Hiljainen kesäkuu ja Annikki

Hei taas pitkästä aikaa! Viime postauksesta on taas vierähtänyt reilusti yli viikko, kappas. Lähdin Keski-Suomeen juhannuksen viettoon jo viime tiistaina, enkä koko viikon lomailun aikana avannut kertaakaan blogia, muiden postauksia tai sähköpostia. Sen verran kiireinen ja tapahtumarikas viikko oli. Ja lopulta olikin ihan kivaa ottaa oikein tuntuva hajurako kaikkeen normaaliin arkeen. Tuntuukin aina aika hassulle palata kotiin ja tietokoneen ääreen, kun luettavaa olisi vaikka millä mitalla ja tuntuu että vaikka mitä on mennyt ohi.

Juhannuksesta kuitenkin selvittiin ja mukavaa oli. Tiistaina vietin vielä koko päivän särkänniemessä veljeni, siskoni ja siskonpoikieni kanssa, ja se olikin aika hurja päivä se! Toivottavasti teidänkin juhannus meni mukavissa tunnelmissa.


Kesäkuun lukusaalis sen sijaan jäi todella laihaksi. Sitä vähän osasin odottaakin, mutta silti vähän harmittaa etten lomareissullakaan juuri ehtinyt kirjaan tarttua. Toisaalta taas, eipä tästä nyt juurikaan ole tullut stressattua, lukee kun kerkeää ja huvittaa.
 

Kesäkuussa siis luin kaksi kirjaa, tai oikeammin kaksi sarjakuvaa. Molemmat kirjastolainoja. Huom, ne viimeiset lainat.

Bill Willingham: Fables, Vol. 8: Wolves (160s.)

Bill Willingham: Fables, Vol. 9: Sons of Empire (200s.)

Sivuja yhteensä: 360

Molemmat osat oli oikein hyvät, taattua fablesia; hienoja juonenkäänteitä ja upeaa piirrosjälkeä. Luin myös suuren osan (n. 400 sivua) edelleen kesken olevasta Irvingin Oman elämänsä sankarista, mutta elämän ollessa tiellä en sitä kerennyt loppuun vielä saattaa. Tuulen varjoa luin sen muutaman kymmentä sivua, mutta sen jätin nyt suosiolla kokonaan kesken ja kokeilen joskus uudelleen. Irving on ollut kyllä hyvä ja ihan kiva lukea kerrankin jotain kirjaa pitkään ja hartaasti keskittyen.

Kesäkuun toisella viikolla oli myös jokavuotiset ja kuuluisat Annikin runofestivaalit, jossa minäkin vihdoin tänä vuonna pääsin piipahtamaan. Sieltä myös ohessa olevat kuvat. Ja täytyy kyllä myöntää että olipa ihana paikka! Kauniita taloja ja suloinen sisäpiha. Kerrassaan nätti paikka ja hyvin mahtui ihmisiäkin. Eikä pieni silloin tällöin ropiseva sadekaan näyttänyt juuri haittaavan. Ulkona oli kirjabasaari signeerauspisteineen, muutama eri lava esityksille ja performansseille sekä kahvila pöytineen. Yhden talon sisälle oli laitettu pystyyn Kirjoituksia maasta taidenäyttely, johon kävijät saivat itsekin osallistua. Kyseessä oli siis maasta löytynyttä roskaa, joissa kaikissa oli jokin ihmisen jättämä puumerkki. Näitä sai ripustaa seinille mihin itse halusi, ja myös minä valikoin mieleiseni roskan esiteltäväksi.

Muutamia runoesityksiäkin jäin kuuntelemaan, mutta itselleni päivän päättävä kohokohta oli Laura Lindstedtin haastattelu ja hänen antama lukunäytteensä Oneironista. Oli oikein kiva palata hetkeksi takaisin kirjan tunnelmaan. Kaiken kaikkiaan festivaali oli mukava kokemus, voisin käydä piipahtamassa toisenkin kerran! 

Sellainen kesäkuu täällä takana. Vähälukuinen, mutta sitäkin mukavampi ja itikantäyteisempi.

Kertokaahan teidän kesäkuunne kohokohdat, lukemisten tai kulttuurin osalta!

