9. helmikuuta 2015

Lotta Lundberg: Klovnin kyyneleet

Lotta Lundberg
Klovnin kyyneleet
(Skynda, kom och se, 2006) 
Suom. Leena Vallisaari
Gummerus, 2008
505 s.




Klovnin kyyneleet vakuutti takakannellaan minut viime vuoden tammikuussa, kun sen alennusmyynneistä bongasin. Kirja jäi kuitenkin tuttuun tapaan hyllyyn pölyyntymään liki päivälleen vuodeksi, kunnes otin sen lukemistooni tammikuussa. Ja totuuden nimissä on kerrottava, etten olisi vieläkään ottanut sitä lukuun, ellen olisi nostanut sitä kirjapurkistani seuraavaksi luettavaksi kirjaksi. Luin kirjan kuitenkin loppuun vasta eilen, lukumaratonini yhteydessä.

"- Jokainen meistä on seisonut sillä rannalla, hän huomautti, olemme tunteneet imun jalkojen alla, tunteneet hiekan vajoavan ja katoavan ja aaltojen kietoutuvan jalkojen ympärille ja vetävän. Vetävän kohti jonkinlaista keskinkertaisuuden mallia. Tavallista sileäpintaista keskivertomerta, joka voisi tuudittaa meidät tyhmyyteen. Olet varmasti itsekin kaivannut sinne. Etkö olekin?"

Klovnin kyyneleet kertoo Glauerista, Kasta, Nellystä ja Verneristä. Kaikkia heitä yhdistää pienikokoisuus, elämä kääpiönä. Glauer ja Ka ovat saaneet tarpeekseen Luna Parkin huvipuistosta New Yorkissa. Elämästä narreina, tyhjänpäiväisistä ja idioottimaisista tempuista joita täysikasvuiset tulevat töllistelemään. Glauer haaveilee perustavansa kunnollisen teatteriseurueen, jonka näytelmät ovat sivistyneitä. Glauer ja Ka lähtevät laivalla Berliiniin, Glauerin kotimaahan, aikomuksenaan täyttää nuo haaveet. Laivamatka joulutontuiksi pukeutuneina täytyy kestää, haave on jo askeleen lähempänä. Berliini ei kuitenkaan ole enää se mikä se Glauerin muistoissa oli. Se sykkii, koko kaupunki sykkii kiihkoa. Ja pian he huomaavat ettei tuo kiihko ole heitä varten, he ovat ulkopuolisia ja pian eläminen siellä käy vaaralliseksi. Hitler on hullaannuttanut koko maan, eikä erilaisuutta siedetä. Tukholman Gröna Lundin huvipuistosta kuuluu kuitenkin hyviä uutisia, teatterijoukko otettaisiin ilolla vastaan, jos he haluaisivat tulla sinne esiintymään kesän ajaksi. Glauerin ja Kan mukaan lähtevät maailman pienin mies Verner sekä omalaatuinen musta tyttö Nelly.

Gröna Lund ei kuitenkaan aivan vastaa tovereiden haaveiden mielikuvaa. Liian valoisat yöt, yksityisyyden puute, asuminen hikisissä parakeissa, normaalin elämän näytteleminen omassa tivolikylässä Liliputiassa sekä Glauerin aikaansaamattomuus näytelmän parissa. Ja jälleen täysikasvuiset ihmiset töllistelemässä.

"Kaikki elättelivät mieluummin valhetta. Valhe ei esittänyt vaatimuksia. Se vain oli. Itsestään selvänä, viettelevänä ja helppona. Kuin värityskirja. Tarvitsi vain täyttää ruudut oikeilla väreillä. Tai kuin huora. Tyhjennä ja unohda. Ei tarvinnut panostaa mihinkään aitoon, ei pelätä että joku pääsisi perille totuudesta ja sanoisi, ettei hän ollutkaan kelvollinen."

Luin Klovnin kyyneleitä hyvin hitaasti, osaksi johtuen kauniista kielestä, jota piti jäädä makustelemaan ja pohtimaan, mutta osaksi johtuen toisista vielä mielenkiintoisimmista kirjoista jotka kiilasivat tämän ohi. Kirja lojui yöpöydälläni liian kauan, sillä joka kerta siihen tarttuminen oli enemmän ja enemmän pakkopullaa, vaikka lopulta lukeminen itsessään olikin sujuvaa.

En oikein osaa edes sanoa mikä kirjassa mätti. Tai ei siinä varsinaisesti mättänyt kai mikään. Pidin siitä, mutten mitenkään erityisesti kuitenkaan. Välillä kirjan koukeroinen kieli oli liiankin koukeroista, enkä jaksanut keskittyä. Toisinaan taas teki mieli kirjoittaa jokainen lause ylös. Eri henkilöiden sielunmaisemaa avattiin hyvin, mutta itsesyytökset, itsesääli ja kaikenlainen pohdinta kävi välillä aika raskaaksi. Kirjassa avataan hyvin erilaisuuden, häpeän ja yksinäisyyden aiheuttamia arpia. Ymmärrän kyllä että tällaisia kirjoja täytyy olla, kärsimyksestä täytyy puhua, mutta silti minulle jäi kirjasta hieman ristiriitaiset tunnelmat. En vain osaa pukea näitä ristiriitoja sanoiksi asti. Lisäksi kirjan loppu oli aika avonainen, josta en yllättävää kyllä tällä kertaa niin pitänyt. Olisin mielelläni kuullut nimen omaan mitä kaiken sen jälkeen tapahtui, ja se jäi harmittamaan.

Klovnin kyyneleet ei kuitenkaan ollut huono, minullakin se olisi varmaan toiminut paremmin jos olisin lukenut sen hieman nopemmalla tahdilla. Kirja perustuu tositapahtumiin ja lopussa on muutama sivu kirjan synnystä. Nämä sivut olivat hieno lisä, tarina sai vielä enemmän syvyyttä ja tilastotieto Saksasta ja Ruotsista oli aika pysäyttävää.


Arvosana: Kolme kissanpentua


Ruksin tällä kirjalla myös Reading Challengesta kohdan 1. A book with more than 500 pages. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti