30. tammikuuta 2016

Kate Morton: Paluu Rivertoniin

Kate Morton
Paluu Rivertoniin
(The House at Riverton, 2006)
Bazar, 2011
Suom. Helinä Kangas
Kansi: Satu Kontinen
613 s.


Grace on lähestymäisillään sataa ikävuotta, kun hän saa kirjeen eräältä naiselta, Ursulalta. Ursula on tekemässä elokuvaa Rivetonin kartanosta ja siellä aikoinaan tapahtuneesta traagisesta onnettomuudesta. Grace oli nuorena tyttönä talossa sisäkkönä, ja on nyt ainoa vielä elossa oleva henkilö joka tunsi siellä asuneet ihmiset. Grace ei ole pitkään aikaan muistellut aiempaa elämäänsä, eikä haluaisikaan muistella. Pikkuhiljaa ja päättäväisenä muistot kuitenkin palaavat Gracen mieleen, ja pian niiden tuloa ei voi enää estää.

Kirja paljastaa jo sekä takakannessa että ensimmäisillä sivuilla mitä tuleman pitää. Eletään 1920-lukua, kun eräs runoilija, Robbie Hunter, riistää henkensä seurapiirijuhlissa Rivertonissa. Tapahtuman nähneet kuvankauniit sisarukset Hannah ja Emmeline Hartford eivät tämän kohtalokkaan illan jälkeen enää puhu toisilleen. Kaikki tapahtuneeseen liittyvät henkilöt ovat jo aikoja sitten kuolleet, tai niin ainakin luullaan. Grace kuitenkin tietää mitä tuona iltana oikeasti tapahtui, koska hänkin oli paikalla. Pikkuhiljaa Grace alkaa avata entistä elämäänsä lukijalle ja lapsenlapselleen.

Kirja kerrotaan kahdessa eri aikakaudessa. On nykyisyyden Grace ja tätä painavat salaisuudet, kipeät muistot jotka pikkuhiljaa palaavat, yllättäen ja hyvin elävänä. Toisena on menneisyyden Grace, joka näkee kaiken mikä nyt on jo unohtunut. Huomasin pitäväni paljon enemmän vanhasta ajasta, jota kyllä olikin paljon enemmän mitä vanhuuden päiviään viettävän Gracen elämää. Kaikki -20-luvun kartanoelämä sykähdyttää nyt todella paljon, paljolti Downton Abbeyn ansiosta.

Kirja oli alusta asti oikein hyvä. Se koukutti ja oli tunnelmaltaan ihastuttava. Mutta vasta kirjan loppupuolella aloin huomata että kirja on vielä enemmän kuin vain oikein hyvä, se on aivan ihana. Kun viimeisetkin salaisuudet pikkuhiljaa pääsivät valoon ja sitä alkoi tajuta mitä onkaan tapahtunut ja mistä se johtuu, huomasin todella pitäväni kirjasta. Viimeiset sivut kruunasivat sen tunteen. Olihan tässä muutamia ennalta-arvattavia käänteitä, mutta myös sellaisia mitä en olisi osannut odottaa. Rakastankin eniten sitä, että kirjan päättymisen jälkeen saa miettiä että miten kaikki olisikaan mennyt toisin, jos...

Sillä sitä päähenkilö Grace miettii koko kirjan ajan, potee syyllisyyttä huomaamatta jääneistä asioista ja omista teoista. Olisiko joistain pienistä seikoista voinut huomata jo jotain, olisiko pitänyt kiinnittää johonkin enemmän huomiota. Sitä on kiva seurata, ja rivien välistä voi hyvin välillä päätellä mitä tuleman pitää, mihin kaikki liittyy. Vaikkei itse suuri paljastus ollutkaan lopulta mitenkään yllättävä, pidinkin eniten siihen johtaneista syistä ja niiden pohtimisesta. Miten pienestä asiat joskus ovatkaan kiinni.

Juuri se on tässä kirjassa oleellista. Kaikki olisi voinut mennä hyvin eri tavalla, jos vain muutama asia olisi mennyt toisin. Joskus kaikki saattaa olla kiinni muutamasta sanotusta tai sanomatta jääneestä sanasta. Sitä ei voi olla miettimättä omaa elämää, ja miten erilaiselta kaikki varmasti näyttää vuosien päästä. Voiko ihminen huomata jo nyt niitä seikkoja, jotka tulevat vaikuttamaan olennaisesti omaan tulevaisuuteen? No, tuskinpa.

Muualla: Lumiomena, Amman lukuhetki, Järjellä ja tunteella, Leena Lumi, Ullan Luetut kirjat, Le Masque Rouge, Pieni kirjasto, Todella vaiheessa,

Arvosana: Viisi kissanpentua

Hauskaa, että olen aloittanut vuoden lukemalla vain kirjoja, jotka sijoittuvat 1900-luvun alkupuolelle; Kotiopettajattaren romaani, Stoner, Hugo Cabret ja nyt tämä. Ihana aikakausi!

Osallistun tällä kirjalla Seitsemännen taiteen tarinat-haasteeseen.

2 kommenttia:

  1. Ihanaa, että pidit tästä! Tämä on yksi lemppari lukuromaanini ja tekisi melkein mieli lukea tämä uusiksi... mutta ehkä vielä toistaiseksi tyydyn vaalimaan kirjan muistoa. Ja jos et ole lukenut vielä muita Mortonilta suomennettuja, niin kannattaa, niissä on samaa henkeä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kyllä ihana, vaikka se nousikin sieltä hitaasti :) Sinun lukemasi Kaukaiset hetket vaikuttaa kyllä hyvin samantapaiselle kuin tämä, joten sen ainakin tulen joskus varmasti lukemaan.

      Poista