Blogger recognition award

Ja niin sitä vietettiin taas vähän huomaamatta kahden viikon blogihiljaisuutta. Yksi kirjapostaus on vielä luonnoksissa, sekin roikkunut siellä jo aika kauan aikaa. Jotenkin ei ole ollut ihan kauheasti taas fiilistä lukea tai blogata. Oman elämänsä sankari etenee kivasti aina silloin kun on kiinnostusta lukea, mutta koska kyseessä on niin pitkä kirja (enkä lue kuin yhtä kirjaa kerrallaan), voi seuraavaan kirjapostaukseen olla vielä aikaa... Varsinkin kun nyt tulee väliin juhannus, jolloin minulla ei juurikaan ole aikaa lukea.

Onneksi on kuitenkin edes jotain mistä kirjoittaa! Katriina Unelmien aika-blogista, Raija Taikakirjaimet-blogista, Rosales Kirjamaailmasta ja vielä Kirjaneito Kirjaneidon tornihuoneesta heittivät minua tällä Blogger recognition award -palkintohaasteella, kiitos kovasti teille kaikille!

Ohjeet palkinnonsaajalle:

1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen

2. Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen

3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille

4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi

5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnonsaajiksi

Aloitin blogini viime vuoden tammikuussa pitkän pohdinnan ja rohkeudenpuuskan jälkeen. Olin lukenut eri kirjablogeja jo varmaan pari vuotta, ja melkein yhtä kauan aikaa olin haudutellut ideaa omasta blogista. Alkuun se tuntui ajatuksena todella kaukaiselta ja hölmöltä "enhän minä!", mutta pikkuhiljaa sitä alkoi tuntua että no, miksen minäkin. Eikä se aloittaminen sitten kovin vaikeaa ollutkaan.

Kovin kummoisia ohjeita en ehkä osaa antaa, kun tuntuu että olen vielä itsekin ihan aloittelija. Mutta muutama asia tietysti tuli mieleen. Ensinnäkin, on ihan hyvä muistaa, että muutkin bloggaajat ovat vain ihmisiä. Kaikki ovat aloittaneet tyhjästä joskus, epäröineet samalla tavalla. Kirjoita siitä mistä haluat kirjoittaa, ihan omalla tavallasi. Tekstin ei missään nimessä tarvitse olla mitenkään hirveän asiantuntevaa tai virallista tai oikeaa kriitikon puhetta, blogi on blogi, omat mielipiteet on enemmän kuin sallittuja. Jos fanittaa jotain oikein syvästi, sen voi huoletta näyttää. Muiden blogeja ahkerasti kommentoimalla pääsee myös hyvin mukaan yhteisöön. 

Koska olen tämän kanssa aika myöhässä, en yhtään tiedä ketkä tämän ovat jo tehneet tai keitä on haastettu. Yritin kuitenkin löytää edes muutaman blogin joissa tätä ei vielä ole näkynyt, joten olkaapa hyvät!

Annan palkintohaasteen eteenpäin blogeille

Kingiä, kahvia ja empatiaa

Eniten minua kiinnostaa tie

P. S. Rakastan kirjoja

Ja kaikkea muuta

Mitä luen nyt

Otsikko kertookin jo tämän postauksen aiheen, eli halusin vain tulla höpisemään että mitä tällä hetkellä luen, mihin kirjaan aion seuraavaksi (luultavasti) tarttua ja mitä tulen kesällä (luultavasti) lukemaan. Kuvituksena pari suhteellisen onnistunutta kuvaa perjantaiselta Queen + Adam Lambertin keikalta ♥

Hyvin useasti minulla on kesken sekä jokin kirja että joku sarjakuva. Sarjakuvien osalta kesken on tällä hetkellä Fables-sarjan kahdeksas osa. Olen siinä tosin jo ihan loppusuoralla, ja ajattelin heti sen jälkeen tarttua vielä yhdeksänteen osaan, jotta voin vihdoin palauttaa ne kirjastoon ja saada sen monesti mainitsemani kirjastonkirjapinon häviämään kokonaan.

Kirjastosta minulla on viimeisenä lainassa tuo Eteläraja-trilogian viimeinen osa Hyväksyntä, mutta siihen ei tee kyllä yhtään mieli tarttua. Edellinen osa oli sen verran kehno, että olen jopa miettinyt sarjan kesken jättämistä. Noh, se taas ei yhtään miellytä ajatuksena, joten annan viimeiselle kirjalle varmaan vielä mahdollisuuden, mutta en ehkä ihan vielä. Voi jopa olla että palautan kirjan välissä ja lainaan sen joskus toiste uusiksi.

