9. toukokuuta 2016

Jeff VanderMeer: Hävitys

Jeff VanderMeer
Hävitys (Eteläraja-trilogia #1)
(Annihilation, Southern Reach #1, 2014)
Like, 2015
Suom. Niko Aula
222 s.







Miten ja mitä kirjoittaa kirjasta, joka hämmentää lukijaa niin paljon, ettei tiedä kirjan lukemisen jälkeen yhtään mitä juuri tuli lukeneeksi? Niinpä, sellaisen olon Hävitys tuo. Tuntuu että olen aivan pihalla. Mutta sellaisella hyvällä tavalla. Kai. Pahoittelen mahdollisen hämmentävän kuuloista postausta, sillä tämä kirja todella on omituisin kirja minkä olen lukenut pitkään aikaan.

Järjestyksessään jo kahdestoista retkikunta saapuu Alue X:lle rajan takaa. Retkikunta koostuu neljästä naisesta; biologista, maanmittarista, psykologista ja antropologista. Kaiken henkilökohtaisen, myös nimet, he ovat jättäneet taakseen normaaliin elämäänsä ja normaaliin maailmaan. Tuon näkymättömän rajan ylitettyään he ovat vain ammattinimikkeitään ja vanhentunutta välineistöä kantavia tutkijoita. Tutkijoita, jotka on lähetetty myyttiselle, hieman pahamaineiselle ja mahdollisesti vaaralliselle X-alueelle tutkimaan - niin, mitä? Ilmeisesti kaikkea. Pian tulonsa ja perusleiriin asettumisensa jälkeen retkikunta löytää maan alle menevän tunnelin, tai Tornin kuten kirjan kertoja biologi sitä nimittää. Tornin, jota ei näy aluetta kattavissa kartoissa. Ja niinpä he astuvat sisälle tutkimaan. Eikä aikaakaan kun he joutuvat kyseenalaistamaan kaiken mitä heille on alueesta kerrottu. Onko hankkeen johdossa oleva Eteläraja valehdellut heille alusta saakka?

Noh, täytyy myöntää, että vaikka kuulin joka paikasta kuinka outo tämä trilogian aloitusosa on, sen outous löi silti ällikällä. Tästä on hyvin vaikea saada kiinni oikein mistään, kun mistään ei oikein tiedä mitään. Eikä varmasti ole tarkoituskaan tietää, sen voin kyllä uskoa. Mutta hämmentävän aukinainen aloitusosa tämä silti on, kun oikein mihinkään kysymyksiin ei saada vastauksia. Jos siis osataan ylipäätään kysyä oikeat kysymykset.

Kirja on alusta asti todella koukuttava ja mielenkiintoinen, enkä malttanut laskea sitä millään alas. Kirjassa ei juuri esitellä ympäristöä tai maailmaa, se kun on uutta päähenkilöllekin. Sivu sivulta selviää hieman lisää tuosta salaperäisestä X-alueesta, ja aina vaan herää lisää kysymyksiä. Minulla pyöri erilaisia teorioita päässä jo ensimmäisten kymmenien sivujen jälkeen, ja oli ihan kiva että osa niistä osui oikeaan. Ainoa vaan, ettei niillä lopulta juuri ollut merkitystä, ja ne tuntuvatkin jo nyt aika vähäpätöisiltä asioilta. Vaikka, voivathan ne olla merkittäviäkin, sitä vaan kun ei vielä tiedä. Ääh!

Niin, mikä on tuo mystinen raja jonka yli retkikunta matkustaa päästäkseen X-alueelle? Mikä on se Tapahtuma joka X-alueen aikoinaan loi? Miten paljon Eteläraja piilottelee asioita, vai ovatko he itsekin tietämättömiä? Onko majakalla tai majakanvartijalla jokin suurempi rooli? Näitä, ja monen montaa muuta kysymystä jäin pohtimaan kansien sulkeuduttua. Pidän siitä, että lukijalle paljastetaan asioita samaa tahtia mitä päähenkilöllekin. Kukaan ei tiedä asiasta sen enempää kuin toinenkaan, ja päähenkilön hämmennykseen voi samaistua. On kivaa ettei tiedä kaikkea heti, eikä tämän kirjan kohdalla voi oikein lähteä arvailemaankaan mitään. Kaikki kun on sen verran outoa ja absurdia, yliluonnollista ja selittämätöntä.

Kirjan henkilöt ovat mielenkiintoisia. Varsinkin ryhmän psykologi, joka käyttää muihin muun muassa hypnoosia rajan ylityksen ajaksi. Näistä erilaisista hänen käyttämistään keinoista olisin mielelläni lukenut vielä lisääkin. Sen sijaan itse biologin omasta historiasta kertovat osuudet olivat välillä hieman tylsiä, enkä ihan täysin aina ymmärtänyt niiden pointtia tarinalle. Biologi oli kertojana kyllä mielenkiintoinen, erikoinen eikä aina ihan luotettava.

Loppujen lopuksi huomaan pitäneeni kirjasta aika paljon! Pidin siitä varsinkin alussa jo suunnattomasti, mutta tapahtumien käydessä yhä oudommiksi sitä ei välillä oikein tiennyt mitä mieltä olla. Yleensä ärsyynnyn jos kysymyksiin ei vastata kirjan päätyttyä, mutta tämähän onkin vasta aloitusosa. Todella outo, mutta hyvin koukuttavalla ja kutkuttavalla tavalla. Suosittelen kokeilemaan, kirjan lukee lyhyen mittansakin ansiosta hyvin vauhdikkaasti.


Etäisesti kirjasta tuli alkuun mieleen Bernard Beckettin Genesis, ja myöhemmin Salla Simukan Jäljellä ja Toisaalla kirjapari. Saa nähdä tuoko seuraava osa yhtään selvyyttä asioihin kuten Simukan kirjoissa.



Arvosana: Neljä kissanpentua

4 kommenttia:

  1. Tämä oli minullekin erikoinen, outo kirja - ja tykkäsin tosi paljon tästä. Toinen osa oli vähän erilainen, ja kolmas osa odottelee lukupinossa. Pitäisikin ottaa se lukuun, kun juttusi niin mukavasti palautteli mieleen trilogien tunnelmat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä outo, mutta nimen omaan hyvällä tavalla :) Minäkin olen kohta jo n. puolessa välissä toista osaa, mutta se ei ole ihan lähtenyt yhtä hyvin liikkeelle kuin tämä. Kolmas osakin odottelee yöpöydällä :)

      Poista
  2. Olen ohittanut nämä ja miettinyt jo jonkin aikaa, että nämä pitäisi lukea. Sinäkin vain vahvistat ajatustani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kyllä lukemisen arvoinen, mutta varmasti voi myös jakaa mielipiteitä, sen verran outo kirja on kyseessä :)

      Poista