Elena Ferrante: Loistava ystäväni

Elena Ferrante

Loistava ystäväni

(L'amica geniale, 2011)

WSOY, 2016

Suom. Helinä Kangas

362 s.

Sodanjälkeinen Napoli, köyhän yhteiskuntaluokan asuinkortteli, väkivaltainen tapakulttuuri, kaksi alati kilpailevaa ystävystä. Sitä Loistava ystäväni oikeastaan kokonaisuudessaan on. Elenalle ja Lilalle perheväkivalta ja tappouhkaukset ovat ihan arkipäivää. Naapurien vuosikymmenien kaunoja toisiaan kohtaan ei voi myöskään noin vain unohtaa. Jonkinlainen sukupolven muutos on kuitenkin näkyvissä, ja Elena ja Lila ovat myös osa tätä muutosta.

Lila on aina ollut itsevarma ja fiksu, Elena taas on epäillyt itseään ja jäänyt Lilan varjoon. Vaikka elämä vie tyttöjä täysin eri suuntiin, ystävyys silti pysyy. Ystävyys, joka on molemmille hyvin tarpeellinen ja tärkeä, vaikka välillä tuntuukin että se on sitä vain Elenalle. Välillä, ainakin minulle, heidän ystävyys näyttäytyikin jopa aika turhauttavana, juurikin Lilan näennäisen välinpitämättömyyden takia. Aika ajoin Lilakin kuitenkin osoittaa pienillä eleillä ja sanoilla että hän arvostaa Elenaa ja heidän ystävyyttään paljonkin. Molemmat selvästi tarvitsevat toisiaan. Olikin ihan kiinnostavaa nähdä miten paljon nämä kaksi saavatkaan irti toistensa menestyksestä ja keskinäisestä kilpailusta.

Täytyy kyllä sanoa, että olipas jotenkin ihana kirja! Takana on suhteellisen hidas, mutta sitäkin miellyttävämpi lukuprosessi. Hidas, aika pienissä pätkissä lukeminen ei haitannut, kirja pysyi vahvasti mielessä taukojenkin aikana. Ja kun lukemista jatkoi, ei sitä tahtonutkaan heti lopettaa. Tarina ja juoni olivat miellyttäviä, mielenkiintoisia ja aika koukuttaviakin. Näennäisesti kirjassa ei tapahdu paljon mitään ihmeellistä, mutta sitäkin enemmän sellaisia tavallisia arkielämän asioita, lapsesta nuoreksi kasvamista, sekä paljon Napolin ja tämän tietyn asuinalueen kulttuuriin liittyviä tapahtumia. Erilaisten ihmisten ponnistelut köyhästä yhteiskuntaluokasta päästäkseen kiinnostaa aina.

Kirjan aikana mietin monta kertaa, että miten mielenkiintoista olisikaan päästä lukemaan kaikki tapahtumat Lilan silmin. Kuinka hän lopulta asioista ajatteli, mitä mieltä hän oli Elenasta tai muista ihmisistä. Pidän kyllä siitä, miten etäiseksi ja arvoitukselliseksi Lila lopulta jää, hän on hahmona todella mielenkiintoinen. Lila on sellainen raivostuttava, mutta samalla todella puoleensavetävä hahmo, josta ei lopulta voi olla pitämättä.

Loistava ystäväni vei kyllä mukanaan heti. Kirja oli alusta asti todella mukava ja helppolukuinen, ja myös kirjan leppoisa tunnelma kantoi koko kirjan ajan. Kirjaa vain oli todella mukava lukea aina kun siihen tarttui. Mukava onkin mielestäni täydellinen sana kuvaamaan tätä kirjaa. Kaikki siinä on mukavaa; niin kieli kuin itse tarinakin, sekä sen ihana Napolilainen tunnelma rankoistakin aiheista huolimatta. Kirjassa on myös pieni hipaus maagisuutta, mitä jotenkin osasin odottaakin ja pidin siitäkin elementistä kovasti.

Uskon, että tarina tulee tästä vielä vaan paranemaan jatko-osien myötä, ja että kokonaisuus on toimiva. Kyseessähän on siis kvartologia, neliosainen Napolilaissarja. Tämä aloitusosa ainakin iski tällä hetkellä minuun todella kovaa, enkä maltakaan odottaa seuraavaa suomennosta. Pitääkö jopa vaihtaa kieli välissä englantiin?

Mietin muuten pitkään minkä arvosanan tälle annan. Olin jo merkkaamassa Goodreadsiin neljää tähteä, kun aloin miettiä kirjaa tarkemmin. Oikeastaan, kirjassa ei ole mitään vikaa. Siitä ei puutu mitään, se ei tarvitse mitään lisää. Viihdyin sen parissa todella hyvin alusta ihan loppuun asti, ja sen tunnelma jäi todella vahvasti mieleen kansien sulkeuduttuakin. Niinpä korotin arvosanaa ylemmäs, sillä mikä ettei. Tämä ansaitsee sen.

Muualla: Reader, why did I marry him, Leena Lumi, Kirjakaapin kummitus, Lukutoukan kulttuuriblogi, Lumiomena, Kirsin Book Club, Kirjakirppu, Rakkaudesta kirjoihin, Kirjasähkökäyrä, Pieni kirjasto, Kirjojen keskellä, Hurja Hassu Lukija, Lukuisa

Arvosana: Viisi kissanpentua