Tuon Hyväksynnän sijaan kaivoinkin siis hyllystäni Carlos Ruiz Zafonin Tuulen varjon, joka on siellä hyvän tovin odotellut ja jonka listasin omien kymmenen odotetuimman kirjani joukkoonkin tuossa taannoin. Ajatella, niin sitä jo lähdettiin rustimaan kirjoja pois tuolta listalta! 

Tosin, tähän sisältyy pieni mutta. Kirja ei ole lähtenyt kovin vauhdikkaasti liikkelle, enkä oikein jaksaisi lukea sitä. Olen nyt lukenut sitä n. 50 sivua, ja vaikka se on ollut ihan kiva, niin jotenkin kirjoitus tuntuu vähän tökkivän ja olevan jotenkin liian... En edes oikein tiedä mitä. Liian sellainen viihteellinen ja vähän maalaileva, enkä jaksa lukea kirjaa kuin muutaman sivun kerrallaan. Ei kirja siis huono ole, ja onhan siinä ollut nättejäkin kohtia kaikkine kirjoineen ja itse Unohdettujen kirjojen hautausmaa on kyllä kiehtova paikka. Kirja nyt vaan tuntuu vähän polkevan paikoillaan, eikä innosta jatkamaan. En ole kuitenkaan vielä jättämässä sitä kesken.

Ja koska tuo kirja tuntui niin vaikealle nyt jostain syystä, aloitin luonnollisesti uuden kirjan, eh. Ja ajatelkaa, nappasin hyllystäni John Irvingin Oman elämänsä sankarin. Kirjan, jonka viime vuonna listasin viiden kiinnostavimman kirjan listalle, mutta jonka jätin pois tuolta uudemmalta listalta. Niinhän se nähtävästi menee, että kun jotain ei tavallaan ole tarkoitus lukea, se alkaa kiinnostaa heti enemmän. Oli asia niin tai näin, Irving on aina ollut minulle sellainen jota luen mielelläni kesäkuumalla. Toissakesänä otin aurinkoa parvekkeella ja luin Vapauttakaa karhut, ja viime kesänä oikein harmitti kun en saanut aikaiseksi luettua yhtään Irvingiä. Tänä vuonna jatketaan kuitenkin tutulla meiningillä. Olen kirjassa kohta jo sivulla 50, ja se on lähtenyt huomattavasti mukavammin liikkeelle mitä tuo Tuulen varjo, että saa nähdä milloin tartun Zafonin kirjaan siis uudelleen. Tuo Irving kun kuitenkin on sen yli 600 sivuinen järkäle pienellä fontilla, että sen parissa voi vierähtää tovi jos toinenkin.

Mitä tulee loppukesän lukemistoon, niin sitä en ole päättänyt, enkä aiokaan päättää. En ole hyvä pysymään tietyissä listoissa, eikä se ole kivaakaan. Mutta muutama kirja huutelee kyllä aika kovasti hyllystä ja ne ovat potentiaalisia kesäkirjojani. Oli kerran kello nolla ja Puolikas keltaista aurinkoa ovat ainakin tällaiset kirjat. Teemestarin kirjaan meinasin myös tarttua jo, mutta sen sijaan otinkin Irvingin. Se voisi kuitenkin olla sitten seuraava kirja jonossa.

Että sellaisia lukusuunnitelmia täällä! Paljon yritän mennä oman hyllyn kirjoilla, tosin ainakin yksi poikkeus on tähän tulossa kesän aikana. Koska ajattelin osallistua Klassikkohaasteen kolmanteen osaan, tarvitsen jonkun klassikon luettavaksi ennen heinäkuun loppua. Ja se täytyy sitten lainata kirjastosta kun niitä ei omasta hyllystä juurikaan löydy. Vielä en ole klassikkoa ihan päättänyt, tällä hetkellä arvon Lolitan ja Saatana saapuu Moskovaan välillä.

Mitenkäs teillä muilla, onko kesälukemiset jo päätetty vai menettekö fiiliksen pohjalta?

Toukokuun kooste

Uskomatonta, että vuosi on jo näin pitkällä ja että nyt on jo ihan täysi kesä. Kelit onkin olleet mitä mahtavimmat viime aikoina, auringosta ja helteistä on saatu nauttia ihan urakalla. Toivottavasti saadaan nauttia niistä vielä pitkään!

