti, ja onneksi näin kävi myös tämän kirjan kanssa.

Armada kertoo nuoresta 18-vuotiaasta lukiolaisesta Zackista, kun hän eräänä tavallisena koulupäivänä näkee taivaalla lempipelistään Armadasta tutun alieneiden hävittäjäaluksen. Zack luulee tulleensa hulluksi, mutta pian hänet noudetaan keskellä kirkasta päivää mukaan todelliseen scifi-seikkailuun. Luvassa on siis paljon avaruusaluksia, alieneita, vanhoja pelejä ja elokuvia, salaliittoteorioita, hauskoja hetkiä ja ystäviä sekä päätähuimaavan vauhdikas juoni.

Kirja oli todella kiinnostava ja juonivetoinen, hauska ja koko ajan jännityksen kasassa pitävä. Ready Player Onen tapaan kirjassa on todella paljon viittauksia populaarikulttuuriin, nimen omaan vanhoihin scifi-elokuviin ja -tv-sarjoihin, -peleihin sekä jonkin verran myös musiikkiin. Osa viittauksista meni minultakin ohi, mutta suuren osan kyllä tajusin tai bongasin, ja muutamasta pienestä asiasta olin kovinkin iloinen, kuten Portal-peliin viittaavasta lauseesta "Kakku on valetta". Viittaukset tekivät kirjasta jotenkin mukavan todellisen tuntuisen, osaksi tätä meidän oikeaa maailmaa, ja sen takia tapahtuvat yliluonnolliset scifi-asiat tuntuvat erityisen jänniltä ja hauskoilta.

Pidin myös valtavasti siitä, kuinka Armadassa puhutaan näistä eri scifi-kirjoista ja -leffoista. Armadassa naureskellaan oikeastaan sille itselleen, scifi-kirjalle jossa tapahtumat menevät juuri kuten olettaisi. Kirjassa on kritisointia, epäilyjä ja tavallaan sitä neljännen seinän rikkomista, kun kirjassa puhutaan scifi-kirjojen juonista olemalla itse samanlainen kirja. Mutta samalla kirja kuitenkin rikkoo tuota juonta hieman siellä täällä, olemalla juuri sopivan omaperäinen ja yllätyksellinen. Pidin kirjan lopetuksestakin paljon, se oli erilainen ja sopivan suureellinen, eikä liian helppo ratkaisu.

Ei oikeastaan pitäisi edes verrata tätä Ready Player Oneen, ovathan nämä kaksi aivan eri teosta, mutta sen verran paljon näissä on samoja piirteitä, että vertailua tekee ihan vahingossakin. Molemmissa on jonkinlaista virtuaalitodellisuutta ja pelimaailma tärkeässä osassa. Armada-peli on kuin virtuaalitodellisuutta hienoine teknologioineen, vaikka suurin osa kirjasta tapahtumista lopulta tapahtuukin ns. oikeassa maailmassa, hyvin vahvasti tosin peliin sidottuna.

Mielestäni kirjoissa on myös hyvin samankaltainen tunnelma; molemmat kirjat veivät minut täysin mukanaan niiden omiin maailmoihin ja peleihinsä, molemmissa on samankaltaisia hahmoja ja ystäväpiiri, joka auttaa toisiaan hädässä kuin hädässä. Molemmissa on myös aika samantyylinen päähenkilö, joka jää hieman muiden, mielenkiintoisempien hahmojen varjoon tietynlaisella "tylsyydellään", mutta sekään ei haitannut. Lisäksi molempien kirjojen lukemisen jälkeen minulla on ollut samanlainen innostunut fiilis; minäkin haluan kokea tuon saman, päästä osaksi tuota virtuaalitodellisuutta tai Armada-peliä. Sitä jää miettimään kirjaa, juonta ja tapahtumia moneksi päiväksi, ja oikeastaan jo toivoo, että voisi lukea kirjan uudestaan ensimmäisen kerran.

Ymmärrän, ettei tämä kirja ole kaikille, mutta minulle tämä kirja kuitenkin sopi juuri täydellisesti, koin ehdottomasti olevani kirjan kohdeyleisöä. Ready Player One on ehkä helpommin lähestyttävä kuin tämä, mutta suosittelen toki tätäkin, jos uskaltaa hypätä ehkä mukavuusalueen ulkopuolelle hauskaan seikkailuun mukaan. Tästäkin on muuten tulevaisuudessa tulossa elokuva, jota odotan jo innolla.


Arvosana: Viisi kissanpentua

Helmet-haaste 2018: 44. Kirja liittyy johonkin peliin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti