11. helmikuuta 2015

Alan Bradley: Piiraan maku makea

Alan Bradley
Piiraan maku makea
(The Sweetness at the Bottom of the Pie, 2009)
Suom. Maija Paavilainen
Bazar, 2014
388 s.
lainassa ystävältä



Flavia de Luce on 11 -vuotias intohimoinen kemisti ja innokas salapoliisi. Myrkyt ovat hänen erikoisalaansa, eikä voisi olla parempaa kohdetta kuin hänen vihaamansa tyhmät isosiskot. Äiti Harriet on kuollut vuosia sitten, eikä perheen isä juuri poistu rakkaan postimerkkikokoelmansa äärestä. Joten kun Flavian isä järkyttyy syvästi keittiön kynnykseltä löydetystä linnusta ja tämän nokassa olleesta postimerkistä, Flavian mielenkiinto nousee. Eikä pihamaalta löytynyt ruumis sitä ainakaan yhtään vähennä. Kuka tuo kuollut henkilö heidän pihallaan on, mitä tarkoittaa hänen viimeinen henkäisemänsä sana Vale ja kuka söi rouva Mulletin vihatusta piiraasta palasen? Entä miten käy Flavian pienelle kemiankokeilulle siskonsa Ophelian iholla?

Minä en ole juurikaan dekkareiden ystävä. Tai oikeastaan sanotaanko että olen vain harvojen dekkareiden ystävä. Luen niitä äärimmäisen harvoin, ja oikeastaan lukemani dekkarit voisi varmaan laskea yhden käden sormilla. Pidän valtavasti suljetun huoneen arvoituksen -tyylisistä dekkareista, kuten Eikä yksikään pelastunut (tai Kymmenen pientä neekeripoikaa kuten oma painokseni), mutta mitkään "kovaksi keitetyt" eivät kiinnostustani herätä. Voisi siis sanoa että olen suhteellisen harjaantumaton dekkareiden lukija. Ja ehkä juuri siitä syystä Piiraan maku makea hurmasi minut täysin.

Flavia on päähenkilönä aivan ihastuttava! Pieni neropatti jolla on sekä sana että nippelitieto hallussa. Pelkäsin alkuun että Flavia olisi liian pikkuvanha, mutta näin ei onneksi ollut asia. Flavia käyttäytyy monella tapaa vielä kuin lapsi; spontaaneja mietintätaukoja nurmikkoon heittäytyneenä, iloisia pyöräilyretkiä (pyörän nimi on Gladys) laulun raikaessa sekä kostoja tyhmille isosiskoille. Hän ei aina ajattele sanomisiaan loppuun saakka, eikä malta mieltään kiusauksissa. Monessa kohtaa lukija on edellä päätelmissä, kun Flavia ei aivan ole vielä saanut lankoja kurottua yhteen. Tämä ei kuitenkaan haitannut, Flavian pohtimisia ja päätelmiä oli hauskaa lukea.

""No ei hemmetissä!" huusin tuuleen ja rallattelin samalla kun kiisin eteenpäin: 
"Tsumppa-pumppa! Tsumppa-pumppa, tsumppa-pumppa-PUUM!""

Kirjassa on oikeastaan kaikki kohdallaan. Miljöö on hieno; vanha, suuri sukukartano ja pieni maalaiskylä 1950- luvulla. Hahmot ovat loistavia, jokainen erottuu edukseen ja dialogi on mielestäni sujuvaa. Kirja on myös yllättävän jännittävä! Tätä en ollut kirjalta odottanut, ja se yllätti positiivisesti. En oikeastaan edes keksi kirjasta mitään negatiivista. Kirja on ihanan hyväntuulinen, sopivalla tavalla jännittävä, helppolukuinen, hauska, nokkela ja todella koukuttava. En ollut edes odottanut että kirja iskisi aivan näin kovaa, mutta mielestäni se vain oli todella ihana ja ihastuttava kokonaisuus. Kirjan lopettaessani meinasin samantien lähteä kirjastoon etsimään sarjan toista osaa, Kuolema ei ole lasten leikkiä. Maltoin kuitenkin vielä mieleni, vaan kuinkahan kauan...

Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan, vaikkei dekkarit olisikaan sinun(kaan) juttusi.


Arvosana: Viisi kissanpentua


Luin kirjaa osana sunnuntaista lukumaratonia, ja ruksaan tällä myöskin Reading Challengen kohdan 10. A mystery or thriller.

Piiraan maku makeasta on blogattu valtavasti, tässä muutama postaus: Kirsin kirjanurkka, Lumiomena, Notko, se lukeva peikko, Ei vain mustaa valkoisella ja Ullan luetut kirjat.

Flavia de Luce -sarja
Piiraan maku makea
Kuolema ei ole lasten leikkiä (The Weed That Strings the Hangman's Bag)
A Red Herring without Mustard
I Am Half-Sick of Shadows
Speaking from Among the Bones
The Dead in Their Vaulted Arches

4 kommenttia:

  1. Tämä on ollut ilmestymisestään asti lukulistallani, mutta jotenkin en ikinä muista kirjaa kirjastossa. Tykkään lämminhenkisistä dekkareista, vaikka niitä kovaksi keitettyjäkin välillä luen. Uskon, että tämä voisi olla mieleeni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon myös, itseasiassa minusta on jopa vaikea kuvitella ketään kuka ei tykkäisi tästä.. Vaikka kaiketi niitäkin tietysti löytyy. Mutta suosittelen!

      Poista
  2. Luin tämän juuri äsken ja ihastuin laillasi kaikkeen kirjassa: Flavia on mielestäni juuri sopivan nenäkäs ja nokkela hahmo, joka on reilusti sellainen kuin on. Hänessä on hyvää myös suuri päättäväisyys ja kylmähermoisuus, ja siksi Flavia on mielestäni oiva esikuva nuorille naisille. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Flavia on kyllä aivan ihana, yksi lempihahmoni jo :) Nimenomaan se kylmähermoisuus ja nokkeluus on ne piirteet jotka siinä niin ihastuttavat. Ei muuta kun jatkamaan sarjan parissa! :)

      Poista