Toukokuussa luin

6 kirjaa, joista
6 oli kirjastosta (voi huoh)
2 sarjakuvaa
2 englanniksi
5 miesten kirjoittamaa kirjaa (?)
1 lastenkirja

Luetut:

Jeff VanderMeer: Hävitys (222s.)

Jeff VanderMeer: Hallinta (382s.)

Bill Willingham: Fables, Vol. 6: Homelands (192s.)

Elena Ferrante: Loistava ystäväni (362s.)

Timo Parvela: Kutsu (Kepler62 #1) (121s.)

Bill Willingham: Fables, Vol. 7: Arabian Nights (And Days) (144s.)

Sivuja yhteensä: 1423

Syy miksi miesten kirjoittamien kirjojen perässä on kysymysmerkki, johtuu tuosta salaperäisestä kirjailijasta Elena Ferrantesta, josta kukaan ei tiedä mitään. Hän kirjoittaa siis salanimen takaa, ja voi siis aivan hyvin olla vaikka mies. Mutta koska nimi nyt viittaa naiseen, menkööt sillä. Eipä noilla nyt niin väliä ole, kunhan huvikseni pidän lukua.

Mutta tosiaan. Ihan kiva lukukuukausi takana, tuli luettua hyviä kirjoja. Fablesin kuudes osa, Loistava ystäväni ja Kepler62 olivat kaikki aivan mahtavia kirjoja. Kepleristä on tulossa vielä postaus jahka sen rustaan, mutta sen voin paljastaa että se oli ihan napakymppi. Todella hienoja tarinoita, viihdyin kaikkien parissa ensimmäiseltä sivulta aina viimeiselle asti todella hyvin. Ihanaa, että kaikki nuo kolme sattuivat vielä peräkkäin, oli kiva tunne lukea kerrankin aina vaan jotain todella hyvää. Hävitys oli myös todella jännittävä ja erilainen ja pidin siitä valtavasti, mutta harmillisesti sarjan toinen osa Hallinta ei sitten ihan noussut samalle tasolle, ja olikin kuukauden heikoin kirja. 

Ja kuten huomattua, kaikki kirjat olivat kirjastosta... Mutta päätin jo pyhästi, että kun olen vihdoin lukenut nämä kaikki kirjastonlainani, pyrin lukemaan koko loppuvuoden vain oman hyllyni kirjoja. Sitä kirjastonkirjapinoa on jäljellä vielä kolmen kirjan verran, joista kaksi on Fables-sarjakuvia ja yksi VanderMeerin trilogian viimeinen osa. Ei siis paljoa enää, ja siitä eteenpäin tulen lainaamaan vain harvoja ja valittuja kirjoja kirjastosta, jos on ihan pakko. Lupaan!

Alkukuusta kirjoittelin myös postauksen viime kuukausien kirjaostoksista, johon sisältyi myös muutama toukokuun alussa ostamani kirja. Loppukuusta tulin ostaneeksi vielä kaksi kirjaa lisää. Donna Tarttin Pieni ystävä ja Jennifer Eganin Sydäntorni tarttuivat molemmat mukaan kirppareilta muutamien eurojen hintaan. Näiden lisäksi sain yllätyspostina WSOY:lta Lapin Lolitan, joka kansien perusteella jäisi lukematta, mutta ensimmäisten sivujen pikaselauksen perusteella vaikuttaakin ihan kiinnostavalle ja ehkä jopa luettavalle.

Mites teillä muilla, tuliko luettua hyviä kirjoja tai teittekö hyviä löytöjä? 

Ihanaa kesää kaikille!

Elena Ferrante: Loistava ystäväni

Elena Ferrante

Loistava ystäväni

(L'amica geniale, 2011)

WSOY, 2016

Suom. Helinä Kangas

362 s.

Sodanjälkeinen Napoli, köyhän yhteiskuntaluokan asuinkortteli, väkivaltainen tapakulttuuri, kaksi alati kilpailevaa ystävystä. Sitä Loistava ystäväni oikeastaan kokonaisuudessaan on. Elenalle ja Lilalle perheväkivalta ja tappouhkaukset ovat ihan arkipäivää. Naapurien vuosikymmenien kaunoja toisiaan kohtaan ei voi myöskään noin vain unohtaa. Jonkinlainen sukupolven muutos on kuitenkin näkyvissä, ja Elena ja Lila ovat myös osa tätä muutosta.

