Lukupäiväkirja: Charlotte Brontë: Kotiopettajattaren romaani

Luin kyseistä kirjaa joululoman alla, ja ajanpuutteen vuoksi ajattelin kirjoittaa postauksen lukupäiväkirjamuotoon. Noh, tarkoitus oli siis lukea kirja vuoden loppuun mennessä, mutta eihän siitä sitten aivan valmista tullutkaan. Sitten postauksen viimeistelykin jäi muiden kiireiden ja blogisynttärien ja vaikka minkä jalkoihin. En kuitenkaan enää muista kirjasta juurikaan mitään, joten en viitsi kirjoittaa siitä toista postausta. Sen takia saattekin vielä katsauksen viime vuoden viimeisiin päiviin ja urakkaani tämän klassikon parissa. Olkaa hyvät!

 

Charlotte Brontë

Kotiopettajattaren romaani

(Jane Eyre, 1847)

Suuri Suomalainen kirjakerho, 1991

Suom. Tyyni Haapanen

478 s.

10.12.2015

Nyt se alkaa, pakko tähän on tarttua mahdollisimman pian tai jää pian lukematta kokonaan. Fontti on ikävän tiukkaa, vaikka muuten pidänkin vanhasta tyylistä. Kirja tuoksuukin vanhalle, ihan samalle mitä omistamani Runotytöt. Tunnelma on ainakin siis kohdallaan.

Aloitus kirjassa on mieleenpainuva. Jane elää tätinsä, Mrs. Reedin hoivassa, mutta elämä suuressa kartanossa ei ole hääviä. Täti on ottanut Janen hoivaansa vain miesvainaansa pyynnöstä, eikä liioin anna tytölle hellyyttä. Tädin lapsetkin kiusaavat Janea alinomaa, ja Janen puolustautuessa saa hän silti syyt niskoilleen.

 s.17

12.12.2015

Huh, kirja on muuten suhteellisen nopealukuinen, mutta väliin kuvailut ovat aika uuvuttavia. Jotkut virkkeet ovat myös todella pitkiä aivan liian monine pilkkuineen, niin että ajatus ehtii katketa välissä ainakin sen kymmenen kertaa.

Erään ikävän tapahtuman johdosta Jane saa luvan lähteä kouluun Lowoodiin, orpolapsille tarkoitettuun hyväntekeväisyyslaitokseen. Koulu on vaatimaton, ruokaa ei ole paljon eivätkä vaatteet lämmitä, mutta Jane on kuitenkin tyytyväinen että pääsi pois tätinsä luota. Koulussa Jane päättää näyttää opettajille ja muille lapsille, ettei hän oikeasti ole valehtelija, kuten hänen tätinsä häntä kutsuu.

s.61

14.12.2015

Jane on valmistunut koulusta ja parin vuoden opettajuuden jälkeen hän saa töitä kotiopettajattarena eräästä talosta, Thornfieldistä. Vastassa häntä on Mrs. Fairfax, joka osoittautuu mitä lempeimmäksi vanhaksi leskirouvaksi. Pian Janelle kuitenkin paljastuu, ettei Mrs. Fairfax suinkaan omista taloa, vaan on vain emännöitsijä, ja talon omistaa Mr. Rochester, mies joka ei paljoa talolla oleskele. Jane tapaa myös Mr. Rochesterin holhokin ja tulevan oppilaansa, suloisen Miss Adèlen.

s.112

22.12.2015

Vihdoin pääsen jatkamaan kirjan parissa. Matkustus ja kaikki jouluhössötys on vienyt aikaa vähän liiaksikin, eikä aina vaan ole sitten jaksanut ja kiinnostanut tarttua tähän. Jotenkin tämä kuitenkin poikkeaa aika paljon tavanomaisista joulukirjoistani, eikä kiinnostus ole ehkä ylimmillään. Kuitenkin aina kun tätä sitten jatkaa, kirja etenee ihan mainiosti.

Jane tapaa vihdoin kartanon omistajan, Mr. Rochesterin, jonka mielialat tuntuvat vaihtelevan alituiseen lempeästä välinpitämättömään ja kylmään. Mielenkiintoinen hahmo, ja jänniäkin juttuja on jo tapahtunut, kuten mystinen tulipalo joka oli viedä talon herran hengen. Talossa kuljeksii myös aika hämärä ompelija, jolla on karmiva nauru. Janella ja Mr. Rochesterilla taitaa myös nousta jo hieman tunteitakin esiin. Molemmat ovat hahmoina todella kivoja, vaikkakin hyvin eri tavalla.

s.190

31.12.2015

Viimeistä päivää viedään, ja pahasti alkaa näyttää ettei tämä kirja tänä vuonna valmiiksi tule. Aikaa kyllä olisi ollut jo aiemmin, mutta alkava flunssa on vähän verottanut lukijaa. Tänään pitäisi kotiutumisen jälkeen hieman juhlia vielä vuoden vaihtumistakin, joten taitaapi jäädä kirja ensi vuodelle.

Jane matkustaa pikaisesti tapaamaan sairasta tätiään, Mrs. Reediä, ja sai siellä tietää kaukaisesta sedästään. Tullessaan takaisin hänen ja Mr. Rochesterin välillä tapahtuu vaikka mitä mullistavia asioita. Asiat eivät kuitenkaan (tietenkään) mene suunnitelmien mukaan, ja Jane joutuu tekemään vaikeita päätöksiä. Jälleen kerran uusia odottamattomia juonenkäänteitä ja paljon uusia, mielenkiintoisia ja ärsyttäviäkin hahmoja.

s.389

2.1.2016

s.478 Nyt se on luettu loppuun! Huh, mikä urakka. Alku kirjassa oli hyvin lupaava, orpolapsista on aina jotenkin kiva lukea. Janen ja Mr. Rochesterin orastava molemminpuolinen ihastus oli kivaa luettavaa, kuten myös yllättävät käänteet tässä suhteessa. Kirja alkoi loppupuolella kuitenkin vähän laahata, ja muutaman juonenkäänteen arvasin jo kaukaa. Lopetus oli kuitenkin taas joiltain osilta yllättävä, ja ihan hyvä.

Loppukaneetiksi voisin sanoa että kelpo klassikko, mutta kirjan synkkyys jätti ehkä vähän kylmäksi. Jotenkin tästä ei saanut irti samanlaista tunnetta kuin muita tällaisia vanhoja kirjoja lukiessa, enkä lopulta ihan kamalasti välittänyt hahmojen kohtaloista. Oli kuitenkin virkistävää lukea tarina, jossa ihan kaikki ei mene saman tutun kaavan mukaan, mitä ehkä yleensä odottaisi. Välillä pidin kirjasta todella paljon, mutta toisinaan pitkät, kappaleen pituiset virkkeet ja luontokuvailut kyllästyttivät.

Muualla: Jokken kirjanurkka, Maailman ääreen, Morren maailma, Kirjaneidon tornihuone, Ei vain mustaa valkoisella

Arvosana: Kolme kissanpentua

On muuten hauskaa, että aloitin viime vuoden aivan samalla tavalla, lukemalla klassikkoa (vaikkakin ei niin vanhaa) vuoden molemmin puolin. Silloin kyseessä oli Sadan vuoden yksinäisyys, josta tulikin sitten ensimmäinen kirja-arvosteluni.