Noelle Stevenson: Nimona

Noelle Stevenson

Nimona

HarperTeen, 2015

272 s.

Hyvää naistenviikon loppua ja hyvää nimipäivää kaikille kaimoille! Tarkoitukseni oli postata useammastakin kirjasta tällä viikolla, mutta flunssa vei voiton ja kaatoi sängyn pohjalle. Näin oman nimipäiväni iltana on kuitenkin kiva palata tämän mahtavan sarjakuvan pariin, jonka luin lukumaratonin aikana. Muita maratonin aikana luettuja kirjoja satelee tänne pikkuhiljaa myös, luin sen verran hyviä kirjoja että haluan tehdä kaikista oman postauksen, vaikka se vähän viekin aikaa.


Nimona on nuori tyttö, joka eräänä päivänä vain ilmaantuu Lordi Ballister Blackheartin luo ja ilmoittaa olevansa tämän uusi sidekick. Blackheart on kaupungin suurin pahis, joka kantaa suurta ja henkilökohtaista kaunaa kaupungin omalle sankarille, kultahiuksiselle Sir Ambrosius Goldenloinille. Blackheart ja Nimona haluavat saada Goldenloinin vastuuseen aiemmista teoistaan ja osoittaa kansalle, ettei hän ole sellainen sankari mitä muut luulevat. Nimona tosin on hiukan aggressiivisempi ja vaarallisempi apuri mitä kukaan aluksi osasi arvatakaan. Hän on nimittäin shapeshifter, muodonmuuttaja, ja osaa muuttaa muotoaan lennosta vaikkapa tappavaksi lohikäärmeeksi.

Kirja alkaa hyvin hauskalla tavalla tutustuttaen lukijan sekä Nimonaan että Lordi Blackheartiin, kuin myös sankari Goldenloiniin. Ensimmäisten lukujen aikana päästään näkemään Nimonan kyky muuntautua miksi vain haluaa kuin myös hieman päähahmojen taustoja. Kaksikko alkaa tehdä muutamia pieniä rikoksia Goldenloinia kiusatakseen, ja sarjakuva vaikuttaa hyvin hauskalta ja suloiselta. Ja sitä se onkin, oikeastaan koko kirjan ajan.

Sarjakuvan edetessä kuitenkin huomaa, että taustalla on muutakin. Kirjaan alkaa tulla selvä juoni taustalle, eikä kaikki olekaan vain yksittäisiä hauskoja tapahtumia. Juoni tiivistyy lopulta aika paljonkin ja kirja saa hyvin dramaattisia käänteitä. Tämä oli oikein positiivinen yllätys, sillä kirja on kuitenkin hyvin pitkä, ja alkuun tuntui että kyseessä on pelkkää hauskaa ja epäonnista pahisten sähläilyä. Tarina ja juoni kuitenkin etenee koko ajan ja lopulta sarjakuvaa lukeekin ihan jännityksellä.

Nimonan piirustustyyli on hyvin minimalistista ja hauskan näköistä. Sarjakuva on alunperin ollut siis nettisarjakuva, ja siltä kuvitus näyttääkin. Nopeasti piirrettyä, hyvin lastenkirjamaisia, yksinkertaisia muotoja. Todella helppolukuista ja suloisen näköistä, täynnä hyvin maanläheisiä värejä. Itseäni ei haitannut yhtään tämä näinkin pelkistetty kuvitus, vaan pidin siitä todella paljon. Se tekee sarjakuvasta myös aika nopealukuisen, kun yksityiskohtia on vähemmän.

Nimona on todella suloinen ja ihana tarina, täynnä jännittäviä, dramaattisia ja surullisiakin hetkiä. Se kasvaa suureksi tarinaksi ja sisältää mielestäni hienoja opetuksia ja aiheita. Kertakaikkiaan hieno ja upea sarjakuva, jota voin lämpimästi suositella.

Arvosana: Viisi kissanpentua