Lila on aina ollut itsevarma ja fiksu, Elena taas on epäillyt itseään ja jäänyt Lilan varjoon. Vaikka elämä vie tyttöjä täysin eri suuntiin, ystävyys silti pysyy. Ystävyys, joka on molemmille hyvin tarpeellinen ja tärkeä, vaikka välillä tuntuukin että se on sitä vain Elenalle. Välillä, ainakin minulle, heidän ystävyys näyttäytyikin jopa aika turhauttavana, juurikin Lilan näennäisen välinpitämättömyyden takia. Aika ajoin Lilakin kuitenkin osoittaa pienillä eleillä ja sanoilla että hän arvostaa Elenaa ja heidän ystävyyttään paljonkin. Molemmat selvästi tarvitsevat toisiaan. Olikin ihan kiinnostavaa nähdä miten paljon nämä kaksi saavatkaan irti toistensa menestyksestä ja keskinäisestä kilpailusta.

Täytyy kyllä sanoa, että olipas jotenkin ihana kirja! Takana on suhteellisen hidas, mutta sitäkin miellyttävämpi lukuprosessi. Hidas, aika pienissä pätkissä lukeminen ei haitannut, kirja pysyi vahvasti mielessä taukojenkin aikana. Ja kun lukemista jatkoi, ei sitä tahtonutkaan heti lopettaa. Tarina ja juoni olivat miellyttäviä, mielenkiintoisia ja aika koukuttaviakin. Näennäisesti kirjassa ei tapahdu paljon mitään ihmeellistä, mutta sitäkin enemmän sellaisia tavallisia arkielämän asioita, lapsesta nuoreksi kasvamista, sekä paljon Napolin ja tämän tietyn asuinalueen kulttuuriin liittyviä tapahtumia. Erilaisten ihmisten ponnistelut köyhästä yhteiskuntaluokasta päästäkseen kiinnostaa aina.

Kirjan aikana mietin monta kertaa, että miten mielenkiintoista olisikaan päästä lukemaan kaikki tapahtumat Lilan silmin. Kuinka hän lopulta asioista ajatteli, mitä mieltä hän oli Elenasta tai muista ihmisistä. Pidän kyllä siitä, miten etäiseksi ja arvoitukselliseksi Lila lopulta jää, hän on hahmona todella mielenkiintoinen. Lila on sellainen raivostuttava, mutta samalla todella puoleensavetävä hahmo, josta ei lopulta voi olla pitämättä.

Loistava ystäväni vei kyllä mukanaan heti. Kirja oli alusta asti todella mukava ja helppolukuinen, ja myös kirjan leppoisa tunnelma kantoi koko kirjan ajan. Kirjaa vain oli todella mukava lukea aina kun siihen tarttui. Mukava onkin mielestäni täydellinen sana kuvaamaan tätä kirjaa. Kaikki siinä on mukavaa; niin kieli kuin itse tarinakin, sekä sen ihana Napolilainen tunnelma rankoistakin aiheista huolimatta. Kirjassa on myös pieni hipaus maagisuutta, mitä jotenkin osasin odottaakin ja pidin siitäkin elementistä kovasti.

Uskon, että tarina tulee tästä vielä vaan paranemaan jatko-osien myötä, ja että kokonaisuus on toimiva. Kyseessähän on siis kvartologia, neliosainen Napolilaissarja. Tämä aloitusosa ainakin iski tällä hetkellä minuun todella kovaa, enkä maltakaan odottaa seuraavaa suomennosta. Pitääkö jopa vaihtaa kieli välissä englantiin?

Mietin muuten pitkään minkä arvosanan tälle annan. Olin jo merkkaamassa Goodreadsiin neljää tähteä, kun aloin miettiä kirjaa tarkemmin. Oikeastaan, kirjassa ei ole mitään vikaa. Siitä ei puutu mitään, se ei tarvitse mitään lisää. Viihdyin sen parissa todella hyvin alusta ihan loppuun asti, ja sen tunnelma jäi todella vahvasti mieleen kansien sulkeuduttuakin. Niinpä korotin arvosanaa ylemmäs, sillä mikä ettei. Tämä ansaitsee sen.

