Brian Selznick: Hugo Cabret

Brian Selznick

Hugo Cabret

(The Invention of Hugo Cabret, 2007)

Tammi, 2008

Suom. Helene Bützow

544 s.

Hugo Cabret on poika, joka asuu Pariisin rautatieasemalla setänsä kanssa. Setä vetää työkseen aseman kelloja, ja opettaa myös Hugoa näissä tehtävissä. Kun setä ei enää eräänä päivänä palaakaan töihin, ottaa Hugo tämän tehtävät hoitaakseen. Hänellä ei ole varaa antaa asemapäällikön huomata olemassaoloaan, sillä Hugolla on tehtävä suoritettavana.

Hugolla on hallussaan edesmenneen isänsä muistiinpanot ja eräs mekaaninen ikiliikkuja. Hugo on ottanut tehtäväkseen korjata tuon ikiliikkujan, mutta koska kone vaatii tietynlaisia osia itseensä, joutuu Hugo varastamaan niitä läheisestä lelukojusta. Näin hän tulee tutustuneeksi kojua pitävään mieheen ja nuoreen tyttöön, joka on aina lukemassa kirjaa.

Enpä ole ennen tällaista kirjaa lukenut. Vaikka sivuja on hurja määrä ja kirja tavattoman paksu, sen luki aivan hetkessä. Syy tähän on kuvat. Suurimman osan kirjasta vie aukeaman kokoiset suuret, kauniit lyijypiirroskuvat. Välissä on muutama aukeama tai sivu tekstiä, ja sitten taas kuvia. Jännä juttu tässä on se, etteivät nuo suuret kuvat kerro tekstin kertomaa tarinaa kuten normaalisti kuvakirjoissa, vaan ne jatkavat tarinaa, vievät sitä eteenpäin yhtälailla kuin tekstikin. Tarina jatkuu siis koko ajan, välillä vain vaihdetaan kuvista tekstiksi ja toisin päin. Todella mielenkiintoinen tapa, joka toimii ja ainakin minulta saa pisteitä.

Tarina itsessään oli minulle jo ennestään tuttu, vaikkakaan ei kovin hyvin enää muistissa. Olen nähnyt kirjan perusteella tehdyn elokuvan Hugo, josta muistelisin pitäneeni. Elokuva tuntuu ainakin seuraavan kirjaa aika uskollisesti. Tarina on nätti, koskettava ja välillä jopa jännittäväkin. Hugon selviytyminen töistään ja ruuan hankkimisesta on jo yksi juttu, mutta kun tähän lisätään ikiliikkujan mysteeri, lelukaupan pitäjän salaisuudet ja jännittäviä käänteitä, on kasassa hieno tarina.

 

Itse pidin eniten kirjan loppupuolesta, jossa päästään kurkistamaan vanhoihin elokuviin, oikeastaan ensimmäisiin sellaisiin. Kirjassa on käytetty oikeita kuvia noista elokuvista, kuin myös kuvituskuvia. Kirjan loppuun on myös listattu kaikki kirjassa mainitut elokuvat. Loppupuoli oli ehdottomasti mielenkiintoisinta antia. En viitsi sen enempää siitä kertoa, elokuvat kun liittyvät kuitenkin juoneen olennaisesti, mielestäni myös kekseliäällä tavalla.

Kaiken kaikkiaan hieno kirja. Tarina on suloinen ja hauska, toteuttamistapa hyvin omaperäinen ja hieno. Mitään yllätysmomenttia ei itselleni tullut missään vaiheessa, sen verran hyvin muistin tapahtumat elokuvasta, mutta sekään ei haitannut. Tämä kirja oli elämys itsessäänkin, mikä pitää kokea itse.

 

Muualla: Hurja Hassu Lukija, Sivullinen Stooreja

Arvosana: Neljä kissanpentua 

Osallistun tällä kirjalla Seitsemännen taiteen tarinat-haasteeseen.