Muualla: Reader, why did I marry him, Leena Lumi, Kirjakaapin kummitus, Lukutoukan kulttuuriblogi, Lumiomena, Kirsin Book Club, Kirjakirppu, Rakkaudesta kirjoihin, Kirjasähkökäyrä, Pieni kirjasto, Kirjojen keskellä, Hurja Hassu Lukija, Lukuisa

Arvosana: Viisi kissanpentua

Unpopular bookish opinions ja Onnellisuushaaste

Hauskaa, että tämä Unpopular bookish opinions -haaste löysi minutkin, kiitos Manni haastamisesta! Hauskaa se on siksi, että tämä on ollut luonnoksissani jo ikuisuuden puoliksi valmiina, sillä bongasin tämän joskus BookTuben puolelta ja tarkoitus oli tuoda se blogiinkin asti. No, se jäi puolitiehen koska kysymykset olivat lopulta niin vaikeita, mutta hauskaa että joku muu on nyt tämän tehnyt ja pääsen siis silti vastaamaan näihin kysymyksiin!

Haasteen säännöt:

1. Linkkaa haasteen antaja blogipostaukseesi. Lisää haasteen säännöt postaukseen.

2. Vastaa haasteen kysymyksiin.

3. Lähetä haaste vähintään kolmelle henkilölle ja linkkaa heidän bloginsa postaukseesi.

4. Ilmoita haasteen saajille haasteesta ja linkkaa heille postauksesi, jotta he tietävät mikä on homman nimi.

1. Kirja tai kirjasarja, josta kaikki muut pitävät, mutta sinä et.

Kauhean vaikea kysymys! Pitkän pohdinnan jälkeen vastaan Catherynne M. Valenten kirja Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla. En koskaan lukenut kirjaa loppuun, koska sen kirjoitustyyli ei vaan napannut yhtään, jotenkin aivan liian naiivi ja äh. Todella monet tuntuvat tästä kuitenkin tykkäävän.

2. Kirja tai kirjasarja, josta kukaan muu ei pidä, mutta sinä pidät.

No, Twilight -sarja taitaa olla aika yleisesti sekä inhottu että myös pidetty, ja itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään. Luin Houkutuksen aikoinaan yläasteikäisenä, ja rakastuin kirjaan hyvin palavasti. Muut sarjan kirjat ei enää sitten ihan niin suuria tunteita nostattanut, mutta pidin niistäkin. Enää en ihan niin fani ole, mutta ei niitä ensimmäisiä lukukokemuksia ja muistoja mikään poista.

3. Kolmiodraama, jossa päähenkilö päätyy yhteen sen kanssa, jonka et olisi halunnut.

Olen lukenut aika vähän sellaisia sarjoja joissa on kolmiodraama, ja vielä vähemmän sellaisia joissa en olisi pitänyt kyseisestä lopputuloksesta. Tosin, kaikki hetket Nälkäpeleissä, jossa Katniss on Galen seurassa saa ärsyyntymään, yh mikä kaveri.

4. Suosittu kirjagenre, josta et pidä tai josta haluaisit pitää, mutta et pysty.

Dekkareiden pariin en hakeudu juuri koskaan, varsinkaan minkään kovaksikeitetyn pariin. Ainoita poikkeuksia on jotkin omasta mielestäni ns. hyvän mielen dekkarit, kuten Sherlock Holmes tai Flavia de Luce-sarja. Suoranaista romantiikkaa, chick-litiä tai kauhua en myöskään lue.

5. Pidetty, suosittu tai rakastettu hahmo, josta et pidä.

Tämä on kauhean vaikea kysymys, näitä ei juurikaan ole. Mutta no, jos nyt mennään Pottereiden maailmaan niin Harry ei missään nimessä ole lähellekään lempihahmoni sarjassa, tosin en usko että se juuri kellään onkaan. Pottereissa on aika paljon sellaisia hahmoja, joista en alkuun tykännyt, mutta joista oppi pitämään myöhemmin paljonkin, kuten vaikkapa Draco tai Kalkaros.

6. Kirjailija josta monet pitävät, mutta sinä et.

Tämäkin on vaikea, koska en koe että tällaista olisi. Mutta no, esimerkiksi Ian McEwanin kirjojen kanssa ei oikein koskaan tiedä tuleeko niistä pitämään vai ei, jotkut ovat olleet tosi hyviä, osa ihan ok ja joistain en ole pitänyt.

7. Suosittu sarja, jonka lukemiseen sinulla ei ole mielenkiintoa.

Aika monetkin nuortensarjat, mutta mainitaan nyt esimerkkinä vaikka Outolintu-trilogia ja Selection-sarja. Ensimmäinen ei ole koskaan kiinnostanut, varsinkaan koska kun se tuli olin juuri lukenut Nälkäpelit joita rakastin, ja tuntui että eri dystopioita puskettiin joka tuutista. Selection taas kuulostaa niin hötölle etten usko pitäväni siitä.

8. Kirja, joka on mielestäsi huononpi kuin siitä tehty elokuva. 

Taru Sormusten Herrasta-elokuvatrilogia on aivan lemppareitani. Olen lukenut kirjat aikoinaan yläasteella, mutta menihän se välillä hieman väkisin väännetyksi lukemiseksi. Pidin lopulta kirjoista oikein paljon, mutta koska olin nähnyt elokuvat entuudestaan jo monia kertoja, kirjat eivät vaan jotenkin yltäneet samaan. Asia voisi olla toisin, jos lukisin kirjat uudelleen nyt vanhemmalla iällä. Elokuvilla on kuitenkin aina erikoispaikka sydämessäni.

Tällä kertaa skippaan haasteen eteenpäin laittamisen, sillä en yhtään tiedä kuka tämän on jo tehnyt. Mutta jos siellä on joku joka tämän haluaa vielä tehdä, niin haastan sinut! 

***

Lisäksi Henna Hemulin kirjahyllystä haastoi minut jo huhtikuussa onnellisuushaasteeseen, mutta jonka tekeminen on vaan jäänyt. Haaste on yksinkertainen, tarkoituksena on siis listata asioita jotka tekevät onnelliseksi. Lista voi olla pieni tai suuri, ihan sellainen kuin haluaa. Itse ajattelin listata muutaman juuri tällä hetkellä onnelliseksi tekevän asian.

Minut tekee onnelliseksi

Alkanut kesä, lämpöiset päivät ja ihana vehreys luonnossa. Kesä tulee aina niin hiipien, yhtäkkiä puissa on jo isot lehdet ja kaikkialla on vihreää ja nättiä ja tuoksuu hyvälle. Ulkona tekee mieli olla koko ajan, vaikken kovin auringossa siedäkään olla. 

Kirjat. Kirjojen lukeminen, kirjoista keskusteleminen, kirjakuvien katseleminen, kirjahyllyt, kirjastot. Kaikki kirjoihin liittyvä.

Kauniit Disney-aiheiset taidepostikortit, joita ei henno koskaan lähettää kellekään, mutta jotka on niin kauniita että ne voi laittaa esille vaikka jääkaapin oveen.

Särkänniemen planetaario, voi miten voikin ihminen innostua pienestä.

Astianpesukone! Ei voi kuin myöntää, että elämä on harvinaisen paljon helpompaa ja mukavampaa nyt kun on astianpesukone, ah.

Ylisöpöt puput joiden seurassa voi kahvitella ja syöttää niille herkkuja.

Ystävät, tietysti.

***

Sama homma tämän haasteen kanssa, jos joku haluaa viedä positiivisuutta eteenpäin omassa blogissaan tekemällä tämän onnellisuushaasteen, olkaa hyvät!

Jeff VanderMeer: Hallinta

Jeff VanderMeer

Hallinta (Eteläraja-trilogia #2)

(Authority, Southern Reach #2, 2014)

Like, 2015

Suom. Einari Aaltonen

382 s.

Postaukseni Eteläraja-trilogian ensimmäisestä osasta, Hävitys, voi lukea TÄÄLTÄ. Tämä postaus saattaa sisältää joitain paljastuksia ensimmäisestä osasta.

Voi huh sentään, mistä edes aloittaa? Edellisen kirjan kohdalla minulla oli sama reaktio, mutta hyvässä mielessä. Ensimmäinen osa yllätti täysin omaperäisellä, todella oudolla ja selittämättömällä tarinallaan. Pidin siitä kovasti, ja odotukset luonnollisesti nousivat toiseen osaan mentäessä. Ja aika ylhäältä sitä sitten tiputtiinkin.

Hallinta kertoo Etelärajaan juuri saapuneesta uudesta johtajasta, Controlista. Edellinen johtaja on jättänyt taakseen aikamoisen sotkun, eikä apulaisjohtajakaan ole yhtään tyytyväinen Controlin saapumiseen. Alue X:lle lähetetty kahdestoista retkikunta on palannut takaisin rajan takaa, mutta ilman ryhmän psykologia. Control alkaa kuulustella ryhmän biologia saadakseen selville kuinka he pääsivät takaisin rajan yli huomaamatta, ja mitä Alueella X lopulta oikein tapahtui. Pikkuhiljaa Controlille alkaa selvitä yhä enemmän Etelärajan entisen johtajan tutkimuksista ja kuinka syvälle hän olikaan niihin uppoutunut, ehkä jopa liian syvälle. Pian koko Etelärajakin on vaarassa.

Yksi suuri ongelma minulle oli kirjan pituus. Hallinta ei ole huomattavan pitkä, mutta mielestäni siitä olisi aivan hyvin voinut ottaa ainakin sata sivua pois. Edellinen osa oli kivan lyhyt ja ytimekäs, asioihin mentiin suoraan. Tässä sen sijaan laahattiin paikoillaan kauan aikaa ja olisin todella kaivannut tiivistämistä. Vain viimeiset sata sivua olivat todella kiinnostavia ja innostivat jatkamaan lukemista.

Toinen, ehkä tuotakin suurempi ongelma on kirjan kiinnostamattomuus. Control on hahmona aika luontaantyöntävä, hän on välillä hyvin sekaisin, ei muista asioita ja on epäluotettava. Mutta vaikka ensimmäisessä osassa nuo samat syyt olivat osa kirjan lumoa, tässä ne vain ärsyttivät. Lisäksi koko tunnelma on aivan erilainen mitä Hävityksessä. Hävityksessä eteen tuodaan täysin tuntematon, mystinen ja pelottava Alue X, mutta tässä osassa ollaankin sitten lähinnä vain ja ainoastaan Etelärajan rakennuksen seinien sisällä, ihmettelemässä sotkua. Tai sitten Controlin mukana baarissa vetämässä kännit ja sekoilemassa, jee. Loppupuolella on onneksi hieman havaittavissa sitä samaa tunnelmaa mitä ensimmäisessä kirjassa, on jännitystä ja hieman psykologisen kauhun elementtejäkin.

Noin muuten kirja on suorastaan tylsä. Henkilöt ovat ärsyttäviä, joskin osa sentään välillä jokseenkin mielenkiintoisiakin. Tapahtumapaikka on tylsä ja paljon yksitoikkoisempi mitä itse Alue X. Ja tapahtumat, niin, nekään eivät oikein jaksaneet kiinnostaa. Aika ajoin eteen heitetään joitain tiedonmurusia, mutta ei ole mitään millä niitä yhdistelisi. Eikä niitä johtolankoja tunnu tulevan tarpeeksi usein, vaan niitä todella joutuu odottamaan sivukaupalla. Muutenkin tapahtumat olivat ärsyttävän sekavia, mistään ei oikein ota selvää ja lopulta mikään ei minua oikein jaksanut kiinnostaakaan.

Jotkut kirjan paljastukset olivat kyllä ihan hyviä ja jännittäviä, mutta osa taas hyvin ennalta-arvattavia ja turhauttavia. Ja jälleen kerran hyvin paljon jäi kysymyksiä kirjan jälkeen pyörimään, kovin moneen ei tässäkään kirjassa vielä vastattu. Tai jos vastattiin, niin tilalle tuli kymmenen uutta kysymystä. Sinänsä se ei haittaa, mutta nostaa kyllä odotukset aika korkealle viimeistä kirjaa ajatellen.

Ei kirja mikään hirveän huono ollut, mutta en kyllä tästä ihan kauhean paljon pitänytkään. Kirjan viimeiset sata sivua olivat kuitenkin aika viihtyisiä ja kiinnostavia, ja ihan hienoja käänteitä tarina toki sai. Jatkan siis ehdottomasti seuraavan kirjan pariin ja pidän kaikki sormeni ristissä että se pystyy lunastamaan odotukseni tämän sarjan lopetuksesta. Nyt pidän kuitenkin pienen hengähdystauon Alue X:stä.

Muualla: Dysphoria, Kirjataivas, Yöpöydän kirjat

Arvosana: Kaksi kissanpentua